torstai 27. huhtikuuta 2017

Hätäkaste ja nimijuhla

Puhelin tuuttaa, mutta kukaan ei vastaa. Sydämeni kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi jokaisesta tuuttauksesta ja jokaisesta vastaamattomasta sekunnista. Minusta tuntuu, etten saa henkeä. Miksei kukaan vastaa? Onko vauva kunnossa? Hetki hetkeltä minulle tulee vahvempi tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin ja pelko salpaa hengitykseni. Vihdoin puhelimeen vastaa hoitaja ja samalla kuulen hälytyslaitteiden piippaavan, ihmisten kovaäänistä puhetta, käskyjä ja hälyä, kun ihmiset puhuvat toistensa päälle. Kuulen, että pieni lasten teho-osasto on aivan täynnä ihmisiä. Teho-osasto, jossa on vain yksi potilas, meidän pieni poika.
 
"Täällä on tilanne päällä. Vauva on ollut hieman haastava.", hoitaja sanoo ja naurahtaa hermostuneena. Kuulen jälleen uusia piippauksia ja samaan aikaan hälinä kasvaa. "Lääkäri soittaa sinulle, kun vauvan tila on vakaa.", ja puhelu loppuu. Kello on tasan kaksitoista yöllä.

Kello 00:18 puhelin soi. Kurkkuani kuristaa, kun vastaan puhelimeen ja kuulen tutun naislääkärin äänen. "ECMO-ryhmä on hälytetty Ruotsista, tulkaa pian sairaalaan. Vauvan tila romahti.". 

Elämäni ehdottomasti kamalin hetki. Hetki, jolloin sana pelko ei riittänyt kuvaamaan sitä murskaavaa tunnetta sydämessäni ja sitä tahdonvoimaa poikamme selviämisen suhteen. Sinä kamalana yönä kiiruhdimme Isimiehen kanssa hotellilta lasten teho-osastolle huoneeseen, jossa poikamme taisteli hengestään jokaisella hengityskoneen antamalla henkäyksellä ja minulla oli mielessä vain yksi asia; hätäkaste. Pelkäsin valtavasti, että jos poikamme kuolisi, hän joutuisi kuolemaan ilman nimeä - vain poikana. Urhea ja reipas L-muru kuitenkin taisteli ja selvisi, mutta pelko ja ahdistus hätäkasteyön tapahtumista ovat läsnä varmasti vielä pitkään.


Jokainen tuleva äiti on saanut neuvolasta loppuraskaudessa synnytyssairaalan esitietokaavakkeen, johon hän saa esittää omia toiveita tulevaan synnytykseen, mutta jossa on myös kohta, joka saa palan nousemaan kurkkuuni; nimi joka annetaan, jos vauva joudutaan hätäkastaa. L-murun nimi oli päätetty jo raskauden puolenvälin jälkeen, joten silloin sen kohdan täyttäminen ei vaatinut suurempia ponnisteluja. Kirjoitin viivalle kaikki L-murun kolme Isimiehen valitsemaa nimeä, enkä ajatellut asiaa sen enempää. L-murun sairastuttua mietin hätäkastetta ensimmäistä kertaa, kun lääkäri kertoi kotipaikkakuntamme sairaalassa, että enää ei ole mitään tehtävissä ja vauva on laitettava hengityskoneeseen, jotta sairaat ja tulehtuneet keuhkot saisivat levätä. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti ja pian löysin itseni huutamassa shokissa nähdessäni vain vajaa 3 viikkoisen L-murun intuboituna ja nukutettuna keskoskaapissa hengityskoneen suristessa vieressä. Silloin luulin, että se olisi pahinta mitä voi tapahtua - pahinta mitä L-muru joutuisi kokemaan. Voi kuinka väärässä olinkaan! Silloin hyvästelin poikamme ensimmäisen kerran, kun hän lähti tehohoitajan ja lääkärin kanssa ambulanssilla TAYS:siin.

