lauantai 18. kesäkuuta 2016

Täytekakku, lastenjuhlien painajainen?

Olen ollut aina sitä mieltä,  että syntymäpäivillä vain kuuluu olla täytekakku. En ole kuitenkaan koskaan pitänyt täytekakusta, en sen liian löysäksi jääneestä ja kakun pinnalta valuvasta kuohukermakerroksesta, en banaanimansikkamössöstä täytteenä enkä limpparilla aivan liian märäksi kostutetusta kakkupohjasta. Silti söin aina palan kakkua jokaisilla syntymäpäivillä ja muistelin hymyillen siirrellessäni paksua kermakerrosta kakun pinnalta lautasen reunalle sitä synttärisankarin aitoa iloa juuri sillä hetkellä, kun hän sai vihdoin puhaltaa kynttilät kakun päältä. Paljon onnea!


Mielestäni lastenjuhlissa tarjoilut ovat tärkeässä asemassa. Herkkuähky, sokerihumala ja näiden kahden mahdollisen ikävämmän seurauksen siivoaminen olohuoneen matolta ei ole tänäkään vuonna tavoite, kun suunnittelen (JO!) neljä vuotta täyttävän tyttäremme syntymäpäiväjuhlien tarjoilua. Pyrin tarjoamaan A-murun juhlavieraille herkkujen lisäksi myös terveellisiä  vaihtoehtoja olematta kuitenkaan se tylsä kukkahattuäiti porkkanatikkuineen ja kermaviilidippeineen. Lastenjuhlia suunnitellessa täytekakku on kuitenkin monen äidin painajainen - myös minun. Lapsethan eivät tunnetusti syö täytekakkua, mutta koska synttärisankarin on kuitenkin päästävä puhaltamaan kynttilät juhlapäivänään, niin nopea kakku syntyy helposti vaikka kaupan valmiista kääretortusta, vatkatusta kermavaahdosta ja koristeista. Tällainen nopea kakku tyydyttää aivan varmasti niin synttärisankarin kynttilän puhallusinnon kuin satunnaisten lapsivieraiden kakkuhimon. Tarjoiluista tai täytekakusta ei siis kannata ottaa stressiä, joka taitaa tosin olla helpommin sanottu kuin tehty!


Mitä lastenjuhlien kakkutarjoilussa kannattaa sitten ottaa huomioon? Mielestäni tärkeintä täytekakussa on se ettei se ole liian makea. Pelkkä sokerikakkupohja vetää itseensä nimensäkin mukaan kiitettävän määrän sokeria, joten kakku tulee sopivan meheväksi ja kosteaksi ihan vain maidolla kostuttaen - limpparit ja mehut kannattaa jättää juhlajuomiksi. Olen huomannut myös, että kakun täyte olisi hyvä olla mahdollisimman sileää. Mansikkahillossakin olevat mansikan palaset jäävät monesti lasten lautasten reunoille, joten sileät moussemaiset täytteet sopivat niin makunsa kuin koostumuksensa vuoksi parhaiten lapsille tarjottavan synttärikakun väliin.

Kakun kuorruttamisessa maltti on valttia. Hyvä täytekakku ei tarvitse överikerrosta kermavaahtoa maistuakseen herkulliselle. Hyvä ja helppo nyrkkisääntö kermapursotusten suhteen on 1 dl kermaa 1 munaa kohden, eli 6 munan kakku saa oikein kivat pursotukset kuudella desillä vispikermaa. Kermaa voi myös värjätä, jolloin perinteinen kermakakku saavuttaa uuden ulottuvuuden hetkessä! Kakun kuorruttaminen sokerimassalla on ollut hitti pitkään, mutta itse kuorruttaisin lastenjuhlien kakun pelkällä sokerimassalla harkiten, koska se sokeri! Niin, sehän on pahasta, mutta todellisuus iskee kasvoille yleensä vasta siinä vaiheessa, kun kotona on kymmenen alle kouluikäistä lasta täysin villinä syötyään sokerilla kuorrutettua sokerikakkupohjaa makealla täytteellä.

