perjantai 29. joulukuuta 2017

Joulun pyhien jälkeen...

Meillä on ollut aivan ihana joulu! Tänä jouluna L-muru vietti ensimmäistä jouluaan ja kyllä, parasta olivat juuri ne rapisevat lahjapaperit ja pienissä sormissa mytätyt pakettinarut! Lapset saivat tänäkin jouluna paljon ihania lahjoja pehmeissä ja kovissa paketeissa. Kun perheen pienin ihastui lahjapaperiin, meidän isomman murusen mielestä parhaita olivat tietenkin ne lahjapapereista paljastuneet lelulahjat, mutta yllättävälle kakkossijalle pääsivät mummon ostamat Muumilakanat, joiden kuivumista odotettiin pesun jälkeen kuin kuuta nousevaa!


Tänä jouluna vietimme jouluaattoa lapsuudenkodissani, jonne tuli myös kaksossiskoni perheineen. Vilinää ja hulinaa siis piisasi neljän alle kouluikäisen avatessa lahjojaan! Joulupäivänä suuntasimme mieheni kotiin ja joulu jatkui taas uudella herkullisella kattauksella joulupöydässä, joulukuusineen ja lahjoineen. Parasta joulussa on tietenkin perheen yhdessäolo, mutta tänä jouluna sen lisäksi se, että se oli valkoinen! Lapset ovat olleen niin onnellisia saadessaan temmeltää lumessa ja esikoinen vietti lumileikeissä useamman tunnin naapurin tytön kanssa puuhaten. Voi kuinka  toivoisinkaan, että tätä valkeutta kestäisi vielä pitkään!

Kaikki päättyy kuitenkin aikanaan, niin joulu kuin se odotettu valkeuskin - sateet tulevat taas! Joulu on ollut ihana, mutta näin joulun pyhien jälkeen, olen huomannut muutamia asioita, jotka toistuvat vuodesta toiseen ja tässä niistä muutama.

Ähky

Suklaaähky, kinkkuähky, lahja, jouluelokuva, sukulais... - you name it! Joulun pyhät ovat täynnä ähkyä!

Rahanmeno

Ale, ale, AAAAALEEEE! Jos joululahjaostosten jälkeen on sattunut jäämään muutama euro sukanvarteen, niin ne voi hyvästellä - ale on alkanut! Ja koska seuraava kunnon alennusmyynti tulee vasta kesällä, niin ostan, koska säästän, vaikka en välttämättä nyt mitään tarvitsisikaan. Nimimerkillä alesta kotiutui mm. uusi läppäri...




Koti

Ihana olla kotona! Olemme olleet joulun pyhien mummolakierroksen jälkeen ihan vain kotona ilman mitään pakollista tekemistä ja normaaleja arjen kiireitä. Miehellä on vielä muutamia päiviä joululomaa jäljellä, joten seuraavatkin päivät täyttyvät samasta ohjelmasta kuin tähänkin asti - ei mistään! 

Ihana-kamala (aito) joulukuusi 

Vaikka meillä oikeasti laskettiin päiviä myös aatonaattoon ja joulukuusen koristeluun, neulasten imurointi alkoi tympiä jälleen jo tapanina. Meillä joulukuusi sijaitsee käytävän varrella, joten se joutuu kokemaan tönäisyn jos toisenkin olohuoneen ja keittiön välillä ravaavien aikuisten vuoksi. Ja kun tähän lisätään vielä kaksi pikku apinaa, joista toinen haluaa siirtää vain yhtä koristetta parempaan paikkaan tai hukuttaa kuusiparan veteen, ja toinen maistaa jokaista kimaltavaa joulupalloa, piikikäs soppa on valmis! Tästä kaikesta huolimatta meillä tulee olemaan myös jatkossa aito joulukuusi. Se ihana tuoksu, tunnelmallinen kuusenhakureissu suvun metsästä ja jännittäminen mahtuuko kuusi tänä(kään) vuonna kunnolla omalle paikalleen on kaiken arvoista!