Kun kiiruhdimme keskellä yötä lääkärin puhelun jälkeen Isimiehen kanssa TAYS:sin lasten teho-osastolle, kurkkuani kuristi ja päässäni jyskytti pelko. Muistan kuinka suorastaan karjuin lastenosaston ovipuhelimeen vastanneelle hoitajalle, että hän päästäisi meidät nopeasti sisään, koska pelkäsin, että poikamme voi kuolla koska tahansa. Isimies juoksi ja minä kelasin edeltä sisään lastenosaston ovista desinfioimatta käsiäni suoraan teho-osaston ovelle kunnes näin hänet. Silloin minusta tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt, vaikka todellisuudessa se hakkasi kiivaasti samalla, kun yritin tasata hengitystäni. L-muru makasi turvonneena ja huonon värisenä sängyllään ympärillään hoitajia ja lääkäreitä. Kohotin katseeni monitoriin, joka oli hiljennetty, mutta joka vilkutti punaista hälytysvaloa. Happisaturaatio oli enää 70% ja se oli laskenut pahimmassa vaiheessa vain 10% vaikka hengityskoneen tehot ja lisähappi olivat täysillä. Hän taisteli. Siinä vaiheessa sain sanottua ääneen sen mitä pyöritin mielessäni koko taksimatkan sairaalaan. Pyysin hätäkastetta - tai vaadin sen hysteerisesti itkien.


L-murun hätäkaste oli kaikessa kauheudessaan kaunis tilaisuus. Hoitajat toivat L-murun sängyn viereen pienen pöydän, jossa oli valkoinen liina, kynttilä, metallinen kastemalja, kasteliina ja pieni muovikukka. Kynttilää ei luonnollisesti sytytetty, mutta muuten hoitajat saivat järjestettyä teho-osastolle hyvin kauniin ja hartaan hetken. Sairaanhoitaja lausui poikamme kauniin nimen ja valeli hänen päälaelleen vettä, jonka jälkeen Isimies kuivasi sen hellästi. Lopuksi rukoilimme hoitajien kanssa yhdessä Isä meidän -rukouksen, hoitajat lauloivat toiveestani Suojelusenkeli-virren ja hätäkasteen antanut hoitaja siunasi poikamme. Sitten kaikki oli ohi. Pojallamme oli nimi ja jos hän kuolisi, hänen ei tarvitsisi kuolla vain poikavauvana. Tilaisuuden päätyttyä kastevesi pullotettiin meille muistoksi pieneen lasipulloon, jossa on oranssi rusetti ja sitten vain odotimme parhaillaan Ruotsista matkalla olevaa ECMO-ryhmää - poikamme viimeistä mahdollisuutta.


L-muru on jo yli 3kk, eikä meillä ole vieläkään ollut kastejuhlaa vauvan infektioalttiuden vuoksi. Perinteisiä ristiäisiä emme kuitenkaan enää pidä, onhan L-muru jo kastettu, mutta järjestämme hänelle erityisen nimijuhlan läheisten läsnäollessa. Kesäkuun lopussa järjestettävä nimijuhla on viralliselta nimeltään hätäkasteen vahvistaminen, jossa perhepappimme siunaa L-murun saaman hätäkasteen ja kummit saavat kummitodistukset. Olen ymmärtänyt, ettei hätäkasteen vahvistamiseen ole virallista kaavaa, joka estäisi esimerkiksi kastepuvun käytön, mutta perinteistä vesikastetta vauva ei enää saa. Yritämme saada nimijuhlasta mahdollisimman ikimuistoisen ja arvokkaan tilaisuuden, koska juhlimme samalla kiitollisin mielin L-murun selviämistä. Koen, että nimijuhlan järjestäminen on tärkeää myös A-murulle, joka oli hyvin surullinen ja pettynyt, koska häntä ei omien sanojensa mukaan kutsuttu L-murun ristiäisiin, eikä hän saanut paljastaa pikkuveljen nimeä vieraille kuten olimme sopineet. En ole vieläkään kertonut hänelle hätäkasteen todellista syytä. En ole vain pystynyt, koska hätäkasteyön tapahtumat olivat meille aikuisillekin hyvin traumaattisia. Totuuden kertomisen sijaan kerroin A-murulle, että L-murulle piti antaa nimi nopeasti, koska muuten hän ei olisi voinut matkustaa Ruotsiin saamaan hoitoa rankkaan tautiinsa. Uskon, että jonain päivänä kuullessaan L-murun tarinan kokoaan, myös A-muru pystyy ymmärtämään kuinka suuri ihme hänen pikkuveljensä todella on. Tästä pienestä suuresta ihmeestä olemme kiitollisia päivittäin - hän selvisi!

