keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Erilainen synnytyskertomukseni osa 1

Blogimaailmassa on ehkä hienointa se, kun sieltä voi parhaimmassa tapauksessa löytää juuri omaan elämäntilanteeseen sopivaa luettavaa. Kun aloin odottamaan L-murua, lukulistalleni tupsahteli yksi jos toinenkin raskausblogi joiden kautta pääsin elämään toisen, minulle täysin tuntemattoman tulevan äidin raskautta samalla, kun oma pieni ihme potki vatsassani. Mielestäni niin omassa raskaudessa kuin seuraamissani raskausblogeissa parasta oli kuitenkin se, kun pitkä odotus vihdoin päättyi synnytykseen ja pienen ja niin kovasti odotetun ihmeen syntymään. Tästä tapahtumasta olen saanut lukea blogimaailmassa upeita, koskettavia ja herkkiä synnytyskertomuksia, jotka ovat saaneet minut joka kerta itkemään liikutuksesta. Tässä tulee minun erilainen synnytyskertomukseni reilu neljän kuukauden takaa. 



Sairauteni vuoksi raskauteni ja synnytykseni oli erilainen. Tiesin jo haaveillessani raskaudesta ja toisesta lapsesta, että en tule synnyttämään perinteisesti alakautta, kun lapsivesi menee vaan vauva tulee syntymään suunnitellulla sektiolla ennen laskettua aikaa aivan kuten isosiskonsa. Toinen raskauteni oli kuitenkin jo valmiiksi sairaalle keholleni hyvin kuormittava, ja siksi jatkuvien ja loppuraskautta kohden pahenevien verensokeriongelmien vuoksi synnytys aikaistettiin, jolloin synnytin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa vielä silloin pikkuruisen L-murun suunnitellulla sektiolla anestesiassa.

Synnytyskertomukseni alkaa jo päivä ennen synnytystä, kun A-muru pääsi mummilaan hoitoon ja saavuimme Isimiehen kanssa sovitusti Taysin synnytysosastolle. Muistan vieläkin elävästi sen jännityksen, kun viikkoa ennen sektiota katsoin kotipaikkakuntamme sairaalan synnytysvastaanoton sängyllä käyrille piirtyviä supistuksia ja mietin malttaako vauva pysyä matkassa sektiopäivään asti. Käyrillä tulikin maattua useasti ennen sektiota, mutta näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että supistukset eivät enteilleet synnytystä, vaan johtuivat loppuraskauden aikana jo vaarallisen mataliksi laskeneista verensokereistani. Kuitenkin sinä aamuna, kun lähdimme ajamaan kotoa Tampereelle, L potki tyytyväisenä vielä vatsani suojissa täysin tietämättömänä siitä, mitä vuorokauden päästä tulee tapahtumaan. Olin helpottunut ja valtavan onnellinen. Ulkona oli kaunis tammikuinen talviaamu ja hieman lunta ja pakkasta. Katselin ulos auton ikkunasta ja yritin hillitä jännitystäni. Muistelin sitä kevättalvipäivää vajaa vuoden takaa, kun menimme Isimiehen kanssa ensimmäiselle perhesuunnittelukäynnille kotipaikkakuntamme sairaalan äitiyspolille. Siitä päivästä tuntui olevan vain hetki ja nyt vauvamme oli jo valmis syntymään!

Osastolle päästyämme ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Saimme Isimiehen kanssa heti perhehuoneen ja tapasimme kätilöni, synnytys- ja anestesialääkärini ja makasin käyrillä. Keskustelimme synnytyksestä ja kertasimme synnytyssuunnitelman, jossa ei toki ollut minulle muuta tehtävää kuin pukea tukisukat aamulla ennen saliin menoa - niin ja jännittäminen. Saimme vauvan painoarvioksi korkeintaan 2900g, joten odotimme siis hieman oletettua isompaa, mutta edelleen siroa vauvaa syntyväksi. Leikkauksen vuoksi minun piti olla ravinnotta vähintään 12 tuntia, joten illalla minulle aloitettiin sokeri-infuusio, jonka tarkoitus oli pitää verensokerini yli neljässä. Ilta ja yö menivät sitten jännittäessä, verensokeria mitatessa ja käyrillä maatessa. Vauva potki hurjasti ja oli selvästi valmis syntymään.


