torstai 31. elokuuta 2017

Henkilökohtainen avustaja, näkymätön työ?

Sairauteni aiheuttaman haittaluokituksen vuoksi minut luetaan vaikeavammaiseksi. Vaikeavammaisuus ei ole minulle häpeän eikä ylpeyden aihe, enkä ole antanut sen myöskään määritellä minua ihmisenä - olen vain minä, Selina. Sairauteni vuoksi olen oikeutettu erilaisiin tukitoimiin, joista isoin ja konkreettisin on vammaispalvelun myöntämä henkilökohtainen apu. Se, että saan päivittäin apua toiselta ihmiseltä, joka mahdollistaa itsenäisen kaltaisen elämän äitinä, vaimona ja naisena on rahassa mittaamattoman arvokasta. Tai niin sen ainakin pitäisi olla, mutta miksi näin ei ole? Miksei henkilökohtaisen avustajan työtä arvosteta? Sitä olen miettinyt usein. Pelkästään pikainen googlaus kertoi minulle, miksi henkilökohtaisen avustajan työ ei ole suosiossa; huono palkka, työajat ja raskas työ - niin ja me avustettavat.


Henkilökohtaisen avustajan työ on yksinkertaisuudessaan avustaminen. Avustaminen voi kuulostaa äkkiseltään hyvin helpolta tavalta tienata rahaa, mutta oikeasti avustaminen on paljon muutakin, ja valitettavasti se voi olla joillekin avustettaville hyvinkin laaja käsite. Vaikka avustettava onkin pomo ja avustettavan koti avustajan työpaikka, se ei tarkoita, että henkilökohtainen avustaja tulee työleirille ottamaan käskyjä vastaan ja tekemään kaiken mukisematta. Avustamisella tarkoitetaan yksinkertaisuudessaan niitä toimintoja, joita avustettava tekisi, ellei hänen sairaus tai vamma sitä estäisi. Avustaja ei siis ole siivoja tai kodinhoitaja, joka pesee ja kiillottaa kodin lattiasta ikkunapieliin hammasharjaa käyttäen tai kiva kaveri, jonka tehtävänä on pitää työnantajalleen päivisin seuraa. Avustajan tavallisia työnkuvaan kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi arkiset kotityöt kuten siivous ja ruoanlaitto sekä avustaminen kodin ulkopuolella asioinnissa, esimerkiksi pyörätuolin lykkääminen tai kauppakassien kantaminen. Avustamiseen liittyy myös hoitotoimenpiteitä, mutta mielestäni avustaminen ei saisi olla pelkkää avustettavan hoitamista, koska henkilökohtaisilta avustajilta ei yleisesti vaadita hoitoalan koulutusta. En voisi ikinä kuvitella vaativani avustajaltani peg-avanteeni putsaamista tai dosettini täyttämistä, vaikka tiedänkin, että moni henkilökohtainen avustaja joutuu tätä työssään tekemään täysin ilman asianmukaista koulutusta tai ammattilaisen antamaa työnohjausta. Tiedän kuitenkin, että niin tällä kuin monella muullakin asialla on puolensa ja jotkut avustajat tekevät varmasti mielellään pieniä hoitotoimenpiteitä kunnollisen perehdytyksen ja ohjauksen jälkeen. Avustajan työssä tärkeintä on kuitenkin se, että avustajan ja avustettavan henkilökemiat natsaavat - ethän sinäkään haluaisi kotiisi ihmistä, jonka kanssa et tule juttuun.