Ennen sen täydellisen täytekakun leipomisen aloittamista muistakaa, että leipominen on kivaa! Älkää siis ottako stressiä onnistumisesta - lapsi arvostaa varmasti sitä, että yritätte. Lisää vinkkejä täytekakun leipomiseen löydät tästä!



Mutta millaisen synttärikakun leivon tänä vuonna meidän neljäveen juhliin? Kakku tulee tietenkin olemaan A-murun synttäreiden ei niin yllättävän Frozen-teeman mukainen. Voisin päästää itseni helpommalla ja ostaa valmiin kakkukuvan ja pursottaa kermaa kakun reunoille, mutta kunnianhimoisina ja reippaina kotileipureina kirjoitimme A-murun kanssa Googlen hakukenttään sanat Frozen ja cake ja se oli virhe! Katsokaa nyt näitä luomuksia!

Kuvat: Google

Alkujärkytyksestä ja A-murun hihkumisesta selvittyäni, minulla alkaa olla jo jonkinlainen pelonsekainen mielikuva millaista täytekakkua lähden tekemään A-murun syntymäpäiville (lue: mihin taitoni EHKÄ riittävät!), mutta yhdestä asiasta olen varma; A-muru ei saa enää katsoa Googlesta näitä luomuksia!

 

 

♥: Selina

 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Leikki-ikäisen mysteerikatoaminen

Etsintäkuulutus:

Etsin kadoksissa olevaa yleensä hurjan reipasta, fiksua ja kilttiä kohta neljävuotiasta tytärtäni. Tyttäreni on pitkä vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen suloisuus. Erikoisuutena mainittakoon puuttuva yläetuhammas, joka tekee hänen hymystään erityisen suloisen ja persoonallisen. 
 
Reipas leikki-ikäinen tyttäreni on totaalisen hukassa ja tilalle on tullut vauvakieltä puhuva ja välillä jopa konttaava vauvan kaltainen otus! Olen huomannut, että jos A-murun leikkejä on seuraamassa yksikin ylimääräinen silmäpari, muuttuu leikki heti vauvanäytökseksi, jolloin satunnaisen jokeltelun lisäksi jopa Baby Born-nuken tutti saattaa eksyä suuhun! Vauvavaiheen uudelleentulemisen seuraaminen on toki hellyttävää, mutta pidemmän päälle koen mielekkäämpänä pelata palapelejä kohta neljäveen kanssa, joka osaa jo hienosti laittaa palapelin palat paikoilleen, eikä vain yritä epätoivoisesti syödä niitä. Siksi haluankin nyt kysyä vanhemmilta: tapahtuuko teilläkin näitä leikki-ikäisen mysteerikatoamisia?



 

♥: Selina

 


Ps. Käy osallistumassa Perheblogien Facebook-sivulla arvontaan, jossa voit voittaa suomalaista Mia Höytö -kosmetiikkaa!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

A-murun makuuhuone osa 1: Makuuhuoneen värimaailma

Olemme asuneet harmaassa paritalossamme kohta kolme vuotta. Tämä talo ei ole meille kuitenkaan vain talo, jossa asumme vaan ensimmäinen ihan oikea koti. Minusta sanonta; koti on siellä missä sydän on, toimii ensimmäistä kertaa täällä - täällä meillä kaikilla on hyvä olla! Kodissamme on toki vikoja, mutta myös paikkoja, joita rakastan ja joissa voin nähdä itseni vielä vuosienkin päästä istumassa ja seuraamassa perheeni elämää. Yksi kotimme tärkeimmistä paikoista tulee olemaan A-murun makuuhuone. Makuuhuoneen pitäisi olla A-murulle se turvallinen ja mieleinen paikka, johon hän voi mennä leikkimään tai vaikka piiloon mörköjä ja jossa hän tuntee olonsa turvalliseksi. Mutta miten sisustaa leikki-ikäiselle sopiva, toimiva ja ennen kaikkea kiva makuuhuone?

