keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Oot niin ihana -vauvakirja

Tiedätkö tunteen, kun joku asia on vaan niin IHANA, että se on pakko saada? Näin minulle kävi nähdessäni ensimmäistä kertaa Oot niin ihana-vauvakirjan!

Olen rakastanut alakouluikäisestä asti erilaisten ystäväkirjojen täyttämistä, joten voitte kuvitella riemuni saadessani käsiini A-murun isomummun ristiäislahjaksi ostaman vauvakirjan - sitä täytettiinkin heti kastejuhlien päätyttyä yömyöhään saakka! Siksi ihan vain rakkaudestani ystävä- ja vauvakirjoihin A-murulla on peräti kolme vauvakirjaa, jotka ovat saaneet täytettä näiden neljän vuoden aikana jopa lisäsivujen verran. Vauvakirjat ovat kuitenkin olleet jo vuosia niin sisällöltään kuin graafiselta ilmeeltään hyvin samanlaisia, mutta ONNEKSI tähän tuli muutos, kun moderni, täysin kotimainen, rohkeasti erilainen, raikas, visuaalinen ja yksinkertaisesti IHANA Oot niin ihana yhteisöllinen vauvakirja näki päivänvalon!

Oot niin ihana vauvakirja on täysin uudenlainen vauvakirja, joka on koottu yhdessä käyttäjien kanssa ja siksi se sopii aivan kaikille! Sen kansiorakenne kätkee sisäänsä 40 upeaa täytettävää sivua ja mahdollisuuden lisätä sivuja tai vaikka muovitaskuja muistoille, onnittelukorteille ja ensimmäisille piirustuksille. Juuri siksi jokainen Oot niin ihana vauvakirja onkin uniikki - täyttäjänsä näköinen. Ihanaa tässä vauvakirjassa on myös vauvakirjan mukana tuleva vahva laatikko, joka kätkee sisäänsä paitsi persoonallisen vauvakirjan, mutta myös roppakaupalla muistoja vaikkapa pienen pienestä sairaalarannekkeesta ensimmäiseen hiustupsuun asti. Vaikka Oot niin ihana -vauvakirja onkin ilmeeltään ja ulkoasultaan moderni ja erilainen, se sisältää myös perinteisen vauvakirjan piirteet täytettävine kuukausisivuineen, virstanpylväineen ja ensimmäisten hampaiden puhkeamisineen.


Tutkiessani ensimmäistä kertaa talvivauvamme tulevaa vauvakirjaa, sormeni aivan syyhysivät halusta päästä täyttämään sitä heti, mutta koska kyseessä on Oot niin ihana -vauvakirja, sain siihen mahdollisuuden odotus-sivun kautta! Onneksi pikkuveli on pian täällä, niin pääsen kirjaamaan tähän ihanaan vauvakirjaan kaikki tärkeät ehkä hektisenkin vauvavuoden muistot, virstanpylväät ja hassut tapaukset. Luulen kuitenkin, että nyt joudun tilaamaan samanlaisen vauvakirjan myös A-murulle - on tää vaan niin  IHANA!


Vinkkejä vauvakirjan täyttämiseen löydät tästä ja voit tilata Oot niin ihana -tuotteita tästä. Oot niin ihana löytyy myös Instagramista!

 

 

♥: Selina




Onko sinulla tallessa sinun vauvakirjasi ja oletko täyttänyt lapsellesi vauvakirjaa?

*Oot niin ihana -vauvakirja ja neuvolakorttikotelo saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

torstai 24. marraskuuta 2016

Raskaus ja PEG-letku

Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio on syystäkin tärkeässä roolissa raskauden aikana - silloinhan syödään kahden edestä! Kahden edestä syöminen ei kuitenkaan tarkoita kaksin käsin herkkujen ja epäterveellisen ruoan haalimista esiin pullahtavan navan ympärille, vaan raskauden todellinen tarve niille extrakaloreille vauvaa varten on vain muutamia satoja kilokaloreita päivässä. Mutta miten pieni ihme kasvaa, napa pullahtaa esiin ja ne kamalat, mutta tarpeelliset raskauskilot kertyvät, kun päivittäinen ravitsemus tulee pusseista?
"Miten vauvasi voi kasvaa ja kehittyä normaalisti, kun et voi syödä?"

