perjantai 24. maaliskuuta 2017

Odotetun vauva-arjen vaikeus

Minulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen kovasti odottamaani tavalliseen vauva-arkeen L-murun kotiinpääsyn jälkeen. En halua kuulostaa täysin kiittämättömältä, mutta arki ja päivärytmi sairaalassa tuntui rehellisesti sanottuna paljon turvallisemmalta kuin L-murun hoitaminen kotona. Sairaalassa oli hoitajien apu ja lastenlääkäri aina lähellä, kun minun suorastaan hysteeriseksi muuttunut vauvatutkani havaitsi L-murun voinnissa jotain poikkeavaa. Olemme olleet nyt kolme viikkoa kotona ja olen kiidättänyt paniikissa jo kahdesti L-murun takaisin lastenosastolle tutkimuksiin aivan viattomaksi todetun maitorohinan ja ehkä-flunssan vuoksi - (paniikki)puheluita kotisairaalan numeroon en edes uskalla laskea! L-muru ei ole ollut polikäynneistä ja tutkimuksista onneksi moksiskaan, mutta äiti sen sijaan on saanut joka kerta aimo annoksen rauhoitusta lääkärin tutkimusten ja happisaturaation mittaamisen jälkeen.

Pelothan kuuluvat luonnollisesti vastasyntyneen vanhempien arkeen, varsinkin äidinmaitohuuruissa pörräävien äitien! Meidän perheen vauva-arki valitettavasti kohtasi ennen kuin pääsimme edes vauhtiin sen pahimman pelon, oman lapsen menettämisen pelon, kun L-muru taisteli hengestään keuhkokuumeen kourissa. Pelosta irti päästäminen on osoittautunut ainakin minulle hyvin haastavaksi, koska niitä syntyy jatkuvasti lisää. Viimeksi pari päivää sitten mietin hetken ihan tosissani, voiko lievästi tulehtuneesta varpaan reunasta kehittyä kaksikuiselle hengenvaarallinen verenmyrkytys. Myös parhainta sesonkiaan elelevä infektioaika häiritsee arkeamme suuresti, jonka vuoksi tekisi mieli pukea A-muru kaikilta bakteereilta ja viruksilta suojaavaan avaruuspukuun kerhoaamuina, L-murusta puhumattakaan! Minulla on jatkuva pelko siitä, että L-murun iv-antibioottien nujertama vastustuskyky pettää ja olemme takaisin infektio-osastolla sopeutumassa jälleen sairaala-arkeen. Tämän vuoksi olen lähes eristäytynyt pojan kanssa kotiin, käsien pesua on tehostettu, vieraat minimoitu ja uutena sisustuselementtinä lipaston päällä komeilee iso pullollinen käsidesiä, joka ei todellakaan tee hyvää kevättalven kuivattamille käsille. Onneksi pystyn peloistani huolimatta kuuntelemaan vielä järjen ääntä (Isimiestä) ja rauhoittumaan. Sopeutuminen kotiin, arkeen sekä sen oikean ja odotetun vauva-arjen löytäminen on siis ollut hyvin haastavaa!


Arki kuitenkin palaa elämäämme päivä päivältä vähän kerrallaan. A-muru on aloittanut taas kerhon ja baletin, Isimies ja Avustaja ovat palanneet töihin ja kävin L-murun kanssa ensimmäistä kertaa neuvolassa. Myös minä olen aloittanut jälleen fysioterapian pitkän tauon jälkeen. Arkea helpottaakseni olen alkanut rytmittää päiviämme niin, että saan olla hetkiä A-murun kanssa aivan kahdestaan. Olemme pelanneet lautapelejä, leiponeet ja väritelleet värityskirjoja - perheen yhteistä aikaa unohtamatta. Ulkoiluluvan saatuamme olemme pakanneet L-murun vaunuihin ja nauttineet aurinkoisista kevättalvipäivistä lähialueen leikkipuistoissa ja kävelyretkillä. Kävin juuri myös ensimmäistä kertaa ihan yksin kaupassa. Kelasin kaupan käytäviä syventyneenä ostoslistaan, jota koristi A-murun piirtämä prinsessa ilmapallon kanssa ja hymyilin, koska minusta tuntui ihan normaalilta pitkästä aikaa! Tuntui suorastaan mahtavalta vain piipahtaa ruokakaupassa kotona eristäytymisen ja yli kuukauden sairaalareissun jälkeen, kun näin ympärilläni vain aivan tavallisia ihmisiä hymyilemässä, keräämässä kärryihinsä viikon ruokatarpeita suurperheelle ja tappelemassa siitä viimeisestä tarjousvaippapaketista. Minua myös rauhoitti valtavasti se tunne, ettei välttämättä kukaan kaupan muista asiakkaista tiennyt, mitä olemme käyneet läpi tai millainen elämän alku pienellä pojallamme on ollut. Olin heille vain ihan tavallinen kaupan asiakas - täysin tuntematon, aivan kuten he minulle. Etenemme siis pienin askelin - tai kelauksin - kohti tavallista ja edelleen sitä kovasti odotettua vauva-arkea!