 

♥: Selina

 



*Kuvat: LO1/Tays

54 kommenttia:

  1. Itku tulee kun ajatteleekin tuota vanhempien hätää. Luojan kiitos hän on luonanne kotosalla nyt. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätä oli kyllä valtavan suuri. Onneksi toisiaan hän selvisi ja saa olla kotona kanssamme! <3

      Poista
  2. Kyyneleet valuivat pitkin poskeani tätä lukiessa. Teillä on ihana ja erittäin sisukas ihme siellä♥

    VastaaPoista
  3. Rankkaa niin pienelle taistelijalle kuin vanhemmillekin. Voimia arjen keskelle ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rankkaa meillä kaikilla todella oli. L-murun sairastuminen kosketti niin monia, mutta onneksi hän selvisi. <3 Kiitos sinulle!

      Poista
  4. Kaikessa kauheudessaan onpa varmasti ollut kaunis tuo hätäkastehetki. Olen sydän syrjällään lukenut kirjoituksiasi L-murun alkutaipaleesta. On se ihme, että hän on kanssanne, sisukas ja valtavasti varjeltu, kuten koko perhe. Itse olen raskauden alussa, pitkän lapsettomuuden jälkeen, valtavan kiitollisena, myöskin pelokkaana. Hyvää ja tervettä kevättä teille! - Eliisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitajat saivat aikaan kauniin hetken, vaikka hätäkaste annettiin nimensä mukaisesti hädän hetkellä. Se taisi olla ainoa hetki, kun en tarkkaillut jatkuvasti L-murun arvoja monitoreista, vaan keskityin kasteeseen. <3 Varjelusta on ollut paljon, että olemme kaikki toipuneet tähän pisteeseen. Kiitollisia olemme pienestä ihmeestämme. <3

      Toivon Eliisa sinulle kaikkea hyvää raskauteen! TOivon, että pelkosi alkaisivat laantua. <3 Kaikkeea hyvää!

      Poista
  5. En voi kuin kuvitella, miten kova tuska ja pelko teillä on ollut. Onneksi L-muru kuitenkin selvisi ♥ Kaikkea hyvää Teille kaikille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaisi itsekään kuvitella, ellen olisi kokenut tätä. Tämä kokemus oli niin järkyttävä, etten toivoisi sitä kenellekään. Niinpä, onneksi hän selvisi! <3 Kiitos Krisse, ja kaikkea hyvää myös sinulle! <3

      Poista
  6. Nyt on pala kurkussa aamukahvin seurana.

    VastaaPoista
  7. <3 Sanattomaksi veti. Täytyypä tutustua blogiisi paremmin.

