torstai 21. syyskuuta 2017

Vuosipäivä

Tässä kuussa tuli kuluneeksi 14 vuotta sairastumisestani - tai siitä, kun kirurgi poisti umpparini ohella terveystiedoistani kohdan perusterve. Aluksi jokainen vuosipäivä tuntui kuin nyrkin iskulta; taas yksi vuosi lisää taistelua, sairautta, kipua ja kärsimystä. Vähitellen vuosien kuljettaessa minua sairaassa elämässäni eteenpäin vuodet alkoivat parantua ja yllätin itseni nähdessäni sairaan elämäni ympärillä myös paljon hyvää. Yhtäkkiä olinkin onnellinen. Kaikesta huolimatta


Aluksi katkeruus oli pahinta kivun jälkeen. Katkeruus leikkaavaa lääkäriä, Jumalaa, itseä tai elämää kohtaan - you name it. Teini-ikäisenä pidin täysin itsestään selvyytenä sitä, että saisin elää terveen elämän, opiskella ja kokea teini-iän myllerrykset nousuineen ja laskuineen ja lopulta aikuistua. Ottaa vastuuta. Olin valtavan katkera siitä, että sairastuessani minusta tulikin yhtäkkiä aikuinen, joka ei saanut koskaan olla oikeasti teini. Katkera, että nuorisoseuran tanssireissut siiderikokeiluineen vaihtuivat pyörätuoliin ja sairaalaelämään. Katkeruus olikin suurinta myrkkyä niin mielelleni kuin keholleni. Katkeruus teki kipeää fyysistesti ja antoi siten oman lisänsä sisälläni korventavalle hermokivulle. Katkeruus sai minut masentumaan ja luovuttamaan liian monta kertaa. Nyt en ole enää katkera. Onneksi.

Nämä 14 vuotta ovat opettaneet minulle paljon. Tuntuu käsittämättömältä, että nämä harvinaiset sairaudet ovat olleet osa elämääni lähes puolet sen kestosta. Olen oppinut hyväksymään seuralaiseni, yleistyneen dystonian ja sen aiheuttamat rajoitteet. Olen oppinut elämään sen tiedon kanssa, että sairauteni voi pahentua. Otan jo tottuneesti nukkumaan mennessäni yöpöydältä lepolastan, joka pitää yön ajan dystoniasta virheasentoon vääntyneet sormeni ja ranteeni levossa ja helpottaa nivelkipua. Tiedän, kun syön suun kautta, että siitä voi seurata koska tahansa aspiraatiokeuhkokuume, jota nytkin poden herkkuhimossani tai syömiskaipuussani maistellun Snickers-jäätelön vuoksi, ja voin kertoa, että pähkinät keuhkoissa eivät tunnu hyvältä. Olen hyväksynyt pyörätuolin, sen jonka avulla pystyn liikkumaan vielä itsenäisesti ja myöhemmin myös sähkärin. Isoimmaksi yllätykseksi olen hyväksynyt myös hermokivun, vaikka olin täysin varma, että en sopeudu siihen koskaan, etten koskaan voisi hyväksyä sitä osaksi elämääni. Osaksi minua. Saan apua, hoitoa ja tukea enkä ole yksin. Ja, kun mietin näitä sairaita neljäätoista vuotta, päällimmäisenä mieleeni nousee kiitollisuus, ei katkeruus. Sitä en olisi voinut uskoa tuntevani parin sairastetun katkeran vuoden jälkeen. Olen kiitollinen miehelleni ja perheelleni. Kiitollinen ystävilleni ja hoitavalle lääkärilleni. He kaikki ovat jaksaneet kannatella minua, kun minulla ei ole ollut siihen voimia. Silloin, kun olen kouristanut tajuttomuuteen asti ja silloin, kun olen avannut ensimmäistä kertaa silmäni teho-osastolla hengityskoneesta irrottamisen jälkeen. Ilman heitä en olisi tässä. Ilman heitä ei olisi minua. Olisi vain katkera dystonikko todennäköisesti ilman elämänhalua.

Kiitos! Kiitos dystonia siitä, että voin rehellisesti sanoa, että et ole onnistunut pilaamaan elämääni. Kiitos siitä, että vaikka oletkin helkkarin rasittava, koen vielä pärjääväni kanssasi.


