keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Olet tänään 5kk (+ 3 päivää)

Tuntuu hurjalta, että kirjoitan nyt jo viisikuisen poikamme kuulumisia! Siis mihin tämä aika oikein kuluu? Ennen L-murun kuulumisia haluan kuitenkin kiittää teitä ihanista kommenteista, myötäelämisestä ja tuesta, mitä sain julkaistuani viime postauksen koskien uupumustani. Uskon, että viikonloppuna vietettävä L-murun nimijuhla on omalta osaltaan tuonut kamalat kokemukset enemmän pintaan ja siksi olenkin palannut hätäkasteyön ja koko L-murun sairauden aikaisiin tapahtumiin useasti parin viime viikon aikana. Kaikki on kuitenkin nyt hyvin, hän selvisi ja voi erinomaisesti, ja siksi olen entistä onnellisempi saadessani jakaa teillekin jälleen kerran palasen pienen ECMO-ihmeemme vauvavuodesta!
 
NEUVOLAKUULUMISET:
7760g / 63,7cm / 46,2cm

"Hymypoika neuvolassa. Paljon asiaa ja kova touhuamaan. Pyörien liikkuu, kellonviisarinakin pyörii. Seurailee tarkasti ympäristöä. Vatsavaivat hieman helpottaneet. Yöllä heräilee useammin nyt vatsalleen kun kääntyy. Rokotteet pistetty."
 
Neuvolan lisäksi kävimme jälleen kehitysseurannassa vauvapolilla, jossa tällä kertaa tutkittiin sydäntäsi. Rankan taudin ja intensiivisen tehohoidon vuoksi sydämestäsi löytyi muutoksia, joita seurataan tarkkaan ensimmäisen elinvuotesi aikana. Sinulle tehtiin sydämen ultraäänitutkimus, jossa sydänlääkäri huomasi selvää parannusta. Kävimme myös vauvapolin fysioterapeutin vastaanotolla, joka oli myös hyvin tyytyväinen kasvuusi ja kehitykseesi.

ILOT: Yksi sana: PYÖRIMINEN! Et malttaisi enää pysyä ollenkaan paikoillasi, vaan käännyt samantien selältä vatsallesi, jolloin vaipanvaihto ja pukeminen jää vain haaveeksi! Olet myös keksinyt äidin hiukset ja silmälasit, jonka vuoksi äidillä on joka päivä uudesta tukasta huolimatta ponnaripäivä ja silmälasit täynnä pieniä sormenjälkiä. Tykkäät edelleen, kun sinulle lauletaan ja lorutellaan ja naurat varmimmin, kun sinua kutittaa kaulasta tai reisistä.
 
HARMIT: Iltaunille nukahtaminen on ollut viime aikoina tylsintä ikinä. Sinua heijataan, silitellään, tarjotaan rintaa ja keinutetaan vaunuissa, mutta nukahtaminen on tiukassa, vaikka itkusi onkin selvää väsykiukkua. Myös vaipanvaihto ja pukeminen on mielestäsi tylsää, kun pitäisi maata hetken vain selällään.


OSAAT: Tartut kaikkeen mihin pienet sormesi vain koskettavat jonka jälkeen kädet suuntaavat kohti suutasi - kaikkea pitää tietenkin maistaa! Olet löytänyt varpaasi, käännyt molempien kylkien kautta selältä vatsallesi, nouset käsien varaan, nostat peppuasi vatsalla maaten ja potkit kovasti. Liikut pyörimällä, jokeltelet, naurat ja seurustelet omalla kielelläsi. Olet valloittava viisikuinen!

MUUTA: Olet edelleen täysimetyksellä, mutta olet saanut maistaa vähän päärynäsosetta ja Semperin riisipuuroa. Kiinteiden maistelun jälkeen ilmeesi kertoi kaiken; EI JATKOON, mutta hei jatkamme silti sinnikkäästi maisteluja. Seuraavaksi otamme maisteltaviksi bataatin. Kasvat tasaisesti omalla -2 käyrälläsi. Äiti kutsuukin sinua monesti hukkapätkäksi, koska olet tässä vaiheessa siskoasi yli 5 cm lyhyempi, mutta kuitenkin lähes saman painoinen! Käytät pääasiassa vaatteissa kokoa 62 cm, mutta vähitellen vaatekaappisi on täyttynyt uusista 68 cm vaatteista. Liberon kolmoskoon vaippoja on kulunut viime aikoina hurjasti, kiitos viikko sitten saadun Rota-rokotteen! Yöt ovat olleet hulinaa ja heräät öisin 2-10 kertaa - kymmenennen herätyksen jälkeen äiti on lopettanut jo laskemisen. Luulen, että nämä kuukausihulinoista johtuvat yöheräämiset ovat vain vauvojen yhteinen salaliitto päästä vanhempien väliin nukkumaan ja meillä se on onnistunut, nimittäin nukut hyvinkin tyytyväisenä aamu-unesi äidin kainalossa samalla, kun minä valvon ja ihastelen sinua, pientä suurta ihmettäni!



 

♥: Selina

 

torstai 15. kesäkuuta 2017

Pilalle mennyt vauvavuosi

Olen ihan kamalan uupunut. Siinä syy miksen pidä enää ystäviini kunnolla yhteyttä ja syy, miksi blogissa on jälleen hiljaista, vaikka luonnoksissa odottaa viimeisteltäviä postauksia lähes jonoksi asti. Uupumukseni syy ei ole kiireinen vauva-arki, hulinoiden vuoksi huonot yöt ja mitä näitä vauva-ajan selityksiä nyt onkaan. Viime aikoina talven tapahtumat ovat palanneet vahvasti mieleeni aiheuttaen jälleen sen helmikuusta tutun ahdistuksen ja pelon, kun toivoimme ja rukoilimme poikamme parantumista. Tiesin, että näin voi käydä ja tästä meitä myös varoiteltiin. Muistan elävästi L-murua hoitaneen sairaanhoitajan sanat, kun romahdin ensimmäisen kerran; pahin ahdistus iskee yleensä päälle vasta silloin, kun stressi on alkaa helpottaa. Niinpä. Nyt minulla on kunnolla aikaa katsoa taaksepäin tapahtunutta, kun talvella sitä ei ollut. Elimme vain hetki kerrallaan, kun poikamme taisteli elämästään. Nyt, kun katson punahiuksista, pyöreäposkista ja todennäköisesti maailman suloisinta poikaa hymyilen, mutta, kun suljen silmäni näen jälleen vain kolmekiloisen kalpean vauvan taistelemassa hengestään teho-osastolla koneiden ympäröimänä. En halua kuulostaa kiittämättömältä, koska olen valtavan kiitollinen, että L-muru selvisi, mutta tämän vuoksi L-murun vauvavuosi on pilalla.

Nyt voimistuneen ahdistuksen aikana olen muistellut paljon A-murun vauvavuotta ja voi, se oli täynnä äitiyden tähtihetkiä! Muistan kuinka innoissani olin hänen pienimmistäkin uusista taidoistaan, jotka kirjasin vauvakirjoihin puhjenneiden hampaiden ja ensikokemusten seuraksi. Voin  jopa kuulla vieläkin ne ensimmäiset naurun hörähdykset, kun suloinen A-muru nauroi kutittelulleni. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että en pysty olemaan täysin läsnä L-murun saavuttamissa vauvavuoden virstanpylväissä, koska ajatukseni palaavat väkisin hetken ilon jälkeen niihin kauheisiin hetkiin, jolloin pelkäsin menettäväni hänet. Toki osa tästä hämmentävästä tunteesta on puhdasta kiitollisuutta. Minusta tuntuu upealta, että L-muru todellakin kasvaa ja kehittyy täysin normaalisti suorastaan kohtuuttoman rankasta alustaan huolimatta ja olen kiitollinen, että saimme pitää hänet. Olen niin ylpeä hänestä. Sanotaan, että pienimmät ovat sitkeitä ja L-muru todisti sen parantumalla odotettua nopeammin rankasta taudistaan!



Toivon, että tämä tunne hälvenee hiljalleen, onhan vauvavuottamme jäljellä vielä hieman yli puolet. Talven tapahtumat ovat jättäneet minuun ja Isimieheen syvät arvet, mutta onneksi meillä on koko pitkä kesä aikaa hoitaa toisiamme ja keskustella tapahtumista toinen toistamme tukien. A-muru onkin sitten asia erikseen ja meillä molemmilla on suuri huoli siitä miten hän pystyy nuoresta iästään johtuen käsittelemään tämän kaiken. A-muru oli hyvin ymmärtäväinen ja ihailtavan sopeutuvainen meidän ollessa L-murun kanssa sairaalassa monta viikkoa erossa hänestä, mutta olen varma, että hänellä on vielä paljon mielen päällä. Siksi sovimme tänään L-murun neuvolassa, että terveydenhoitaja ottaa puheeksi pikkuveljen sairastumisesta aiheutuneet tunteet A-murun viisivuotisneuvolassa loppukesästä. Olemme toki puhueet kotonakin A-murun kanssa pikkuveljen sairaudesta ja siitä kuinka hän parani, mutta en ole vieläkään sanonut hänelle suoraan, että L-muru meinasi kuolla, vaan hän on päätellyt sen itse, vaikka olenkin yrittänyt vältellä koko asiaa. Varmasti siksi hän on viime aikoina ollut kovin kiinnostunut enkeleistä ja siitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu, mutta samalla hän ikäänsä kuuluvasti leikkii prinsessaa ja haluaa mennä isänsä kanssa naimisiin, koska isi on kuulemma kuningas! Kuningas tai ei, Isimies on kyllä jaksanut aivan ihailtavasti kannatella perhettämme näiden kamalien kokemusten aikana silloin, kun minä en ole jaksanut, vaikka hänelläkin on luonnollisesti ollut hyvin vaikeaa. Sanotaan, että aika parantaa ja nyt vain odotamme. 