Roskat 

Moni lapsiperhe varmasti voi samaistua tähän. Joulu toi jälleen mukanaan aivan käsittämättömän paljon pakkausjätettä. Kierrätyspisteiden pahvinkeräyslaatikot pursuavat laatikoita, joista yhdestä paljastui hetki sitten meidänkin isomman murun Baby Born -nukke ja toisesta pienemmän murun ensimmäisten Duplojen pahvipakkaus. 

Neuloosin juhla-aika 

Tämä ei tarvinne suurempia selitystä blogiani pidempään seuranneille tai muille neuloosiin vajonneille! Myöhään venyvät välipäivien illat, pehmeä sohva, kynttilät, mummin neulomat villasukat omissa jaloissa ja puikkojen kilinä - täydellistä! Tähän idylliseen tunnelmaan voisi toimia vielä lasillinen viiniä, mutta se menisi täysin pilalle, kun joutuisin keskeyttämään neulomisen nauttiakseni valkkarini suoraan peg-letkuun. Ei siis viiniä, vaan ihana tunnelma ja lisää puikkojen kilinää!


Joulun jälkeinen masis 

Mitä nyt voi odottaa? Kesä on niin kamalan kaukana, ettei siitä viitsi aamukampaa alkaa tekemään ja kaiken lisäksi edessä on pitkä ja kylmä talvi....hyrr! 

Toisaalta joulunaika on ihana, mutta toisaalta siitä on kiva päästä myös eroon. Neulasten imurointi vielä juhannuksena ei kuulosta kivalta ja jouluvalotkin voivat pidemmän päälle alkaa ärsyttämään, joten kohti kevättä vaikka väkisin lumessa, loskassa ja vedessä kelaten!


Toivon juuri Sinulle ihania vuoden viimeisiä päiviä ja räiskyvää Uutta Vuotta 2018! 



Selina





Pssst... Blogiani alusta asti lukeneet tietävät, ettei blogissa tulla koskaan näkemään kunnolla tunnistettavia kuvia lapsistani ja siksi lapsemme esiintyvätkin blogissani aina bloginimillä ja sydänkasvoisina. Paintin ehkä kömpelö, mutta minun lapsieni yksityisyyden kannalta OK ratkaisu on nyt uuden Omppu-koneen myötä minulle liian vaikea toteuttaa, niin kokeilin uudenlaista tapaa pitää edelleen palan lapsistamme itselläni. Meneekö tämä kokeilu jatkoon, vai onko se liian pelottava vaihtoehto niille ei niin sukupuolineutraaleille sydämille? Valinta on teidän, koska saadessani ladattua uuden kuvanmuokkausohjelman koneelleni, sydämet voivat halutessanne taas täyttää murujeni kasvot. 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää ja rauhallista joulua!

♥ 
"Yhtä lahjaa en paketoinut, 
ei sitä kääreessä antaa voinut!
Lahjan tämän tärkeimmän, 
sydämestäni lähetän. 
ILOA, RIEMUA, RAUHAA SYVÄÄ, 
toivon sinulle joulua hyvää!"
♥ 