Heräsin sektioaamuna paljon ennen, kun herätyskello soi. Makasin sängyssäni liikkumattomana ja katsoin viereisessä sängyssä vielä sikeästi nukkuvaa Isimiestä. Mietin näyttäisikö poikamme samalta kuin nukkuva mieheni, pian kahden lapsen isä. Minua hymyilytti, mutta uskon, että jännityksen vuoksi suuni oli vääntynyt hymyn sijaan hurjaan irvistykseen, joten herätin Isimiehen rauhoittelemaan minua. Lopulta aika kului nopeasti jutellen ja Netflixiä katsoen, ja pian olikin meidän vuoro lähteä leikkaussaliin. Isimies ei saanut anestesiani vuoksi tulla leikkaussaliin, vaan hän hyvästeli minut leikkaussalin ovella hipaisten vielä viimeisen kerran vatsaani. Leikkaussalissa oli paljon ihmisiä ja tuttuun tapaan todella kylmä. Minut siirrettiin leikkaussalin vuoteelle ja hoitajat alkoivat kiinnittämään minuun antureita, laittamaan toista tippaa ja pesemään vatsaani. Muistan jännitykseni, sen kun minua paleli ja sen, ettei L liikkunut enää vatsassani niin voimakkaasti kuin aiemmin. Hänkin taisi aistia jännityksen ja aavistaa, että jotain on tapahtumassa. Pian tunsinkin jo uniaineiden alkavan vaikuttaa ja minulle iski pakokauhu jollaista en ollut kokenut ennen. Taistelin sisällä vyöryvää unta vastaan saadakseni sanottua vielä yhden asian ennen, kun nukahdin. "Pitäkää hyvää huolta pojastani", sain kuiskattua. Kuiskaus oli niin hento, että sen kuuli varmasti vain anestesialääkäri, joka nyökkäsi minulle, piti happimaskia kasvoillani ja kehotti vetämään vielä kerran rauhallisesti syvään henkeä. Tunsin kyyneleet poskillani, vedin syvään henkeä ja sitten nukahdin. Tästä vain pienen hetken kuluttua pieni poikamme syntyi ja minusta tuli kahden lapsen äiti.


Jatkuu...

 

♥: Selina

 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Terkkuja hulinakuplasta!

Kevät ja vihdoinkin alkava kesä on tuonut arkeemme hulinoivan nelikuisen. Viimein vaaleansininen vauvakuplamme on alkanut haurastua ja on nyt jopa puhkeamispisteessä, sen täytyttyä äärimmilleen hulinalla, pyörimisellä, nyrkin mussutuksella ja katkonaisilla yö- ja päiväunilla - terkkuja hulinakuplasta! Päivämme ovat sujuneet hulinoista huolimatta aika samaan tapaan; rytmittömällä rytmillä. Aamut alkavat kovalla yrityksellä tissitainnuttaa L-muru takaisin untenmaille joskus siinä onnistuen ja joskus hissitellen silmät ristissä kapalopussissaan hymyilevä ja käsiään syövä L-muru sylissä alakertaa. Olen vähitellen vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on jonkinlainen vauvojen salaliitto, koska minusta tuntuu, että jos meillä on pari hyvää päivää tai yötä vauvan kanssa, niitä seuraa vähintään saman verran huonoja päiviä ja öitä ja joskus enemmänkin! Olen kuullut viisaampien äiti-ihmisten puhuvan 4kk-hulinoista, mutta imetyksestä dementoituneet aivoni eivät löydä A-murun vauva-ajasta samanlaista ajanjaksoa vaikka kuinka yrittäisin pinnistellä. Toki minun täytyy myöntää, että A-muru oli helppo vauva - suorastaan luvattoman helppo nuorien vanhempien esikoiseksi!


