sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Miten imetyksen kävi, kun vauva sairastui vakavasti?

L-murua odottaessani en murehtinut lainkaan imetyksen onnistumista - olihan minulla jo yksi onnistunut imetyskokemus takana. L-murun synnyttyä, sain imettää häntä ensimmäistä kertaa, kun hän oli kahden vuorokauden ikäinen. Ensi-imetys vastasyntyneiden teho-osatolla oli oikeastaan täysin vahinko. Vauva nostettiin keskoskaapista varovaisesti sänkyyni leikkauspaitani alle ihonkontaktiin paljasta rintaani vasten ja naps, hän nappasikin nännin suuhunsa ja alkoi syömään kuin kokeneempikin tissiposki! L-muru tiesi siis heti mitä tehdä, eikä hän 20 minuutin rinnalla olon jälkeen kelpuuttanut enää hoitajan tarjoamaa luovutettua äidinmaitoa tuttipullosta. Siitä alkoi odottamani imetystaipaleemme ja rakastin sen jokaista hetkeä niin kauan, kun sitä kesti.

Pääsimme kotiin sairaalasta, kun L-muru oli kahdeksan päivän ikäinen. Hän painoi alle kolme kiloa, joten imetin häntä kolmen tunnin välein. Minulta tuli imetyksen alusta lähtien valtavasti maitoa, jota pumppasin aina pakastimeen asti, mutta silti L-murun paino ei lähtenyt odotetulla tavalla nousuun. Tämän vuoksi pääsimme lasten kotisairaalan asiakkaiksi ja saimme vaa'an kotiin, jolla teimme syöttöpunnituksia ja seurasimme L-murun painonnousua. Koska L-muru on syntynyt ennenaikaisesti ja oli siksi hieman pienikokoinen kaikki olettivat, että hän ei vain jaksanut syödä tarpeeksi, joten aloitimme myös lisämaidon antamisen. Juuri alkanut vauva-arkemme kului siis imettäessä, lisämaitoa pumpatessa ja syöttöpunnituksia tehdessä. Kukaan ei kuitenkaan osannut ajatellakaan L-murun hitaan painonnousun todellista syytä, joka varmasti muhi jo siinä vaiheessa pienen poikamme keuhkoissa.

Sinä iltana, kun vein väsyneen ja kalpean L-murun lasten päivystykseen, hänen syöminen oli huonontunut entisestään. Soittaessani kotisairaalaan itkuisen puhelun vauvasta, joka uuvahti nopeasti rinnalle, eikä jaksanut imeä, en osannut ajatellakaan, että kyse olisi jostain vakavasta, vaikka minulla olikin vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Sairaalaan päästyämme L-muru alkoi saamaan välittömästi lisähappea ja hänelle laitettiin nenämahaletku, jonka kautta hän sai ravintoa seuraavien viikkojen ajan. Muistan edelleen sen toivottoman tunteen, kun sain yrittää imettää L-murua viimeisen kerran. Pieni vauva hengitti raskaasti rintaani vasten, otti vain pari kevyttä imua ja lopulta nukahti väsymykseensä. En ole koskaan nähnyt mitään niin haurasta, vaikka matkamme oli vasta alussa. Vakava keuhkokuume. Se oli syynä vastasyntyneen poikamme huonoon syömiseen. Muistan miettineeni hetken, miten juuri alkaneen imetyksen käy, kun vauva sairastui vakavasti, mutta hyvin nopeasti L-murun voinnin huonontuessa imetys unohtui - tärkeintä oli hänen selviäminen.

Vaikka L-muru ei kyennyt itse syömään, halusin luonnollisesti tarjota hänelle maitoani. Sain osastolla rintapumpun, jolla pumppasin L-murulle hänen tarvitsemansa maidon, jota annosteltiin kolmen tunnin välein nenämahaletkuun. Aluksi heruin todella hyvin pumpulle ja koska kaksiviikkoisen tarvitsema maitomäärä ei ollut kovin suuri, Isimies vei ylimääräiset maidot kotiin pakastimeen. Jatkoin säännöllistä pumppaamista myös Tampereella ja sain vietyä vielä isojakin annoksia ylimääräistä maitoa maitokeittiölle pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Kuitenkin L-murun voinnin huonontuessa ja stressin kasvaessa maitomääräni alkoivat vähentyä, kunnes maitohanat sulkeutuivat lähes kokonaan nähtyäni pienen turvonneen poikamme lasten teho-osastolla ECMO-koneeseen kytkettynä taistelemassa hengestään. Tukholmassa maitoa tuli enää niin vähän, että sitä täytyi alkaa jatkamaan jo korvikkeella - en pystynyt tuottamaan enää edes puolta L-murun tarvitsemasta päivittäisestä maitomäärästä. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan aloin tehostamaan maidontuotantoa lisäämällä omaa nestemäärää ja pumppaamalla sinnikkäästi kolmen tunnin välein, vaikka maitoa tuli enää vain pieniä muutaman kymmenen millilitran määriä. Tiesin kuitenkin, että jokainen millilitra oli tärkeä L-murulle, mutta myös  minulle, koska maidon pumppaaminen oli siinä vaiheessa ainoa konkreettinen asia, jota pystyin tekemään poikamme hyväksi silloin, kun en istunut hänen sänkynsä vierellä teho-osastolla. Sain ECMO-teholta maidontulon tehostamiseksi käyttööni myös Oksitosiini nenäsumutetta, jota käytin viisi minuuttia ennen jokaista pumppauskertaa ja se lisäsi hieman maitomääriä. Jatkuva maidon pumppaaminen oli kuitenkin hyvin rankkaa ja teki kipeää, mutta kukaan ei missään vaiheessa painostanut minua lisäämään maidontuotantoa, vaan tein sen täysin omasta tahdostani, mutta rehellisesti sanottuna vihasin joka hetkeä. Vaikka uskoinkin vahvasti L-murun selviämiseen, valehtelisin, jos väittäisin ettenkö olisi yön pimeinä ja pitkinä tunteina pumpatessani miettinyt sitä, jos hän ei selviäisikään.