Joulu, se on täällä! Lasten mummon metsästä huolella valittu joulukuusi on saanut koristeensa aatonaaton kunniaksi. Sen alla odottaakin jo paketteja yläkerrassa nukkuville lapsilleni, yksi kummallekin murulle. Kotonamme tuoksuu joulupulla, jääkaappi pursuaa jouluruokia ja herkkuja, ja tunnelma on iloa ja jännittävää odotusta täynnä! En malta odottaa aamua, kun A-muru kirmaa makuuhuoneeseemme kysyäkseen saako jo nousta. Hän tietää jo kokemuksesta, että alakerrassa odottaa yksi tontun tarkoin valitsema paketti häntä varten. L-murulle joulu on ensimmäinen, eikä hän nuoren ikänsä vuoksi siitä kamalasti vielä ymmärrä. Siitä huolimatta hänkin pääsi tänään koristelemaan joulukuusta ripustaen oman joulupallonsa isosiskonsa viisi vuotta vanhan vaaleanpunaisen joulupallon viereen. Hän leipoi myös pipareita ja tietenkin saa aamulla avata sen ensimmäisen joululahjansa isosiskonsa esimerkkiä seuraten. Aion ottaa paljon kuvia, joten hänen enimmäisestä joulusta jää paljon kuvamuistoja talletettavaksi vauvan albumeihin, joista hän voi katsoa myöhemmin, kuinka hän nautti aattoaamuna enemmän lähes hänen kokoisen lahjapakettinsa papereista kuin sen sisällöstä - tietenkin.

Haluan toivottaa Sinulle, rakas ja tärkeä lukija, ja kaikille Kun äiti kelaa -blogin yhteistyökumppaneille ihanaa ja rauhallista joulua! Toivottavasti joulunne on makoisa ja levollinen, ja saatte viettää sen terveenä ja rakkaittenne ympäröimänä. Toivon teille tietenkin myös upeaa ja räiskyvää uutta vuotta sekä iloa ja onnea vuoden 2018 jokaiselle päivälle! Kiitos myötäelämisestä, kommenteista ja yhteistöistä. Kiitos, että olette siellä! Hyvää joulua!




 

 

Selina

 


tiistai 19. joulukuuta 2017

Olet 11kk


Voi miten kovasti odotinkaan sinua vuosi sitten! Silittelin sairaalan vaaleanpunaisissa pyöristynyttä vatsaani sinun vastatessa kosketukseeni potkuin kuin kertoaksesi, että sinulla on kaikki hyvin. Kuiskailin iltaisin huoneessani sinulle, kuinka valtavasti sinua rakastan, samalla kuvitellen nukahtaessani miltä näyttäisit, kun saan sinut ensimmäistä kertaa syliini. Kuvittelin sinulle tummat pitkät hiukset, vaikka isosiskosi oli vauvana vaaleahiuksinen ja lähes kalju. Kuvittelin silitteleväni siroja kasvojasi ja sen pienen suppusuun, jonka näin aiemmin ultrassa lääkärin vilauttaessa 3D-kuvaa kasvoistasi. Kun näin sinut ensimmäistä kertaa heräämössä isäsi ottamista kuvista, tunnistin sinut heti omakseni - näytit juuri siltä, mitä kuvittelin. Sinulla oli tummat pitkät hiukset, suusi oli supussa, kun makasit keskospedilläsi ja näytit aivan isältäsi. Olet täydellinen!

Nyt, kun katson sinua, pieni touhottajani, näen sirojen kasvojesi suloisesti pyöristyneen. Suussasi loistaa seitsemän pientä valkoista hammasta ja tummat hiuksesi ovat käyneet muutosprosessin tummanruskeasta punaiseen ja nyt taittuen vaaleampaan äidin onneksi vielä pienen punakkuuden kera. Siniset silmäsi loistavat, kun hymyilen ja juttelen sinulle, ja sitten kuulen jälleen sen maailman ihanimman sanan, jota odotin kärsimättömänä; "äiti".  Voi miten valtavasti rakastankaan sinua pieni ja sisukas L!

 Eilen  starttasi vauvavuotesi viimeinen kuukausi - olet 11 kuukautta!



NEUVOLAKUULUMISET:  

Sinulla ei ole tässä kuussa neuvolaa ja seuraavan kerran suuntaammekin neuvolaan kuukauden päästä, kun olet jo 1-vuotias! Kävimme kuitenkin viikko sitten lastenpolilla astmalääkärillä ja silloin painoit 9,6 kiloa  ja olit 75 cm pitkä. Kirit nyt siis pituudessa edelleen, kun taas painokäyrä on kääntynyt jyrkkään laskuun. En ole kuitenkaan huolissani, koska kasvat nyt niin upeasti pituutta ja olet jatkuvasti liikkeessä, joten odotettavissa olikin, ettei paino pysy enää mukana niin hyvin kuin ennen.