Kukaan ei osaa sanoa, millaiset tulevat vuoteni ovat, mutta sen tiedän, että tulen elämään ne täysillä. Nautin lapsistani, olen heille läsnä ja kerron rakastavani heitä. Yritän olla hyvä vaimo miehelleni ja samalla hyvä äiti, tytär, sisko, miniä ja ystävä. Tiedän, että pystyn olemaan näitä kaikkia sairaudestani huolimatta, koska se ei enää määritä minua ihmisenä, kuten sairauteni ensimmäisinä vuosina. Hyvää vuosipäivää minulle, CRPS:lle, dystonialle - hyvää vuosipäivää meille.

 

Selina

 

maanantai 18. syyskuuta 2017

Olet tänään 8kk

Uusia taitoja, uusia mittoja ja sama ihana vauva! L-murun vauvavuosi on taas ottanut askeleen eteenpäin, ja minä äitinä jaksan ihmetellä ajan kulumista ja vauvan kehityksen virstanpylväiden saavuttamista. Onnea rakas L - olet tänään kahdeksan kuukautta!

NEUVOLAKUULUMISET (Lääkärineuvola.)

9560g / 70,3cm/48,8cm

" Tyytyväinen ja suloinen poika. Kasvaa hienosti, kehitys iänmukaista. Kääntyy hyvin, nousee polviseisontaan. Iho ja silmät siistit. "

Lääkärineuvolassa oli kaikki hyvin, vaikka sinulta pääsikin itku vierastaessasi tuttua neuvolatätiä ja lääkäriä. Äiti oli huolissaan ECMO-arpesi vieressä olevasta verisuonesta, joka pullottelee edelleen hyvin lähellä ihon pintaa, mutta lääkäri sanoi sen olevan ok ja liittyvän ECMO-leikkaukseen. Pituuskäyräsi on lähtenyt hitaan alun jälkeen nyt hienoon nousuun ja kasvat hienosti omalla miinuskäyrälläsi, joten kasvukontrolleja pituuden suhteen ei enää tarvita. Painoa oli tullut tällä kertaa vähemmän, mutta en ihmettele, koska olet aina liikkeessä. Seuraava neuvola onkin sitten kymmenenkuukautisneuvola marraskuussa.
 
ILOT: Ryömiminen, konttaamisen harjoittelu, pyöriminen ja "aiaaminen".

HARMIT: Pukeminen on edelleen kamalaa - suorastaan selkä kaarella huudon arvoista! Myös vaipanvaihto saa alahuulesi väpättämään, mutta heti kun se on ohi, olet oma iloinen itsesi.



OSAAT: Nouset itse istuma-asentoon ja siitä tukea vasten myös polviseisontaan. Harjoittelet polviseisonnasta jaloille nousemista karhunkävely-asennon kautta. Ryömit aivan hurjaa vauhtia ja vauhti vain kiihtyy, kun sinua kielletään ja perääsi lähdetään. Osaat myös tarttua pieniin esineisiin hienosti sormin. Tässä kuussa sinulle on tullut myös uusia äänteitä; kiljahtelet ja hoet "Tä-tä-tä". Lisäksi päristelet suullasi ja näytät kieltäsi. Suloisinta ikinä on kuitenkin se, että olet oppinut osoittamaan hellyyttä. Kun sanon sinulle, kuinka L on aai, painat pääsi vartaloani vasten ja oikein huokaiset; "Aaaaaiiiiiii". Silloin äidin sydän on pakahtua onnesta!