Sain L-murun jälleen rinnalle kolmen viikon tehohoidon jälkeen. Siinä vaiheessa ECMO-hoito oli lopetettu, olimme palanneet takaisin Suomeen ja hengityskonehoito oli vaihtunut ylipainenasaaliin. Tärisin jännityksestä, kun vauva kaikkine hengitysletkuineen ja johtoineen nostettiin sängyltään imetystyynylle paljasta rintaani vasten. Olin saanut pitää L-murua sylissä ECMO-hoidon jälkeen kaksi kertaa, mutta pelkkä ajatuskin imetyksestä tuntui kuin olisin saanut vastasyntyneen vauvan uudestaan ensimmäistä kertaa rinnalle. L-muru kuitenkin muisti heti mitä tehdä ja alkoi syömään. Muistan varmasti aina sen onnen ja ilon, joka täytti L-murun pienen tehohoitohuoneen, kun syöttöpunnitus paljasti L-murun syöneen lähes koko aterian rinnasta.

Hiljalleen L-muru alkoi vahvistua ja hän jaksoi syödä rinnasta jo useamman aterian päivässä. Samalla hengitystukea pystyttiin keventämään nasaalista ylipainehappiviiksiin, mikä helpotti L-murun syömistä hurjasti. Pumppasin hänelle kuitenkin vielä pitkään lisämaitoa, jota laitettiin nenämahaletkuun tarpeen mukaan, koska syöminen ja hengittäminen oli hänelle hyvin raskasta. Yöt rauhoitettiin aluksi kokonaan L-murun nukkumiseen, jolloin hän sai osin luovutettua äidinmaitoa ja osin minun pumppaamaani maitoa nenämahaletkuun. Lopulta maitomääräni alkoivat kasvaa ja L-murun paino lähti kunnolla nousuun, joten saimme luopua lisämaidosta ja syöttöpunnituksista. Se, että L-muru sai alkaa syömään lapsentahtisesti ilman punnituksia, pumppaamisia ja lisämaitoja oli suuri saavutus hänen toipumisessaan, koska pitkän hengityskone- ja ECMO-hoidon jälkeen vauvan imemisrefleksi saattaa jäädä heikoksi pitkäksi aikaa. Saavutus oli suuri myös minulle, koska ymmärsin, että kaiken kokemamme jälkeen kehoni pystyi edelleen tuottamaan lapsellemme sitä parasta mahdollista ravintoa - me onnistuimme yhdessä!

L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen hurjaa vauhtia täysimetyksellä. Imetyshetket ovat herkkiä minun ja L-murun yhteisiä hetkiä, jolloin keskityn vain häneen enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin rinnalle nukahtava vauva, jonka silmät painuvat hiljalleen kiinni, ja joka yrittää taistella viimeisillä imuilla unta vastaan. Se, että melkein menetimme nämä yhteiset imetyshetkemme, tekee jokaisesta imetyksestä entistä arvokkaamman.

 

♥: Selina 

 


*By Pinjan imetyskoru saatu

24 kommenttia:

  1. Vautsi, miten ihana, liikuttava tarina <3

    VastaaPoista
  2. Odotimme yksi kerta yhdessä äitiysneuvolan käytävällä pääsyä th:lle. Puhuit puhelimessa. Puhelustasi ymmärsin halusi imettää lastasi, kuinka haluat tarjota hänelle mahdollisinta parasta. Oon tosi iloinen teidän saavutuksesta. Ootte käynyt varmasti pahimman mahdollisimman alun lävitse, silti olet jaksanut pumppailla ja lopulta vielä pääsitte täysimetykselle. Mitä taistelijoita te olette kummatkin. Toivottavasti elämänne rupeaa tasottumaan ja pystytte elämään tavallista arkeanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai onpas maailma pieni! <3 :)

      Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista
  3. Olet sinnikäs, kun jaksoit pumpata maitoa. Itse olen kokenut vähän vastaavaa pumppauksen osalta ja se on aika raskasta. Onnea pienestä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pumppaaminen oli tosiaan raskasta, mutta nyt olen onnellinen että jaksoin! <3 Kiitos!