Tämä on yleisin kysymys, jonka kohtaan myös raskauden aikana, kun erilaiset ruokailutottumukseni paljastuvat - minä, kun en luonnollisesti jatkuvasti mainosta vatsassani ammottavaa PEG-avannetta eikä PEG-letku näy eikä kuulu. Tämä kysymys mietitytti luonnollisesti myös minua jo haaveillessamme toisesta lapsesta. Voisiko vauva mitenkään saada kliinisestä ravintovalmisteestani tarpeeksi sellaisia rakennusaineita, joiden varassa hän kasvaa ja kehittyy siitä nuppineulan pään kokoisesta jakautuneesta solusta täydelliseksi vauvaksi, jolla on kymmenen sormea ja varvasta, ja suloinen suppusuu? Niin ja riittäisikö samasta ravinnosta vielä minullekin asti?



Jo raskautta suunnitellessamme, raskaudenaikainen ravitsemus ja sikiön tarpeet käytiin tarkasti läpi ravitsemusterapeuttini kanssa. Hän laski kaikki vauvan ja minun tarvitsemat ravintoaineet ja tarpeelliset kalorit ja totesi, että ainoa, mitä emme saa letkuravinnostani täytenä, on kalsium, jonka nappaan purkista. Tiesin jo ennen raskautta, että ravintoliuoksen määrä ei tule riittämään koko raskautta kaloreiden puolesta, vaan sitä tullaan nostamaan toisen kolmanneksen aikana, mutta mitään isoja ongelmia en osannut odottaa. Kaikki ei ole kuitenkaan tarkoista suunnitelmista huolimatta sujunut ravitsemuksen suhteen ihan helposti ja ravitsemusta on jouduttu tarkistamaan tai vaihtamaan useita kertoja ensin ketoosin, sitten liiallisen painonnousun ja nyt matalien verensokereiden vuoksi. Olen siis työllistänyt sairaalamme ravitsemusterapeuttia kiitettävästi! Vaikeuksista huolimatta luotan ravitsemusterapeuttiini täysin - ainakin enemmän kuin kehooni nyt raskauden aikana - ja uskallan melkein jopa väittää, että ravitsemukseni on matalista verensokeristani huolimatta nyt paremmassa jamassa ravintoaineiden osalta kuin esikoista odottaessani, jolloin heräsin keskellä yötä syömään lasagnea ja himoitsin Jaffa-mehujäitä ja Tupla-suklaata!




Raskautta suunnitellessamme minua mietitytti luonnollisesti myös vatsassani oleva avanne. PEG-letkun tarvitsema vatsalaukkuavanne ei ole mikään este raskaudelle, mutta olennaista on se, millainen ravintoportti on käytössä. Minulla oli ennen raskautta Mic-key-nappi, joka oli mitoitettu silloisen vatsani koon mukaan. Luonnollisesti kasvava vatsa aiheutti sen, että nappi jäi lyhyeksi ja alkoi puristamaan avanteen reunoilta, joten jouduin pari kuukautta sitten siirtymään takaisin inhoamaani bolusletkuun, jota saa tarvittaessa pidennettyä vatsan kasvun tahtiin. Olen kuitenkin pärjännyt jatkuvasti avanteessa kiinni olevasta häiritsevästä letkusta huolimatta hienosti bolusletkun kanssa, mutta tulen kyllä aivan varmasti siirtymään tästä ikävästä bolusletkusta takaisin kätevään nappiin heti, kun vatsani palautuu ja minulle mitoitetut napit taas sopivat avanteeseeni!

Vatsani lisäksi myös pikkuveli on todistettavasti kasvanut ja kehittynyt letkuravinnolla hienosti! Hän on viikkoihin nähden hieman pienempi, mutta kasvu on kuitenkin ollut koko ajan tasaista. Epäilin luonnollisesti ensimmäisenä ravitsemukseni riittävyyttä kuullessani, ettei vauvan koko vastaa viikkoja, mutta lääkärini sanoi, että jotkut vauvat vain ovat pienempiä eikä se liity ravitsemukseeni ollenkaan. Niin ja ne minun raskauskilot. Niitä on kertynyt letkuravinnolla jo huimat kymmenen ja seuraava neuvola suorastaan pelottaa! Vaikka kertyneet raskauskilot kauhistuttavat, yritän ajatella kehoni vain valmistautuvan vatsassani kasvavaan ihmeeseemme ja keräävän voimia imetystä varten. Myös silloin riittävä ravitsemus on avainasemassa, koska myös imetys kuluttaa ja haluan ehdottomasti imettää pientä ihmettämme mahdollisimman pitkään. Ajatus imetyksestä auttaakin minua jaksamaan jokaisen raskauskilon, mitä vielä tulen saamaan näiden viimeisten viikkojen aikana.



