lauantai 13. tammikuuta 2018

Kaksi erilaista vauvavuotta, yksi erilainen äiti

Toinen ja samalla viimeinen vauvavuoteni on pian päättymässä. Olen ollut kohta vuoden kahden lapsen äiti. Äiti, joka rimpuilee satunnaisesti vaativan, mutta yleensä reippaan leikki-ikäisen ja tissistä vieroitettavan, jatkuvasti äidissä kiinni olevan vauvan välissä. Niin ja samalla äiti, joka yrittää kaiken keskellä löytää sen oikean tavan elää ja hengittää niiden paljon puhuttujen ruuhkavuosien vain vilistessä silmissä - huh!


Viimeinen vauvavuoteni on ollut ilman L-murun sairastumistakin vaiherikas, raskas ja uuvuttava, mutta samalla niin ihana, odotettu ja omalla tavallaan täydellinen. Nyt tässä kohtaa, kun viimeistä vauvavuottani on jäljellä enää päiviä voin myöntää käsi sydämellä, etten ollut oppinut ensimmäisen vauvavuoteni virheistä yhtikäs mitään! Tämänkin vauvan suu on poltettu liian kuumalla puurolla, vaipat vaihdettu olkkarin (jälleen uudella) matolla ja vauvan sormien yli kelattu, vaikka kuinka aina vannonkin sylissäni loukkaantuneena itkevää vauvaa lohduttaessani olevani jatkossa varovaisempi. Olen myös huomannut ikäni vaikuttavan tähän meneillään olevaan vauvavuoteen. Olen nyt 5 vuotta vanhempi kuin esikoiseni vauvavuotena ja voin todeta, että vaikka olen nyt ehkä varmempi äitinä, elämän vuosirenkaat eivät ole tulleet yksin. Oli huomattavasti helpompi herätä ensin suoraa huutoa itkevän ja sitten ylläripiristymisen kokevan vauvan kanssa keskellä yötä odottamaan sitä Nukkumatin uutta unihiekkasatsia kakskymppisenä kuin nyt viittä vaille kolmekymppisenä - silmäpussit eivät anna armoa ja ekat rypyt on bongattu!



Ikäkriisistä ja asioiden oppimattomuudesta huolimatta, olen huomannut, että on myös asioita, jotka olin puhtaasti vain unohtanut näitä kahta koettua vauvavuotta verratessani. Esimerkiksi juuri väsymisen raadollisuuden ja ne kamalat itsesyytökset silloin, kun ei vaan yksinkertaisesti enää jaksa nousta hyssyttämään äitiä kaipaavaa vauvaa. Tai ihan vaan sen, kuinka suihku- ja vessareissut YKSIN ovat luksusta! Kahdessa vauvavuodessani on kuitenkin muutama yhtenevä tekijä, jotka toistuivat molemmissa vauvavuosissani - ne vauvavuoteni no-no:t. Tässä lista asioista, joita en halunnut, osannut tai muistanut mahduttaa kumpaakaan vauvavuoteeni!


Sormiruokailu

No se tukehtumisen pelko. Se on ehdottomasti isoin syy, miksi meillä ei sormiruokailtu A-murun aikana eikä myöskään nyt. Ymmärrän toki lukiessani sormiruokailusta, että suoranaiseen paniikkiin ei olisi syytä, mutta ajatuskin ruokaa kakovasta lapsesta syöttötuolissaan saa paniikin heräämään minussa, joten ei, meillä ei syödä sormiruokaa. Toki L saa napostella marjoja, hedelmiä ja esimerkiksi Talk-muruja sormin, mutta perunat, lihat, kalat ja puurot meillä syödään lusikalla, aluksi syötettynä ja hiljalleen itse opetellen.



Kestovaipat

Kestoilu on aivan varmasti hieno laji, jos olisin vain tutustunut siihen paremmin. Niin A-murun kuin L-murun äitiyspakkauksessa tulleet kestovaipat ovat edelleen käyttämättöminä kaapissa, mutta minusta ei vaan ole siihen liotus-, pesu- ja kuivatusrumbaan, vaikka voinkin nähdä sieluni silmin molempien lapsieni sadat vaipat kaatopaikalla, ja samalla laskea niistä sen valtavan säästön, mitä olisin tehnyt käyttäessäni kestoja - luonnon säästämisestä puhumattakaan! Mutta ei niin ei.



