maanantai 2. lokakuuta 2017

Kun tavallinen flunssakin pelottaa

On kulunut jo kahdeksan kuukautta siitä päivästä, kun vein peloissani pienen vastasyntyneen poikamme lasten päivystykseen ja pelkäsin, etten saa häntä enää koskaan takaisin syliini. Siitä päivästä, kun supatin jokailtaisen iltarukouksen ja lopuksi ääni väristen hyvästit hänen korvaansa, jättäessäni hänet nukkumaan Tukholman Karolinska Instituutetin ECMO-teho-osastolle. On ollut todella vaikea hyväksyä, kuinka rankan taudin L-muru joutui käymään läpi vain muutaman viikon ikäisenä. Kuinka kovasti se koetteli pientä vastasyntyneen elimistöä ja kuinka lähellä hänen menettämisensä oli. Nämä kuukaudet ovat tuoneet alun järkytyksen ja lopulta helpotuksen ja kiitollisuuden tilalle uusia tunteita - vihaa ja kiukkua. Miksi me? Miksi meidän vauva? Kahdeksan kuukautta on pitkä aika tuntea näitä kaikkia tunteita yhtä aikaa ja samalla yrittää selviytyä L-murun sairauden traumoista. En olisi ikinä uskonut, että äitinä kohtaan sellaisenkin päivän, kun tavallinen flunssakin pelottaa. Minä pelkään.


Sehän meillä taas on - tavallinen flunssa. Vihaan syksyä ja syksyn mukana tulleita tauteja! Flunssa iski jälleen perheemme pienimpään muruun salakavalasti lauantaiyönä, jolloin huomasin ensin pientä rohinaa, jonka jälkeen nostin lämpöisen pojan viereeni jatkamaan unia. Yö jatkui kuitenkin unien sijaan kuumemittarin ja Panadolin voimin, kun hyssytin itkuista vauvaa sylissäni. Aluksi ajattelin, että vauvalle on tulossa taas lisää hampaita ylös, jonne puhkesi juuri kaksi uutta valkoista teräasetta koettelemaan äidin imetyskestävyyttä, mutta lopulta Isimiehenkin alkaessa oirehtia oli taivuttava ei-toivotun syysflunssan puoleen. Vauvan vastustuskykyhän on hurjan pitkän antibioottihoidon jälkeen ottanut ison kolauksen, joten en ihmettele, että tällaisena tautisena aikana joku virus löysi tiensä jälleen hänenkin elimistöön.


Vielä eilen vauvan flunssa hoitui hyvin kotikonstein; sylittelyä, liman imua Baby-Vacilla ja Panadolia, mutta tänään aamu-unien jälkeen vauvan hengitys rohisi selvästi enemmän ja se oli vaikeampaa, joten lääkäriin oli lähdettävä heti. L-murulla todettiin keuhkoputkentulehdus. Siinä syy pelottavalle rohinalle ja flunssaoireille. Kun tuttu Terveystalon lastenlääkäri tutki sylissäni leveästi hymyilevää rohisevaa vauvaa, jonka uteliaat sormet kietoutuivat välittömästi hengitysääniä kuuntelevan lääkärin stetoskoopin ympärille, mieleni valtasi jälleen pelko siitä, että kaikki toistuu. Pelko, että lapseni sairastuu taas vakavasti ja pahinta; pelko siitä, että menetämme hänet. En olisi ikinä osannut kuvitellakaan lähes kaikkea mahdollista pelkäävänä äitinä, että ihan tavallinen flunssa saa minut näin paniikin valtaan ja poissa tolaltani. Onneksi lääkäri otti pelkoni tosissaan ja tarkkojen tutkimusten jälkeen määräsi L-murulle verikokeita ja Ventolinen helpottamaan hengitystä, joka onneksi tuntui auttavan jo ensimmäisellä kerralla. Saimme lisäksi lähetteen sairaalaan lasten päivystykseen, jos oireet pahenevat.

Vauva voi avaavan lääkkeen ansiosta jo paremmin. Toki hän vieläkin rohisee ja uloshengitys on hieman ponnekasta, mutta hän on kuitenkin virkeä, iloinen ja hymyilevä oma itsensä. Satunnainen yskä harmittaa ymmärrettävästi pientä touhottajaa, mutta sekään ei estänyt tänään uuden taidon oppimista, kun L nousi päivällä tukea vasten seisomaan riemusta kiljuen...tai no yskien! Yritän pelostani huolimatta pitää ajatukseni kasassa ja olla ajattelematta sitä mahdollisuutta, että keuhkoputkentulehdus aiheuttaisi vauvalle jälleen keuhkokuumeen, ja samalla  lohduttautua sillä ajatuksella, että L-muru on onneksi kasvanut ja kehittynyt hienosti rankan tautinsa jälkeen ja on nyt paljon vahvempi kuin hento pieni vastasyntynyt.


 

Selina

 

 

Joko teillä on sairastettu syysflunssa?