 

♥: Selina

 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Toinen isänpäivä ja isyys- ja sisaruspakkaus

Jos sanon, että Isimiehen viides isänpäivä vietettiin osaltani hyvin laimeissa tunnelmissa, niin en vähättele ollenkaan.  Harmikseni viikko sitten se perinteinen A-murun kanssa kokattu isänpäiväaamiainen herkkuineen ja lahjoineen vaihtui sairaalan kanttiinin pannussa aivan liian kauan hautuneeseen ylihinnoiteltuun Juhlamokkaan, pillimehuun ja maidottomiin munkkeihin, minun istuessani sairaalan vaaleanpunaisissa pidätellen pinnan alla vyöryvää hormoni-itkua siitä, että isänpäivä on täysin PILALLA! No eihän se pilalla ollut - saahan Isimies olla pian isä kahdelle ihmeelle!

Vietimme toiveestani isänpäivää uudestaan viime viikonloppuna, jolloin Isimies sai herkkuaamiaisen ja isänpäivälahjansa, mutta samalla halusimme muistaa myös A-murua, tulevaa reipasta isosiskoa, joten hän sai oman yllärin - sisaruspakkauksen.


Tänä vuonna kokosimme A-murun kanssa Isimiehelle isänpäivälahjaksi isyyspakkauksen, jollaisen hän sai myös odottaessani A-murua. Kokemusta vastaavan pakkauksen kokoamisesta minulla on ennestäänkin, kun kokosin myös ystävillemme pari vuotta sitten äitiys- ja isyyspakkauksen. Isimiehen isyyspakkaus sisälsi tällä kertaa kirjeen tulevalle tuplaisille, lahjakortteja, herkkuja, t-paidan ja muutamia vauvanhoitotarvikkeita.

"Rakas isi, 

kokosimme A-murun kanssa sinulle isänpäivän kunniaksi isyyspakkauksen, joka sisältää kaikkea tarpeellista, mitä tuleva tuplaisi tulee tarvitsemaan pian alkavaan vauva-arkeen! Huom! Koska olet nyt toista kertaa asialla, perinteiset vapaudut vaipanvaihdosta-kortit jätettiin pakkauksen ulkopuolelle, koska hallitset varmasti hienosti tälläkin kerralla pienen kakkapyllyn pesun.
 Hyvää isänpäivää maailman parhaimmalle isille!

Rakkaudella: A-muru ja vaimosi"



Mutta miten muistimme tulevaa isosiskoa? Koska tiedämme talvivauvamme sukupuolen, ostimme A-murulle poika-vauvanuken. A-muru sai nuken tosin hieman etuajassa - kiitos äiti on sairaalassa- morkkikseni! A-muru oli tietenkin innoissaan uudesta nukestaan ja kerroin, että tämän nuken avulla hän voi harjoitella tulevan pikkuveljen hoitoa. Hän onkin hoivannut uutta nukkeaan kuin paraskin pikku-äiti ja luonnollisesti hän tarkisti vaipan sisällön heti ensimmäisenä. "Äiti ja isi, tämä vauvanukke on oikeasti poika!". Nuken lisäksi sisaruspakkaukseen pääsi minun ja Isimiehen kirjoittama kirje tulevalle isosiskolle, vauvalle oma lelu, uusi asu A-murulle, vauvalle tuttipullo ja lisäksi hieman herkkuja. Isoin yllätys sisaruspakkauksessa taisi kuitenkin olla askartelemani lahjakortti, joka sisälsi tiedon isin ja A-murun yhteisestä matkasta, mutta minne?

" Rakas A-muru, 

sinusta on tulossa reipas isosisko pienelle poikavauvalle. Isosiskona olo ei ole vaikeaa, olet varmasti huomannut sen jo nyt laulaessasi pikkuveljelle äidin masuun ja saadessasi iloisia potkuja kiitokseksi. Isosiskona olo vaatii siis vain rakkautta pikkuveljeäsi kohtaan. Äiti ja isi tietävät, että sinusta tulee täydellinen, rakastava ja huolehtiva isosisko pikkuveljelle, joka tahtoo osallistua myös vauvan hoitoon.
Vauva-arki voi olla raskasta, haista kakalle, puklulle ja olla täynnä kiireitä, mutta isi ja äiti voivat vakuuttaa, että he rakastavat sinua aivan yhtä paljon kuin ennenkin - eniten maailmassa, aivan kuten pikkuveljeäsi. 