ILOT:  

RAKASTAT pulkan kyydissä istumista! Kun sinua vedetään pulkalla hihkut onnesta ja vauhdin pysähtyessä alat vaatimaan kovaäänisesti lisää vetämistä. Onneksi sinulla on reipas isosisko, joka jaksaa vetää sinua pulkalla niin paljon kuin haluat. Pulkkailun lisäksi tykkäät hurjasti kävelemisestä. Et osaa vielä kävellä itse, joten sinua pitäisi jatkuvasti kävelyttää tai tepsuttelet suloisesti itse taapero-kärryllä. 

HARMIT:  

Babyhalerilla ja varsinkin kotispiiralla lääkkeiden otto ja edelleen se vaipanvaihto!

OSAAT:

Kontata, sanoa äiti, vilkuttaa, taputtaa, elehtiä kyllä ja ei päätä nyökyttämällä ja ravistelemalla sekä kävellä tukien. Et osaa vielä nousta itse seisomaan ilman tukea, mutta noustessasi tukea vasten alat heti kävellä. Päästät myös satunnaisesti irti ja seisot hetken ilman tukea, kunnes säikähdät ja istahdat kiireesti lattialle.


MUUTA:  

Olet alkanut aloittaa päiväsi (aivan liian) aikaisin aamulla heräten jo kello 5! Kun äiti yrittää herätä uuteen päivään, samalla harmitellen, ettei osaa vieläkään mennä ajoissa nukkumaan, sinä jo puuhastelet iloisena lelujesi parissa. Aikaisista aamuista huolimatta, olet alkanut nukkumaan 8-10 tuntia heräämättä omassa sängyssäsi. Käytät pääasiassa 74cm vaatteita muutamia 68cm poikkeuksia lukuun ottamatta. Emme ole haasteellisesta vaipanvaihdosta huolimatta vieläkään siirtyneet housuvaippoihin, koska et seiso vielä niin tukevasti, että saisin housuvaipan puettua päällesi, joten edelleen samat Libero nelkut täyttävät vaipparoskista tasaiseen tahtiin, vaipanvaihdon muuttuessa välillä kunnon painiotteluksi. Nukut kahdet päiväunet, jotka molemmat kestävät 2-3 tuntia. Hereillä ollessasi touhuat ja leikit jatkuvasti, joten ei ihme, että paino ei enää nouse pituuskasvun tahdissa. Syöt edelleen rintaa, mutta olen saanut vähennettyä jo yhden imetyskerran päivästä pois. Kiinteät maistuvatkin nyt paremmin ja syöt erilaisia kasvissoseita  tai pastaa lihalla, kanalla tai kalalla kaksi kertaa päivässä sekä aamuisin ja iltaisin puuroa jo miehen annoksen marja- tai hedelmäsoseilla. Välipalaa syöt satunnaisesti. Hapanmaitotuotteet eivät maistu edelleenkään, mutta nyt syöt jo muutaman lusikallisen viiliä ilman suurempia irvistelyitä. Sinulla on edelleen seitsemän hammasta, eli kuukauden aikana sinulle ei ole puhjennut uusia hampaita, mistä minä ja rintani olemme erittäin kiitollisia! Tavuttelet ja jokeltelet paljon osallistuen keskusteluihin. Pyydettäessä osaat sanoa äiti ja tapailet myös isiä ja isosiskosi nimeä. Vilkutat ja taputat pyydettäessä. Sinua kehutaan aina valloittavaksi hymypojaksi, enkä voi olla erimieltä. Siellä missä on pikkuinen L-murumme, on aina hymyileviä ihmisiä - ilosi tarttuu selvästi myös muihin!