Olen vahvasti sitä mieltä, että henkilökohtaiset avustajat tekevät äärimmäisen arvokasta työtä työssä, joka mahdollistaa minun ja monen muun vaikeavammaisen asumisen kotona ja mahdollisimman normaalin elämän. Tähän nähden avustajan kympin molemmin puolin oleva tuntipalkka on suorastaan loukkaavan vähän huonojen työehtojen lisäksi - varsinkin, kun henkilökohtaisen avustajan palkan suhteuttaa vaikeavammaisen jopa satoja euroja päivässä maksavaan laitoshoitoon. Miksi sitten vaikeavammaisten kotona asumista ei tueta tarpeeksi ja henkilökohtaisten avustajien palkkaa ja työoloja paranneta? Joskus mietin, miltä isoista päättäjistämme mahtaisi tuntua kuullessaan, että kahden viikon päästä alkaa kuukauden yllärilomautus - mars työkkäriin hakemaan työttömyyskorvausta ja ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi! Tämä on mahdollista työssä, jossa vaikeavammainen työnantaja aloittaa viikkoja kestävän kuntoutusjakson. Niin ja monessako työpaikassa työt loppuvat kuin seinään työnantajan sairastuttua? Kahden viikon palkkaturva ei paljon lämmitä siinä tilanteessa, kun vaikeasti sairas työnantaja joutuu teholle ja kotiin palaaminen on yksi iso kysymysmerkki. Valitettavasti myös kunnilla on lusikkansa avustajien sopassa ja ne omalta osaltaan vaikeuttavat henkilökohtaisten avustajien työoloja oikomalla suoriksi pykäliä, jotka takaisivat avustajille paremmat tulot. Onneksi henkilökohtaisia avustajia ja heidän työntantajiaan varten on perustettu Heta-liitto, Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto, johon itsekin kuulun. Heta-liitto tukee henkilökohtaisten avustajien oikeuksia ja auttaa ja tukee myös meitä työnantajia toimimaan oikein avustajiemme kanssa. Suosittelen kaikkien henkilökohtaisten avustajien työnantajia liittymään Heta-liittoon, koska se on ainoa liitto joka takaa henkilökohtaisille avustajille kaikki työehtosopimuksen mukaiset edut, esimerkiksi ilta- yö- ja kokemuslisät kunnan ohjeistuksesta tai päätöksistä huolimatta. Minulle Heta-liittoon kuuluminen on kunnianosoitus ja arvostus henkilökohtaista avustajaani kohtaan ja maksan vuosimaksun mielelläni, koska tiedän, että silloin avustajani saa lisät, jotka hän ansaitsee.

Henkilökohtaiset avustajat tekevät valtavan arvokasta työtä, ja ansaitsevat enemmän kunnioitusta. Mielestäni henkilökohtaisen avustajan työ ei saisi olla näkymätöntä työtä, josta kukaan ei ole kiitollinen, jota ei arvosteta ja joka ei kiinnosta työnhakijoita. Olen omista henkilökohtaisista avustajistani kiitollinen päivittäin. Kiitos, että autatte. Kiitos, että saan asua kotona. Kiitos, että pidätte huolta minusta ja perheestäni. Kiitos, että teette kaikesta huolimatta tätä työtä!


 

Selina 

 


tiistai 22. elokuuta 2017

Satumainen Pomenia Mindfulness-lautapeli + arvonta

Yhteistyössä Pomenian kanssa. Mindfulness-lautapeli saatu bloginäkyvyyttä vastaan. 

Meiltä löytyy pelikaappi, jossa on omat hyllyt lapsille ja aikuisille - meillä rakastetaan lautapelejä! En tiedä mitään ihanampaa kuin koti-ilta perheen kanssa, joka päättyy yhteiseen pelihetkeen poppareiden ja herkkujen kera. Olen onnistunut ilokseni tartuttamaan lautapeleihin kohdistuvan intoni myös A-muruun, joka onkin jo kokenut pelaaja, joka osaa hävitä ilman itkupotkuraivaria ja kiukkuisena nurkkaan heitettyä pelinappulaa. Itse en valitettavasti ole yhtä hyvä häviäjä - varsinkaan Monopolyssa!


Sain keväällä Pomenialta viestiä, haluaisimmeko testata A-murun kanssa heidän uutta Mindfulness-lautapeliä, ja koska kyse oli meille täysin uudenlaisesta lautapelistä, joka sisältää leikkiä, liikettä ja läsnäoloa sopivassa suhteessa, en epäillyt hetkeäkään. Mielenkiinnolla jäimme odottamaan A-murun kanssa pakettia Pomenialta, emmekä pettyneet; tämä erilainen lautapeli on aivan huikea!