      Poista
  4. Te ootte kyllä huimia taistelijoita ja ihania selviytyjiä♥

    VastaaPoista
  5. Sinä ja pieni poikasi olette sisukkaita taistelijoita!
    Sinusta huokuu äidinrakkaus, joka varmasti auttoi kantamaan vaikean ja raskaan ajan yli. ❤

    VastaaPoista
  6. Voi että kun tulee ihan tippa linssiin tätä lukiessa!! <3 kauniisti kirjoitettu ja en voi kuin vain jälleen ihailla tuota sinun sinnikkyyttäsi ja jaksamistasi kaikessa tuossa pyörityksessä!! Olet vahva nainen ja lapsesi ovat todella onnekkaita saadessaan noin vahvan äidin!! <3

    VastaaPoista
  7. Ihana, ihana kirjoitus. <3
    Kyynelsilmissä luin. Upea onnistumistarina imetyksessä kaikkien vaikeuksien jälkeen ja selviytymistarina muutenkin. 😊 Kaikkea hyvää teille jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos heidisusanna! <3 Kaikkea hyvää sinullekin!

      Poista
  8. Kaunis teksti; itku pääsi täällä. Ja ihanaa että imetys ei katkennut sairaalajaksoon. Kaikkea hyvää teille!

    VastaaPoista
  9. Mikä rakkauden teko! Ihanaa, että kaiken keskellä sait voimia pitää maidon tuotantoa yllä ja pikkuisesi jaksoi palata rinnalle. Molempien teidän toipumisen kannalta varmasti nuo imetyshetket tekevät niin hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanasti sanottu, rakkauden teko. Sitä se kyllä oli! <3 Kiitos!

      Poista
  10. Ihan uskomatonta, että sää ja vauva teitte sen! Arvostan sitä,kun jaksoit pumpata maitoa niin, että se ei loppunut kokonaan ja siten alkoi herua taas myöhemmin riittävästi. Ihanaa,että saatte nyt nauttia rauhallisista imetyshetkistä.<3 Kaikkea hyvää ja mukavaa kevättä perheellenne!
    Minttuliini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Kiitos Minttuliini! <3 Kaikkea hyvää sinullekin!

      Poista
  11. Täällä luin tätä tekstiä oma kohta 3kk kuopus unisena rinnalla. Ja itkin -tietenkin. ❤

    -Maija

    VastaaPoista
  12. Helppo samaistua. Ja kyllä luonto on tosiaan ihmeellinen. Omalla pojalla synnyttyä vakava mekoniumaspiraatio ja 8h syntymisen jälkeen kytkettiin myös ECMO:n, Lastenklinikalla olimme me. Imetystä en itse silloin miettinyt, enkä pumpannut, kun vasta silloin kun maito nousi, sen jälkeen epäsäännöllisesti. Muistan kuinka yksi hoitaja sanoi, että kyllä näistäkin voi vielä tulla samanlaisia rintalapsia, kun pojan vieressä oltiin hänen ollessa ECMOssa. Tuntui ihmeelliseltä. Sain lopulta pojan ensimmäisen kerran syliini kahden viikon ikäisenä ja hän rupesi hamuamaan rintaa ja imemään. Alkuun tietysti jaksoi pieniä määriä,kun imeminen sai koko lapsen huohotuksesta pomppimaan, nenämahaletkun kautta silloin loppuravinto. Kotiuduttiin sairaalasta 5 viikon ikäisenä, silloin rinta ja korviketta lisäksi. Korvike putosi sitten aika pian pois ja oltiin täysimetyksellä, mikä oli aika käsittämätöntä alkuaikoja ajatellen. Loppujen lopuksi rinnasta poika lopulta luopui kuukausi sitten, 1v11kk ikäisenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, että teilläkin onnistui imetys hurjasta alusta huolimatta! <3 ECMO-vauvat taitavat kaikki olla uskomattoman sitkeitä. Hämmästelin juuri kuinka pieni L oli kirinyt kasvua kuukaudessa vaikka olikin toipilas ja nyt hän vastaa neuvolan mukaan täysin ikätasoaan niin kehityksessä kuin kasvussa!

      Aivan mielettömän upeaa, että teidän imetystaipale jatkui noin pitkäänkin vielä. Hyvä te molemmat! <3 Kiitos kun jaoit tarinasi ja toivon teille kaikkea hyvää! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