maanantai 15. tammikuuta 2018

L-murun 1-vuotissynttärit: keltaiset suunnitelmat

Uskomatonta - meillä juhlitaan pian 1-vuotiasta! L-murun ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat tulevat olemaan pienet, jonne kutsumme vain perheemme lähipiirin, mutta juhlana varmasti meille kaikille sitäkin tärkeämmät. Nämä perheemme pienimmän, mutta jo niin isoksi kasvaneen murun ensimmäiset syntymäpäivät juhlistavat myös sitä, kuinka hänen hurjasti ja haasteellisesti alkanut vauvavuosi saa päättyä nyt onnenkyyneliin, kun saamme pian seurata iloisen, terveen ja täysin normaalisti kehittyneen taaperomme synttärilahjojen avaamisen riemua. Tämä, jos jokin tuntui pelottavan kaukaiselta ajatukselta siinä hetkessä, kun istuin Karolinskan ECMO-teholla poikamme sängyn vieressä rukoilemassa voimia poikamme taisteluun. Hän selvisi!


Malli esikoisen synttäreistä?


Ensimmäiset järjestämäni synttärijuhlat sujuivat oikein hyvin, koska pelasin varman päälle - teemana kun oli ainoastaan vaaleanpunainen väri. A-murun vaaleanpunaisten 1-vuotissynttäreiden ohella vietimme myös pienimuotoisesti uuden kotimme tupareita, joten kunnollisten teemasynttäreiden järjestäminen ei siinä kohtaa tuntunut kovinkaan luontevalta. Leivoin kuitenkin vaaleanpunaisen synttärikakun, joka sai koristeeksi sokerimassasta tekemäni tennarit ja tietenkin yhden kynttilän. Vaaleanpunaista oli myös serveteissä, mutta siihen se "teema" oikeastaan sitten jäikin.

Nyt haluaisin jo muutamat teemasynttärit järjestäneenä jotain muuta - vaikka kunnon teeman! L-murun 1-vuotissynttäreiden mahdollista teemaa pohdiskellessani aloitin helpoimmasta, eli väristä, ja päädyin keltaiseen, joka oli pääosassa myös kesällä järjestetyssä L-murun nimijuhlissa. Silloin keltainen väri toistui niin kukissa, kutsuissa, serveteissä kuin perheen juhlavaatteissa. Keltainen tuntui siis luontevalta valinnalta myös hänen ensimmäisiin syntymäpäiväjuhliin. Mutta millaiset syntymäpäivät rakentaisin keltaisen värin ympärille keskellä talvea? Vain yksi asia hankien ja kinosten keskellä talvella on keltaista, eikä se todellakaan sovi lastenjuhliin, saati vauvan ensimmäisille syntymäpäiville!





Keltaisia kirahveja


Kirahvit! Siinä ehkä keltaiseen väriin, muttei talveen sopiva teema, mutta silti täydellinen L-murun ensimmäisille syntymäpäiville. Eläinteema onkin minulle tuttu jo A-murun aiemmilta synttäreiltä. Kaksivuotiaana häntä juhlittiin siilien voimin ja sanotaanko, ettei kolmevuotissynttäritkään olleet pöllömmät bileet! 



Sukelsin siis valitusta teemasta intoutuneena niin synttäreiden kuin talon suunnittelussa koukuttavan Pinterestin syövereihin, nähden silmissäni syötävän suloisen kirahvin koristamassa täytekakkua yhden kynttilän kera, ja etsimään inspiraatiota kirahvi-synttäreille - ja sen taisin löytääkin!


Suolaista ja makeaa, ja lisää keltaista!