Kuukausihulinoitaan viettävän vauvan lisäksi meidän kohta viisvee on alkanut vaatimaan enemmän yhteistä aikaa äidin ja isin kanssa. Ymmärrän kyllä täysin, että prinsessakaudesta lennosta nukke- ja kotileikkeihin siirtyneen tytön elämä muuttui täysin sinä päivänä, kun toimme pienen poikavauvan kotiin, puhumattakaan vauvan sairastumisen aiheuttamasta pitkästä erosta vanhemmistaan. Isoa vauvaan kohdistettua mustasukkaisuutta en ole onneksi A-murusta vieläkään havainnut, mutta huomiota haetaan välillä toki ikäänkin kuuluvalla tottelemattomuudella ja hölmöilyllä. Minun sydäntäni kuitenkin lämmittää se kuinka ihana isosisko A-muru on L-murulle siitäkin huolimatta, että hänen kanssaan leikkiaika rajoittuu päivisin L-murun 15 minuutin tai tunnin unipätkiin! A leikkii ja seurustelee vauvan kanssa, ja iltaisin vauvaa halataan ja korvaan kuiskataan, että isosiskokin rakastaa eniten maailmassa. A-muru myös tanssi viime sunnuntaina jälleen koko kevään kruunaavassa baletin kevätnäytöksessä ja tänä vuonna minäkin pääsin ensimmäistä kertaa yleisöön ihastelemaan taitavia pieniä ja hieman suurempia ballerinoja. Kyllä siinä silmäkulmat kostuivat, kun suloinen tyttäremme tanssahteli ystäviensä kanssa lavalla kuin kokeneempikin esiintyjä hymyillen ja vilkuttaen minulle yleisöön.


L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen kohisten. Hän hymyilee, nauraa ääneen, jokeltelee ja pienet kädet tarraavat mihin tahansa saavat kiinni. Esimerkiksi Isimiehen käsikarvat ovat usein tulilinjalla, samoin minun hiukset ja silmälasit. L myös oppi kääntymään 4kk ja 1 päivän ikäisenä selältä vatsalleen - kiukkuitku ja sinnikäs yritys siis palkittiin nopeammin kuin osasimme odottaa! Parasta kuitenkin on se, että pitkä infektiokausi alkaa päättyä ja se tarkoittaa sitä, että vauvan kolmen kuukauden infektiokaranteeni kotona päättyy! Tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että voimme ihan pian oikeasti lähteä perheenä ruokaostoksille tai ihan vaikka kauppakeskukseen kiertelemään. Toki vältämme vielä luonnollisesti paikkoja, jossa tiedämme olevan sairaita ihmisiä - eihän kukaan halua ehdoin tahdoin altistaa vauvaansa pöpöille. Eniten kuitenkin odotan sitä ensimmäistä yhteistä kauppareissua, kun minun ei tarvitse enää miettiä mahtuuko sylissäni olevaan koriin tarpeeksi maitopurkkeja tai mitä jaksan kantaa autolle. Vauvan hulinoista, huomiota kaipaavasta leikki-ikäisestä ja joskus epäonnistuneista kauppareissuista huolimatta tämä rytmitön rytmi arkeemme tuntuu oikein sopivalta. Alkava kesä ja jatkuvasti nousevat lämpöasteet saavat hymyn huulilleni ja minusta tuntuu, että elämämme on vihdoin muuttumassa normaaliksi kaksilapsisen perheen arjeksi!

 

 

♥: Selina

 


Mitä Sinulle kuuluu?

torstai 18. toukokuuta 2017

Olet tänään 4 kuukautta

NEUVOLAKUULUMISET: (Lääkärineuvola)
6935g / 61,5cm / 44,3cm

"Reipas, virkeä poika. Kasvukäyrät tasaantumassa."

Neuvolan lisäksi kasvuasi ja kehitystäsi seurataan vauvapolilla, jossa kävimme kaksi viikkoa sitten. Sait vauvapolin lääkäriltä ja fysioterapeutilta hurjasti kehuja hienosta kasvusta ja kehityksestä. Saimme ohjeeksi aktivoida oikeaa puoltasi ja olet jo nyt hienosti tavoitellut leluja myös oikealla kädellä.

ILOT: Tykkäät hurjasti, kun sinulle lauletaan ja myös muiden hymyt saavat aikaan syötävän suloisen hampaattoman hymyn. Naurat ääneen kutitukselle ja höpötykselle ja vatsallaan olo taitaa olla sinusta parasta ikinä!
 
HARMIT: Harmistut hurjasti, kun selältä vatsalleen kääntyminen ei vielä ihan onnistu - se on kyllä hyvin lähellä! Olet kuitenkin sinnikäs, vaikka kellahdat joka kerta kyljeltä takaisin selälleen, niin yrität uudestaan vaikka kiukkuitkun kera. Kun äiti tai isi auttavat sinua kääntymään vatsallesi, suorastaan huokaiset helpotuksesta.