 

 

♥: Selina

 

torstai 1. kesäkuuta 2017

Kesän 2017 MÄ HALUAN list

Kesän bucket list, tai tuttavallisemmin kesälista on avannut blogini kesäkauden jo kahdesti. Vuonna 2015 kesälistaltani löytyi haaveita hotellilomasta, grillaamista, reissua Naantalin Muumimaailmaan, A-murun leikkimökin sisustamista sekä suuret toiveet omien viljelysten tuottoisasta sadosta. Se kesä oli täydellinen niin listalla kuin toteutuneiden kesähaaveiden osalta! Vuosi sitten kesälistalle pääsi jälleen monta kivaa kesähaavetta. Kävimme jälleen Muumimaailmassa, remppasimme A-murun makuuhuoneen, säilöimme jälleen urakalla kesän makuja pakkaseen ja vietimme kahdet Frozen-syntymäpäivät kesän ehkä kuumimpana viikonloppuna! En kuitenkaan osannut kesäsuunnitelmista haaveillessani laskea kesän suurinta yllätystä mukaan, joka ilmoitti kesän kynnyksellä itsestään positiivisella raskaustestillä, jonka vuoksi suurin osa kesän suunnitelmista vaihtui sohvalla koomaamiseen oksennuspussin kanssa blogin hiljentyessä ja kameran jäädessä paksun pölykerroksen alle. Onneksi kesä 2017 tulee olemaan erilainen! Tänä kesänä olen kahden lapsen äiti, joista toinen on prinsessapäiviä viettävä, satunnaisesti uhmakas ja mustankipeä, vilkas ja eloisa leikki-ikäinen ja toinen on tissiä mussuttava ja hulinoiva sylivauva. Perheessämme on vihdoin alkanut se odotettu ja kaivattu arki, joten tarkat kesäsuunnitelmamme rajoittuvat oikeastaan L-murun nimijuhlaan sekä ystävien ja sukulaisten juhlapäiviin. Muuten aiomme vain nautiskella opettaja-isän pitkän kesäloman suomasta vapaudesta ja elää vain hetkessä - aika täydellistä sanoisin! Siksi en tänä vuonna aloitakaan blogin kesäkautta perinteisellä kesälistalla ja suunnittele perheemme kesää ennakkoon, vaan ajattelin vain itseäni ja omia (pinnallisia) haaveitani. Tässä tulee Kesän 2017 MÄ HALUAN list! 


1. Laiskanlinna terassille: Minä niin näen itseni pehmeällä polyrottinki kulmasohvalla meidän terassilla makoilemassa läppäri sylissä ja inspiroitumassa uudelleen blogista....tai sitten vain Isimiehen kainalossa makoilemassa ja nauttimassa kesästä. Sohvaryhmälle minulla ei ole oikeastaan mitään muuta vaatimusta kuin normaalikorkuinen pöytä, jonka ääressä perheemme voi syödä. Moniin sohvaryhmiin kuului vain matala sohvapöytä, jonka ääressä kahvinkin juonti voisi tuottaa ongelmia. Tässä kolme suosikkiani ja etenkin numero 2 miellyttää vaaleammalla värimaailmallaan silmääni!
1/ 2 / 3

2. Leikkikeskus lapsille: Äitinä haluan luonnollisesti tarjota lapsilleni mahdollisimman paljon erilaisia mahdollisuuksia leikkiä. Kotimme lähistöllä on muutama ihan hyväksi todettu leikkipuisto, mutta ajatus pyöräilevän leikki-ikäisen kanssa leikkipuistoon kelaamisesta ei lämmitä, joten oma pienoisleikkipuisto jo nyt aivan liian pieneksi todetulle tontillemme olisi tervetullut lisä laiskaan kesään!

1 / 2 / 3


3. Grilli ei Isimiehelle, vaan minulle?! Kyllä, vaikka en syö! Ilokseni ja toisten harmiksi, minä olen perheessämme se, joka grillaa possunkyljykset sitkeiksi tai mustiksi, ja tarjoilee ne silti perheelleen. Rakastan grillaamista, uusien reseptien kokeilua sekä sitä ihanan rentoa tunnelmaa, kun sekä kokkaaminen että ruokailu tapahtuu ulkona. Nykyinen kaasugrillimme ei vaan enää ole kovinkaan käyttäjäystävällinen, nimimerkillä kasvatin syksyn aikana itselleni uuden kulmakarvan "pienen" leimahduksen jälkeen! Uuden kaasugrillin ei tarvitsisi olla iso - pieni on kaunista myös grilleissä - mutta sivukeitin olisi tosi tervetullut lisä kesäkokkailuun!
1 / 2 / 3

4. Jäätelökone: Tarvitseeko tätä edes selittää? Jäätelökone pääsi kesälistalle myös vuosi sitten ja se jäi silloin hankkimatta. Kotitekoinen, lisäaineeton ja  herkullinen jäätelö pelastaa hellepäivät, mutta tuo kesän tuntua varmasti myös sadepäiviin - Suomen kesä, ei varmaan tarvitse sanoa enempää. Ja kyllä, tiedän, että jäätelökone kompressorilla vie hurjasti kaappitilaa, jota meillä ei ole, mutta ajatus siitä, että jäätelöä voi valmistaa koska tahansa voittaa kaappitilan puutteen hetkessä!


1 / 2 / 3

No okei, siis tietenkin kesämme tulee sisältämään muutakin kuin juhlia, rentoilua ja minun haluja, jotka näyttävät tässä kirjoitettuna yllättäen ehkä jopa mahdollisilta toteuttaa! Perheemme kesä tulee sisältämään myös pikareissun Tukholman vilskeeseen, miniloman Tampereella ja paljon, PALJON perheaikaa! Kesä, tule jo - me odotamme sinua ja aurinkoisia päiviä jo malttamattomana!

 

♥: Selina

 



Mitä sinun kesän 2017 MÄ HALUAN list sisältää?

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Erilainen synnytyskertomukseni osa 1

Blogimaailmassa on ehkä hienointa se, kun sieltä voi parhaimmassa tapauksessa löytää juuri omaan elämäntilanteeseen sopivaa luettavaa. Kun aloin odottamaan L-murua, lukulistalleni tupsahteli yksi jos toinenkin raskausblogi joiden kautta pääsin elämään toisen, minulle täysin tuntemattoman tulevan äidin raskautta samalla, kun oma pieni ihme potki vatsassani. Mielestäni niin omassa raskaudessa kuin seuraamissani raskausblogeissa parasta oli kuitenkin se, kun pitkä odotus vihdoin päättyi synnytykseen ja pienen ja niin kovasti odotetun ihmeen syntymään. Tästä tapahtumasta olen saanut lukea blogimaailmassa upeita, koskettavia ja herkkiä synnytyskertomuksia, jotka ovat saaneet minut joka kerta itkemään liikutuksesta. Tässä tulee minun erilainen synnytyskertomukseni reilu neljän kuukauden takaa. 



Sairauteni vuoksi raskauteni ja synnytykseni oli erilainen. Tiesin jo haaveillessani raskaudesta ja toisesta lapsesta, että en tule synnyttämään perinteisesti alakautta, kun lapsivesi menee vaan vauva tulee syntymään suunnitellulla sektiolla ennen laskettua aikaa aivan kuten isosiskonsa. Toinen raskauteni oli kuitenkin jo valmiiksi sairaalle keholleni hyvin kuormittava, ja siksi jatkuvien ja loppuraskautta kohden pahenevien verensokeriongelmien vuoksi synnytys aikaistettiin, jolloin synnytin muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa vielä silloin pikkuruisen L-murun suunnitellulla sektiolla anestesiassa.