Muistatko, kun haimme postista äitiyspakkauksen? Mielestämme myös reipas isosisko ansaitsee oman sisaruspakkauksen, joten tässä sinulle oma pakkaus, joka sisältää kaikkea, mitä reipas isosisko tarvitsee!

Onnea ja iloa tulevalle isosiskolle! Isi ja äiti ovat sinusta ylpeitä. Olet rakas! 

Rakkaudella: isi ja äiti"

Lahjakortin yllätys oli se, että Isimies ja A-muru matkustavat helmikuussa kahdestaan Helsinkiin katsomaan Disney On Ice Frozen-näytöstä. Koimme Isimiehen kanssa, että A-muru tarvitsee ehdottomasti laatuaikaa kahdestaan toisen vanhemman kanssa, koska vauvan syntymä on jo itsessään iso muutos vielä pienelle tytölle. Toivottavasti heille tulee ikimuistoinen reissu ja A-muru nauttii lemppariprinsessansa kohtaamisesta! 

Meillä oli eilen oikein mukava toinen isänpäivä ja Isimies ja A-muru nauttivat yllätyksistään. Olen niin kiitollinen ja onnellinen ihanasta perheestäni ja masussani hurjasti potkivasta pienestä talvivauvastamme!


 

 

♥: Selina

 


Oletko sinä koonnut äitiys-, isyys- tai sisaruspakkauksen?

Ps. Kakun ohjeen löydät tästä. Olen korvannut ohjeessa olevan suklaan Brunbergin laktoosittomalla suklaalla (Tumma suklaa 53%), kuohukerman Planti Creamy Cooking Original- ja vispikerman Planti Creamy Dessert -kauravalmisteilla. (Huom! Brunbergin laktoositon Tumma suklaa 53% ja Planti Creamy Dessert sisältävät soijalesitiiniä.)

lauantai 19. marraskuuta 2016

Erilainen raskaus haastoi kehoni

Kehoni alkoi kokea suuria muutoksia, kun parin kuukauden päästä syntyvä talvivauvamme ilmoitti tulostaan - erilainen raskaus haastoi kehoni. Toinen raskaus on yllättänyt minut täysin enkä tiennyt ennen sitä odotettua plussaa, että olen näin heikko ja rikkinäinen. Luulin itsekin vielä viikko sitten, että niin minä kuin myös blogi hiljeni lokakuun vaihtuessa marraskuuhun aivan perinteisen raskausväsymyksen vuoksi, tai korkeintaan jälleen laskeneen hemoglobiinin, mutta maatessani kalpeana sokeritipassa prenalla ymmärsin, että merkit ovat olleet jo pitkään näkyvillä, mutta en osannut vain tulkita niitä oikein. Tämä raskaus eroaa täysin A-murun raskausajasta.

Talvivauvan odotus on ollut siitä maagisesta plussasta lähtien henkisesti hyvin raskas - mitä jos kaikki ei menekään hyvin? Olen ollut raskauden alusta asti eniten huolissani vain vauvasta, en niinkään itsestäni, vaikka kehoni onkin osoittautunut aikamoiseksi petturiksi viime kuukausien aikana. Raskausoireet ovat luonnollisesti valloittaneet kehoni ja aiheuttaneet hormonihirviöpäivien lisäksi pahoinvointia ja väsymystä vielä näin viimeisenkin kolmanneksen aikana - se energinen ja seesteinen keskiraskaus taisi skipata minut aivan kuten Nukkumattikin viime aikoina! Perinteisten raskausoireiden ja matalan hemoglobiinin lisäksi kehoani on kuormittanut ketoosi, joka tarkoitti kohdallani sitä, että saamani peg-ravinto ei enää riittänytkään meille molemmille - vauva söi jo minua. Onneksi ketoosi bongattiin hyvin aikaisessa vaiheessa ja ennen kun se ehti tehdä suurempaa vahinkoa meille kummallekaan.