OSAAT: Tarttua esineisiin, viet kädet suuhusi, tartut sormin kasvoihin, hiuksiin ja paidan kaulukseen. Vatsallasi nostat päätäsi hienosti ja olet alkanut heiluttamaan jalkoja kuin yrittäisit jo kovastikin päästä liikkeelle.

MUUTA: Minusta tuntuu uskomattomalta, että kaiken kokemasi jälkeen olet kuitenkin kasvanut ja kehittynyt aivan kuten kuka tahansa nelikuinen poikavauva. Vain ECMO-arpi kaulallasi kertoo kokemuksistasi ja siitä kuinka urheasti taistelit ja toivuit rankasta taudistasi. Käytät Liberon 3-koon vaippoja ja enimmäkseen 62 cm vaatteita satunnaisia 56 cm housuja lukuun ottamatta. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai sylittelemään, ja otan sinut joka aamu isin ja äidin viereen jatkamaan aamu-unia. On ihana tunne saada pitää sinut aivan lähellä.

 

♥: Selina

 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen

Viikonloppuna meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sain viettää tänä vuonna jo viidettä äitienpäivääni ja nyt kahden ihanan lapsen äitinä. Äitiys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys - ei, vaikka olisinkin täysin terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen lapsi ja jokainen pieni hento elämän alku on täydellinen ihme, joka voi osua kohdalle, jos on onnea. Tähän ihmeeseen halusin uskoa, siitä haaveilin ja suorastaan hengitin sen vahvistavaa ja korjaavaa tunnetta kaikkina niinä elämäni kipeimpinä hetkinä, kun lopulta sain ummistettua silmäni jatkuvalta kivulta. Ajatus äitiydestä ja omasta perheestä elämäni rakkauden kanssa pelasti minut ja piti minut pinnalla. Minä selvisin. 


Olen saanut äitinä näinä vuosina osakseni itkua, murjotusta, lukemattoman määrän pienen ihmisen tuotoksia aina kasvoille aivastavasta leikki-ikäisestä olkapäältä valuvaan vauvan pukluun ja rakastanut rehellisesti sanottuna ihan jokaista hetkeä! Minua on rakastettu eniten maailmassa ja olen rakastanut vieläkin enemmän takaisin - paljon enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Olen valvonut öitä hyssytellen herkkäunista vauvaa tai ihan vain istuen ihastelemassa nukkuvaa lasta, joka on käpertynyt sänkyynsä ei enää niin valkoisen unipupunsa kanssa. Olen pelännyt lapseni kuolemaa, hyvästellyt ja lopulta saanut hänen toistamiseen, hänen pitäessä tiukasti kiinni silloin elämän niin hauraasta langastaan. Siksi saankin sanoa joka ilta kahdesti; "Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa", suukottaa pehmeitä poskia ja silittää molemmat lapseni uneen. Olen äiti, äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen.


Sunnuntaina minut herätettiin perheemme hauskaksi perinteeksi muodostuneella jäätelöaamiaisella. A-muru lauloi minulle onnittelulaulun L-murun vielä nukkuessa kainalossani täysin tietämättömänä juhlapäivästäni. Herkuttelimme sängyssä jäätelöillä, avasin lahjani ja A-muru esitteli innoissaan kerhossa askartelemaansa kaulakorua ja korttia. Silloin sanonta "Kaikki on tässä ja nyt" sai kohdallani merkityksen. Meidän perhe, kaksi ihanaa tervettä lasta meidän isossa sängyssä puhtaissa lakanoissa herkuttelemassa ja hymyilemässä aamuauringon pilkottaessa pimennysverhon reunasta. Suukotin perhettäni ja suljin silmäni hetkeksi kuin varmistaakseni, että näky on pysyvä, kun avaan ne jälleen. Tästä minä haaveilin, kaikki on tosiaankin tässä. Kiitos!

 

♥: Selina



Toivottavasti Sinullakin oli ihana äitienpäivä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kaunis ja kotimainen Bebiboo + alekoodi

*Yhteistyössä Bebiboo. Bebiboo unipesä saatu.