 

♥: Selina

 

22 kommenttia:

  1. Suloiset muruset siellä kuvassa♥ Rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Hei
    Olen uusi lukijasi, kiitos todella mielenkiintoisista postauksista. Paljon voimia ja enkeleitä perheellesi, ihana kun pikkuinen toipui hyvin. Olen itse sairaanhoitaja vauvateholla, olen niin iloinen kun sairaalareissunne sai onnellisen lopun.
    Haluaisin kysyä sinulta simulaattorista, pystyitkö sitä käyttämään raskausaikana? Onko siitä mitään haittaa? Itselläni laite ollut nyt 4v jalan hermovaurion vuoksi. Nyt raskaus suunnitteilla ja aiemmin lääkäri sanoi että laite täytyisi kytkeä pois päältä raskausaikana. Kiitos jos ennätät vastata ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja tervetuloa mukaan! <3

      Stimulaattoria pystyy käyttämään täysin normaalisti raskausaikana. Tämä varmistettiin vielä erikseen laitteen valmistajalta ja maahantuojalta. Lisäksi minun stimu on ladattava malli, joten latasin akkua kerran viikossa raskaudesta huolimatta latausvyöllä. Stimusta ei ole ollut todistettavaa haittaa raskauksissani, mutta supistusten aikana koin paremmaksi kytkeä laitteen pois päältä. Molemmat lapseni ovat viihtyneet raskausaikana akun läheisyydessä. En tiedä mistä se johtuu, mutta kovasti he siellä potkivat. :) Ainoa mitä raskaudessa pitää huomioida on se, että laite pitää olla suljettuna ultraäänitutkimuksen aikana. Jos sinulla on vielä jotain mielessä raskauteen ja stimuun liittyen, laita minulle sähköpostia. (kunaitikelaa@outlook.com)

      Kaikkea hyvää sinulle! <3

      Poista
  3. Kovia olette kokeneet eikä todellakaan ole erikoista että moiset pelot piinaavat vielä mieltä. Aika varmasti tulee auttamaan tässä.

    Kovasti toivon teille onnen täytesiä päiviä <3

    VastaaPoista
  4. Voi tuo pelon kanssa eläminen tekee oikeasti välillä ihan hulluksi!
    Itse olen menettänyt pikkuisen vatsassa ollessa isoilla viikoilla. Se on toki ihan eri asia kuin menettää jo syntynyt,mutta tuo menettämisen pelko on tunteena sama. Kun viimein saimme pienen elävänä maailmaan niin tuo pelko varjosti ja varjostaa yhä elämää. Aluksi olin seota sen tunteen kanssa. Alku kuukauden jopa itku saattoi tulla iltaisin kun oli niin herkillä. Onneksi nyt vauvan ollessa puolen vuoden on pelko antanut jo vähän myöden vaikka ei täysin poissa olekkaan. Aina pitää tarkistaa vauvan hengitys ennen nukkumaan menoa ja jos sattuu yöllä heräämään niin on tarkistettava.
    Uskon että kyseinen tunne väistyy kun vauva kasvaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, vaikka tilanteemme ovatkin erilaisia, että menettämisen pelko tuntuu varmasti samalta. Uskon itsekin että tunne vähitellen väistyy, kun aikaa kuluu.

      Voimia ja kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi! <3

      Poista
  5. Kovasti jaksamisia sinne.♥♥♥ Olette päivittäin mielessä.♥

    VastaaPoista
  6. Mahtavaa Selina että kaikki on mennyt nyt hyvin. Ymmärrän hyvin, että sua pelottaa nyt kaikki, oothan ollut pahimman mahdollisen asian äärellä. Kovasti tsemppiä koko perheelle

    VastaaPoista
  7. Yksin kaupassa käyminen on kyllä yksi parhaista arjen luksushetkistä :)

    VastaaPoista
  8. Voimia arkeen ♡♡ meillä pieni oli vain yhden yön teholla pneunomian vuoksi! Jaksamista◇♡ me päästään tänään kotiin♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lapintyttö! <3 Onneksi teidän pieni selvisi vähemmällä! <3 Ihanaa, että pääsitte kotiin! Iloitsin kun luin uutisen instastasi! <3 Kaikkea hyvää kotiarkeen!

      Poista
  9. Varmasti ihan normaalia tuossa teidän tilanteessa tuntea vähän ylimääräistä paniikkia ja olla varuillaan. Niin mäkin tekisin. Toivon,että se siitä päivä kerrallaan helpottaa ja pääsette kiinni siihen normi vauva arkeen! ♡♡

    VastaaPoista
  10. Kiva kuulla teidän kuulumisia kotiarjesta. Alku ei nyt ollut se helpoin, toivottavasti saatte nyt jatkaa ilman ongelmia ja nauttia yhdessäolosta ja mahdollisimman tavallisesta arjesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alku ei tosiaan ollut helpoin, mutta siitäkin selvittiin! <3 Nyt toivutaan hiljalleen ja nautitaan varmasti! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