Kehoni uusin haaste onkin sitten hieman mystisempi tapaus ja se sai myös lääkärini hämilleen. Minulle ei voi tehdä pegin vuoksi perinteistä sokerirasitusta, joka tehdään kotikaupungissamme kaikille yli 25-vuotiaille odottajille. Koska minulla on ollut verensokereissa ennenkin suuriakin heittoja peg-ravinnon imeytymisongelmien vuoksi, neuvolassa  terveydenhoitajani kehotti minua seuraamaan sokereita muutaman päivän kotimittauksella. Tein tietenkin työtä käskettyä ja hämmästykseni arvoni olivat matalat, hieman päälle kolmen, vaikka olinkin täyttänyt vatsani 2 tuntia aikaisemmin hyvin hiilaripitoisella peg-ravinnolla, matalista paastoarvoista puhumattakaan! Minulle oli tietenkin selvää, että raskausdiabetesta minulla ei ole matalien sokeriarvojeni perusteella ja ymmärsin, että huonovointisuuteni ei johtunutkaan itse raskaudesta, vaan minulla oli ollut jo pitkään lieviä hypo-oireita. Miettiessäni ovatko hypot vaarallisia vauvalle, huomasin myös useita epämukavia ja kiristäviä tunteita vatsassani - minulla oli harjoitussupistuksia ja hetkittäin ne olivat jopa säännöllisiä. Soitin siis huolissani äitiyspoliklinikalle matalista sokeriarvoistani ja supistuksista, ja samassa sainkin vaihtaa ylleni ne tutut sairaalan vaaleanpunaiset, käteeni sokeritipan ja petipaikan prenataaliselta vuodeosastolta muiden pallomasujen seurasta.


Olin lähes viikon sairaalassa, jonka aikana minua tutkittiin ja verensokereita ja vauvan vointia seurattiin tiiviisti. Talvivauvamme on onneksi heikosta olostani huolimatta täysin kunnossa. Hän on hieman pienikokoinen raskausviikkoihin nähden, mutta sitäkin pippurisempi pojanviikari aktiivisuudestaan ja voimakkaista liikkeistä päätellen. Osastolla pelkkä sykkeiden kuuntelu sai hänet suorastaan suuttumaan, kun vatsani päällä olevat anturit saivat kyytiä alta aikayksikön ja sydänäänien sijaan kuulimme vain kovaa huminaa ja nauroimme kätilöiden kanssa vatsani heilumiselle. Huomasin, että vauva reagoi voimakkaasti myös vieruskaverini käyrien ottoon ja monotti samaan tahtiin kylkiin kuin vieruskaverin vauvan sydän löi - tai siltä se ainakin tuntui! A-muru on siis saamassa hyvin todennäköisesti äärimmäisen vilkkaan ja liikkuvaisen pikkuveljen.

Mikä sitten aiheuttaa verensokerini laskut? Vaikka selkeää syytä mataliin sokeriarvoihini ei löytynytkään, sairaalassa sokeriarvoni saatiin kuitenkin nousemaan levon, sokeritipan ja glukoosigeelin avulla hieman päälle neljän, joka on jo normaali arvo, joten pääsin kotiin jatkamaan tiivistä sokeriseurantaa tarkkojen ohjeiden kera. Sairaalaan on palattava luonnollisesti heti, jos en saa kotihoidossa laskeneita sokereita nousemaan, mutta mitään hätää meillä ei onneksi ole ja tutkimukset jatkuvat. Supistuksetkaan eivät olleet onneksi aiheuttaneet mitään ongelmia, vaikka ovatkin selkeästi yhteydessä siihen kuinka kehoni reagoi mataliin verensokereihin. Osa hoitohenkilökunnasta epäili, että haimani toiminta olisi hiipumassa ja siksi se tuottaa liikaa insuliinia ja sokerit laskevat liian matalalle. Osa taas mietti saanko sittenkään riittävästi ravintoa, mutta ravitsemuksen todettiin kuitenkin olevan enemmän kuin kunnossa, joten seuraava vaihe on verensokerin sensorointi tutkimus, joka tehdään minulle joulukuussa.
 

Vaikka olenkin vielä hieman kalpea, heikko ja sormenpääni ovat hellänä pistelystä, niin täytyy sanoa, että on ihanaa olla kotona! Täällä saan kehooni liittyvistä pettymyksistä huolimatta arvokkaita voimavaroja haastaa kehoni ja olen jälleen varma, että kykenen näistä pienistä vastoinkäymisistä huolimatta voittamaan tämänkin taistelun - paras palkinto odottaa jo aivan nurkan takana!

 

♥: Selina

 


Koetko/koitko raskausajan fyysisesti raskaaksi? 


Ps. Kiitos ihanat lukijat, kun olette niin aktiivisia, kommentoitte ja lähetätte viestejä! Vastaan kaikkiin kommentteihin ja viesteihin ajan kanssa.