 

 

Selina

 

 

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Imetystaipaleemme loppu - hyvästi raitapaidat!

Olen molempien lapsieni kohdalla pitänyt imetystä luonnollisena jatkumona sille, kun olen ensin kantanut heitä vatsassani ja lopulta saattanut valmiina maailmaan isänsä turvalliseen syliin. Imetys oli jo A-murun aikana minulle itsestäänselvyys ja se ihana hetki, kun sain vauvan taas lähelleni - ja sitä se on edelleen rintaa syövän L-murunkin kanssa. Rakastan sitä tunnetta, kun imetyksen aikana vauva painautuu tiiviisti minua vasten, kuinka hänen pienet kätensä hakevat turvaa kietoutuessaan minuun ja kuinka ne pienet sormet raapivat ja nipistelevät kuin kertoakseen minulle, että äiti, olen tässä. Imetys on aina ollut meidän kahden hetki - minun ja lapsieni. Nyt on kuitenkin aika hyvästellä nämä minulle niin tärkeät hetket vielä viimeisen kerran, kun toinen imetystaipaleeni on päättymässä.


Ennen raskautta ja imetystä, minulla oli käytössä dystoniani hoitoon levodopa-lääkitys. Tämä lääkitys on olennainen osa ja oikeastaan ainoa harvinaisen sairauteni hoidossa käytettävä lääke, joka helpottaa kunnolla spastisuutta ja kramppeja, koska dystoniassani on dopaherkkiä piirteitä. Lääkityksen puuttuminen raskauden aikana peittyi hyvin raskaushormonien alle, joten pärjäsin yllättävän hyvin oireiden pysytellessä lievinä molemmissa raskauksissani. Osasin kuitenkin odottaa kokemuksesta, että raskauden aikainen seesteisempi vaihe päättyy noin kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen ja ilman lääkehoitoa dystoniaoireet alkavat hiipiä hitaasti mutta varmasti takaisin samanlaisina kuin ennen. Ja niin kävi jälleen. Olen kuitenkin saanut sinniteltyä pahenevien oireideni kanssa yllättävän kauan ja siten venytettyä imetystaivaltamme tähän asti, kun kuopuksemme täyttää pian jo 11 kuukautta. Nyt minun on kuitenkin myönnettävä, että voimavarani alkavat olla lopussa ja on aika alkaa hoitaa myös itseäni ja sairauttani. Myös alkuvuodesta tuleva leikkaus vahvisti lopetuspäätöstäni entisestään. Olen kuitenkin ylpeä, että jaksoin näinkin pitkään oireiden kanssa ilman lääkitystä ja en ikävistä oireista huolimatta tekisi mitään toisin. Imetys oli jälleen kaiken tämän arvoista!

L täyttää ensi viikolla 11 kuukautta ja alan nyt hiljalleen vähentämään imetyskertoja. Tähän asti L on saanut rintaa lapsentahtisesti, eli silloin, kun hän itse on sitä halunnut. Yleensä hän syö rintaa ennen päiväunia, aamulla herätessään ja illalla nukkumaan mennessään, joten vuorokaudelle imetyskertoja kertyy vähintään neljä. Vauvan rinnasta vieroittamisesta minulla ei olekaan aiempaa kokemusta, koska mieheni vieroitti A-murun vuoden ja kolmen kuukauden iässä rinnasta minun maatessa Tampereella sairaalassa toipumassa ties kuinka monennesta leikkauksesta. On siis ollut hyvin haastavaa miettiä, miten minun kannattaisi nyt edetä, ettei L kärsisi imetyksen lopettamisesta kohtuuttoman paljon. Minulle on kuitenkin ollut täysin selvää, että kerrasta en lopeta, vaikka rehellisesti sanottuna herättelin viimeiseen asti toiveita, että L-muru alkaisi vierottamaan itse itseään, mutta tämän tissiposken kanssa se ei näemmä ole vaihtoehto. Lopetin jo lokakuussa yöimetyksen parempien yöunien toivossa, joten imetyskertojen vähentäminen päivällä, eli äidintahtinen imetys, onkin seuraava askel, jolloin alan tarjoamaan imetyskerta kerrallaan äidinmaidon tilalla vauvalle nokkamukista vettä tai vielä tässä kohtaa Luomu kasvimaitoa. Vuoden iässä L saa sitten juodakseen lehmänmaitoa, kun ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, ettei L ole perinyt siskonsa maitoproteiiniallergiaa hapanmaitotuotteiden sopiessa hänelle oikein hyvin.