Synttäreillä tarjotaan tietenkin teemaan sopivaa kirahvikakkua, sympaattista kääretorttua kirahvin pilkkuineen, muffineita safari-aiheisilla muffinivuoilla ja toki kaiken makean vastapainoksi myös jotain suolaista. Kenties juuri testattua lohihyydykekakkua tai aiemmilla synttäreillä hyvin maistuneita rieskarullia. Olen myös miettinyt tekisinkö L-murulle oman taaperolle sopivan kakun, mutta luulen kyllä, että kunnon hammaspesun jälkeen pieni maisteluannos oikeaa synttärikakkua ei ole pahitteeksi pienelle sankarille! L-muru rakastaa hedelmiä, joten niitäkin tulee tarjolle jossain muodossa, kenties hedelmäsalaattina tai cocktailtikkuihin pujotettuina. Leivonnaisten ja hedelmien lisäksi isompia lapsivieraita ajatellen - ja miksei myös aikuisia - tarjolle tulee myös karkkia. Niin ja keksejä, kahvia, teetä, mehua ja limua unohtamatta!

Juhlapöytä koristellaan luonnollisesti teemaan sopivaksi ja tarjoilupöydälle pääsee koristeeksi keltaisten kukkien ja kastekynttilän lisäksi tietenkin myös teeman mukaisia kaveruksia, joita löytyykin lasten leikkihuoneesta jo kiva kokoelma entuudestaan.

Teeman puolesta nämä kirahvi-synttärit kuulostavat aika valmiilta paketilta, mutta ne pitäisi vielä järjestää! Toivon, että nämä keltaiset suunnitelmat toimivat ja, etten haukannut "Pinterest-päissäni" liian suurta palaa juhlajärjestelyissä. Uskon kuitenkin jo muutamat teemasynttärit järjestäneenä, että L-murun ensimmäisistä synttäreistä tulee menestys! 



Selina





Millaisia synttäriteemoja ruutujen sillä puolen on kokeiltu?

20 kommenttia:

  1. Ihania kirahvikakun kuvia oot löytänyt! Kakusta tulee varmasti upea, kun katsoo aikaisempien vuosien tekeleitäsi.

    VastaaPoista
  2. Kyllä meillä yksivuotiaat ovat omaa kakkuaan syöneet.. Eikö näin saisikaan tehdä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei saisi. :) Koen vaan itse, ettei yksivuotias vielä tarvitse sokeria tai mitään herkkuja, mutta tässäkin varmasti pärjää aivan maalaisjärjellä, eli pieni maisteluannos ei varmasti haittaa! :)

      Poista
  3. Ihania suunnitelmia sinulla! Ja ihanan teeman löysit😃

    VastaaPoista
  4. Kyllä tietenkin kuuluu omaa kakkua maistaa! ❤️ Kiinnostaisi kuulla enemmän teidän syömisistänne? Myös postaus sinun ja miehesi nuoruusvuosista olisi ihana😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä syödään aivan tavallista perusruokaa. Perunoita, pastaa, riisiä, kasviksia (toki niitä voisi olla enemmänkin) sekä lihaa ja kalaa. Tänään ruokana oli perunamuusia ja paistettua kalaa. L söi samaa ruokaa suolattomana hyvällä ruokahalulla ja A hieman huonommalla menestyksellä ;) Miehen ja minun nuoruusvuosien muisteleminen voisi olla kiva postausidea! Laitetaan korvan taakse! :)

      Poista
  5. Ihanalta kuulostaa kirahvi teema ^_^ meillä oli Juliuksen 1-vuotis kakkuna leppäkerttu :) poika tykkäsi tuolloin ihan hirmuisesti kaikista punaisista leppäkertuista :) kuukauden päästä kantavana 2-vuotis teemana on varmaan auto,juna tai muumi, nuo ovat tällä hetkellä kovimmassa huudossa :D niin ha pupu tupuna..hmm.. Tästä tuleekin haastavaa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ihana leppis! Kakku oli varmasti syötävän suloinen! <3 Kaksivuotissynttäreille kaikki vaihtoehdot kuulostivat kivoilta! Ihania juhlia teille! <3