Synnytyskertomukseni alkaa jo päivä ennen synnytystä, kun A-muru pääsi mummilaan hoitoon ja saavuimme Isimiehen kanssa sovitusti Taysin synnytysosastolle. Muistan vieläkin elävästi sen jännityksen, kun viikkoa ennen sektiota katsoin kotipaikkakuntamme sairaalan synnytysvastaanoton sängyllä käyrille piirtyviä supistuksia ja mietin malttaako vauva pysyä matkassa sektiopäivään asti. Käyrillä tulikin maattua useasti ennen sektiota, mutta näin jälkikäteen ajateltuna uskon, että supistukset eivät enteilleet synnytystä, vaan johtuivat loppuraskauden aikana jo vaarallisen mataliksi laskeneista verensokereistani. Kuitenkin sinä aamuna, kun lähdimme ajamaan kotoa Tampereelle, L potki tyytyväisenä vielä vatsani suojissa täysin tietämättömänä siitä, mitä vuorokauden päästä tulee tapahtumaan. Olin helpottunut ja valtavan onnellinen. Ulkona oli kaunis tammikuinen talviaamu ja hieman lunta ja pakkasta. Katselin ulos auton ikkunasta ja yritin hillitä jännitystäni. Muistelin sitä kevättalvipäivää vajaa vuoden takaa, kun menimme Isimiehen kanssa ensimmäiselle perhesuunnittelukäynnille kotipaikkakuntamme sairaalan äitiyspolille. Siitä päivästä tuntui olevan vain hetki ja nyt vauvamme oli jo valmis syntymään!

Osastolle päästyämme ei tapahtunut oikein mitään ihmeellistä. Saimme Isimiehen kanssa heti perhehuoneen ja tapasimme kätilöni, synnytys- ja anestesialääkärini ja makasin käyrillä. Keskustelimme synnytyksestä ja kertasimme synnytyssuunnitelman, jossa ei toki ollut minulle muuta tehtävää kuin pukea tukisukat aamulla ennen saliin menoa - niin ja jännittäminen. Saimme vauvan painoarvioksi korkeintaan 2900g, joten odotimme siis hieman oletettua isompaa, mutta edelleen siroa vauvaa syntyväksi. Leikkauksen vuoksi minun piti olla ravinnotta vähintään 12 tuntia, joten illalla minulle aloitettiin sokeri-infuusio, jonka tarkoitus oli pitää verensokerini yli neljässä. Ilta ja yö menivät sitten jännittäessä, verensokeria mitatessa ja käyrillä maatessa. Vauva potki hurjasti ja oli selvästi valmis syntymään.


Heräsin sektioaamuna paljon ennen, kun herätyskello soi. Makasin sängyssäni liikkumattomana ja katsoin viereisessä sängyssä vielä sikeästi nukkuvaa Isimiestä. Mietin näyttäisikö poikamme samalta kuin nukkuva mieheni, pian kahden lapsen isä. Minua hymyilytti, mutta uskon, että jännityksen vuoksi suuni oli vääntynyt hymyn sijaan hurjaan irvistykseen, joten herätin Isimiehen rauhoittelemaan minua. Lopulta aika kului nopeasti jutellen ja Netflixiä katsoen, ja pian olikin meidän vuoro lähteä leikkaussaliin. Isimies ei saanut anestesiani vuoksi tulla leikkaussaliin, vaan hän hyvästeli minut leikkaussalin ovella hipaisten vielä viimeisen kerran vatsaani. Leikkaussalissa oli paljon ihmisiä ja tuttuun tapaan todella kylmä. Minut siirrettiin leikkaussalin vuoteelle ja hoitajat alkoivat kiinnittämään minuun antureita, laittamaan toista tippaa ja pesemään vatsaani. Muistan jännitykseni, sen kun minua paleli ja sen, ettei L liikkunut enää vatsassani niin voimakkaasti kuin aiemmin. Hänkin taisi aistia jännityksen ja aavistaa, että jotain on tapahtumassa. Pian tunsinkin jo uniaineiden alkavan vaikuttaa ja minulle iski pakokauhu jollaista en ollut kokenut ennen. Taistelin sisällä vyöryvää unta vastaan saadakseni sanottua vielä yhden asian ennen, kun nukahdin. "Pitäkää hyvää huolta pojastani", sain kuiskattua. Kuiskaus oli niin hento, että sen kuuli varmasti vain anestesialääkäri, joka nyökkäsi minulle, piti happimaskia kasvoillani ja kehotti vetämään vielä kerran rauhallisesti syvään henkeä. Tunsin kyyneleet poskillani, vedin syvään henkeä ja sitten nukahdin. Tästä vain pienen hetken kuluttua pieni poikamme syntyi ja minusta tuli kahden lapsen äiti.


Jatkuu...

 

♥: Selina

 


tiistai 23. toukokuuta 2017

Terkkuja hulinakuplasta!

Kevät ja vihdoinkin alkava kesä on tuonut arkeemme hulinoivan nelikuisen. Viimein vaaleansininen vauvakuplamme on alkanut haurastua ja on nyt jopa puhkeamispisteessä, sen täytyttyä äärimmilleen hulinalla, pyörimisellä, nyrkin mussutuksella ja katkonaisilla yö- ja päiväunilla - terkkuja hulinakuplasta! Päivämme ovat sujuneet hulinoista huolimatta aika samaan tapaan; rytmittömällä rytmillä. Aamut alkavat kovalla yrityksellä tissitainnuttaa L-muru takaisin untenmaille joskus siinä onnistuen ja joskus hissitellen silmät ristissä kapalopussissaan hymyilevä ja käsiään syövä L-muru sylissä alakertaa. Olen vähitellen vakuuttuneempi siitä, että kyseessä on jonkinlainen vauvojen salaliitto, koska minusta tuntuu, että jos meillä on pari hyvää päivää tai yötä vauvan kanssa, niitä seuraa vähintään saman verran huonoja päiviä ja öitä ja joskus enemmänkin! Olen kuullut viisaampien äiti-ihmisten puhuvan 4kk-hulinoista, mutta imetyksestä dementoituneet aivoni eivät löydä A-murun vauva-ajasta samanlaista ajanjaksoa vaikka kuinka yrittäisin pinnistellä. Toki minun täytyy myöntää, että A-muru oli helppo vauva - suorastaan luvattoman helppo nuorien vanhempien esikoiseksi!


Kuukausihulinoitaan viettävän vauvan lisäksi meidän kohta viisvee on alkanut vaatimaan enemmän yhteistä aikaa äidin ja isin kanssa. Ymmärrän kyllä täysin, että prinsessakaudesta lennosta nukke- ja kotileikkeihin siirtyneen tytön elämä muuttui täysin sinä päivänä, kun toimme pienen poikavauvan kotiin, puhumattakaan vauvan sairastumisen aiheuttamasta pitkästä erosta vanhemmistaan. Isoa vauvaan kohdistettua mustasukkaisuutta en ole onneksi A-murusta vieläkään havainnut, mutta huomiota haetaan välillä toki ikäänkin kuuluvalla tottelemattomuudella ja hölmöilyllä. Minun sydäntäni kuitenkin lämmittää se kuinka ihana isosisko A-muru on L-murulle siitäkin huolimatta, että hänen kanssaan leikkiaika rajoittuu päivisin L-murun 15 minuutin tai tunnin unipätkiin! A leikkii ja seurustelee vauvan kanssa, ja iltaisin vauvaa halataan ja korvaan kuiskataan, että isosiskokin rakastaa eniten maailmassa. A-muru myös tanssi viime sunnuntaina jälleen koko kevään kruunaavassa baletin kevätnäytöksessä ja tänä vuonna minäkin pääsin ensimmäistä kertaa yleisöön ihastelemaan taitavia pieniä ja hieman suurempia ballerinoja. Kyllä siinä silmäkulmat kostuivat, kun suloinen tyttäremme tanssahteli ystäviensä kanssa lavalla kuin kokeneempikin esiintyjä hymyillen ja vilkuttaen minulle yleisöön.


L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen kohisten. Hän hymyilee, nauraa ääneen, jokeltelee ja pienet kädet tarraavat mihin tahansa saavat kiinni. Esimerkiksi Isimiehen käsikarvat ovat usein tulilinjalla, samoin minun hiukset ja silmälasit. L myös oppi kääntymään 4kk ja 1 päivän ikäisenä selältä vatsalleen - kiukkuitku ja sinnikäs yritys siis palkittiin nopeammin kuin osasimme odottaa! Parasta kuitenkin on se, että pitkä infektiokausi alkaa päättyä ja se tarkoittaa sitä, että vauvan kolmen kuukauden infektiokaranteeni kotona päättyy! Tuntuu uskomattomalta ajatukselta, että voimme ihan pian oikeasti lähteä perheenä ruokaostoksille tai ihan vaikka kauppakeskukseen kiertelemään. Toki vältämme vielä luonnollisesti paikkoja, jossa tiedämme olevan sairaita ihmisiä - eihän kukaan halua ehdoin tahdoin altistaa vauvaansa pöpöille. Eniten kuitenkin odotan sitä ensimmäistä yhteistä kauppareissua, kun minun ei tarvitse enää miettiä mahtuuko sylissäni olevaan koriin tarpeeksi maitopurkkeja tai mitä jaksan kantaa autolle. Vauvan hulinoista, huomiota kaipaavasta leikki-ikäisestä ja joskus epäonnistuneista kauppareissuista huolimatta tämä rytmitön rytmi arkeemme tuntuu oikein sopivalta. Alkava kesä ja jatkuvasti nousevat lämpöasteet saavat hymyn huulilleni ja minusta tuntuu, että elämämme on vihdoin muuttumassa normaaliksi kaksilapsisen perheen arjeksi!