MUUTA: Syöt 4-5 ateriaa päivässä ja rintaa lapsentahtisesti. Sosemäärät ovat kasvaneet riittävästi ja syöt aterialla noin pienen pilttipurkillisen verran kasvis-liha- tai kalasoseita. Suosikkisi on edelleen lohi-kasvissose ja puuroista kauramaitoon keitetty mannapuuro. Nyt alan tekemään sinulle hieman karkeampia soseita, vaikka tiedänkin, että olet isosiskosi kaltainen sihtikurkku. Sormiruokailet pakastevadelmia, maissinaksuja ja banaania harjoitellen samalla pinsettiotetta, mutta ruoka meillä syödään aina lusikalla. Et huoli nokkamukia tai tuttipulloa lainkaan - nokkamukilla on kyllä kiva leikkiä ja ihmetellä veden lotinaa. Lattialla leikkiessäsi olet jatkuvasti liikkeessä. Liikut jo ketterästi ryömimällä, mutta konttaaminen ei ole kaukana! Nouset hienosti konttausasentoon ja heijaat paikallaan, kunnes läsäytät itsesi lattialle ja etenet ryömimällä. Nukut päivässä 2-3 päiväunet, jotka kestävät 1,5 tunnista 2,5 tuntiin. Yöt ovat hieman rauhoittuneet ja  heräät 1-3 kertaa. Vaatteesi ovat kokoa 68-74cm ja nelosen vaippapaketteja kotiutuu edelleen kauppareissulta tasaiseen tahtiin. Olet alkanut vierastamaan. Itku tulee herkästi, jos äiti on kaukana, mutta äidin sylistä on helppo hymyillä ja flirttailla - olet hymyilevä, hurmaava ja valloittava vauva!

 

 

Selina



sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Pyörätuoliäidin valinta; Skip Hop -hoitoreppu




Kaupallinen yhteistyö Jollyroomin kanssa. Skip Hop Greenwich -reppu saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

 
Pyörätuoliäitinä minun on ollut pakko panostaa monessa asiassa käytännöllisyyteen. A-murun vauva-aikana ostin vaunujen kanssa samaa sarjaa olevan hoitolaukun, joka imi sisäänsä kaiken mitä pienen vauvan kanssa tarvitsin aina vaihtovaatekerrasta vaippoihin. Ison hoitolaukun kuljettaminen sylissä oli kuitenkin hyvin haasteellista - varsinkin, kun siinä matkusti myöhemmin myös istumaikään päässyt vauva. Siksi valitsin L-murun hoitolaukuksi laukun sijaan repun. Tähän asti meillä on palvellut suhteellisen hyvin sininen Kånken, joka on tarkoitus antaa myöhemmin L-murulle kerhorepuksi, mutta isoin ongelma repussa on sen ominaisuudet, tai niiden puutteet. Tiedän kyllä, ettei Kånkenia ole tarkoitettu hoitolaukuksi, mutta halusin kuitenkin yrittää, koska kokonsa ansiosta se on kuin tehty pyörätuolin selkään verrattuna esimerkiksi perinteisiin isoihin koulureppuihin. Onneksi Jollyroom lähestyi minua erittäin mielenkiintoisella yhteistyöllä ja tarjosi minulle kokeiluun uudenlaisen hoitolaukun, tai oikeastaan ihan oikean hoitorepun, jonka materiaalista en ollut ennen kuullutkaan.


Moni kerhoikäisen lapsen äiti on varmasti kuullut suloisen persoonallisista Skip Hopin kerhorepuista, jotka saavat hymyn varmasti myös kerhotätien huulille. A-murun kerhoreppuna on palvellut jo useamman vuoden Skip Hopin reppu, joka kertoo materiaalien laadusta ja kestävyydestä. Skip Hop on ajatellut myös meitä vanhempia ja tuonut markkinoille klassisen kauniita hoitolaukkuja, jotka ovat niin käytännöllisesti kuin ulkonäöllisesti hyvin toteutettuja. Juuri nyt Jollyroomin valikoimiin on tullut Skip Hopin uutuus, eli vegaanisesta nahasta valmistettu Skip Hop Greewich-reppu, joka kätkee klassisen kauniin ulkokuorensa alle jopa yhdeksän taskua vauvan ja vanhemman tarvikkeille. Itse pidän lukuisten taskujen määrää tärkeänä, koska olen ainakin huomannut, että kun perheessä on vauva, hoitotarvikkeita ei koskaan voi olla liikaa! Tilavaan reppuun sujahtaa helposti vaipat repun mukana tulevan hoitoalustan rinnalle sekä vaihtovaatekerta vaikka äidillekin. Repussa on lisäksi oma paikka tuttipullolle ja miniläppärille tai tabletille - kaikki on siis otettu huomioon!