Olen aina rakastanut värejä ja onnekseni myös A-muru on tullut minuun tässä asiassa. Mielestäni valkoisen ja harmaan sävyin sisustetut kodit ovat klassisen kauniita ja ajattomia, mutta olen sitä mieltä, että lastenhuone tarvitsee reilusti värejä ja paljon mielenkiintoista katseltavaa, niitä pehmeitä piilopaikkoja unohtamatta. Sisustuksessa värikkään ja rauhattoman väli tuntuu kuitenkin olevan melko häilyvä ja siksi minua jännittääkin hieman suunnitellessani nyt makuuhuonetta A-murulle, vaikka kokemusta värikkäästä sisustamisesta onkin jo kertynyt ihan kivalla menestyksellä A-murun leikkimökin ja alakerran leikkihuoneen kohdalla. Oman haasteensa makuuhuoneen sisustukseen tuo se, että A-murun tuleva makuuhuone tulee olemaan melko iso. Huone toimii nyt vierashuoneena ja se on mielestäni hyvin kolkko vaaleine seinineen ja ainoana sisustuselementtinä siellä on vain sänky ja mummun vanha telkkari nurkassa pölyttymässä. Toisaalta juuri tästä syystä mahdollisuudet viihtyisän leikki-ikäisen makuuhuoneen loihtimiseen ovat lähes rajattomat!

A-murun tulevan makuuhuoneen sisustussuunnitelmat lähtivät liikkeelle tietenkin värimaailmasta. A-muru on saanut luonnollisesti osallistua suunnitteluun alusta lähtien, mutta koska huoneesta olisi tarkoitus tulla värimaailmankin osalta pitkäikäinen, niin olen kevyesti ohjaillut häntä pois siitä lattiasta kattoon vaaleanpunaiseksi sisustetusta prinsessavaihtoehdosta. Nyt suunnitelmien ollessa valmiita, koen ehkä vähän Huonon äidin syndroomaa, koska tapettivalintaa tehdessämme Seinäruusun verkkokaupasta, en esitellyt A:lle lainkaan vaihtoehtoja tapeteista, joissa seikkailee jokin satuhahmo tai keijukainen, vaan pitkäikäisyyttä silmällä pitäen esittelin hänelle vain tapetteja, joissa oli hänen(kin) toiveesta kukkia tai lintuja. Seinäruusun verkkokaupasta löytyikin oikein mukava valikoima tapetteja, joissa on lintuja ja kukkia ja siksi valinta oli lopulta todella vaikea! En edes uskalla ajatella kuinka vaikea valinta olisi ollut, jos olisin päässyt tutustumaan kivijalkamyymälän laajaan valikoimaan! Osaatko sinä arvata mikä tapetti näistä ihanista vaihtoehdoista meille on tulossa? 

1. / 2. / 3. / 4. 
Makuuhuoneen värimaailma tulee mukailemaan valitsemaamme tapettia ja se on lopulta ehkä jopa hieman yllättävä. Värimaailma tulee toki kokonaisuutena olemaan tyttömäisen hempeä, mutta pääväriltään makuuhuone tulee olemaan seinien osalta hennon vaaleansininen. Tehosteseinän tapetin vaaleanpunaisia sävyjä käyttäen päästään kuitenkin takaisin hempeään tyttötunnelmaan tapetissa olevien kauniiden kukkasten ja suloisten lintujen voimin, ja nämä sävyt tulevat toistumaan myös makuuhuoneen tekstiileissä. Makuuhuoneen kaikki kalusteet tulevat olemaan valkoisia, samoin ikkunaverhot.




A-muru valitsi pitkän pähkäilyn jälkeen makuuhuoneeseensa ihanan romanttisen Pip Studion Chinese Garden -tapetin valkoisella pohjalla. Hän ihastui etenkin tapetin kahvikuppeihin ja ovat ne äidinkin mielestä supersöpöt! En malta odottaa, että pääsemme tapetointipuuhiin jonka jäälkeen pääsen esittelemään lopputuloksen teille!


 

♥: Selina

 


Mitä pidät sisustussuunnitelmistamme?

torstai 9. kesäkuuta 2016

Voiko kipuun tottua?