Ennen pelilaatikon sisältöön tutustumista ja sääntöjen lukemista, ihastelimme A-murun kanssa pelin upeaa ulkoasua. Kauniisti toteutettu peli nappaa mukaansa kaksipuolisen pelilaudan yö- ja päiväseikkauluihin ja innostaa lukemaan mitä kivaa pelilaudan eri taikapaikat tarjoavat. Miltä sinusta kuulostaa Nappaajakuuset, Nättiniitty tai mitä kuvittelet löytäväsi Käämäkallolta ja Sinisestä metsästä? Näiden taikapaikkojen ja erilaisten tehtäväkiekkojen ansiosta satumainen pelihetki on taattu!


Mindfulness-seikkailun idea on yksinkertainen. Peli alkaa tarinalla, jossa Satumaa Pomenian tasapaino on järkkynyt pimeyden velhon Käämä Kemppisen noiduttua kaikkien Pomenian asukkaiden tunteet kiviksi. Ilman tunteita elämä on hyvin vaikeaa niin Satumaa Pomeniassa kuin oikeassa elämässä, joten jokaisen pelaajan tehtävä on etsiä valitsemansa tunnekiven pelilaudalta ja tuoda se takaisin turvaan omaan kotipesään. Matkanvarrella on kuitenkin kiekkoja, joiden alta paljastuu erilaisia tehtäviä, jotka tuovat eloa ja iloa peliin niin liikunnallisesti kuin rauhallisesti keskustelemalla. Mielestäni peli sopii parhaiten 4-7-vuotiaille, mutta sitä pelaa ihan mielellään myös aikuinen. Kokonaisuudessaan pelin toteutus on hieno ja näkisin tämän toimivan hienosti päiväkoti- ja miksei myös koulumaailmassa.

Löytyykö teiltäkin pelikaappi, johon tämä satumainen Mindfulness-lautapeli sopisi täydellisesti? Sain Pomenialta mahdollisuuden arpoa yhden lautapelin blogini lukijoiden kesken. Voit osallistua arvontaan tykkäämällä Pomenian Facebook-sivusta ja kertomalla minulle kenen kanssa pelaisit tätä ihanaa lautapeliä. Laittakaa kommenttiin toimiva sähköpostiosoitteenne ja anonyymit, keksikää itsellenne jokin satumainen nimimerkki. Arvonta-aikaa on viikko, eli 29.8 saakka. Onnea arvontaan!

 

 

Selina

 

 

Psssst! Huomasitko, että Pomenian sivuilla on menossa pelikampanja, jossa saat vapaavalintaisen sisustustarran tilatessasi tämän satumaisen lautapelin 31.8 mennessä!

maanantai 21. elokuuta 2017

Olet tänään 7kk

Seitsenkuinen L-muru istuu, nauraa, jokeltaa ja kiljuu. Hän hymyilee leveästi, jolloin kaksi valkoista hammasta pilkistää alahuulen takaa ja poskeen ilmestyy pieni pistemäinen hymykuoppa. Hymy ulottuu aina silmiin saakka. Hän on täydellinen! ♥


NEUVOLAKUULUMISET (Kasvukontrolli pituuskasvusta.)

9255g / 68,5cm/47,9cm

" Hymyileväinen suloinen poika! Kaksi hammasta tullut alhaalle. Pyörien liikkuu, ryömii taaksepäin. Konttausasentoon nousee, karhunkävelyasentoon nousee. Yöt vaihtelevia, hampaita itkeskelee. "

Varsinasta 7kk neuvolaa ei kotikaupungissamme ole, mutta kävimme kasvukontrollissa mittaamassa, oletko saanut pituutta. Pituutta oli tullut tällä kertaa hienosti, jonka ansiosta pituuskasvukäyräsi alkaa näyttää jo vallan hyvältä. Hymyilit ja seurustelit neuvolatädille ja kaikki oli kunnossa. Sait myös hieman viivästetysti viimeisen erän Rota-rokotteesta. Seuraava neuvola onkin sitten 8kk lääkärineuvola. 