Mutta mitä sitten tämä mystinen vegaaninen nahka on? Repun materiaali nimittäin näyttää, mutta myös tuntuu oikealta nahalta ja uskon sen olevan todella kestävä, pitkäikäinen ja samalla helposti puhdistettava. En ollut koskaan ennen kuullut vegaanisesta nahasta, joten kiinnostukseni heräsi välittömästi ja sukelsin Googleen. Vegaaninen nahka siis valmistetaan joko sienistä tai ananaksen lehdistä, mikä tuntuu aivan uskomattomalta!



Tämä Skip Hopin hoitoreppu syrjäytti ehdottomasti L-murun sinisen Kånkenin ominaisuuksiensa, mutta myös käytännöllisyytensä vuoksi. Sain repun  helposti ja nopeasti kiinnitettyä pyörätuolin selkänojaan lyhennettyäni olkahihnat sopivan mittaisiksi, mutta repussa on myös on erillinen kiinnitysmahdollisuus vaunujen lykkäysaisaan. Ja mikä parasta; sopivan kompakti koko ja kaunis ulkonäkö yhdessä antavat tälle hoitorepulle käyttötarkoituksen myös vauva-ajan jälkeen ja se sopii erinomaisesti aikuiseen makuun käsilaukun korvikkeeksi!
 





 

 

 Selina 

 

 

Millainen hoitolaukku sinulla on ja oletko kuullut koskaan vegaanisesta nahasta?

torstai 14. syyskuuta 2017

Unelmana täysin esteetön koti

Kyllä, saatte sanoa sen ääneen ihan vapaasti; "Minähän sanoin!".  

Olemme asuneet kodissamme nyt neljä vuotta. Kodissa, jossa on neljä makuuhuonetta, joista yhdessä Isimies tekee töitä, yhdessä leikitään lasten kanssa ja kahdessa nukutaan. Kodissa, jossa on viihtyisä, toki hieman pientä fiksausta ja nuorennusleikkausta kaipaava keittiö, ja paljon kaappitilaa purkeille ja purnukoille. Iso tilava kodinhoitohuone, ihana sauna, jossa on muotoillut lauteet, vuolukivinen seinä ja sellaisia hauskoja upotettuja pikkulamppuja lauteissa - ihana!  Niin ja iso terassi ja kiva, sopivan kokoinen piha. Kotimme on paikka, jossa on hyvä elää ja paikka, jota voi sanoa oikeasti kodiksi, koska siltä se tuntuu. On kuitenkin yksi juttu, jonka moni varmasti arvaa jo. Kyllä, talossamme on kaksi kerrosta ja nyt mietin kuka idiootti ostaa kaksikerroksisen talon, vaikka on pyörätuolissa. No minäpä hyvinkin!


Neljä vuotta sitten kelatessani sisään tulevan kotimme ovesta, en nähnyt ongelmana jo eteisessä vastaan tulleita portaita yläkertaan. Hihkuin mieheni mukaan jo eteisessä onnesta ennen, kun näyttö oli kunnolla edes alkanut (luonnollisesti näkemättä yläkertaa...) ja olisin ollut valmis paiskaaman kiinteistövälittäjän kanssa kättä ja allekirjoittamaan kauppakirjat saman tien - en tunnusta, tietenkään! Nyt kuitenkin neljän vuoden jälkeen on tullut aika myöntää nöyrästi, ettei jokailtainen hissittely yläkertaan kohta kasikuinen vauva sylissä ole sitä, mitä kodiltani haluan - haluan täysin esteettömän kodin! Sen ei pitäisi olla paljon vaadittu, vai onko?

Onneksi en ole ajatusteni kanssa yksin, vaan nyt puhutaan meidän haaveesta; meidän näköisen ja meille kaikille sopivan kodin rakentamisesta. Oikeastaan Isimies oli se, joka sanoi sen ensimmäisenä ääneen ja minä katsoin häntä järkyttynyt ilme kasvoillani kerrankin täysin sanattomana. Ensimmäinen ajatus oli ehdoton ei. Ei missään nimessä, ei meistä olisi siihen! Sitten hetken (muutaman viikon) asiaa kypsyteltyäni, yritin alkaa ajatella asian hyviä puolia ja yllätin itseni hieman myös haaveilemassa - olisihan se ihanaa, täysin esteetön koti! Niin moni rakentaa, tai meidän tapauksessa rakennuttaa, unelmakotinsa ilman avioeroa tai perheen konkurssia, joten miksipä me emme pystyisi siihen? Haaveemme täysin esteettömästä kodista on edennyt hiljalleen pohjapiirrokseen, jonka teimme Isimiehen kanssa tietokoneella leikkaa-liimaa-tekniikalla eri talovalmistajien valmiita pohjakuvia yhdistäen. Pohjapiirros ei ole siis ammattimaisuutta nähnytkään, mutta siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan täysin esteetöntä kotia perheellemme ammattilaisen kanssa ehkä joskus tulevaisuudessa. Tällä haaveella ei ole kiire eikä takarajaa. L-murun vauvavuosi pyhitetään hänelle tässä kodissa, jossa meillä on yläkerrasta ja satunnaisesti rikkoutuvasta hissistä huolimatta kuitekin todella hyvä asua ja elää.