"Yksi. Minulla ei ole mitään hätää, en edes huomaa kipua. Kaksi...kolme...neljä. Tunnen enemmän kipua, mutta pärjään vielä. Nostan kuitenkin varmuuden vuoksi selkäydinstimulaattorista tehoja. Viisi. Kipu alkaa tuntumaan epämiellyttävältä. Nostan vielä hieman stimulaattorin tehoja. Kuusi. Terävät sähköiskut virtaavat sisälläni kipeämpänä, mutta pystyn vielä jatkamaan sitä mitä olin tekemässä. Seitsemän. Minua sattuu ja minun alkaa olla vaikea puhua ja keskittyä. Menen lepäämään. Kipeät sähköiskut repivät ja polttavat saaden kyyneleet nousemaan silmiini. Minua alkaa pyörryttää. Kahdeksan. Itken ja pelkään, että kipu ei lopu koskaan. Mitä jos se pahenee? Kestäisinkö sen? Mitkään sanat eivät enää riitä kuvaamaan kipua. Minä pelkään... Yhdeksän. Minuun sattuu niin paljon, että pelkkä hengittäminen on jo vaikeaa. Alan vajoamaan pimeyteen, mutta kipu repäisee minut aina takaisin kohtaamaan pahimman painajaiseni. Kymmenen. Ei, en sano sitä. En sano koskaan kipuni numeroksi kymmenen, koska en usko että silloin enää kestäisin sitä. Kymmenen veisi minut mennessään enkä halua mennä vielä. En ole valmis."
Ote postauksesta Kun sattuu.

Se hetki ja se tunne lamasi minut täysin. Vedin ilmaa keuhkoihini huutaakseni, mutta minusta ei kuulunut enää pihahdustakaan - kipu oli vienyt kaiken, myös ääneni. Hiukseni roikkuivat hikisenä kasvoillani, minä oksensin ja rukoilin lisää kipulääkettä, kunnes uusi aalto pyyhkäisi ylitseni vieden minut mennessään. Lopulta kouristin viimeisen kerran ja menin  tajuttomaksi. Pimeys, se on kaunista kaiken sen tuskan jälkeen, mutta siitä herääminen on vielä kauniimpaa. Minä selvisin. Juuri tällaisesta kokemuksesta alkoi minun jo 13 vuotta kestänyt suhteeni hermokipuun, mutta voiko siihen koskaan tottua? Kipuun nimittäin.

Kuulin kuntoutusjaksollani neurologin sanovan, ettei ihminen voi koskaan tottua kipuun. Hän esitti minulle lääketieteellisin termein faktoja miksei tämä ole mahdollista, voihan äkilliseen ja voimakkaaseen kipuun jopa kuolla. Kuuntelin häntä hiljaa katsoen suoraan hänen silmiinsä, kunnes totesin olevani eri mieltä. Mielestäni kipuun voi tottua ja se on ajatuksena hyvin lohdullinen.


Kuva postauksesta: Se monesti kysytty: sairauteni syy.

Kipuhistoriani on jo melko pitkä ja ensimmäiset vuodet kipujen kanssa olivat vaikeimpia.
Aluksi pelkkä hymyileminenkin vaati ponnisteluja. Toisaalta, miksi ihmeessä olisin edes hymyillyt, kun sisälläni paloi jatkuvasti ja minusta tuntui, että tukehtuisin kipuun, joka levisi hoitovirheen runtelemasta leikkaushaavasta vaurioituneita hermoja pitkin ensin oikeaan jalkaani ja myöhemmin koko kehoon. Allodynia, kamala sanahirviö, mutta myös aivan aito hirviö sen kanssa eläville. Pelkkä hento tuulenvire saattoi laukaista elämäni voimakkaimman kivun, joka sai minut putoamaan polvilleni ja huutamaan hysteerisenä apua. Pelkäsin, että kuolen kipuun, mutta pahimpina hetkinä saatoin jopa toivoa sitä katuen myöhemmin ajatuksiani kivun lopettavasta kuolemasta. On siis totta, että kipu tekee elämästä hyvin vaikeaa, mutta usko tai älä, elämä jatkuu olet sinä kipeä tai et. 