 

 

♥: Selina

 


Mitä Sinulle kuuluu?

torstai 18. toukokuuta 2017

Olet tänään 4 kuukautta

NEUVOLAKUULUMISET: (Lääkärineuvola)
6935g / 61,5cm / 44,3cm

"Reipas, virkeä poika. Kasvukäyrät tasaantumassa."

Neuvolan lisäksi kasvuasi ja kehitystäsi seurataan vauvapolilla, jossa kävimme kaksi viikkoa sitten. Sait vauvapolin lääkäriltä ja fysioterapeutilta hurjasti kehuja hienosta kasvusta ja kehityksestä. Saimme ohjeeksi aktivoida oikeaa puoltasi ja olet jo nyt hienosti tavoitellut leluja myös oikealla kädellä.

ILOT: Tykkäät hurjasti, kun sinulle lauletaan ja myös muiden hymyt saavat aikaan syötävän suloisen hampaattoman hymyn. Naurat ääneen kutitukselle ja höpötykselle ja vatsallaan olo taitaa olla sinusta parasta ikinä!
 
HARMIT: Harmistut hurjasti, kun selältä vatsalleen kääntyminen ei vielä ihan onnistu - se on kyllä hyvin lähellä! Olet kuitenkin sinnikäs, vaikka kellahdat joka kerta kyljeltä takaisin selälleen, niin yrität uudestaan vaikka kiukkuitkun kera. Kun äiti tai isi auttavat sinua kääntymään vatsallesi, suorastaan huokaiset helpotuksesta.


OSAAT: Tarttua esineisiin, viet kädet suuhusi, tartut sormin kasvoihin, hiuksiin ja paidan kaulukseen. Vatsallasi nostat päätäsi hienosti ja olet alkanut heiluttamaan jalkoja kuin yrittäisit jo kovastikin päästä liikkeelle.

MUUTA: Minusta tuntuu uskomattomalta, että kaiken kokemasi jälkeen olet kuitenkin kasvanut ja kehittynyt aivan kuten kuka tahansa nelikuinen poikavauva. Vain ECMO-arpi kaulallasi kertoo kokemuksistasi ja siitä kuinka urheasti taistelit ja toivuit rankasta taudistasi. Käytät Liberon 3-koon vaippoja ja enimmäkseen 62 cm vaatteita satunnaisia 56 cm housuja lukuun ottamatta. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai sylittelemään, ja otan sinut joka aamu isin ja äidin viereen jatkamaan aamu-unia. On ihana tunne saada pitää sinut aivan lähellä.

 

♥: Selina

 

tiistai 16. toukokuuta 2017

Äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen

Viikonloppuna meilläkin juhlittiin äitienpäivää. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että sain viettää tänä vuonna jo viidettä äitienpäivääni ja nyt kahden ihanan lapsen äitinä. Äitiys ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys - ei, vaikka olisinkin täysin terve. Olen aina ollut sitä mieltä, että jokainen lapsi ja jokainen pieni hento elämän alku on täydellinen ihme, joka voi osua kohdalle, jos on onnea. Tähän ihmeeseen halusin uskoa, siitä haaveilin ja suorastaan hengitin sen vahvistavaa ja korjaavaa tunnetta kaikkina niinä elämäni kipeimpinä hetkinä, kun lopulta sain ummistettua silmäni jatkuvalta kivulta. Ajatus äitiydestä ja omasta perheestä elämäni rakkauden kanssa pelasti minut ja piti minut pinnalla. Minä selvisin. 


Olen saanut äitinä näinä vuosina osakseni itkua, murjotusta, lukemattoman määrän pienen ihmisen tuotoksia aina kasvoille aivastavasta leikki-ikäisestä olkapäältä valuvaan vauvan pukluun ja rakastanut rehellisesti sanottuna ihan jokaista hetkeä! Minua on rakastettu eniten maailmassa ja olen rakastanut vieläkin enemmän takaisin - paljon enemmän kuin koskaan osasinkaan kuvitella. Olen valvonut öitä hyssytellen herkkäunista vauvaa tai ihan vain istuen ihastelemassa nukkuvaa lasta, joka on käpertynyt sänkyynsä ei enää niin valkoisen unipupunsa kanssa. Olen pelännyt lapseni kuolemaa, hyvästellyt ja lopulta saanut hänen toistamiseen, hänen pitäessä tiukasti kiinni silloin elämän niin hauraasta langastaan. Siksi saankin sanoa joka ilta kahdesti; "Äiti sinua rakastaa eniten maailmassa", suukottaa pehmeitä poskia ja silittää molemmat lapseni uneen. Olen äiti, äiti, joka osaa olla jälleen onnellinen.


Sunnuntaina minut herätettiin perheemme hauskaksi perinteeksi muodostuneella jäätelöaamiaisella. A-muru lauloi minulle onnittelulaulun L-murun vielä nukkuessa kainalossani täysin tietämättömänä juhlapäivästäni. Herkuttelimme sängyssä jäätelöillä, avasin lahjani ja A-muru esitteli innoissaan kerhossa askartelemaansa kaulakorua ja korttia. Silloin sanonta "Kaikki on tässä ja nyt" sai kohdallani merkityksen. Meidän perhe, kaksi ihanaa tervettä lasta meidän isossa sängyssä puhtaissa lakanoissa herkuttelemassa ja hymyilemässä aamuauringon pilkottaessa pimennysverhon reunasta. Suukotin perhettäni ja suljin silmäni hetkeksi kuin varmistaakseni, että näky on pysyvä, kun avaan ne jälleen. Tästä minä haaveilin, kaikki on tosiaankin tässä. Kiitos!

 

♥: Selina



Toivottavasti Sinullakin oli ihana äitienpäivä!

tiistai 2. toukokuuta 2017

Kaunis ja kotimainen Bebiboo + alekoodi

*Yhteistyössä Bebiboo. Bebiboo unipesä saatu.


En tiedä mitään kauniinpaa kuin rauhallisesti nukkuva vauva. Jokainen voi varmasti kuvitella vauvan pienen tasaisen tuhinan, ne suloisimmat unihymyt ja kevyesti suljetut silmät - vauva on sikeässä unessa. Vauvan uni voi olla kuitenkin hyvin herkkää, jolloin vain yksi kolahdus tai ovikellon soiminen väärään aikaan saa aikaan itkun, joka saa joskus myös äidinkin kyynelkanavat aukeamaan - voi, taasko se heräsi?! Mielestäni turvallisuuden tunne on yksi tärkeimmistä asioista vauvan hyviin uniin liittyen. Jo kohdussa pieneen tilaan tottunut vauva voi kokea isoon pinnasänkyyn laitettaessa turvattomuutta ja silloin unet ovat herkkiä, katkonaisia ja voivat päättyä lopulta lohduttomaan itkuun, johon vain syli tai kainalopaikka vanhempien sängyssä kelpaa. Uni on vauvalle tärkeää kasvun ja kehityksen kannalta, mutta myös vanhemmat tarvitsevat unta. Perhepeti jakaa mielipiteitä vanhempien kesken ja itse lukeudun siihen kastiin, joka ei kertakaikkiaan uskalla nukkua koko yötä vauvan kanssa samassa sängyssä - en edes toinen silmä raollaan! Pelkään, että kierähdän syvässä unessa vauvan päälle ja silloin lopputulos voi pahimmassa tapauksessa olla hyvin lohduton. Onneksi tähän on olemassa kaunis ja kotimainen ratkaisu!



Bebiboo unipesä luo turvaa niin nukkuvalle vauvalle kuin perhepetiä kannattaville vanhemmille. Siinä on sopivan korkuiset pehmeät reunat, jotka vähentävät päälle kierähtämisen riskiä, samalla luoden vauvalle hänen tarvitsemaansa turvaa ja lämpöä. Vauvaperheessä vuotavat vaipat ja muut vahingot kuuluvat arkeen, mutta onneksi unipesä on helppo pitää puhtaana, koska sen voi nakata sellaisenaan pyykkikoneeseen ja pestä 40 asteen pesuohjelmalla. Bebiboo unipesän sisämateriaali on pehmeää ja hyvin laadukkaan tuntuista puuvillasatiinia ja vaippavahinkoja ajatellen unipesän ekologisesti valmistettu patja on saanut vedenkestävän pinnan. Mielestäni Bebiboo unipesä on täydellinen paikka vauvan nukkumiselle, mutta näkisin sillä myös muita käyttötarkoituksia. Se voisi toimia tarvittaessa hoitoalustana, tuoda turvaa myös ulkona vaunuissa tai nukkumapaikkana kyläpaikassa sekä vauvan kanssa seurustellessa sohvalla ilman pelkoa siitä, että vauva kierähtää lattialle.