En tiedä mitään kauniinpaa kuin rauhallisesti nukkuva vauva. Jokainen voi varmasti kuvitella vauvan pienen tasaisen tuhinan, ne suloisimmat unihymyt ja kevyesti suljetut silmät - vauva on sikeässä unessa. Vauvan uni voi olla kuitenkin hyvin herkkää, jolloin vain yksi kolahdus tai ovikellon soiminen väärään aikaan saa aikaan itkun, joka saa joskus myös äidinkin kyynelkanavat aukeamaan - voi, taasko se heräsi?! Mielestäni turvallisuuden tunne on yksi tärkeimmistä asioista vauvan hyviin uniin liittyen. Jo kohdussa pieneen tilaan tottunut vauva voi kokea isoon pinnasänkyyn laitettaessa turvattomuutta ja silloin unet ovat herkkiä, katkonaisia ja voivat päättyä lopulta lohduttomaan itkuun, johon vain syli tai kainalopaikka vanhempien sängyssä kelpaa. Uni on vauvalle tärkeää kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös vanhemmat tarvitsevat unta. Perhepeti jakaa mielipiteitä vanhempien kesken ja itse lukeudun siihen kastiin, joka ei kertakaikkiaan uskalla nukkua koko yötä vauvan kanssa samassa sängyssä - en edes toinen silmä raollaan! Pelkään, että kierähdän syvässä unessa vauvan päälle ja silloin lopputulos voi pahimmassa tapauksessa olla hyvin lohduton. Onneksi tähän on olemassa kaunis ja kotimainen ratkaisu!



Bebiboo unipesä luo turvaa niin nukkuvalle vauvalle kuin perhepetiä kannattaville vanhemmille. Siinä on sopivan korkuiset pehmeät reunat, jotka vähentävät päälle kierähtämisen riskiä, samalla luoden vauvalle hänen tarvitsemaansa turvaa ja lämpöä. Vauvaperheessä vuotavat vaipat ja muut vahingot kuuluvat arkeen, mutta onneksi unipesä on helppo pitää puhtaana, koska sen voi nakata sellaisenaan pyykkikoneeseen ja pestä 40 asteen pesuohjelmalla. Bebiboo unipesän sisämateriaali on pehmeää ja hyvin laadukkaan tuntuista puuvillasatiinia ja vaippavahinkoja ajatellen unipesän ekologisesti valmistettu patja on saanut vedenkestävän pinnan. Mielestäni Bebiboo unipesä on täydellinen paikka vauvan nukkumiselle, mutta näkisin sillä myös muita käyttötarkoituksia. Se voisi toimia tarvittaessa hoitoalustana, tuoda turvaa myös ulkona vaunuissa tai nukkumapaikkana kyläpaikassa sekä vauvan kanssa seurustellessa sohvalla ilman pelkoa siitä, että vauva kierähtää lattialle.


Meillä unipesän käyttö on rauhoittanut unia niin yöllä kuin päivällä. Koen, että L-muru kaipaa huomattavasti enemmän turvaa, läheisyyttä ja syliä kuin isosiskonsa tämän ikäisenä, ja siksi yöt olivat välillä hyvin rauhattomia hänen ensin pyörähtäessä kyljeltä selälleen sängyssään ja sitten itkiessä syliä. Unipesän korkeiden reunojen ansiosta olen huonoimpina öinä uskaltanut jopa ottaa vauvan viereemme nukkumaan. Kiitos siis Bebiboo öittemme pelastamisesta! Vaippa- ja pukluvahinkojen jäliltä olen myös pessyt unipesää useita kertoja ja pesä on silti edelleen kuin uusi, mikä kertoo laadukkaista materiaaleista ja hyvästä ompelutyöstä. Ja vinkkinä kaikille; Bebiboo unipesä sopii täydellisesti kokonsa puolesta vuokrattavaan Vaavisänkyyn!


 
Täältä löytyy siis yksi erittäin tyytyväinen bebiboolainen ja nyt sinullakin on mahdollisuus tilata tämä laadukas ja kaunis unipesä alennettuun hintaan!
Alekoodilla bebiboo15 saat Bebiboo unipesän -15% alennuksella perjantaihin 5.5 saakka. Klikkaa itsesi ostoksille tästä ja tue samalla Suomi 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kotimaista ja laadukasta työtä!





 

♥: Selina