Miltä sitten meidän esteetön ja toivottavasti myös kaunis kotimme näyttäisi - siis ihan meidän yhteisissä haaveissa? Uudessa kodissa olisi paljon isoa ikkunapinta-alaa, tilava toimiva keittiö, olohuone, jonka keskipisteenä olisi takka ja ehdottomasti arkiolohuone, jossa viettäisimme perheenä aikaa elokuvia katsellen ja pelaten. Molemmilla lapsilla olisi tietenkin omat huoneet ja meidän makuuhuoneessa pyörätuolille sopiva walk in closet sekä mahdollisesti myös oma vessa ja suihku. Niin ja kylpyamme! Kodin yleisilme olisi hieman modernimpi kuin nykyisemme, mutta mustavalkoinen, lähes kliinisen alastomaksi pelkistetty sisustus ei ole meidän juttu. Miehen toiveesta unelmiemme koti rakennettaisiin hirrestä ja siinä olisi erillinen saunarakennus ehdottomasti puusaunalla. Niin ja tämä ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä; talo rakennettaisiin yhteen tasoon!  

Uuden kodin rakentaminen sisältää isoja asioita ja paljon mietittävää. Haaveethan kertovat elämästä ja me elämme, ja katsomme rauhassa mihin se meidät vielä viekään!

 

Selina

 


Haaveiletko sinäkin oman kodin rakentamisesta?


Ps. Olen seurannut pitkään Esteetön ja kaunis koti -blogia, jossa toteutetaan lapsiperheen kotihaavetta esteettömyyden kulkiessa saumattomasti mukana. Tästä kodista on tulossa niin kaunis, erittäin toimiva ja siis aivan I-HA-NA, enkä malta odottaa sen valmistumista!

tiistai 12. syyskuuta 2017

Perheemme viikon lukkari

Vaikka perheessämme ei ole vielä yhtään koululaista, alkanut syksy on tuonut elämäämme säännöllisen rytmin, perheemme viikon lukkarin, joka on muodostanut juuri meille sopivan viikkorutiinin lasten kerhoista, koko perheen harrastuksista ja minun terapioista. Olen todella surkea ajankäytössä ja varsinkin muistamaan asioita, joten on todella lohdullista, että viikon tärkeimmät menot ovat aina samoihin aikoihin. Myönnettäköön kuitenkin, ettei sekään aina estä unohduksia - sattuuhan sitä! Nyt saatte kurkata perheemme viikon lukkaria ja sitä mitä normaali arkinen viikkomme sisältää!



MAANANTAI
Klo 09:00-12:00, 16:50-17:15 ja 18:15-19:45

Maanantai mukavan ja rentouttavan viikonlopun jälkeen saa satunnaisesti sarvet kasvamaan päähän, mutta maanantain onneksi se on perheessämme täynnä toimintaa! Maanantai alkaa A-murun päiväkerholla kello yhdeksän. Aamu alkaa siis eväiden teolla ja kerhorepun pakkaamisella, jonka jälkeen kerholainen suuntaa avustajan saattelemana seurakunnan päiväkerhoon. Kerhopäivä kestää kolme tuntia, jonka jälkeen A-muru tulee kotiin lounaalle. Maanantai on myös perheen naisväen harrastuspäivä. Ensin A-muru suuntaa isänsä kanssa uuden harrastuksen pariin kansalaisopistolle ja sitten minä ompelemaan - tai ainakin kovasti yrittämään - lapsille vaatteita. Maanantai-ilta venyy harmillisen pitkäksi ompelukurssini vuoksi ja kotona odottaakin yleensä nukkuva esikoinen ja kovastikin tissiä kaipaava kuopus.