Meillä unipesän käyttö on rauhoittanut unia niin yöllä kuin päivällä. Koen, että L-muru kaipaa huomattavasti enemmän turvaa, läheisyyttä ja syliä kuin isosiskonsa tämän ikäisenä, ja siksi yöt olivat välillä hyvin rauhattomia hänen ensin pyörähtäessä kyljeltä selälleen sängyssään ja sitten itkiessä syliä. Unipesän korkeiden reunojen ansiosta olen huonoimpina öinä uskaltanut jopa ottaa vauvan viereemme nukkumaan. Kiitos siis Bebiboo öittemme pelastamisesta! Vaippa- ja pukluvahinkojen jäliltä olen myös pessyt unipesää useita kertoja ja pesä on silti edelleen kuin uusi, mikä kertoo laadukkaista materiaaleista ja hyvästä ompelutyöstä. Ja vinkkinä kaikille; Bebiboo unipesä sopii täydellisesti kokonsa puolesta vuokrattavaan Vaavisänkyyn!


 
Täältä löytyy siis yksi erittäin tyytyväinen bebiboolainen ja nyt sinullakin on mahdollisuus tilata tämä laadukas ja kaunis unipesä alennettuun hintaan!
Alekoodilla bebiboo15 saat Bebiboo unipesän -15% alennuksella perjantaihin 5.5 saakka. Klikkaa itsesi ostoksille tästä ja tue samalla Suomi 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kotimaista ja laadukasta työtä!





 

♥: Selina

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Iloista tukea jaloille!

*Kaupallinen yhteistyö Color4Caren kanssa. Tukisukat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

Raskauden jälkeen minulla on ollut valtavasti turvotusta jaloissani. Epäilin itselläni yhdessä vaiheessa jopa veritulppaa, koska turvotus levisi nilkoista toiseen sääreeni jättäen jälkeensä nilkkaani syvän painauman sukastani ja tehden lopulta koko pohkeesta kovan ja pinkeän. Myös sairauteni, CRPS II, aiheuttaa erilaisia autonomisen hermoston ongelmia, jotka näkyvät esimerkiksi juuri turvotuksena, joten siksi en kelannut heti lääkäriin turvonneen kinttuni kanssa, vaan kokeilin ensin nostaa jalkani ylös. Se onneksi auttoi, joten pelko veritulpasta hälveni samaan tahtiin, kun turvotus laski.

Mitä sinulle tulee mieleen tukisukista? Ovatko ne mummojen juttu vai asia, joita tarvitaan vain pitkillä lentomatkoilla tai leikkauksissa? Kun Color4Care lähetti minulle yhteistyöehdotuksen, jossa saisin testiin heidän malliston tukisukat, ensimmäinen mielikuvani oli minulle apuvälineenä myönnetyt mustat KARMEAN näköiset vaatekaappiin unohdetut tukisukkani. Yllätyin kuitenkin iloisesti klikatessani itseni heidän sivuilleen ja nähdessäni toinen toistaan iloisempia ja pirteämpiä tukisukkia. Tukisukkien ei siis tarvitse olla kliinisen tylsiä - Color4Care tarjoaa iloista tukea jaloille!

Mielestäni tärkeintä tukisukkien käytössä on se, että ne ovat oikean kokoiset. Itse mietin, kuinka ikinä osaan tilata entisenä isopohkeisena, jolle ei tahtonut löytyä edes sopivia nahkasaappaita, oikean kokoiset tukisukat nyt sairauden syömiin sääriini. Sukkien tilaaminen oli kuitenkin helppoa kuvallisen ohjeen ansiosta, joten mittasin sääreni ja nilkkani kuvan ohjeiden mukaan ja klikkasin ostoskoriin tukisukat lähestyvän vapun kunniaksi sateenkaaren väreissä. Tukisukat kolahtivat postilaatikkoon vain muutama päivä tilauksen tekemisestä.
Kuva: Color4Care

Tilaamani tukisukat olivat täydelliset! Minulla ei ole jaloissa kunnollista ihotuntoa, mutta tukisukkien käyttö on selvästi hillinnyt jalkojen turvotusta ja yllättäen vähentäneet luiden kautta tuntuvaa särkyä. Iloinen kuosi myös pelastaa mahdollisen mummofiiliksen, koska näissä sukissa silmä lepää. Iloiset tukisukkani saivat aikaan leveän hymyn myös A-murun huulille ja siksi voinkin luvata, että nämä ihanuudet eivät tule unohtumaan vaatekaappini syövereihin, kuten surullisen mustat edeltäjänsä!



Tässä sinulle 3 hyvää syytä kokeilla tukisukkia - mummofiiliksellä tai ilman!

1. Tukisukat lisäävät jalkojesi verenkiertoa.
2. Ne ehkäisevät suonikohjuja ja verihyytymiä.
3. Tukisukkien on todettu vähentävän jalkojen turvotusta ja ne antavat helpotusta väsyneille jaloille.

 

♥: Selina

 


Piristäisivätkö nämä iloiset tukisukat sinunkin jalkojasi?

torstai 27. huhtikuuta 2017

Hätäkaste ja nimijuhla

Puhelin tuuttaa, mutta kukaan ei vastaa. Sydämeni kuristuu pienemmäksi ja pienemmäksi jokaisesta tuuttauksesta ja jokaisesta vastaamattomasta sekunnista. Minusta tuntuu, etten saa henkeä. Miksei kukaan vastaa? Onko vauva kunnossa? Hetki hetkeltä minulle tulee vahvempi tunne siitä, ettei kaikki ole hyvin ja pelko salpaa hengitykseni. Vihdoin puhelimeen vastaa hoitaja ja samalla kuulen hälytyslaitteiden piippaavan, ihmisten kovaäänistä puhetta, käskyjä ja hälyä, kun ihmiset puhuvat toistensa päälle. Kuulen, että pieni lasten teho-osasto on aivan täynnä ihmisiä. Teho-osasto, jossa on vain yksi potilas, meidän pieni poika.
 
"Täällä on tilanne päällä. Vauva on ollut hieman haastava.", hoitaja sanoo ja naurahtaa hermostuneena. Kuulen jälleen uusia piippauksia ja samaan aikaan hälinä kasvaa. "Lääkäri soittaa sinulle, kun vauvan tila on vakaa.", ja puhelu loppuu. Kello on tasan kaksitoista yöllä.

Kello 00:18 puhelin soi. Kurkkuani kuristaa, kun vastaan puhelimeen ja kuulen tutun naislääkärin äänen. "ECMO-ryhmä on hälytetty Ruotsista, tulkaa pian sairaalaan. Vauvan tila romahti.". 

Elämäni ehdottomasti kamalin hetki. Hetki, jolloin sana pelko ei riittänyt kuvaamaan sitä murskaavaa tunnetta sydämessäni ja sitä tahdonvoimaa poikamme selviämisen suhteen. Sinä kamalana yönä kiiruhdimme Isimiehen kanssa hotellilta lasten teho-osastolle huoneeseen, jossa poikamme taisteli hengestään jokaisella hengityskoneen antamalla henkäyksellä ja minulla oli mielessä vain yksi asia; hätäkaste. Pelkäsin valtavasti, että jos poikamme kuolisi, hän joutuisi kuolemaan ilman nimeä - vain poikana. Urhea ja reipas L-muru kuitenkin taisteli ja selvisi, mutta pelko ja ahdistus hätäkasteyön tapahtumista ovat läsnä varmasti vielä pitkään.


Jokainen tuleva äiti on saanut neuvolasta loppuraskaudessa synnytyssairaalan esitietokaavakkeen, johon hän saa esittää omia toiveita tulevaan synnytykseen, mutta jossa on myös kohta, joka saa palan nousemaan kurkkuuni; nimi joka annetaan, jos vauva joudutaan hätäkastaa. L-murun nimi oli päätetty jo raskauden puolenvälin jälkeen, joten silloin sen kohdan täyttäminen ei vaatinut suurempia ponnisteluja. Kirjoitin viivalle kaikki L-murun kolme Isimiehen valitsemaa nimeä, enkä ajatellut asiaa sen enempää. L-murun sairastuttua mietin hätäkastetta ensimmäistä kertaa, kun lääkäri kertoi kotipaikkakuntamme sairaalassa, että enää ei ole mitään tehtävissä ja vauva on laitettava hengityskoneeseen, jotta sairaat ja tulehtuneet keuhkot saisivat levätä. Kaikki tapahtui kuitenkin niin nopeasti ja pian löysin itseni huutamassa shokissa nähdessäni vain vajaa 3 viikkoisen L-murun intuboituna ja nukutettuna keskoskaapissa hengityskoneen suristessa vieressä. Silloin luulin, että se olisi pahinta mitä voi tapahtua - pahinta mitä L-muru joutuisi kokemaan. Voi kuinka väärässä olinkaan! Silloin hyvästelin poikamme ensimmäisen kerran, kun hän lähti tehohoitajan ja lääkärin kanssa ambulanssilla TAYS:siin.