Vauvojen vertailu (varsinkin somessa)

Tilannehan on se, että me kotiäidit elämme vauvoillemme. Näemme heidät ensimmäisenä, kun heräämme...tai, kun he yleensä herättävät meidät, ja seuraamme tarkasti heidän kasvuaan ja kehitystään. Sitten on äitejä, jotka systemaattisesti ja päättäväisesti dominoivat keskusteluja, yleensä somessa, ja kaivavat esiin lapsiensa neuvolakortit ja vauvakirjat - heidän kasvunsa ja kehityksensä mittarit. Silloin täysin hyväntahtoinen keskustelu vauvojen kasvusta ja kehityksestä voi vertaistuen sijaan mennä siihen, kuinka vauvan kokoa ja taitoja päivitellään turhan kärkkäästi ja lopputulos on arvatenkin kaikkea muuta kuin suloista ja kaunista. Minun täytyy nyt kysyä miksi. Miksi vauvoja pitää vertailla näin paljon? Jokainen kasvaa ja kehittyy omaan tahtiin ja eikö pääasia ole se, että vauva kasvaa ja kehittyy! Äidit, hengittäkää ja nauttikaa vauva-ajasta ja vauvavuodesta. Se, kun on niin lyhyt! Annetaan vauvoille kasvu- ja kehitysrauha!

Tutiton vauva

Meillä kumpikaan vauvoista ei ole syönyt tuttia. Päätin jo A-murun aikana, että en edes tule tarjoamaan hänelle tuttia ja koinkin ensimmäisen hormonimyrskyn jo synnärillä, kun tyttäreni tuotiin hoitajien hoidosta kaunis valkoinen rusetti päässään JA TUTTI SUUSSA! A-muru ei siis syönyt tuttia. Toki hänellä niitä oli, mutta ne eivät koskaan edes maistuneet hänelle ja aiheuttivat suuhun päästyään välittömän yökkörefleksin. L-murun kohdalla tein pakollisen myönnytyksen tutittomuudesta. Pitkän hengityskone- ja ECMO-hoidon aikana vauvan imemisrefleksin kannalta oli tärkeää, että hän sai imeä tuttia, jos vaan jaksaisi, ja jaksoihan hän. Muistan varmasti aina poikani makaamassa keskospedillään hengitystuessa ja sen äänen, kun hän niin voimallisesti imi keltaista ja hurjan ison näköistä tuttia lasten teho-osastolla kerätessään voimia päästäkseen takaisin rinnalle. Rinnalle pääsemisen jälkeen meillä ei paljon tuttia syötykään ja muutamassa päivässä tutti aiheutti jo esikoisen aikana tutun yökkimisen ja se jäi kokonaan pois. Ja hyvä niin. Ainoa miinus tässä tutittomuudessa on se, että sen vuoksi myöskään tuttipullo ei ole kiinnostanut kumpaakaan muruistamme, mikä taas on aiheuttanut hieman haasteita molempien vauvavuosien varrella. Selvisimme kuitenkin - ilman tuttia ja tuttipulloa!



Lapsiluku

Lapsiluvustamme kysyttäessä annan aina rehellisen vastauksen; lapsilukumme on nyt täynnä. Ehdottomasti, varmasti ja lopullisesti. Piste. Lapsiluvusta keskustellessa niin minä kuin moni muukin äiti saa kuitenkin kuulla, että kyllä se vauvakuume pian löytää takaisin ja kohta masussa kasvatetaan jo seuraavaa vauvaa - hyvä kun ei jo tässä kohdassa vatsaakin taputella! Miksi oikeastaan meidän tai kenenkään muunkaan lapsiluku edes kuuluu muille? 

Olen myös oivaltanut jotain tämän viimeisen vauvavuoteni aikana. Esimerkiksi ennen käytin kamalia myrkkyjä tahrojen poistoon - jopa vauvanvaatteissa! Nykyään minulta löytyy pyykkikaapista yksi luottotuote; sitruuna Fairy! Sillä lähtee hienosti kaikki tahrat mangosta bataattiporkkanasoseeseen yhdistettynä sopivaan liotusaikaan. Vielä, kun joku keksisi tehokkaan ja oikeasti toimivan tahranpoistotavan tomaattikastikkeeseen... Jotain muuta kuin sappisaippuan, joka ei aivan saa täysiä pisteitä! Tärkein vauvavuosien aikaansaama oivallukseni lähti kuitenkin itsestäni, kun ymmärsin, että riitän. Riitän L-murulle, A-murulle ja miehelleni. Niin ja sinäkin riität ja tulet aina riittämään omalle perheellesi! Oikeasti. Vauva tarvitsee paljon huolenpitoa ja rakkautta, mutta myös äidin, joka luottaa itseensä ja on itselleen armollinen!