    VastaaPoista
  8. Tuttuja tunteita, ei oke mitään kauheampaa kuin pelätä lapsensa hengen puolesta. Ihanaa, että sinnikäs poikanne selvisi 💙

    VastaaPoista
  9. Ei löydy sanoja kuinka rankka koettelemus tää kaikki on ollut teille ja jotenkin on niin käsittämätöntä miten paljon olette joutuneet kärsimään ja pelkäämään elämässä kun itselläsikin on ollut paljon kaikkea koettelemusta!! Voimia teille jaksamaan <3 <3 <3 olette käsittämättömän vahvoja ihmisiä <3 <3 <3

    VastaaPoista
  10. Itku meinaa tulla täälläkin ja sydäntä särkee.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki on onneksi jo hyvin! L-muru on ottanut kiinni ikätoverinsa niin kasvussa kuin kehityksessä rankasta alusta huolimatta. Olo on kiitollinen. <3

      Poista
  11. Huh, tuli tippa linssiintäät lukiessa. Sydän pakahtuen ollaa seurattu äitini kanssa teidän taistelua - rukoillen että kaikki menee hyvin. Olette todella reippaita koko perhe rankoista kokemuksista huolimatta - se on inspiroivaa ja todella liikuttavaa. Ihanaa kuulla että teidän pieni ja uskomattoman vahva poika selvisi, ansaitsette nyt kaikkea hyvää ja hemmottelua ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Alpu sinulle ja äidillesi rukouksista - niistä on varmasti ollut apua! <3 Kiitos ihanasta kommentista ja kaikkea hyvää sinun ja äitisi kevääseen! <3

      Poista
  12. Itku tuli minullakin. <3 Kauniisti sanottu isosiskolle, että pikkuveli ei olisi muuten voinut matkustaa Ruotsiin. Hurja alku pienellä miehellä, mutta hän on oikea taistelija. Onneksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Näin jälkikäteen ihmettelen itsekin, miten osasinkaan hoitaa tilanteen niin hyvin silloin kun A-muru kysyi minulta surullisena että miksei häntä kutsuttu pikkuveljen ristiäisiin. Jostain sitä löytää aina voimia ajatella lapsen parasta, vaikka samalla tuntuikin että sydämeni murtuu kaiken kokemamme jälkeen. L on onneksi taistelija ja hän selvisi! <3

      Poista
  13. Hei luin tarinasi pienestä sisukkaasta pojastasi, ihanaa että hän selvisi ❤
    Meillä myös poika ollut ecmo-hoidossa RS-viruksen vuoksi, hänet jouduttiin lähettämään Lontooseen asti, kun Ruotsi oli täynnä. Jos haluat vertaistukea ja lukea muiden selviytymisestä ecmosta, niin perustettiin noin vuosi sitten facebookiin ryhmä ecmo-suomi, on suljettu ryhmä. Tsemppiä teille arkeen ja toivottavasti pysytte terveinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi ja kokemuksesi jakamisesta. Olen liittynyt ryhmään omalla nimelläni ja saanut sieltä valtavasti vertaistukea ja apua! Kiitos tsempeistä ja toivotan sitä samaa teille! Onneksi tämä tautiaika alkaa vähitellen olemaan ohi kesän lähestyessä! <3

      Poista
    2. Saisinko kysyä, onko kaikki ecmo-ryhmän vauvat poikia? Vai onko noin 50:50? Luin teininä kirjan josta jäi mieleen poikavauvojen suurempi infektioalttius.

      Olen lukenut vaikuttuneena viisaudestasi toimia ja kuvata tilanteita joita vauvallenne tuli. Todella paljon tsemppiä ja mielenrauhaa tästä eteenpäin!

      Anni

      Poista
    3. Nyt kysyt sellaista asiaa, johon en osaa vastata. Jos tarkoitat FB:n ryhmää, niin siellä on niin tyttöjä kuin poikia ja samaan aikaan L:n kanssa Tukholmassa oli hoidettavana 3-vuotias tyttö keuhkoinfektion vuoksi. ECMOahan käytetään myös esimerkiksi mekoniumaspiraation ja palleatyrän hoitoon, joten aina kyse ei ole samanlaisesta infektiosta kuin L-murulla oli.

      Kiitos sinulle tsempeistä ja ihanaa kevättä!