TIISTAI
Klo 09:00-12:00, 10:00-11:00 ja 16:15-17:00

Tiistaina kerhoillaan jälleen aamusta alkaen. A-muru valitsee kerhoon eväät ja lähtee jälleen avustajan saattelemana kerhoon. A-murun lähtiessä kerhoon, valmistaudun aamutoimien jälkeen lähtemään fysioterapiaan, jonka aikana avustaja jää vahtimaan yleensä päivän ensimmäisiä päiväuniaan nukkuvaa L-murua. Kerhon, fysioterapian ja lounaan jälkeen meillä on tullut tavaksi paistaa lättyjä, koska alkuilta vie taas A-murun toisen harrastuksensa pariin, kun A-murun ystävän isä tai äiti hakee lettipäisen ballerinan vaaleanpunaisessa balettipuvussaan balettitunnille.


KESKIVIIKKO
Klo 10:00 - noin 13:00 ja klo 16:00-16:45

Keskiviikko on äidin ja lasten yhteinen kerhopäivä, jolloin suuntaamme avustajan kanssa perhekerhoon. Perhekerhossa lapset leikkivät ja aikuiset saavat toisistaan sitä kotiäitien kovastikin kaipaamaa aikuista seuraa. Perhekerhossa on vapaan leikin lisäksi ohjattua toimintaa ja kahvitarjoilu. Joskus pakkaamme lapsille mukaan myös lounaat, jolloin viivymme kerhossa pidempään. Kerhon jälkeen iltapäivällä lähden vielä taksilla psykoterapiaan parantelemaan L-murun sairastumisen  aiheuttamia haavoja.


TORSTAI
Klo 9:00-12:00 ja klo 10:00-11:00

Torstai on toivoa täynnä - viikko on lähestymässä loppua! Torstaina on A-murun viikon viimeinen kerhopäivä, jonka aikana minulla on viikon toinen fysioterapia.


PERJANTAI
Klo 12:30-13:30

Perjantai on viikkomme ainoa päivä, jolloin A-murulla ei ole mitään ohjelmaa. Minun ratsastusterapiaa lukuun ottamatta vietämme kotipäivää. Avustaja tekee viikkosiivoukset ja valmistaudumme viikonlopun viettoon Isimiehen työpäivän ja kauppareissun jälkeen. Perjantai on myös odotettu herkkupäivä, joka tarkoittaa minulle yleensä suklaata tai jäätelöä, Isimiehelle kotitekoista pizzaa tai hamppareita ja A-murulle hänen toivomaa herkkua!

LAUANTAI

Perheemme lauantai sisältää vain kotoisia viikonloppupuuhasteluja - ei mitään lisättävää! Ihanaa perheaikaa ilman aikatauluja, saunomista ja A-murun odottama popparipäivä leffalla tai pelihetkellä.


SUNNUNTAI
Noin klo 10:00-12:00

Isimies hyppää pyörän satulaan ja suuntaa läheiselle kuntosalille nauttimaan ihan omasta ajasta, jonka hän on ansainnut pitkän työviikon jälkeen. Salin jälkeen koko perheen sunnuntaifiilis yritetään pitää loitolla leikkitreffeillä, yhteisellä reissulla johonkin lähistöllä oleviin leikkipuistoihin tai notskimakkaroilla esteettömän luontopolun kodalla.
 

 

Selina

 



Miltä perheesi viikko näyttää? Onko teillä säännölliset rutiinit vai elättekö hetkessä?

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Me Stonz -testiryhmäläiset ja Stonzin kumisaappaat



Yhteistyössä:  Kiddex ja Stonz
Syyskuu on tuonut ainakin meidän leveyspiireille kylmän tuulahduksen mukana sateita. Heräsin viime yönä sateen ropistessa peltikattoomme...tai no okei, vettä tuli kuin saavista kaataen ja sateen aiheuttama kohina herätti myös L-murun! Muistan ajatelleeni rauhoitellessani vieressä ähisevää L-murua, millaiset lätäköt A-murua odottaakaan aamulla asfaltoidulla etupihallamme ja sitten nukahdin jälleen. Sateista huolimatta tänä syksynä isomman murumme varpaat pysyvät kuivina, koska pääsimme alkusyksystä mukaan Kiddexin Stonz Testiryhmään ja A-muru sai sopivasti juuri tähän vaihtelevaan ja sateiseen säähän testattavakseen Stonzin luonnonkumiset kumisaappaat sekä sään viiletessä kumppareiden sisälle laitettavat lämpöiset Linerzit varpaita lämmittämään.