ILOT: Pyöriminen, ryömiminen (taaksepäin), konttausasennon harjoittelu, syöttötuolissa istuminen, kiljahtelu, viilentävät purulelut ja äänilelut. Olet kiinnostunut myös televisiosta - varsinkin Pikku Kakkosen aikaan!

HARMIT: Vihaat edelleen pukemista, mutta myös hampaiden ja kasvojen pesu on sinusta kamalaa. Kiinteisiin siirryttäessä kasvot pitää pestä jokaisen ruokailun jälkeen ja voi itku, kun sen vuoksi pitääkin huutaa! Myös hampaiden puhkeaminen on luonnollisesti harmittanut.


OSAAT: Osaat istua, mutta et vielä nouse itse istuma-asentoon. Liikut kierimällä, ryömit takaperin, nostelet peppua ja harjoittelet ahkerasti konttausasentoa. Ojennat käsiäsi, kun haluat syliin ja annat kuolaisia ja erittäin märkiä suukkoja.

MUUTA: Vauvatukkasi on alkanut irtoamaan, jonka vuoksi päälakesi oli hetken lähes kalju! Nyt uutta ja edelleen puneravaa hiusta on alkanut jälleen kasvamaan. Jännä seurata pysytkö punapäänä vai vaihtuuko hiustesi väri kokonaan jossain vaiheessa. Kuukauden aikana olet alkanut syömään kiinteitä 4 kertaa päivässä. Ruokamäärät ovat kasvaneet ja syöt nyt aterialla noin 5 rkl erilaisia kasvissoseita, johon äiti lisää kerran päivässä ruokalusikallisen lihaa, kanaa tai kalaa. Suosikkisi on bataatti-porkkana-lohisose. Rakastat puuroa erilaisilla hedelmäsoseilla ja voisit syödä sitä vaikka kuinka paljon, varsinkin iltaisin! Saat kiinteiden lisäksi rintaa silloin, kun haluat. Viikko sitten pääsit ensimmäistä kertaa saunaan. Löylyä ei heitetty, mutta rakastit ammeessa polskimista siskosi kanssa. Yöt ovat olleet hurjia joko hampaiden tai jonkun muun vauvavuoden vaiheen vuoksi, ja herätyksien määrää on vaikea näillä nukutuilla minuuteilla edes arvioida! Päiväunet sujuvat onneksi yöunia paremmin ja nukut ulkona vaunuissa kolmet päikkärit, jotka kestävät puolesta tunnista kahteen tuntiin. Vaikka päiväunet kestäisivät vain hetken, saan joka kerta hakiessani sinut vaunuista sisälle valloittavia ja leveitä hymyjä. Vaatteesi ovat pääsääntöisesti kokoa 68cm ja Liberon nelosia kuluu tasaiseen tahtiin.




 

 

Selina

 


Millaisia seitsenkuisia muruja ruutujen siltä puolen löytyy?

torstai 17. elokuuta 2017

Jännittävä muutosten syksy

Vaikka sanotaan, että elokuu on vielä kesäkuukausi, ajatukseni ovat siirtyneet jo vahvasti hiljalleen alkavaan syksyyn - eka kellastunut lehti bongattu! Isimies palasi viime viikolla töihin pitkän, mutta nopeasti kuluneen kesäloman jälkeen, ja se tarkoitti minulle ja lapsille normaaliin arkeen palaamista, tai no sen opettelua reilu kahden kuukauden lomalöllöttelyn jälkeen. Onneksi loman jälkeiseen arkeen palaamista rytmittää jälleen A-murun jo kolmatta vuotta jatkuva balettiharrastus ja juuri alkanut päiväkerho tuttuine kerhotäteineen ja muuttuvine teemoineen. Erityisen jännittävän tästä syksystä tekee kuitenkin perheessämme tapahtunut iso muutos.