Kun kiiruhdimme keskellä yötä lääkärin puhelun jälkeen Isimiehen kanssa TAYS:sin lasten teho-osastolle, kurkkuani kuristi ja päässäni jyskytti pelko. Muistan kuinka suorastaan karjuin lastenosaston ovipuhelimeen vastanneelle hoitajalle, että hän päästäisi meidät nopeasti sisään, koska pelkäsin, että poikamme voi kuolla koska tahansa. Isimies juoksi ja minä kelasin edeltä sisään lastenosaston ovista desinfioimatta käsiäni suoraan teho-osaston ovelle kunnes näin hänet. Silloin minusta tuntui kuin sydämeni olisi pysähtynyt, vaikka todellisuudessa se hakkasi kiivaasti samalla, kun yritin tasata hengitystäni. L-muru makasi turvonneena ja huonon värisenä sängyllään ympärillään hoitajia ja lääkäreitä. Kohotin katseeni monitoriin, joka oli hiljennetty, mutta joka vilkutti punaista hälytysvaloa. Happisaturaatio oli enää 70% ja se oli laskenut pahimmassa vaiheessa vain 10% vaikka hengityskoneen tehot ja lisähappi olivat täysillä. Hän taisteli. Siinä vaiheessa sain sanottua ääneen sen mitä pyöritin mielessäni koko taksimatkan sairaalaan. Pyysin hätäkastetta - tai vaadin sen hysteerisesti itkien.


L-murun hätäkaste oli kaikessa kauheudessaan kaunis tilaisuus. Hoitajat toivat L-murun sängyn viereen pienen pöydän, jossa oli valkoinen liina, kynttilä, metallinen kastemalja, kasteliina ja pieni muovikukka. Kynttilää ei luonnollisesti sytytetty, mutta muuten hoitajat saivat järjestettyä teho-osastolle hyvin kauniin ja hartaan hetken. Sairaanhoitaja lausui poikamme kauniin nimen ja valeli hänen päälaelleen vettä, jonka jälkeen Isimies kuivasi sen hellästi. Lopuksi rukoilimme hoitajien kanssa yhdessä Isä meidän -rukouksen, hoitajat lauloivat toiveestani Suojelusenkeli-virren ja hätäkasteen antanut hoitaja siunasi poikamme. Sitten kaikki oli ohi. Pojallamme oli nimi ja jos hän kuolisi, hänen ei tarvitsisi kuolla vain poikavauvana. Tilaisuuden päätyttyä kastevesi pullotettiin meille muistoksi pieneen lasipulloon, jossa on oranssi rusetti ja sitten vain odotimme parhaillaan Ruotsista matkalla olevaa ECMO-ryhmää - poikamme viimeistä mahdollisuutta.


L-muru on jo yli 3kk, eikä meillä ole vieläkään ollut kastejuhlaa vauvan infektioalttiuden vuoksi. Perinteisiä ristiäisiä emme kuitenkaan enää pidä, onhan L-muru jo kastettu, mutta järjestämme hänelle erityisen nimijuhlan läheisten läsnäollessa. Kesäkuun lopussa järjestettävä nimijuhla on viralliselta nimeltään hätäkasteen vahvistaminen, jossa perhepappimme siunaa L-murun saaman hätäkasteen ja kummit saavat kummitodistukset. Olen ymmärtänyt, ettei hätäkasteen vahvistamiseen ole virallista kaavaa, joka estäisi esimerkiksi kastepuvun käytön, mutta perinteistä vesikastetta vauva ei enää saa. Yritämme saada nimijuhlasta mahdollisimman ikimuistoisen ja arvokkaan tilaisuuden, koska juhlimme samalla kiitollisin mielin L-murun selviämistä. Koen, että nimijuhlan järjestäminen on tärkeää myös A-murulle, joka oli hyvin surullinen ja pettynyt, koska häntä ei omien sanojensa mukaan kutsuttu L-murun ristiäisiin, eikä hän saanut paljastaa pikkuveljen nimeä vieraille kuten olimme sopineet. En ole vieläkään kertonut hänelle hätäkasteen todellista syytä. En ole vain pystynyt, koska hätäkasteyön tapahtumat olivat meille aikuisillekin hyvin traumaattisia. Totuuden kertomisen sijaan kerroin A-murulle, että L-murulle piti antaa nimi nopeasti, koska muuten hän ei olisi voinut matkustaa Ruotsiin saamaan hoitoa rankkaan tautiinsa. Uskon, että jonain päivänä kuullessaan L-murun tarinan kokoaan, myös A-muru pystyy ymmärtämään kuinka suuri ihme hänen pikkuveljensä todella on. Tästä pienestä suuresta ihmeestä olemme kiitollisia päivittäin - hän selvisi!

 

♥: Selina

 



*Kuvat: LO1/Tays

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Mitä toinen lapsi tarvitsee?

Kun aloin odottamaan L-murua, ymmärsin heti, että osa A-murun aikaisista vauvatarvikkeista kaipaa joko päivitystä tai sitten ne eivät vain tule sopimaan syntyvälle vauvalle. Pelkästään se, että A-muru on syntynyt kesällä ja L-muru talvella tuntui valtavan suurelta erolta - ultrassa paljastuneesta pippelistä puhumattakaan! Mutta mitä toinen lapsi tarvitsee? Meillä oli syntyvää poikavauvaa varten valmiina oikeastaan vain vaunut ja aikanaan A-murua varten puusepällä teetetty pinnasänky, joten lista vauva-ajan tarvikkeista uhkasi kasvaa kohtuuttoman pitkäksi. Kaikkea ei onneksi tarvinnut ostaa itse, vaan osan tarvikkeista lainasimme pikkuvauva-arjen ohittaneilta sukulaisiltamme. 

Vaatteet ovat varmasti määrällisesti suurin hankintaerä, mitä olemme L-murulle ostaneet tai saaneet lainaksi lasten serkuilta. Niin A-murun kuin myös L-murun vaatteet ovat kaikki ihan tavallisia käyttövaatteita. En ole koskaan haikaillut kalliimpien merkkivaatteiden perään ja oikeastaan suurin osa suosituimmista lastenvaatemerkeistä ovat minulle lopulta täysin vieraita. Lastenvaatteita ostaessani ostopäätökseeni vaikuttaa aina vaatteen hinta-laatusuhde, kirkkaat ja iloiset värit sekä kestävyys käytössä. Ostamme vaatteet yleensä aina kohtuuhintaisista valtavirran kivijalka- ja nettikaupoista muutamia hitusen kalliimpia vaatehankintoja lukuun ottamatta. Näistä mainittakoon ihana Nosh ja kotimaiset Blaa ja Melli EcoDesign, joiden vaatteisiin olen ihastunut täysin. Ostan paljon vaatteita myös käytettynä kirpputoreilta, mutta parhaimmista kirppislöydöistä saan kiittää Avustajaani, jolla on kadehdittavan hyvä kirppisvaisto!


Tiesittekö, että turvaistuimissa suosituskäyttöikä Liikenneturvan mukaan on noin 5-7 vuotta? A-murulla oli aikanaan käytössä pikkuserkkujensa vanha turvakaukalo, mutta koska nuorinkin pikkuserkuista lähentelee jo kouluikää, suuntasimme turvakaukalokaupoille vatsani alkaessa pyöristyä. Uudelle turvakaukalolle minulla ei ollut oikeastaan kuin kolme kriteeriä; turvallisuus, Isofix-kiinnitysmahdollisuus ja, että sen saa kiinnitettyä vaunujen runkoon adaptereilla. Sain pari vuotta sitten blogiyhteistyön kautta Jollyroomilta *Beemoo Maxi Travel 2 in 1-yhdistelmävaunut, joihin on saatavilla vain Maxi-Cosin ja Besafen turvakaukaloihin sopivat adabterit. Toisaalta oli helppoa, kun minun ei tarvinnut sukeltaa kovinkaan syvälle turvakaukaloviidakkoon, koska vaihtoehtoja oli vain kaksi, mutta toisaalta oli todella vaikea valita kahdesta hyvästä ja laadukkaasta turvakaukalosta se oikea ja meille sopivin. Päädyimme kuitenkin lopulta testaamisen jälkeen Maxi-Cosin Pebble-turvakaukaloon, koska sain sen helpommin irrotettua itse Isofix-jalustasta ja lisäksi ostamamme FamilyFix-jalusta sopii myös seuraavan koon turvaistuimeen L-murun kasvaessa. 


Vauvan syntymä tarkoittaa myös muita isoja ja pieniä hankintoja, jotka näkyvät jo alkaneessa vauva-arjessamme päivittäin. L-muru istuskelee jo pitkiäkin aikoja BabyBjörn Balance Soft-sitterissään ja ihanalla rakkaan ystäväni tekemällä tilkkupeitolla makoillaan, seurustellaan ja opitaan  paljon uusia taitoja. Lansinohin tehokkaalla, mutta hellävaraisella rintapumpulla pumppaan L-murulle maitoa, kun en ole kotona imettämässä häntä ja A-murun valitsema sininen Kånken-reppu kätkee sisäänsä L-murun hoitotarvikkeet, kun lähdemme kotoa. Lisäksi öitämme helpottaa suuresti vuokrattava *Vaavisänky, ihanan pehmeä *Bebiboo-unipesä ja Nanny-kätkythälytin, joka valvoo L-murun unia. Olen myös huomannut, että rankan ECMO-hoidon ja tehohoidon jälkeen L-muru kaipaa paljon syliä ja läheisyyttä. Tämä on välillä hyvin haastavaa, mutta arkea kahden lapsen äitinä helpottaa Stokken rintareppu, jonne sujautan L-murun A-murun kanssa leikkiessä tai ruokaa laittaessa.