Stonz on kanadalainen tuotemerkki, jonka valikoimista löytyy A-murun testaamien kumisaappaiden lisäksi ensikenkiä, talvikenkiä sekä rukkasia. Stonzin kumisaappaat on valmistettu kemikaalittomasti ja myrkyttömästi luonnonkumista ja materiaalina luonnonkumin luvataan kestävän kulutusta ilman murenemista ja halkeamista. Mielestäni parasta näissä kumisaappaissa on kuitenkin se, että niistä saa hetkessä lämpimät, talvisiinkin olosuhteisiin sopivat kumisaappaat Linerzeillä, jotka laitetaan kumisaappaan sisälle antamaan varpaille lämpöä talvikengän lämpövuoren tavoin. Kuitenkin meidän viisveellä pehmeät ja lämpöiset Linerzit sujahtivat jalkaan myös sisällä enkä ihmettele - pehmoinen ja sileä fleece tuntuu varmasti ihanalta paljaita varpaita vasten!


Nämä harmaat kumisaappaat sopivat täydellisesti jo keväällä hankittuun Ticketin välikausihaalariin. Taitaa siis olla ensimmäinen kerta, kun välikautta varten ei tarvitsekaan tehdä sitä perinteistä paniikkiostosreissua ja saamme nauttia syksystä täysin. Niin ja mikä tärkeintä, A-murun varpaat pysyvät takuulla kuivina ja lämpiminä!

 

Selina



keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Helppo oikoreittien possu-nuudeliwokki

Olen jakanut blogissa aiemminkin helppoja ja nopeita kotiruokareseptejä. Esimerkiksi juuri nyt oman maan porkkanoista syntyy helposti mehevä porkkanakakku ja herkullinen kana-pestopasta aurinkokuivatuilla tomaateilla valmistuu kädenkäänteessä isommallekin porukalle. Minulta on toivottu tasaiseen tahtiin lisää helppoja ruokaohjeita ja nyt perheemme on innostunut herkullisista wokeista. Siksi haluankin jakaa ohjeen helppoon possu-nuudeliwokkiin, jonka on täynnä kokin oikoreittejä!


Wokissa parasta on rapeat ja tuoreet kasvikset, mehevä ja murea liha sekä maukas kastike - sanoo ihminen joka ei syö normaalia ruokaa, mutta oletan, että wokki ei ole kolmessa vuodessa kamalasti muuttunut. Lisukkeena wokeille käy erilaiset nuudelit, mutta näkisin esimerkiksi tämän possuwokin kanssa toimivana lisukkeena myös riisin. Wokkaaminen on helppo ja varsin nopea tapa valmistaa maittava ateria. Isoin työ wokin valmistuksessa on pilkkominen, mutta kasvisten pilkkomisrumbasta voi oikaista suoraan paistovaiheeseen lähikaupan kautta. Kaupoissa myydään nykyään ihania tuoreita kasviksia rasioissa, joissa ne ovat sellaisenaan valmiita wokattavaksi. Pakastealtaasta löytyy myös runsas valikoima erilaisia wokkivihanneksia. Minulle pilkkominen ei ole suurin ongelma, koska voin nakittaa sen Isimiehelle, mutta vaikeinta on maustaminen. Oikoreittini hyvään herkulliseen wokkiannokseen käy siis Spice Up!  maustekastikepussin kautta. Näitä oikoreittejä käyttäen voit ohittaa pilkkomisen ja maustamisen ja nauttia silti tästä herkullisesta possu-nuudeliwokista!
 

1. Pilko vihannekset ja sienet

2. Lisää pannulle öljyä ja paista possun kinkkusuikaleet lähes kypsiksi.

3. Lisää joukkoon ensin pakastepavut ja paista hetki. Lisää loput kasvikset ja sienet. Paista noin viisi minuuttia ja lisää Spice Up! Chow Mein -kastike. Anna muhia minuutin ajan.