      Poista
  6. Olisi kiva, jos edes yksi postaus olisi sellainen, jossa ei ECMOa mainittaisi. Kaikki lukijat varmasti tietävät tarinanne. Hyvin harvassa ovat postaukset, joissa ei ECMOlla martyrisoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä sinun kommentti kyllä kruunasi vauvavuoden viimeisen päivän. Voin kertoa sinulle, että ECMOn aiheuttamat traumat eivät tule koskaan kunnolla paranemaan eikä sekään, kun lähes menettää oman lapsen. Toivon sydämestäni, että et tule koskaan kokemaan vastaavaa! Olet ihminen, joten uskoisin sinun myös ymmärtävän sen, että alle vuodessa ei kamalasti ehdi toipua ja, jos esimerkiksi tässäkin postauksessa viittaus vuoden takaiseen ECMO-hoitoon häiritsi sinua, olen pahoillani. En kuitenkaan koe sitä martyrisointina ja toisaalta, vaikka se olisikin sitä, niin uskoakseni minulla olisi siihen oikeus. Minä siellä sängyn vierellä istuin mieheni kanssa, et sinä ja voin vannoa, jos tilanne olisi toisinpäin, en ikinä kehtaisi sanoa sinulle mitään vastaavaa.

      Toivottavasti tämä vastaus sai sinut hieman miettimään uudelleen kommenttiasi. Ymmärrän siis pointtisi, mutta toivon, että äänestät jatkossa näppäimistölläsi ja luet jotain muuta, jos useat viittaukseni poikamme ECMO-hoitoon sinua ärsyttävät.

      Poista
    2. Luin kommentin aamulla ja jäin miettimään onko anonyymi tahallaan julma ja ilkeä vai ihan vain pohjattoman typerä, mutta ei kai sillä ole väliä. Halaus sinulle Selina ❤ ja paljon onnea ja mahdollisimman arkista ja tasaista ja onnellista seuraavaa vuotta pienelle pojalle. T anonyymi L

      Poista
    3. Kiitos sinullekin Anonyymi L tuesta! <3 Uskon, että tämä ensimmäinen ano ei vaan osannut ymmärtää, kuinka raskasta taakkaa edelleen kannan vuoden takaisista tapahtumista ja miksi palaan siihen jatkuvasti niin täällä blogissa kuin siviilissä. Toisaalta, hyvä niin - en toivoisi tätä kokemusta kenellekään. Iso halaus sinulle Anonyymi L. Ja kiitos kommentista! <3

      Poista
  7. Ihanat synttärit tulossa varmasti, ihania suunnitelmia.
    Toivottavasti, et uhraa ajatustakaan tuolle edelliselle kommentille. Oma poikani joutui suureen kalloleikkaukseen puolivuotiaana. Siitä on aikaa jo 4 vuotta, mutta tunnemuistot ja menettämiseen pelko iski niin syvälle ja kovasti, että asia nousee milloin mistäkin tajuntaan niin suurena, etten pysty olla ajattelematta asiaa/ puhumatta asiasta, jos niitä ei puhu ulos, niin siihen tunteeseen lähes tukehtuu. Raskaista asioista pitää saada ja voida puhua, niin paljon kuin tarve vaatii. Kaikkia muistoja ei edes aika korjaa, toki antaa etäisyyttä asioihin, mmutta tunnemuisto voi nousta vielä vuosienkin päästä, niinkuin puukon isku sydämeen.
    Ihania juhlia teille, olen seurannut suurella lämmöllä teidän tarinaanne jo vuosien ajan. Kiitos, kun kirjoitat tarinaanne, kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle tuesta ja myötätunnosta. <3 Kyllä voin myöntää, että aluksi meni kommentti tunteisiin, mutta nämä ovat sellaisia juttuja, joita voi aidosti ymmärtää vain saman kokenut. Juuri tuo menettämisen pelon tunne on kamalin, kun se ei lopu vaikka tilanne olisikin ohi.

      Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