24 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista♥ Meillä on koulusta tullut nyt viestiä liikkeellä olevan niin parvo- kuin enterorokkoakin ja lisäksi sitkeää flunssaa. Toivon totisesti, ettei meille tiensä löytänyt syysflunssa olisi tuota sitkeää versiota ja hieman jännittää kuinka 2-viikkoisen kanssa käy, sillä hänellä on nenä aivan tukossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! L voi jo onneksi paremmin. Toki vielä rohisee, mutta ei enää niin pahasti. Toivottavasti teidän pienin voi jo paremmin! <3

      Poista
  2. Jaan täysin tuon pelontunteen. Meillä myös pojan sairastelun jälkeen panikoitiin tulevia tauteja. Onneksi ei ollut syytä huoleen. Perantumista pienelle, ja voimia vanhemmille kohdata pelot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Luulin joskus ymmärtäväni mitä tekin kävitte läpi, kun kauhistelin poikanne sairastumista. Olin niin väärässä. Ei pelkoa voi mitenkään käsittää enne kuin sen kohtaa omalla kohdalla. Onneksi meidän pienet ihmeet olivat sitkeitä! <3

      Poista
  3. voi että, paljon pikaisia parantumisia pikkuiselle ja sulle voimia ja tsemppejä!<3 joo, syysflunssa on sairastettu toivottavasti ainakin hetkeksi, olin kolme viikkoa räkätaudissa ja yskitti niin että luulin välillä tukehtuvani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti syysflunssa ymmärtää pysyä poissa niin meiltä kuin sinunkin luota! <3

      Poista
  4. Paranemisia! Meidän joulukuussa syntynyt poika sairasti ekan flunssansa ja korvatulehduksensa tuossa syyskuun alussa. Huomenna mennään korvakontrolliin katsomaan onko kaikki kunnossa. Tuota samaista ventolinea hengitteli myös meidän poitsu vaikkei mitään keuhkoputkentulehdusta ollutkaan ja hyvin kyllä auttoi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ida! Toivottavasti korvakontrollissa kaikki oli hyvin! Ventoline toimi meilä ihan ok, mutta jouduin kerran viemään poja Spiiralle sairaalaan. Nyt hän voi onneksi jo paremmin. <3

      Poista
  5. Vaikka nyt puhutaankin aivan eriasioista, niin tiedän mitä tarkoitat pelolla flunssan iskiessä. Oma pienokaiseni sairastui 2viikon ikäisenä rs-virukseen ja vasta neljännen akuuttikäynnin jälkeen pääsi sairaalahoitoon,kun suostuivat testaamaan taudin..osastolla(eristyshuone) jossa sitten vierähtikin koko viikko,lapseni alkoi taas pikkuhiljaa avata silmiään ja jaksoi olla päivällä hetkiä hereillä. Sen jälkeen säikähdin pientäkin nenän vuotamista. Poika on jo kuusivuotias, mutta monesti mietin, mitä jos en olisi kaikkia testejä vaatinut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurjaa että hätääsi ei otettu todesta. :( Onneksi pääsitte lopulta hoitoon ajoissa, koska RS-viruksestakin voi kehittyä hyvin vakava keuhkokuume. Toivon teille terveitä päiviä syksyyn!

      Poista
  6. Ja tsemppiä teille taudista parantumiseen❤

    VastaaPoista
  7. Meillä on toistaiseksi säästytty flunssalta. Sen sijaan koululaisperheen jokasyksyinen vitsaus, täit, ovat löytäneet tiensä meille.
    Lisäksi 19- vuotias tyttäremme joutui ratsastusonnettomuuteen, jossa reisiluu meni katkipoikki. Nyt jalka on korjattu leikkauksessa. Edessä on kuntoutusta ja arvioitu toipumisaika on 4- 6 kuukautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että flunssalta on vältytty, mutta tyttäresi ratsastusonnettomuus kuulostaa hurjalta! Miten hän nyt voi? Kovasti voimia toipumiseen! <3