Isoin ja ehdottomasti kallein hankinta vauva-arkeen oli kuitenkin uusi auto, jonka ostin raskaushormonihuuruissa vain viikko ennen synnytystä. Meillä oli jo ennen L-murun syntymää 7-paikkainen tila-auto, mutta kun takakonttiin heitti kiinteärunkoisen pyörätuolin, ei sinne sujautettukaan enää yhdistelmävaunuja saati nelihenkisen perheen matkatavaroita kovinkaan helposti. Hyvin muutaman vuoden palvellut pallosalamamme vaihtui siis toiseen saksalaiseen kansanautoon Volkkarin Sharaniin, jossa on hyvin tilaa perheellemme varmasti vuosiksi.

Mutta mitä sitten emme hankkineet ja puuttuuko vielä jotain? Meiltä puuttuu vielä itkuhälytin. Meillä on kaksikerroksinen talo, joten haaveilen videokuvaa lähettävästä itkuhälyttimestä, jonka ansiosta Isimiehen ei tarvitsisi tulevaisuudessa singahtaa ihan jokaisesta vauvan vinkaisusta yläkertaan tarkistamaan yrittääkö poika karata pinnasängystään, vain onko kyseessä vain viaton ääntely unien lomassa. Ainoa asia, minkä hankkimisen koin täysin tarpeettomaksi oli hoitopöytä, koska minun on helpointa hoitaa vauvaa lattialla istuen. Vaipanvaihto hoitoalustan päällä ja tv-tason reuna hoitotarvikkeille on toiminut A-murunkin aikana erinomaisesti ja toimii nytkin, vaikka ei ehkä sisustuksellisesti ole kovin näyttävä lisä olohuoneeseemme. Lisäksi pyörikseni vuoksi hoitopöydän käyttäminen olisi hyvin haastavaa sen korkeuden vuoksi. Yöllä vaipat vaihtuvat sängyssä vahinkoja jännittäen, mutta sanotaanko, että pieni extreme ja jännitysmomentti vaipanvaihtoihin on hyvin tervetullut lisä valvottuihin öihin!



 

♥: Selina

 


Millaisia hankintoja teitte, kun perheeseenne syntyi lisää lapsia?

*Tuotteet saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Äidin hemmotteluhetki + alekoodi

* Äidin hemmotteluhetken ja alekoodin tarjosi MayBeauty

Rankka raskaus ja L-murun alkutaival on aiheuttanut minulle valtavasti stressiä ja se näkyy ja tuntuu kehossani, mutta myös ihossani. Sain MayBeautylta mahdollisuuden testata heidän suosittuja The Incredible Face Mask-naamioita, jotka lupaavat poistaa iholta epäpuhtauksia, mustapäitä ja kuollutta ihosolukkoa. Tuote kuulostaa siis hyvin lupaavalta, mutta miten se toimi herkällä ja epäpuhtaalla ihollani?

Saamassani testipakkauksessa oli 5 kasvonaamiota ja sivellin.  The Incredible Face Mask-kasvonaamioiden käyttö on hurjan helppoa! Naamiot on pakattu 10 ml kerta-annospussukoihin, jotka helpottavat tahmean kasvonaamion annostelua ja yksi pussukka riittää yhteen kasvonaamioon. Naamio levitetään puhdistetulle ja kuivalle iholle ja sen annetaan vaikuttaa 30-45 minuuttia. Vaikutusajan jälkeen iholle kuivuneen naamion voi repiä peel off -naamioille  tyypilliseen tapaan iholta pois.


Kokeilin naamiota ensimmäisellä kerralla pienellä varauksella, koska ihoni on epäpuhtauksistaan huolimatta yllättävän herkkis. Jo pussukan avatessani huomasin, että kasvonaamio on todella tahmeaa ja venyväistä, joten levitys ilman silvellintä olisi ollut mahdotonta. Siveltimen avulla naamio levittyi kasvoille kuitenkin yllättävän helposti ja sitä oli annospussukassa riittävästi. Annoin naamion vaikuttaa 30 minuuttia ja se tuntui ihollani hieman viileältä ja aiheutti pientä pistelyä. Ihoni kuitenkin kesti hyvin 30 minuutin vaikutusajan ja toisella kerralla uskalsin antaa naamion vaikuttaa jo täyden ajan ilman ongelmia. Naamio tarttui melko tiukasti ihoon kuivuessaan, joten naamiota levittäessä kannattaa välttää herkkää silmäympärysihoa sekä kulmakarvoja. Naamion irrottamisen jälkeen iho luonnollisesti punoitti, mutta se tuntui selvästi pehmeämmältä, sileämmältä ja syväpuhdistetulta - sen todisti myös irrotettu naamio, johon oli tarttunut hurja määrä kuivaa kuollutta ihosolukkoa! Iho tuntui vielä seuraavanakin päivänä pehmeämmältä ja sileältä, joten sanoisin, että äidin hemmotteluhetki oli hyvin onnistunut!




Nyt sinulla on mahdollista tilata Incredible Face Mask-naamioita -30% alennuksella koodilla selinamask. Alennuskoodi aktivoituu automaattisesti käyttämällä tätä linkkiä.

 

 

♥: Selina

 



tiistai 18. huhtikuuta 2017

Olet tänään 3 kuukautta


NEUVOLAKUULUMISET: (suluissa 2kk mitat)
Sinulla on neuvola vasta huomenna, mutta äiti aavistelee, että painat varmasti jo reilusti yli 5 kiloa (4080g) ja olet lähes 60cm (53,8cm) pitkä. Saat huomenna neuvolassa ensimmäiset rokotukset, joten saa nähdä kuinka meidän paremmiksi muuttuneiden öiden käy!

ILOT: Jutustelu, ulkona vaunuttelu, kutittelu, laulaminen ja muiden hymyt.
 
HARMIT: Et pidä edelleenkään kypärälakin ja pipon pukemisesta. Kun loukkaannut oikein kunnolla, alahuulesi alkaa väpättämään ja sitten aloitat lohduttoman itkun. Sinulla on edelleen myös antibiooteista johtuvia vatsavaivoja.

OSAAT: Tarttua esineisiin, vastata hymyyn, nauraa ääneen ja jokeltaa. Jaksat jo paremmin kannatella päätäsi. Olet löytänyt myös kätesi ja ne löytyvät usein suustasi!

MUUTA: Kasvusi on ollut hurjaa tässä kuussa, josta äiti on hyvin iloinen! Sinulle on kasvanut ehkä maailman suloisimmat pyöreät posket, mutta olet kasvanut myös pituutta. Käytät Liberon 2-koon vaippoja ja vaatteita koossa 56-62cm. Heräät 2-3 kertaa yössä syömään tai muuten vain äheltämään. Kaipaat edelleen paljon läheisyyttä ja sylittelyä, mutta emme isin kanssa tiedä mitään ihanampaa kuin pitkät sylihetket kanssasi. Tunnistat selvästi perheesi ja saamme paljon hymyjä. Parasta tässä kuussa oli, kun nauroit ensimmäistä kertaa ääneen!


 

♥: Selina




sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Nopeasti hyvää pääsiäiseen: mukikakku

Perheemme pääsiäinen; herkuttelua, paljon mämmiä, hiljentymistä ja virpomista. Rakastan leipomista, mutta tänä pääsiäisenä uudet ohjeet, pöllyävät jauhot ja kananmunan kuorien noukkimien leikki-ikäisen osallistumisen jälkeen leivontakulhosta ei innostanut vaan halusin päästä helpolla potematta kuitenkaan morkkista hukatun jauhopeukaloni kanssa. Kokeilimme pääsiäisen viimeisten lomapäivien kunniaksi kakkuohjetta, joka on superhelppo ja nopea, ja parasta, vain mikron piippauksessa valmista nautittavaksi - mukikakku. 


Mukikakku leivotaan nimensä mukaisesti suoraan mukiin. Tarvitset siis tähän ohjeeseen vain 0,3l vetävän mikron kestävän mukin, hieman raaka-aineiden sekoittelua ja mikron.


1. Sulata voi tai margariini mukissa.
2. Lisää muut aineet mukiin ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
3. Paista kakkua mikrossa täydellä teholla noin 1,5 minuuttia mikron tehosta riippuen.


Toivottavasti sinulla on ollut ihana pääsiäinen!

 


♥: Selina

 


Oletko sinä kokeillut tätä superhelppoa ja nopeaa herkkua?

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Miten imetyksen kävi, kun vauva sairastui vakavasti?