Vaikka imetyksen lopettaminen onkin herkkä paikka minulle, niin lohdullista kuitenkin on se, että onneksi L ei enää tunnu syövän rintaa joka kerta vain nälkäänsä kiinteiden alkaessa vihdoin maistua, vaan hän hakee rinnasta ennemmin lohtua tai pieniä maitohuikkia - herkutteluhetkiä. Tämä on taas antanut selvän viestin rinnoilleni maidontuotannon vähentämisestä, joten enää rintani eivät täyty ääriään myöden maidolla aiheuttaen tukalaa minulle oloa. Toisaalta on se kriisi tämäkin, kun olin jo ehtinyt tottua hieman muhkeampaan rintavarustukseen raskauden ja imetyksen aikana, mutta uskon selviäväni näiden jämienkin kanssa yhtä hyvin, kun tiedän, että rintani ovat ruokkineen kaksi lastani heidän ensimmäisen elinvuotensa aikana - aika upea työ etten sanoisi!

Meillä on ollut L-murun kanssa hieno imetystaival. Vaikeuksien kautta hän pääsi takaisin täysimetykseen, mikä ei ollut ollenkaan varmaa, koska pitkä hengityskonehoito ja ECMO olisivat voineet vaikuttaa vauvan imemisrefleksiin, ja näin ollen imetys ei olisi enää onnistunut. Nyt voin kohta vuoden kestäneen imetystaipaleemme aikana kertoa, että minut on purtu verille, rinnalla on hassuteltu, sitä vasten on nukahdettu, sitä raavitaan nipistellään ja silitetään hellästi. Rinnasta haetaan myös lohtua pipien sattuessa ja sitä halutessaan L alkaa hekottaa kuulostaen hieman kiukkuiselta lampaalta. Niin ja tärkein; alussa niin pieni ja hentoinen L ei olekaan enää mikään pieni, vaan hän on kasvanut rintamaidolla todella hienosti painaen nyt jo 9,6 kiloa lähes 11 kuukauden iässä! Äidinmaidosta ei siis turhaan puhuta voimajuomana, kun toipuessaan rankasta taudistaan ja opittuaan syömään uudelleen, L kurotti miinuskäyriltä normaaleille kasvukäyrille vain parin kuukauden täysimetyksen aikana! Viimeinen imetystaipaleeni on siis ollut hyvin onnistunut ylä- ja alamäkineen. Minun ja L-murun imetystaivalta miettiessäni panin kuitenkin merkille erään kummallisen ja ehkä jopa koomisen asia. Miksi ihmeessä lähes kaikki imetyspaitani ovat raidallisia?!

  

Selina 

 

 

Millaisia kokemuksia sinulla on imetyksen lopettamisesta? Kaikki vinkit ovat tervetulleita!

torstai 7. joulukuuta 2017

Neljä syytä, miksi blogi ei päivity

Olen jumissa! Luonnoksissa odottaa postauksia vailla kuvia tai tekstin viimeistä viilausta, mutta sen sijaan, että uppoutuisin niiden ja läppärin kanssa sohvan nurkkaan, se vetää minua puoleensa täysin muissa asioissa! Nyt kerrankin blogihiljaisuus on ihana selittää kivoilla jutuilla, koska aiemmin hiljaisuuden syyt ovat olleet paljon muuta. Meillä menee siis hyvin, mutta tuhannen ja yhden selityksen sijaan, kerron teille neljä syytä, miksi blogi ei päivity...niin ja yhden extran!