      Poista
  8. Ei ole muuta tehtykään kuin sairastettu,koko syksy ja aina jatkuu vaan,kaikilla kolmella lapsella ja vanhemmilla.Enterorokkoa,RS-virusta,korvatulehduksia,keuhkoputkentulehdusta,laryngiitti kahdella lapsella ja ihan vaan tavallista flunssaa joka paranee pahenee paranee.... AI niin,ja just mun yli viikon päänsärky ja huono olo osoittautui poskiontelontulehdukseksi.En muista toista tällaista syksyä.Eikä influenssakausi ole vielä edes alkanut, Ja päiväkodin seinässä on lappua kihomadoista ja wilmaviesteissä täistä. Työstä poissaoloja,etätöitä ja puolikipeiden lasten kuskauksia mummilaan tartuttamaan heidät... Tätä se on ollut arki tänä syksynä! Panikoinko? En enää.Mutta ymmärrän sinua.Minäkin aikoinaan panikoin joka flunssasta esikoisen kohdalla.Sen jälkeen kun hän puolitoistavuotiasta makasi lastenteholla piuhoissa ja pleuradreenin kanssa kovassa keuhkokuumeessa eikä tiedetty miten käy kun lääkkeet ei purrut ja lapsi oli todella huono. Sen jälkeen sitä säikähti jokaista alkavaa kuumetta. Mutta voin lohduttaa sua,nyt se on kääntynyt jo vahvuudeksi. En säiky näitä ”normitauteja” joita lapsiperheessä riittää - vaikka ovat perusterveitä,vaikka syödään hyvin,huolehditaan vitamiineista ja käsienpesualtaan, Niitä vaan tulee, jonain vuonna vähemmän,jonain enemmän. Kotiinkaan ei voi linnoittautua. Univelkaa kertyy ja ikkunat on pesemättä. Mutta paljon huonomminkin vois asiat olla! Voimia ja paranemisia teille! Teillä oli hurja alku tuon pienimmän kanssa, mutta nyt teillä on hienosti kehittynyt vauva ja asiat hyvin. Alkuvaikeudet muistat aina,mutta iloitse siitä miten hienosti vauva on toipunut ja normaalisti kehittynyt.Toisinkin voisi olla! Lähipiirissäni on perhe johon syntyi pikkukeskonen jolla sairaalahoitoa yli puoli vuotta ja epävarmuus tulevasta jatkuu aina vaan.Se panee asettamaan nämä meidän perheen lastentaudit vähän eri kategoriaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja, että teillä on sairastettu noin paljon! Kovasti voimia ja tsemppiä!

      Ja tosi hurjalta teidänkin pienen keuhkokuume kuulosti! Onneksi hän selvisi ja mukava lukea että ajan kanssa pelko voi kääntyä vahvuudeksi. Ja todella, asiat voisi olla aina huonommin. Niin minä kuin sinäkin saimme pitää lapsemme rankan taudin jälkeen. Meidän taudista on vaan vielä niin vähän aikaa, että en ole osannut päästää pelosta irti. Ehkä aika parantaa tai sitten aloittamani terapia.

      Kaikkea hyvää teidän perheelle ja terveyttä!

      Poista
  9. Meillä kuopus sairastui flunssaan kolmiviikkoisena. Minulla oli kännykässä valmiina vauvan elvytysohjeet. Hengitys meni välillä tukkoon kokonaan. Avasin useita kertoja yössä niistäjällä tukkoon mennyttä nenää. Se oli hirveää. En pysty edes kuvittelemaan mitä te jouduitte kokemaan.

    Minulla on nyt 4 päivää kolmannen lapsen laskettuun aikaan. Nuorimmaiselle tuli reilu viikko sitten nuha ja ajattelin kauhulla että nytkö se tulee koko perheeseen. Onneksi se oli hyvin lievä. Vuotavalla nenällä ja yskimisellä selvittiin. Mutta ihan takuulla talvi tuo tullessaan jos jonkinmoista pöpöä. Toivon että pikkuinen ei kovin pienenä saisi mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miksi näin pienien pitää sairastaa flunssa? Onneksi kuopuksenne selvisi flunssasta. Myös A-muru sairasti L-murun ikäisenä flunssan ja se oli kamalaa. Siltikään en edes osannut pelätä flunssaa, kun L syntyi. Kaiken muun kyllä pelkäsin ja maalasin kauhukuvat seinille.

      Toivon kaikkea hyvää teidän perheelle ja pinenlle kolmoselle. <3 Toivottavasti hän välttää flunssat ja olette nyt koko perhe terveinä.

      Poista
  10. Annatko pojalle maitohappoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annan D-vitamiinitippoja, jossa on maitohappobakteeri mukana. Lisäksi syön itse Probiootteja sillä ajatuksella, jos se imeytyisi edes hieman vauvaan maidon kautta. Toki syön niitä tietenkin omaakin vastustuskykyä varten. En tiedä imeytyykö maitohappobakteerit edes maitoon, mutta sairaalassa sain maitohappobakteereita, kun L:llä meni antibiootit ja imetin. :)

      Poista
  11. Teillä oli kyllä aikamoinen startti pienellä elämällä ja uskon että syysflunssat hirvittää, etenkin kun ne höystyy esimerkiksi rohinoilla, joita teillä nyt oli. Meillä molemmat lapset oli pienenä tosi herkkiä sairastamaan ja kaikki taudit mentiin läpi pisimmän kautta. Pienempi sai aina kurkunpäätulehduksen ja en jaksa edes laskea kuinka monta yötä valvoin, oltiin kietouduttu täkkeihin ja hengiteltiin kylmää ilmaa. Se oli jotain aivan kammottavaa miettiä että tokeneeko hän vai pitääkö soittaa lanssi vai lähteä jonnekin. Onneksi tokeni, nopeastikin vielä, mutta ne minuutit oli aina pitkiä ja varmaan ei mitään vakavaa tilannetta ollut mutta hirveältä se tuntui. Onneksi lapset kasvaa ja vastustuskyky kasvaa,huh.

    Toivon että teillä voidaan tänään taas hieman paremmin ♥ Valoa ja voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentista Saron! Meillä on esikoisella ollut kahdesti kurkunpääntulehdus ja se on kamala tauti! Toivon teidän perheelle paljon teveitä syyspäiviä! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