Minulla on pian takana kaksi erilaista vauvavuotta, mutta yksi asia pysyy ja se olen minä - yksi erilainen äiti. Äiti, joka rakastaa molempia lapsiaan ehdoitta, suojelee ja suukottaa. Puhaltaa pipit ja kaappaa syliin ihan muuten vain halittavaksi. Olen äiti, joka on myös ankara, välillä suorastaan natsi, mutta silti äiti, joka toivoo jokaisen aiheuttamansa pettymyksen ja harmituksen kasvattavan lapsistaan aikuisia, jotka pärjäävät elämässään ja ovat onnellisia. Kiitos siis näistä kahdesta erilaisesta vauvavuodestani. Kiitos, että saan olla äiti kahdelle lapselleni - omille muruilleni!





Selina



Millaisena sinä koit lapsesi vauvavuoden?  Oliko joku ehdottomasti no-no ja tuliko oivalluksia?

13 kommenttia:

  1. Ihana postaus. Ihanat lapset sulla Selina. <3 Oot erittäin vahva ihminen, oot joutunut kestämään kaikkea, mutta niistä aina selvinnyt, onneksi!!!! :) <3

    Leevin vauva vuosi oli todella helppo, onneksi koska ei sitä toista osa puolta siinä ollut. Ei itkenyt hampaita, ei valvottanut öitä, ei itkenyt rokotteista. Kaikki meni niin täydellisesti <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heiduska! <3

      Ihana lukea Leevin vauvavuoden sujuneen hyvin! Hän vaikuttaa näin eskarilaisenakin aivan ihanalta ja valloittavalta pojalta - elämäsi valolta. Kaikkea hyvää teille! <3

      Poista
  2. Oi miten tuli hyvä mieli tuosta tärkeimmästä oivalluksestasi, siitä että riittää -kolahti jotenkin niin kohdalleen ja oli tarpeen juuri tässä hetkessä.. Ollaan itsellemme -ja toisillemme- armollisia. Kiitos sinulle ja kaikkea hyvää kuluvaan vuoteen! On ilo lukea blogiasi arjen ja juhlan iloja ja suruja myötäeläen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kolahti! <3 Kaikkea hyvää Sinulle!

      Poista
  3. Valtavan kaunis ja rehellinen teksti! Kiitos :) Niin, ja hyvää alkanutta vuotta! -Sara

    VastaaPoista
  4. Nousi vähän jo tuskanhiki pintaan tässä valmistautuessa toiseen vauvavuoteen 27v:nä, ei enää kakskytkolmosena. Sitten tuli tuo ihana sinä riität -
    lause.❤️ Sen taidankin kirjoittaa jo valmiiksi ylös kalenteriin vaikka puolen vuoden kohdalle, kiitos.❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana sinä! Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta! Kaikkea hyvään tulevaan vauvavuoteen teidän perheelle! <3

      Poista
  5. Meillä kolme lasta ja kolme erilaista vauvavuotta: esikoinen huusi kaikki yöt koliikkiansa, eikä mikään muu kuin aika auttanut. Mutta onneksi silloin oli vasta yksi lapsi, että sai itse levätä vauvan päiväunien aikaan. Toinen lapsi oli vauvavuonna onneksi helppo, sillä ikäeroa esikoiseen ei ollut kuin 1,5 vuotta. Ja sitten kuopuksen vauva-aika oli aivan hirveä pahoine refluksivaivoineen ja allergioineen.

    Olin kahden ensimmäisen lapsen kohdalla armoton itselleni ja vasta kolmannen ihmistaimen kohdalla ymmärsin, että minä riitän. Että ei tarvitse käyttää kestovaippoja, tehdä kaikkia vauvan pöperöitä itse, olla käyttämättä tuttipulloja ja korvikkeita, eikä tarvitse ommella kaikkia lasten vaatteita itse ollakseen hyvä äiti.


    Läsnäolo ja rakkaus riittää - voi kunpa olisin ymmärtänyt sen jo ensimmäisen lapsen kohdalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kun kerroit erilaisista vauvavuosistasi! Onneksi ymmärsit olevasi riittävä. Se on huojentava tunne! <3

      Poista
  6. Kiitos, oli taas ihana lukea tekstiäsi! Kiitos, että muistutat meitä siitä, että riitämme sellaisina kuin olemme!
    Leena

    VastaaPoista
  7. Random fact: kaikkien suomalaisten sekajätteet on jo muutaman vuoden ajan poltettu ja kaatopaikat eläköityneet, joten sitä ei tarvitse surra. :) L-murun vaipat ovat muuttuneet ja muuttuvat kaukolämmöksi ja sähköksi.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