Ensin tuli kipu ja sitten sen kieltäminen. Koin ettei minulla voi koskaan olla elämää, jos hyväksyisin kipuni - sehän pilasi sen jo, joten miksi edes yrittäisin? Taistelin vuosia kipuja vastaan ja hävisin joka kerta. Kivut veivät minulta paljon ja lopulta myös mielenterveyteni, kun sairastuin masennukseen. Kolmesti. Sanonta kolmas kerta toden sanoo pätee kohdallani täysin. Vasta kolmannen ja sen pahimman masennusjakson jälkeen kykenin avaamaan silmäni ja otin kivuista huolimatta solmuun  menneet elämänlankani takaisin käsiini. Olin hurjan heikko, mutta ne solmut selvisivät ja niin minäkin - lopulta. Hyväksyin itseni kipeänäkin ja ymmärsin, että minä olen minä kivuista huolimatta, Selina.



Kuva postauksesta Kivun kasvot.

Minä siis totuin kipuuni, tai sen tiettyyn tasoon, ja hyväksyin sen lopulta myös osaksi elämääni ja voi miten ihanan elämän sitten sainkaan! Tiedän, että kipu tulee vaikeuttamaan elämääni vielä monta kertaa, mutta minä selviän - olenhan selvinnyt tähänkin asti! En ole kuitenkaan koskaan ollut kipujeni kanssa yksin. Isimiehen, perheeni ja ystävieni apu ja tuki ovat olleet korvaamattoman tärkeitä ja auttaneet osaltaan ottamaan vastaan elämän kipujen kanssa. He myös pitivät elämäni langat käsissään silloin, kun en itse siihen kyennyt, mutta antoivat minun itse selvittää jokaisen solmun, ja vain siksi olen tässä nyt kiitollisena, onnellisena ja rakastettuna.


Kuva postauksesta Sairas parisuhde.

Toivon kaikille kivusta kärsiville voimia ja jaksamista! Uskokaa, että elämä tulee antamaan myös teille kaikkea hyvää ja kaunista kivuistanne huolimatta - tekin ansaitsette sen. Antakaa itsellenne aikaa tottua kipuun, niin pystytte lopulta hyväksymään sen. Voin luvata, että se kannattaa!


  

 

♥: Selina





keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Hetki sitten

...itkin liikutuksesta katsoessani elokuvaa. The Notebook, miten olenkaan onnistunut missaamaan tämän koskettavan rakkauselokuvan - katsokaa tekin se NYT!
 
...katsoin tietokoneelta tyttäremme kuvia. Hän on täydellinen!
 
...juttelin Isimiehen kanssa puhelimessa ja hihitin kuin pikkutyttö, kun pääsin puhelimen välityksellä mukaan hänen ja A-murun piiloleikkeihin. A-muru kuulosti onnelliselta huhuillessaan meitä etsimään häntä ja antaen vinkkejä piilopaikastaan. Kuurupiilo puhelimen välityksellä ei siis ole mahdotonta!
 
...sain tyttäreltäni sähköpostia, jossa hän kirjoitti muun muassa näin:


Ja viestissä lukee tietenkin: Hei äiti! Minä rakastan sinua. Olet kiva!
 
...ymmärsin, että minun pitäisi useammin lukea omaa eikä vain blogin sähköpostia - saapuneet viestit 752, hupsista!

Hetki sitten kerroin miehelleni ja A-murulle jälleen kerran rakastavani heitä eniten maailmassa ja sitten lopetin puhelun. Sinne he jäivät leikkimään piilosta ja suunnittelmaan illan leikkejä. Ehdin vielä kuulla A-murun riemukkaan naurun lähestyvästä kauppareissusta sekä Isimiehen sanat: "Rakastan sinua.". Hetki sitten en ikävöinyt perhettäni, koska sain pienen, mutta sitäkin arvokkaamman hetken heidän kanssaan. Olen onnellinen!

