tiistai 31. toukokuuta 2016

Sairauteni hyvät puolet

Tiedättekö ne päivät, kun kaikki vastustaa? Päivä on valitettavan usein se masentava maanantai, jolloin arki ja alkavan viikon stressi lyö kasvoille lapsen kaataessa sen ensimmäisen maitolasin tai postin tuodessa jälleen kerran vain kasan laskuja. Yritän parhaani mukaan olla ihmisenä sellainen, joka löytää (vaikka väkisin) asiasta kuin asiasta hyviä puolia - myös sairaudestani. Olen kirjoittanut blogiin paljon siitä, mitä haasteita sairauteni on perheellemme tuonut omaa henkilökohtaista kipua ja väsymystä unohtamatta. Rankimpien kokemuksieni tuominen teille luettavaan muotoon on ollut voimaannuttavaa, mutta samalla niistä kirjoittaminen on tehnyt kipeää  ja siksi osa teksteistä on jäänyt lopulta julkaisematta. Huomasin kuitenkin, että en ole koskaan kirjoittanut sairauteni hyvistä puolista, asioista joita en olisi saanut ilman sairastumista, ja uskokaa tai älkää, niitä on! 


Voimavarana vertaistuki

Se hetki, kun sain kuulla olevani pysyvästi ja vakavasti sairas, koin olevani yksin maailmassa, johon kuului vain kipu ja minä. Suoraan sanottuna elin ensimmäiset vuodet sumussa takertuen perheeseeni ja Isimieheen ja kaataen heidän harteilleen kaiken sen tuskan, jota en enää pystynyt käsittelemään. Havahduin kuitenkin vasta vuosien päästä siihen, että en todellakaan ole Suomen enkä maailman ainoa kipupotilas ja pinnistin itseni äärirajoille ja aloin tutkiskelemaan elämää omaa napaani pidemmälle. Pienellä etsinnällä löysin aluksi netistä tukiryhmiä, joissa pystyin kirjoittamaan tuntojani nimettömänä ja myöhemmin rohkaistuin ja tapasin muita kipuihmisiä ja yllätyin siitä valtavasta voimavarasta, mitä sain heiltä aluksi vain kuuntelemalla ja myöhemmin osallistumalla keskusteluihin. Ilman sairauttani en olisi varmasti koskaan saanut elämääni näin valtavan paljon upeita ihmisiä kuin minulla nyt on! He ovat ehkä kipeitä ja sairaita, mutta sitäkin erityisempiä. Kiitos!

Arvostus ja kiitollisuus

Jokainen ihminen voi sanoa arvostavansa elämää, toista ihmistä, luontoa tai mitä tahansa. Olin sairastuessani vasta viisitoistavuotias nuori, joka arvosti vain saldorajan avautumista ja viikonloppuja poikaystävänsä luona. Toki minut oli kasvatettu arvostamaan elämää, terveyttä ja toisia ihmisiä, mutta todellisuudessa en osannut ikäni puolesta arvostaa mitään niistä - en ymmärtänyt, että jokin näistä asioista olisi mahdollista menettää. Kun sairastuin ymmärsin mitä oli olla terve ja opin arvostamaan jokaista päivää. Enää perinteinen nuhakuume ei kaatanut minua sängyn pohjalle tai pilannut päivääni, koska onnistuin kuntouttamaan dystoniasta ja spastisuudesta koukkuun vääntyneet käteni jälleen toimintakykyisiksi tai selvisin kolmannesta selkäleikkauksesta. Sairastuminen oli ehkä kova koulu oppia arvostamaan elämää ja terveyttä, mutta minun silmäni se avasi ja olen siitä päivittäin kiitollinen!

Intohimona bloggaus

Se pelottava julkaise-nappi ja kaikki pelot osoittautuivat täysin turhiksi, kun kelasin blogimaailmaan omana itsenäni, mutta silti hieman varoen. Blogi on ollut minulle paikka, johon olen purkanut tuntojani välillä raadollisenkin rehellisesti, josta olen saanut tukea ja jonka kautta olen itkenyt, nauranut ja elänyt. Ilman sairauttani, en olisi varmasti koskaan aloittanut näin avointa blogia. Minulla ei olisi ollut rohkeutta eikä välttämättä mitään mistä kirjoittaisin. On upea tunne, että vain avoimuudellani olen saanut aikaan jotain hyvää lukijoille, jotka ovat saaneet voimia teksteistäni ja kokemuksistani. Intohimona bloggaus tuli yllätyksenä - en uskonut, että jäisin tähän koukkuun, mutta niin kuitenkin kävi. Rakastan bloggausta ja se on jälleen yksi asia, minkä sairaus on minulle antanut. Ilman sairauttani blogin nimikään ei olisi se mitä se nyt on - toisaalta voisinhan kelata täällä blogimaailmassa pyörätuolin sijaan ihan vain elämää!

Mahdollisuus ennakkoluulottomaan kasvatukseen

Koska A-murun äitinä olen kelannut hänen syntymästään asti, hän ei tiedä muunlaisesta äidistä tai vanhemmuudesta. A-muru on oppinut nuoresta iästään huolimatta sen, että ihmiset ovat erilaisia ja siksi hän on jo nyt voinut osaltaan näyttää ikätovereilleen mallia siitä, että liikuntavammainen henkilö ei ole pelottava, erilainen tai outo. Vaikka luonnollisesti toivoisin A-murulle normaalia lapsuutta, koen että sairauteni mahdollistaa hänen kasvunsa avoimemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi aikuiseksi, josta voin olla jonain päivänä hurjan ylpeä!

Parasta sairastumisessani on kuitenkin se hetki, kun ymmärsin, että pystyn sittenkin elämään suhteellisen normaalia elämää.
Se hetki oli pysäyttävä ja helpottava. Silloin ymmärsin, että tulisin sairaudestani huolimatta nauttimaan elämän ihanista ja kauniista asioista aivan samalla tavalla kuin ennen. Tulisin nauramaan, kokemaan uusia asioita ja olemaan onnellinen. Sairaus pysäyttää aina ja se ottaa ihmiseltä paljon, mutta se voi myös antaa, jos pystyy hyväksymään sen sellaisena kuin se on itseään ja persoonaansa unohtamatta!

 

♥: Selina

 


lauantai 28. toukokuuta 2016

Oi miksi, oi miksi?!

Olen jälleen pohtinut elämän pieniä suuria asioita, kuten MIKSI...

...se lähikaupan kassajono on aina just se paikka, jossa lapsi avaa suunsa ja kysyy ne kysymykset, joita ei tarvitsisi kysyä kovaan ääneen? