perjantai 23. helmikuuta 2018

L-murun 1-vuotissynttärit: kivat kirahvi-synttärit



Tästä ajatuksesta aloimme suunnittelemaan pari kuukautta sitten L-murun ensimmäisiä syntymäpäiviä, joita juhlimme iloisen yksivuotiaamme kanssa tammikuun lopussa.


Kuopuksemme synttäreitä juhlivat kanssamme isovanhemmat, kummit ja lähimmät sukulaiset. Vaikka kutsuimme vain sukulaisia, juhlijoita oli lopulta yli parikymmentä, joten järjesteltävää riitti niin leipomisen kuin muidenkin tarjoilujen osalta. Onneksi sain paljon apua L:n toisista kummeista, jotka tulivat jo päivää ennen meille ja kaksossiskostani, joka tuli paria tuntia ennen juhlien alkua viimehetken avuksi. Yhdessä saimme kaikki valmiiksi hyvissä ajoin ennen ensimmäisten vieraiden saapumista.




Tarjoiluissa luotin samaan comboon kuin aiemmissakin järjestämissäni juhlissa. Mielestäni on tärkeää, että juhlatarjoiluista löytyy myös suolaista tarjottavaa makean vastapainoksi, joten kaksossiskoni teki mielettömän herkullisia pikkupizzoja ja minä tein hieman ohjetta muunnellen herkullisen lohi-juustokakun. Lisäksi tarjolla oli patonkia, suolakeksiä ja tuorejuustoa. Makeaa puolta olikin sitten hieman enemmän aina terveellisistä hedelmävartaista viidakkoteemaisiin karkkeihin. Näiden lisäksi tarjolla oli marenkeja, erilaisia keksejä ja suloinen Pinterestistä bongattu kirahvi-kääris.






Synttäritarjoiluiden keskipiste, täytekakku yhdellä kynttilällä, oli valkoisella sokerimassalla kuorrutettu kakku, joka kätki sisäänsä supersuklaisen kakkupohjan ja herkullisen suklaaganachetäytteen. Kakkua koristi kynttilän lisäksi sokerimassasta tekemäni kirahvi ja sydämet sekä talviseen juhlaan sopivat lumihiutaleet. A esitti kakkua suunnitellessamme minulle toiveen, että hänkin saisi syödä samaa kakkua kuin vieraat, ja tietenkin toive oli täysin totetettavissa. Siksi teinkin koko kakun maidottomana ja välttelin häntä vielä hyvin lievästi allergisoivaa soijaakin parhaani mukaan. Synttärikakun suklaakakkupohja on tehty Suklaapossu -blogista löydetyn ja ensitestiin päässeen ohjeen mukaan, mutta 1,5 kertaisena ja 24 cm vuokaan, ja sainkin aikaiseksi juuri blogissa elävästi kuvatun mielettömän mehevän, suklaisen ja suorastaan suussasulavan kostean suklaakakkupohjan! Tämä ohje ei tule hukkumaan lukuisten reseptieni joukkoon, vaan tulee käyttöön jatkossakin. Edes maidottomuus ei ollut ongelma, koska kasvipohjaiset tuotteet ovat nykyisin niin hyviä ja sain korvattua jopa rankankerman Oatlyn kaurafraichella. Suklaana käytin niin kakussa kuin ganachessa Rainbown maidotonta ja soijatonta tummaa 47% leivontasuklaata. Kakun välistä löytyi Plantin kauraruokakermaan tehdyn ganachen lisäksi appelsiinimarmeladia ja vaahtoutuvaa Plantin kauravispiä.




Pohdin synttärisuunnitelmista kirjoittaessani, teenkö taaperolle sopivan oman sokerittoman synttärikakun, jota voin hyvällä omalla tunnolla antaa hänen syödä juhlapäivänään. Päädyin kuitenkin kaikkien sokerinatsien kauhuksi antamaan makupalan...tai lopulta kolme...synttärisankarille juhliin leivotusta kakusta. Hän luonnolisesti olisi syönyt kakkua enemmänkin, mutta tyytyi kolmeen  lusikalliseen kakkua, jossa oli varmasti pienille makunystyröille tekemistä pitkäksi aikaa eikä pelkästään sokerin makeuden, vaan monien uusien makujen vuoksi. Seuraavaa makeaa herkkua L joutuukin siskonsa tapaan odottamaan vielä tovin - siis, jos se vain on minusta kiinni!




Juhlissaan synttärisankari oli alun hämmennyksen jälkeen iloinen ja hyväntuulinen. Kynttilöiden puhaltamisen ja synttärikakun maistelun jälkeen hän meni ulos vaunuihin pienille päikkäreille, jonka jälkeen hän oli jälleen täynnä uutta intoa, kun pääsi rapisevien pakettipapereiden kimppuun. Odotusten mukaisesti hän oli eniten kiinnostunut pakettipapereista kuin niiden sisällöstä, mutta kun värikkäät lahjapaperit kerättiin pois, uudet lelut ja muut lahjat alkoivat kiinnostaa enemmän. Ja voi, niitä tulikin hurjan paljon! Kiitos kaikille pientä synttärisankaria muistaneille!




L-murun yksivuotissynttärit olivat oikein kivat kirahvi-synttärit! Sain paljon apua niin järjestelyssä kuin juhlissa läheisiltäni ja samasta syystä synttäreistä on valokuviakin, jotka monesti jäävät juhlahumussa ottamatta. Kiitos siis ystävälleni ja L:n ihanalle kummitädille kuvaamisesta sekä siskolleni leipomisavusta! Nyt mietinkin, kun lasten muutamilla synttäreillä on ollut teemoissa eläimellinen meno ja hahmoja, niin mitä sitten seuraavaksi keksisi? Onneksi tässä on vielä puoli vuotta seuraaviin meillä juhlittaviin synttärijuhliin!