4. Keitä nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan ( Käyttämissäni nuudeleissa oli paketissa 4 levyä, ja sopiva annos on 1 levy /syöjä)

5. Yhdistä nuudeli wokkiin, sekoita ja nauti!


 

Selina




Oikaisetko sinäkin joskus ruoanlaitossa?

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Koko perhe mukaan vauvan leikkeihin

Perheemme pienin muru täyttää pian kahdeksan kuukautta. Hän osaa istua, ryömiä ja lähes kontata, ja samalla innokkaat sormet tarttuvat kaikkeen, mihin vain kiinni saavat asettaen vaaravyöhykkeelle kaiken äidin silmälaseista lattialla lojuviin hiuslenkkeihin! Olen huomannut, että L-muru on alkanut hieman tylsistymään perinteisten vauvan lelujen kuten lelukaaren ja helistimen parissa. Enää hänen aikansa ei kulu vain ihmetellen, että lelut pysyvätkin jo kädessä, vaan leluja tutkitaan siirtelemällä niitä kädestä toiseen sekä nipistellen, maistellen ja paukuttaen niitä vastakkain. Hauskinta on tietenkin heittää lelu syöttötuolissa istuen lattialle ja sitten odottaa, päätyykö se isin, äidin vai isosiskon toimesta takaisin pienten käsien tutkittavaksi. Leikki on lasten työtä, mutta myös vauvojen ja vauvan kanssa leikkiminen tukee omalta osaltaan niin sosiaalista kuin motorista kehitystä. Vaikka vauvan mielestä muun perheen lattialle nakatun lelun perässä kyykyttäminen saattaakin olla hauska leikki, se ei kuitenkaan aktivoi ja stimuloi lapsen aisteja samalla tavalla kuin vauvoille suunnitellut aktiviteettilelut. Aktiviteettilelut sisältävät monia hauskoja toimintoja ja ne voivat esimerkiksi vilkkua, äännellä tai liikkua. Kuitenkin, vaikka lelu olisi kuinka hieno ja ominaisuuksia täynnä, se ei korvaa läsnäoloa. Sksi meillä leikkiikin vauvan kanssa koko perhe! 



L-muru sai kesällä Jollyroomilta paketin, joka sisälsi erilaisia leluja ilahduttamaan, innostamaan ja antamaan virikkeitä hurjan kehityksen tueksi. Ihana Fipplan aktiviteettilelupaketti sisälsi kaksi lelua ääni- ja valotoiminnoin, jotka saavat meidän pieneen möngertäjään liikettä hetkessä. Värikäs lelupaketti on ilo myös vanhempien silmille, mutta varsinkin pyörivä ankka-lelu ilahduttaa kuudella eri laulullaan ja valo- ja äänitoiminnoillaan leikkimisestä jo kovasti innostunutta pikkumiestämme!



Paketissa oleva suloinen eläinjuna on tarkoitettu hieman isommalle lapselle, mutta se sopii mielestäni jo L-murun ikäisten leikkeihin valvotusti. Juna kulkee eteenpäin eläimet mukanaan ja veturinkuljettajaa vaihtamalla lelu ääntelee kunkin eläminen kaltaisesti ja soittaa pirteää musiikkia. Saamamme aktiviteettilelupaketin lelut ovat mielestäni erittäin hyviä kasvavan ja kehittyvän vauvan aisteille, mutta äitinä kuitenkin toivoisin volumen säätö-nappulaa kaikkiin äänileluihin en vanhemmilla korvamadoksi muuttuneiden lastenlaulujen vaan ihan vauvan omien herkkien korvien vuoksi.

L-muru sai myös myöhempiä leikkejä varten suloisen ja suorastaan herkullisen retron metallisen Mini Speeders-potkuauton, joka odottaa vielä hetken tulevia taksi-leikkejä lasten leikkihuoneessa. Voin jo kuvitella suloisen pienen taksikuskimme kuljettamassa varmasti kaupungin päheimmällä potkuauto-taksilla asiakkaitaan ympäri kotiamme!

Yhteistyössä: Jollyroom. Postauksen lelut saatu bloginäkyvyyttä vastaan.





 

Selina

 



Millaisia leikkejä sinä leikit vauvan kanssa?