tiistai 10. lokakuuta 2017

Äidin uusi harrastus

Kaikkihan sitä tekevät...tai ainakin kokeilevat. Ehkä? Kaikki alkaa valinnasta, jossa avainasemassa ovat ensin sopiva malli sitten värit, kuviot ja materiaalin laatu - pitäähän sen tuntua hyvältä. Sitten piirretään, leikataan, neulataan ja tikataan, ja lopuksi sovitellaan ja ihaillaan. Lastenvaatteiden ompelu, eihän se voi olla vaikeaa? No niin minäkin ajattelin!




Olen aloittanut uuden harrastuksen, kansalaisopiston lastenvaatekurssin. Menin ensimmäiselle tunnille ehkä jopa liiankin itsevarmana, vaikka viimeisestä kunnon kontaktista ompelukoneen ja kaavojen kanssa oli kulunut jo yli kymmen vuotta muutamaa verhon lyhentämistä lukuun ottamatta. Olen pitkään ihaillut lastenvaatteita, joiden leikkaukset vaikuttavat yksinkertaisilta, mutta käytössä ne ovat täydellisen mukavat vaippapyllyllä tai ilman. Eihän housujen ompelu MITENKÄÄN VOI olla vaikeaa, ajattelin, mutta nöyrryin jo silmissäni vilisevän kaava-arkin edessä, josta en meinannut löytää edes valitsemani housumallin kaavaa ilman apua! Jäljensin kaavan leivinpaperille kädet täristen ja hikikarpaloiden valuessa otsalle ja luovuttaminen kävi todellakin mielessä pelkästään, kun ajattelin seuraavia vaiheita; kankaan leikkaamista, minulle täysin vieraan ompelukoneen langoittamista ja niitä ensimmäisiä ompeleita. Mutta minä selvisin. Tässä on ensimmäinen ihan itse ommeltu lastenvaatteeni, housut L-murulle. Minä tein ne ja olen niistä ehkä nyt jo jopa ylpeä!


Ensimmäisen vaatteen ompelu sai minut hyvin nöyräksi. En maksaisi näistä edes Henkkamaukan perus collarien kymmenen euron hintaa, vaikka tiedänkin, että pelkkä kangas näihin housuihin maksoi enemmän. Ymmärrän myös teetettyjen vaatteiden hinnoittelua paremmin - olihan näissä hommaa! Ensimmäiset housuni eivät ole virheettömät, mutta esikoiseni ja tulen pukemaan ne L-murulle samalla muistellen niitä epävarmoja ensiompeleita ja onnistumisen hetkiä, kun tajusin, että näistähän tulee kuitenkin aivan vaippapyllylle sopivien baggy-housujen näköiset.


Pienen onnistumisen ilon jälkeen nälkä kasvoi syödessä ja repussa odottaakin jo seuraava projekti, mekkokangas A-murulle....niin ja ihania kankaita vähän muihinkin tuleviin projekteihin! Äidin uusi harrastus on menestys! Hän nauttii, unohtaa hetkeksi arjen ja hymyilee ompelutunnin jälkeen ehkä taas hieman leveämmin kuin eilen. Äiti on onnellinen.


 

 

Selina

 



18 kommenttia:

  1. Nuistahan tuli hienot!! Tervetuloa vaan meidän ompelevien joukkoon, jäät niiiiin koukkuun! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Mä uskon kanssa jääväni koukkuun kunhan opin ompelemaan muutakin kuin housuja :D

      Poista
  2. Kirjotat tosi hyvin, en voinu olla naurahtamatta ku muistelin noita alkuvaiheita :D Mulla myös hyvin samankaltaset kokemukset tuntien jälkeisestä olosta :)
    ~Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Heh, säälin vieläkin sua, kun jouduit odottaa kaava-arkkia niin kauan! ;)

      Poista
  3. Voi vitsi, vähän kadehdin kun itse en osaa ommella! Niin kivaa olisi oikeasti tehdä itse vaatteita. Vai onko se vaan sitä, että pitäisi mennä kans johki kurssille? Mutta ihanaa silti, että voi hurahtaa harrastuksiin =). Siitä sitten kohta ompelu-uraa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kurssia, koska ainakin meidän opettaja on todella hyvä ja kannustava. Kokeilin esimerkiksi juuri saumuria ensimmäistä kertaa. Olen jotenkin jännittänyt sen käyttöä. :)

      Poista
  4. Ihanat! Ja onnea uuteen harrastukseen! Ompelu on ihanaa puuhaa ja parasta on kun huomaa kehittyneensä :) mä haluaisin mennä kaavoituskurssille ja oppia oikeesti tekemään ite ne kaavatkin. Ehkä ensi keväänä saisin aikaiseksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Upeaa, että haluat kehittyä vielä lisää! Olenkin ihaillut monta kertaa sun upeita ompeluksia. :) Ehkä minäkin sitten joskus :D Annan itseni nyt kuitenkin ensin rauhassa hurahtaa tähän harrastukeen. ;)

      Poista
  5. Hienot housut. Ompelu on ihana harrastus, jossa voi jatkuvasti kehittyä.

    VastaaPoista
  6. Hienot pöksyt, ja tuo pinossa odottava mustavalkoinen pilvikangas on erityisen ihana! Sopiiko kysyä, vaikuttavatko sairautesi merkittävästi käsien ja ylävartalon toiminnallisuuteen, vai pystytkö esimerkiksi juuri ompelemaan ongelmitta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Teinkin tuosta pilvikankaasta samat housut, että oppisin mallin kunnolla. Kokeilin tosin näihin housuihin ensimmäistä kertaa saumuria, kun ensimmäiset tein pelkästään ompelukoneella.

      Ja aina saa kysyä, mitä vaan! :)

      Toki sairaus vaikuttaa käsiini, mutta toistaiseksi se on vaikeuttanut ainoastaan hienomotorisia toimintoja. En saisi esim. käsilläni Hama-helmia otettua, mutta ompelukoneen käyttö sujuu yllättävän hyvin. :) Käsissä isoin ongelma on dystoniset väännöt, jotka vääntävät ranteen alas ja sormia. Niitä varten minulla on lepolastat käytössä. Väännöt tulevatkin yleensä aina levossa, eli kun käytän käsiäni, se on parasta terapiaa niille

      Poista
  7. Ihanat housut! :) Mie oon oppinu arvostamaan ompelijoita ihan eri tavalla nyt, kun ite opiskelen alaa. Ompeleminen ei todellakaan oo helppoa! Mutta kivaa puuhaa se on kun kaiken sisäistää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos" :) Ja ompeleminen ei TODELLAKAAN ole helppoa! Viime tunnilla en saanut mitään aikaan, kun koko kerta meni huolimattomuutta virheiden purkamiseen.

      Poista
  8. Ihania PaaPiin kankaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Tykkään itsekin heidän kankaistaan :)

      Poista
  9. Hyvältä näyttää ja tutulta kuulostaa!:) Itse aloitin ompeluharrastuksen muutama vuosi sitten hyvin samoista lähtökohdista ja nyt jo voin sanoa että tekemällä oppii! Ja aina on pakko yrittää vähän vaikeampaa kuin edellisellä kerralla..����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Mahtava kuulla, että olet huomannut omassa ompelussa kehitystä! Nyt työnalla on mekko esikoiselle. Hui! :D

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