Selina




14 kommenttia:

  1. ihanan näköistä! <3 ja nam mitä tarjottavia, alkoi tekee mieli heti pikkupitsoja ja tota söpöä kirahvikääristä😛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3

      Kirahvikääris maistui kyllä vieraille. Siellä oli sisällä maidoton "voi"kreemi ja mansikkahilloa. :)

      Poista
  2. Kivan näköiset juhlat ja herkulliset tarjoilut, ihana tuo kirahvi koriste. Mekin kyllä annettiin 1 - vuotiaan pojan maistaa kakkuaan ja mies vielä halusi että poika saa oman pienen palan sormiruokailtavaksi. Pakkohan siihen oli suostua vaikka se sotku... Vierailla oli hauskaa katsoa kun poju tunki nyrkeillään kermaa suuhun :D Onnea vielä teidän pojalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En itse uskaltanut antaa valkoiseen paitaan pukeutunutta L-murua syödä itse suklaakakkuaan. :D Sotku olisi ollut aikamoinen! :D Mutta teillä tuli varmasti ihania kuvia kermakakun kimpussa olleesta yksivuotiaasta! <3 Kiitos onnittelusta ja kaikkea hyvää teidän perheelle!

      Poista
  3. Näytätte niin onnellisilta, aivan ihania kuvia <3 Paljon onnea vielä L-murulle! Suloinen tuo kirahvi teema ja tuo kakku on todella hieno :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Onnellisia me olemmekin! <3 L kiittää onnitteluista!

      Poista
  4. Ihanan näköiset juhlat ja tarjottavat.♥
    Kakku upea, kääretorttu hauska sekä teemaan sopiva ja te niin ihania.♥

    VastaaPoista
  5. Voi miten herttaisia kuvia! :) Saattoi vähän tulla nälkäkin tarjoiluja katsoessa.

    VastaaPoista
  6. Voi miten paljon mulla onkin jäänyt lukematta näitä postauksia. Apua!
    Kauan odottamani synttäripostaus <3 Kiitos tästä :)
    Maha oikein alkoi kurnimaan, kun katseli näitä herkkuja ;) ..Josta tulikin mieleeni kysymys. Kun kokkailet niin pystytkö itse maistelemaan tekeleitäsi missään muodossa/vaiheessa?

    RvaJ

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että odotus palkittiin! <3 ;)

      Pystyn kyllä maistelemaan ruokia. Riippuen koostumuksesta pystyn nielemäänkin, vaikkakin siinä on riski että ruoka kulkeutuu henkeen. Koostumuksen kanssa pitää siis olla tarkka. Esim. pystyn maistamaan kastikkeesta suolan, mutta keiton lientä en mielelläni maista, koska nesteet ovat minulle vaikeimpia (pieninäkin määrinä, kun en tunne nielullani kunnolla) kuin sakeammat koostumukset. Ruoan lämpötilalla on myös merkitys. Tunnen paremmin kylmät koostumukset kuin lämpimät, joten lämpimien ruokien kanssa pitää olla tarkempi. Joskus saatan soseuttaa itselleni hieman ruokaa tai syödä perheen kanssa vaikka perunamuusia. Kaikki on tosiaan koostumuksista kiinni ja omasta voinnista. Jos nielu tuntuu vaikeasti hallittavalta, sitten en syö, mutta jos olo on hyvä, sellaiset rahkan ja puuron kaltaiset koostumukset ovat minulle hyviä syötäviä. Ne määrät mitä nieluni kanssa jaksan syödä eivät vaan riitä turvaamaan päivittäistä energiansaantia ja tämän ja toistuvien aspiraatiokeuhkokuumeiden takia minulla onkin peggi, josta laitan ravintoliuokset.

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi :) Ja näin jotenkin arvelinkin noiden maisteluiden menevän. Tosin tuo oli yllätys, että kuumien nesteiden hahmottaminen on vaikeampaa. Onko sinulla siihen liittyvää tietoa, että onko mahdollisesti asia kaikilla sillä tavalla joilla on nielemisvaikeuksia vai onkohan asia yksilöllinen (anteeksi, että taas kyselen)? Peg-napit ja ravintoliuokset ovatkin oman työni kautta käyneet tutuiksi. Ne tosiaan ovat ovat hyvä keksintö, kerrassaan :) Mutta olipas jotenkin ihana kuitenkin kuulla, että jäätelön lisäksi on kuitenkin muutakin jota voit maistella, yhä edelleen <3

      RvaJ

      Poista
    3. Ei haittaa, vaikka kyselet. :) Parempi se on ottaa selvää kuin miettiä itsekseen näitä.

      Minulla ei ole varmaa tietoa kuinka yksilöllisiä nämä nielun alueen tuntojutut ovat, mutta minulla on muutenkin kehossa niin, että aistin kylmän paremmin kuin lämpimän. Kylmä aiheuttaa monesti kipuakin minulle nopeammin kuin lämmin. Olen kyllä kuullut että moni jolla on hieman vaikeuksia nielemisessä saattavat aktivoida nielunsa ennen ruokailua jäävedellä, joten kai sitten nielun hermotus reagoi paremmin kylmään kuin kehonlämpöisiin tai lämpimämpiin koostumuksiin? Vaikea sanoa :D

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