      Poista
  14. Koskettava tarina ja riipiviä tunteita, tulee niin mieleen omat tunteet lapseni syntymästä. Urhea pikku taistelija on sinun L-murusi. Kaikkea hyvää teidän perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Hän on taistelija. Kaikkea hyvää myös sinulle Sari! <3

      Poista
  15. Kiitos Jumalalle että teidän vauva selvisi! 💓 siunausta pienen ihmisen ja koko perheen elämään 😊

    VastaaPoista
  16. Kirjoitat aina niin kauniisti <3 Tekstistä oikein huokuu sellainen rakkaus!

    VastaaPoista
  17. Upeaa toimintaa ja "pelisilmää" myös Tays:n hoitajilta, kun osasivat tuolla tavoin "hoitaa" ja huomioida myös vanhempien hätää.

    Ja kuten joku jo sanoikin, kylläpä olet osannutkin hienosti ajatella myös isosiskon tunteita tuolla selitykselläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme todella kiitollisia TAYSin hoitohenkilökunnalle saamastamme tuesta ja avusta. Muistan, kun jopa ensivasteen päällikkö kantoi huolta meidän jaksamisesta, kun he tulivat järjestämään vauvamme siirtoa sairaalasta lentokentälle - se kun ei ollut mikään pieni juttu kovan pakkasen vuoksi.

      Poista
  18. <3onneksi kaikki on nyt hyvin, teillä on todellinen pieni taistelija sielä<3

    VastaaPoista
  19. Pala nous kurkkuun ensimmäisestä lauseesta asti. On siinä todella ollut yö, jota ei unohda. Ihania nimijuhlia teille ja paljon onnea elämään pikkuiselle. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hätäkasteyön tapahtumat eivät unohdu koskaa, eikä se kiitollisuus siitä, että L selvisi - ja lopulta me kaikki! Kiitos! <3

      Poista
  20. Voi apua mikä teksti, ihan kyynel tuli silmään tuota lukiessa ❤️ Onneksi pieni taistelija selvisi ja saitte hänelle myös nimen ❤️

    VastaaPoista
  21. Moi. Kirjoitit, että jokainen tuleva äiti on loppuraskaudessa täyttänyt kaavakkeen, jossa kysytään lapsen nimeä. Lomake täytetään tosiaan vasta loppuraskaudessa, meidän pienokaisenme syntyi viikolla 25 :). Onneksi nimi oli lähes varmaksi päätetty, sillä synnytyslääkäri tivasi sitä salissa ponnistusvaiheessa. Hätäkastetta ei lopulta tarvittu, mutta sairaalanimi jäi käyttöön.

    Meille on tuttua monet asiat joista olet kirjoittanut: hengityskone, elvytykset, alle kymmenen laskenut happisaturaatio, infektio, maidon pumppaaminen ja kotiutumisen jälkeinen infektioeristys muiden muassa. Blogiasi lukiessa itkettää, mutta se tarjoaa paljonkaipaamaani vertaistukea. Tarinat vauvateholla ovat toki aina erilaisia, mutta sama huoli ja tuska taitaa olla kaikilla äideillä. Kaikkea hyvää pienelle L-vauvalle ja koko perheelle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui miten aikaisin lapsenne onkaan halunnut maailmaan! Hurjan alun jälkeen toivon, että teidän pieni voi hyvin! <3 Vauvateholla on varmasti niin monta tarinaa kuin pieniä taistelijoita, mutta onne on asua Suomessa, jossa keskosten hoito on hyvää. Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää kevääseen ja alkavaan kesään! <3

      Poista
  22. Tyhmä kysymys ehkä, mutta miksi kynttilää ei sytytetty? En ole tästä ennemmin kuullutkaan.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyhmiä kysymyksiä ei olekaan! :) L:n hengityskoneeseen meni happea joten siinä on räjähdysvaara, jos rupeaa tulitikkuja raapimaan. Olen myös kuullut että sairaaloissa on todella herkät palohälyttimet, joten uskon, että aikamoinen hälytys tulisi kynttilän savusta. :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