 

♥: Selina



Mitä sinulle tapahtui hetki sitten?

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kun äiti jumppaa Maskussa 2

Hei vaan ja terkkui Maskust! Tääl mä ny taas ole jumppaamassa Kelan päättäjät tyytyväiseks - tai jotain! Viimekertaisesta kuntoutusjaksostani täällä Turun kupeessa on kulunut vuosi, eikä Turun murre osu eikä uppoa minun kielinystyröihini vieläkään, mutta hei halusin kuitenkin yrittää tehdä teihin Turun murteen taitajiin vaikutuksen! ;) Tämä viikko kuluu siis kelatessa hurjan pitkiä käytäviä pitkin karttaa ja aikataulua lukien terapiasta ja tapaamisesta toiseen. Jakso on viime kesäisen kuntoutusjakson toinen osuus ja se sisältää jälleen tuttuja terapeutteja sekä uusia hoitokokeiluja, joten mikäs tässä ollessa. Koti-ikävä kummittelee jo nyt mielessä eikä itkuilta ole vältytty, mutta uskon, että kotona odottava kolmevee on ikävän suhteen paljon reippaampi kuin minä! Eilinen päivä kuntoutuksessa meni koomaillessa aivan liian aikaisesta aamusta johtuen, mutta tänään olenkin saanut kelata senkin edestä tapaamisesta toiseen. Postailu voi jäädä tiiviiksi muodostuneen viikko-ohjelmani vuoksi tällä viikolla vähemmälle, mutta blogiin on pian tulossa postaus pian alkavasta A-murun makuuhuoneen remontista sekä sen ei onneksi täysin vaaleanpunaisesta värimaailmasta!



Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! 



♥: Selina




Mitä suunnitelmia sinulla on tälle viikolle?

perjantai 3. kesäkuuta 2016

A-murun oma kevätjuhla

Koska A-muru on kotihoidossa, hänellä ei ole kevätjuhlaa kuten päivähoidossa käyvillä ikätovereillaan. Se ei kuitenkaan estänyt meitä juhlimasta kevättä ja vastaanottamasta kesää iloiten oman kevätjuhlan merkeissä, kun järjestimme tänään Avustajan kanssa A-murulle leikkimökkiin ihan oman kevätjuhlan, joka sisälsi herkuttelua lättykestien merkeissä ja A-murun toiveesta peli- ja satuhetken.


A-murun oma kevätjuhla oli menestys ja A-muru nautti hurjasti vain häntä varten suunnitellusta kevätjuhlasta. Perheemme kevätjuhlahumu jatkuu taas huomenna, kun pikkusiskoni päättää peruskoulun ja pikkuveljeni saa valkolakin. Pikkuveljen ylioppilasjuhlat ovat olleet mielessäni jo monta päivää leipomispuuhien kautta, Isimies alkaa olla jo sinut samistelija-mutsiksi muuttuneen vaimonsa valitsemasta perheen yhteisestä juhlalookista ja A-muru ei malttaisi millään enää odottaa, että saisi pukea vaatekaapissa olevan prinsessamekon päälleen! Tästä kesä voi alkaa!

Ihanaa juhlapäivää kaikille ylioppilaille ja ikimuistoista ja aurinkoista kesälomaa kaikille lomansa aloittaville!


 

♥: Selina

 

Millaisissa kevätjuhlissa sinä olet ollut?

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Kesälista kesälle 2016


Kesä on virallisesti täällä - ainakin vielä muutaman päivän, jos säätiedotuksiin on luottamista! Alkavan kesän kunniaksi monista blogeista on saanut lukea valtavat määrät erilaisia kesäsuunnitelmia kesälistojen muodossa. Kokosin myös vuosi sitten kesän kynnyksellä perheemme kesälistan, kesän bucket listin, jonka suunnitelmat toteutuivat sateisesta ja osin kylmästäkin kesästä huolimatta ihan kivasti. Mutta mitä suunnitelmia minulla onkaan tälle kesälle, josta on tulossa tietenkin lämmin, ihana ja aivan TÄYDELLINEN - tässä siis tuore kesälista kesälle 2016!