L-murua odottaessani en murehtinut lainkaan imetyksen onnistumista - olihan minulla jo yksi onnistunut imetyskokemus takana. L-murun synnyttyä, sain imettää häntä ensimmäistä kertaa, kun hän oli kahden vuorokauden ikäinen. Ensi-imetys vastasyntyneiden teho-osatolla oli oikeastaan täysin vahinko. Vauva nostettiin keskoskaapista varovaisesti sänkyyni leikkauspaitani alle ihonkontaktiin paljasta rintaani vasten ja naps, hän nappasikin nännin suuhunsa ja alkoi syömään kuin kokeneempikin tissiposki! L-muru tiesi siis heti mitä tehdä, eikä hän 20 minuutin rinnalla olon jälkeen kelpuuttanut enää hoitajan tarjoamaa luovutettua äidinmaitoa tuttipullosta. Siitä alkoi odottamani imetystaipaleemme ja rakastin sen jokaista hetkeä niin kauan, kun sitä kesti.

Pääsimme kotiin sairaalasta, kun L-muru oli kahdeksan päivän ikäinen. Hän painoi alle kolme kiloa, joten imetin häntä kolmen tunnin välein. Minulta tuli imetyksen alusta lähtien valtavasti maitoa, jota pumppasin aina pakastimeen asti, mutta silti L-murun paino ei lähtenyt odotetulla tavalla nousuun. Tämän vuoksi pääsimme lasten kotisairaalan asiakkaiksi ja saimme vaa'an kotiin, jolla teimme syöttöpunnituksia ja seurasimme L-murun painonnousua. Koska L-muru on syntynyt ennenaikaisesti ja oli siksi hieman pienikokoinen kaikki olettivat, että hän ei vain jaksanut syödä tarpeeksi, joten aloitimme myös lisämaidon antamisen. Juuri alkanut vauva-arkemme kului siis imettäessä, lisämaitoa pumpatessa ja syöttöpunnituksia tehdessä. Kukaan ei kuitenkaan osannut ajatellakaan L-murun hitaan painonnousun todellista syytä, joka varmasti muhi jo siinä vaiheessa pienen poikamme keuhkoissa.

Sinä iltana, kun vein väsyneen ja kalpean L-murun lasten päivystykseen, hänen syöminen oli huonontunut entisestään. Soittaessani kotisairaalaan itkuisen puhelun vauvasta, joka uuvahti nopeasti rinnalle, eikä jaksanut imeä, en osannut ajatellakaan, että kyse olisi jostain vakavasta, vaikka minulla olikin vahva tunne siitä, että kaikki ei ole kunnossa. Sairaalaan päästyämme L-muru alkoi saamaan välittömästi lisähappea ja hänelle laitettiin nenämahaletku, jonka kautta hän sai ravintoa seuraavien viikkojen ajan. Muistan edelleen sen toivottoman tunteen, kun sain yrittää imettää L-murua viimeisen kerran. Pieni vauva hengitti raskaasti rintaani vasten, otti vain pari kevyttä imua ja lopulta nukahti väsymykseensä. En ole koskaan nähnyt mitään niin haurasta, vaikka matkamme oli vasta alussa. Vakava keuhkokuume. Se oli syynä vastasyntyneen poikamme huonoon syömiseen. Muistan miettineeni hetken, miten juuri alkaneen imetyksen käy, kun vauva sairastui vakavasti, mutta hyvin nopeasti L-murun voinnin huonontuessa imetys unohtui - tärkeintä oli hänen selviäminen.

Vaikka L-muru ei kyennyt itse syömään, halusin luonnollisesti tarjota hänelle maitoani. Sain osastolla rintapumpun, jolla pumppasin L-murulle hänen tarvitsemansa maidon, jota annosteltiin kolmen tunnin välein nenämahaletkuun. Aluksi heruin todella hyvin pumpulle ja koska kaksiviikkoisen tarvitsema maitomäärä ei ollut kovin suuri, Isimies vei ylimääräiset maidot kotiin pakastimeen. Jatkoin säännöllistä pumppaamista myös Tampereella ja sain vietyä vielä isojakin annoksia ylimääräistä maitoa maitokeittiölle pakastimeen myöhempää käyttöä varten. Kuitenkin L-murun voinnin huonontuessa ja stressin kasvaessa maitomääräni alkoivat vähentyä, kunnes maitohanat sulkeutuivat lähes kokonaan nähtyäni pienen turvonneen poikamme lasten teho-osastolla ECMO-koneeseen kytkettynä taistelemassa hengestään. Tukholmassa maitoa tuli enää niin vähän, että sitä täytyi alkaa jatkamaan jo korvikkeella - en pystynyt tuottamaan enää edes puolta L-murun tarvitsemasta päivittäisestä maitomäärästä. En kuitenkaan halunnut luovuttaa, vaan aloin tehostamaan maidontuotantoa lisäämällä omaa nestemäärää ja pumppaamalla sinnikkäästi kolmen tunnin välein, vaikka maitoa tuli enää vain pieniä muutaman kymmenen millilitran määriä. Tiesin kuitenkin, että jokainen millilitra oli tärkeä L-murulle, mutta myös  minulle, koska maidon pumppaaminen oli siinä vaiheessa ainoa konkreettinen asia, jota pystyin tekemään poikamme hyväksi silloin, kun en istunut hänen sänkynsä vierellä teho-osastolla. Sain ECMO-teholta maidontulon tehostamiseksi käyttööni myös Oksitosiini nenäsumutetta, jota käytin viisi minuuttia ennen jokaista pumppauskertaa ja se lisäsi hieman maitomääriä. Jatkuva maidon pumppaaminen oli kuitenkin hyvin rankkaa ja teki kipeää, mutta kukaan ei missään vaiheessa painostanut minua lisäämään maidontuotantoa, vaan tein sen täysin omasta tahdostani, mutta rehellisesti sanottuna vihasin joka hetkeä. Vaikka uskoinkin vahvasti L-murun selviämiseen, valehtelisin, jos väittäisin ettenkö olisi yön pimeinä ja pitkinä tunteina pumpatessani miettinyt sitä, jos hän ei selviäisikään.


Sain L-murun jälleen rinnalle kolmen viikon tehohoidon jälkeen. Siinä vaiheessa ECMO-hoito oli lopetettu, olimme palanneet takaisin Suomeen ja hengityskonehoito oli vaihtunut ylipainenasaaliin. Tärisin jännityksestä, kun vauva kaikkine hengitysletkuineen ja johtoineen nostettiin sängyltään imetystyynylle paljasta rintaani vasten. Olin saanut pitää L-murua sylissä ECMO-hoidon jälkeen kaksi kertaa, mutta pelkkä ajatuskin imetyksestä tuntui kuin olisin saanut vastasyntyneen vauvan uudestaan ensimmäistä kertaa rinnalle. L-muru kuitenkin muisti heti mitä tehdä ja alkoi syömään. Muistan varmasti aina sen onnen ja ilon, joka täytti L-murun pienen tehohoitohuoneen, kun syöttöpunnitus paljasti L-murun syöneen lähes koko aterian rinnasta.

Hiljalleen L-muru alkoi vahvistua ja hän jaksoi syödä rinnasta jo useamman aterian päivässä. Samalla hengitystukea pystyttiin keventämään nasaalista ylipainehappiviiksiin, mikä helpotti L-murun syömistä hurjasti. Pumppasin hänelle kuitenkin vielä pitkään lisämaitoa, jota laitettiin nenämahaletkuun tarpeen mukaan, koska syöminen ja hengittäminen oli hänelle hyvin raskasta. Yöt rauhoitettiin aluksi kokonaan L-murun nukkumiseen, jolloin hän sai osin luovutettua äidinmaitoa ja osin minun pumppaamaani maitoa nenämahaletkuun. Lopulta maitomääräni alkoivat kasvaa ja L-murun paino lähti kunnolla nousuun, joten saimme luopua lisämaidosta ja syöttöpunnituksista. Se, että L-muru sai alkaa syömään lapsentahtisesti ilman punnituksia, pumppaamisia ja lisämaitoja oli suuri saavutus hänen toipumisessaan, koska pitkän hengityskone- ja ECMO-hoidon jälkeen vauvan imemisrefleksi saattaa jäädä heikoksi pitkäksi aikaa. Saavutus oli suuri myös minulle, koska ymmärsin, että kaiken kokemamme jälkeen kehoni pystyi edelleen tuottamaan lapsellemme sitä parasta mahdollista ravintoa - me onnistuimme yhdessä!

L-muru kasvaa ja kehittyy edelleen hurjaa vauhtia täysimetyksellä. Imetyshetket ovat herkkiä minun ja L-murun yhteisiä hetkiä, jolloin keskityn vain häneen enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin rinnalle nukahtava vauva, jonka silmät painuvat hiljalleen kiinni, ja joka yrittää taistella viimeisillä imuilla unta vastaan. Se, että melkein menetimme nämä yhteiset imetyshetkemme, tekee jokaisesta imetyksestä entistä arvokkaamman.

 

♥: Selina 

 


*By Pinjan imetyskoru saatu