1. Neuloosi. Tämä ei liene blogiani pitkään seuranneille yllätys, koska näiden kolmen vuoden aikana talven tullen blogi hiljenee ja kiivas näpyttely vaihtuu puikkojen kilinään ja joihinkin blogiinkin asti eksyneisiin ohjeisiin. Yksi blogin luetuimmista postauksistakin liittyy neuloosini, kun jaoin kohta pari vuotta sitten ohjeen Marisukkiin, jotka ovat ehdottomasti lempparivillasukkani.





2. Joulu. Mies väittää, että minä hössötän, mutta en tietenkään tunnusta! Koti on koristeltu jouluun itsenäisyyspäivänä ja olen keittänyt useamman kattilallisen riisipuuroa, sekametelisoppaa unohtamatta. Vielä kaipaisin sitä aidon joulukuusen tuoksua ja aattoillan jouluhartausta. Sitten joulu on täydellinen!


3. Haave, jonka VIHDOIN toteutin.  Moni äiti-ihminen voi varmasti samaistua tähän, kun omalle lapselle on helppo ostaa ilman morkkista ja huokailuja (miehen huokailuja ei lasketa!) satasenkin talvihaalari ja samaan konkurssiin talvilenkkarit. No, kun sitä äitinä haluaa jotain, sen saaminen onkin sitten hieman mutkikkaampi juttu - varsinkin, kun kyseessä on jotain, mitä ilmankin selviää.

Olen keväästä asti haaveillut uudesta kamerasta ja ei, vanhassa kamerassani ei ollut mitään vikaa, mutta halusin siirtyä croppikennoisesta kamerasta kokeilemaan täyskennoista. Pyysin jo huhtikuussa vaihtotarjouksen vanhasta Canon 70D kamerastani ja kolmesta objektiivista, mutta jäin kuitenkin lopulta nuolemaan näppejäni ja sitten kadutti! Black Fridayn tullessa sain niin hyvän vaihtotarjouksen, joten en voinut enää kieltäytyä. Kotiutin siis vihdoin haaveilemani Canon 6D:n ja siihen 24-100mm perusputken. Nyt olenkin opiskellut ohjekirjaa ja kuvannut niin paljon, kun vain olen ehtinyt. No, mutta kannattiko? Voi KYLLÄ! Olen aivan rakastunut uuteen kameraani - samat aloittelijan taidot, mutta selvästi  parempi työväline! Nyt vaan lisää harjoitusta ja totuttelua uuteen runkoon.

4. Vauva, joka nukkuu jälleen - ja niin minäkin! Tuntuu kuin uudelta ihmiseltä saada nukuttua kuusikin tuntia putkeen ilman hyssyttelyä, laulamista ja tassuttelua. Lopetin lokakuussa yöimetyksen ja se rauhoitti öitä huomattavasti. Hyvät yöuneni alkavatkin monesti hieman sen jälkeen, kun L nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta aiemmin usein heräilevää vauvaa vahtiessa läppäri kulki mukanani yläkertaan ja tassuttelun ohella roikun koneella. Nyt läppäri onkin jäänyt alakertaan odottamaan aamua ja mahdollista uutta kirjoituspuuskaa, toki kohtien 1-3 vaikeuttaessa sen löytämistä entisestään!


  

 Selina 

 

 

+1 Oletteko katsoneet Netflixistä Designated Survivor-sarjaa...minä olen ja koukussa ollaan! Mutta mikäpä sen parempi kuin käpertyä tuttuun ja tuvalliseen kainalopaikkaan ja uppoutua poliittisen draaman pyörteisiin, vaikkakin sarjan pressa, Kiefer Sutherland, onkin hieman rypistynyt sitten sen intensiivisen 24 -sarjan ekan kauden. Suosittelen!
.