Keväällä pitkäaikainen henkilökohtainen avustajani sanoi itsensä irti. Irtisanoutumiseen ei liity mitään draamaa eikä henkilökemioiden kompastuskiviä, vaan avustajan muutto toiselle paikkakunnalle olisi pidentänyt hänen työmatkansa kohtuuttoman pitkäksi, joten meidän oli aika jättää hyvästit hyvälle työntekijälle ja jatkaa elämäämme ystävinä kiitollisina näistä ihanista, vaativista ja antoisista vuosista, kun avustaja kuului lähes päivittäin olennaisena osana perheemme elämään. Muutos oli ymmärrettävästi erityisen vaikea avustajaan kovasti kiintyneelle A-murulle, enkä ihmettele, onhan avustaja ollut läsnä koko hänen tähänastisen elämänsä ajan.

Muutos on luonnollisesti suuri myös minulle, koska nämä viisi vuotta ovat olleet suoraan sanottuna yhtä terveyteni vuoristorataa, johon on mahtunut useita leikkauksia ja sairauteni pahenemisvaiheita sekä kaksi erilaista raskautta ja ihanaa lasta. Avustaja on omalta osaltaan helpottanut hurjasti vaiherikasta elämäämme ja tärkeintä, hän on mahdollistanut sen, että olen saanut pitää A-murun kotihoidossa. Näiden viiden vuoden aikana en ole kertaakaan katunut sitä, että en muodostanut avustajaan ainoastaan ammattimaista suhdetta, jossa minä olen pomo ja hän työntekijä, enkä sitä, että annoin A-murun kiintyä avustajaan - en, vaikka näinkin kuinka kipeää ero teki varmasti heihin molempiin. Se, että päästät kotiisi vieraan ihmisen, joka pesee alusvaatteesi, valvoo suihkussa käymistäsi ja auttaa sinua pitämään huolta lapsistasi ei ole helppoa, joten olin alusta alkaen avoimin mielin päästäessäni avustajan elämäämme ja perheeseemme. Koen, että juuri siksi meistä tuli hyvin nopeasti ystäviä, jotka paransivat maailmaa, oppivat toisiltaan uutta ja tukivat toisiaan silloin, kun toinen sitä tarvitsi. Mielestäni luottamus onkin meidän erilaisen perheen tilanteessa tärkeintä ja sitä meiltä ei puuttunut. Haikein, mutta kiitollisin mielin päästimme avustajan kesäloman alkaessa aloittamaan uutta elämää suklaakakkukahvien, neilikkakimpun ja hemmottelulahjakortin kera, mutta olen varma, että hän tulee pärjäämään uusissa haasteissa aivan yhtä hyvin kuin näinä vuosina työskennellessään meidän perheessä. Avustaja, toivon sinulle kaikkea hyvää. Kiitos näistä vuosista. Kiitos, että pidit meistä kaikista huolta!


Mutta onneksi kukaan ei ole täysin korvaamaton. Olemme saaneet lasten kanssa tutustua reilu viikon ajan uuteen henkilökohtaiseen avustajaani, jonka otimme vastaan yhtä avoimin mielin kuin edellisen avustajan vuosia sitten. Jo tässä vaiheessa voin sanoa, että olen todella tyytyväinen! Uusi avustaja on ihailtavan omatoiminen, huolellinen ja tärkeintä; hän pitää selvästi lapsistamme ja tämä tunne vaikuttaisi olevan täysin molemminpuolinen nähdessäni L-murun valloittavia hymyjä hänen ollessa avustajan sylissä ja kuullessani A-murun kikatuksen heidän hämähäkkileikkien aikana.

Vaikka alkava syksy on jännittävä muutosten syksy, elämme aivan tavallista vauva-arkea. Tällä hetkellä L-muru kasvattaa yläikeneen hammasrivistöä kahden jo puhjenneen alahampaan seuraksi ja olemme valvoneet öitä kovastikin itkuisen vauvan kanssa. Tämä on verottanut muutenkin jo minimaaliseksi supistunutta blogiaikaani, mutta onneksi hampaiden puhkeaminen on vain yksi vauvavuoden vaihe - tai niin ainakin lohdutan itseäni! Mukavaa loppuviikkoa! 

 

Selina



Millaiselta Sinun syksysi näyttää?