Tänä kesänä...

...aion ostaa (VIHDOIN) uuden objektiivin. Tiedän jo minkä, enkä malta odottaa!

...matkustan ulkomaille - kyllä, vaikka yksin! Uskon kuitenkin, että tuo vastarannan kiiski muuttaa vielä mielensä ja pakkaa myös oman passinsa matkalaukkuuni!
 
...mökkeilemme, saunomme ja rentoudumme. 
 
...aion olla rohkea ja uida järvessä vaikka pelkäänkin kaloja - varsinkin ahvenia!
 
...käymme piknikillä ja retkellä luonnossa.

...juhlimme perheemme ylioppilasta.

...yritämme pitää kasvulaatikkoa ja kesäkukkia hengissä.

...käymme kurkkaamassa, miltä kesä näyttää Muumimailmassa. Niin ja samalla reissulla menemme mahdollisesti moikkaamaan myös Ti-Ti Nallea ja katsastamaan Riitan aina niin muodikkaan permiksen! 
 
...täytämme jälleen pakastimemme kotimaisilla marjoilla. 
 
...menemme festareille - Provinssi täältä tullaan!

...leikimme leikkimökissä. 
 
...käyn vihdoin parturissa! 

...A-muru muuttaa omaan makuuhuoneeseen nukkumaan. Tätä varten vierashuoneemme muuttuu prinsessamme omaksi uni-valtakunnaksi ja se olisi tarkoitus sisustaa hänen korkeutensa mieltymysten mukaisesti...tai ainakin hieman niitä mukaillen!  

JA SIKSI

 ...saamme taas kerran muistutuksen siitä, miksi oli todella hyvä asia, kun emme koskaan alkaneet oman kodin rakennuspuuhiin! A-murun makuuhuoneen tapetti tulee varmasti aiheuttamaan perheemme aikuisissa jälleen kerran kriisin jos toisenkin, olohuoneen tapeteista puhumattakaan! 

...vietämme parisuhdeaikaa. Enkä tarkoita tällä tapettien valinnasta aiheutuvia (varmoja) riitoja, vaan ihan OIKEAA parisuhdeaikaa - siis ihan kahdestaan...ilman lasta...kyllä te tiedätte!


...aion saada hieman väriä vitivalkoisiin sääriini turvautumatta itseruskettavaan! 
 
...käymme hotellilomalla ja katsastamme Etelä-Suomen huvipuistotarjonnan.

...tapaamme sukulaisia ja ystäviä.
 
...grillaamme aivan liian paljon - varmaan joka päivä, jos tarkkoja ollaan!

...vietämme Frozen-fanimme 4-vuotsissyntymäpäiviä, joiden teema ei tule varmasti kenellekään yllätyksenä. Itsehän en ole innostunut Frozen-kakusta tai muutenkaan tarkkaan rajatusta teemasta, mutta mitä sitä äiti ei tekisi lapsensa eteen!
 
...hyökkään romulaatikon kimppuun ja teen vakuutusyhtiön rästihommat.
 
...puuhastelemme kummilastemme kanssa.
 
...A-muru opettelee ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä.

...aion valokuvata paljon.
 
...ostamme jäätelökoneen. Olemme puhuneet Isimiehen kanssa omasta jäätelökoneesta jo pitkään ja nyt kesän kunniaksi perustamme oman jäätelöbaarin keittiöömme! 

...blogikin lomailee, kun bloggaaja kelaa auringonlaskuun ja nautiskelee jäätelöähkystä ja perheajasta.
 
Tänä kesänä olemme onnellisia!

Tämän listan myötä blogi siirtyy hiljalleen kesäaikaan, mutta meidän kesäpuuhasteluja ja vitivalkoisten säärieni rusketusoperaatiota voit seurata Instagramissa nimimerkillä @kunaitikelaablogi! Hyvää, kaunista ja ikimuistoista kesää juuri Sinulle!

 

♥: Selina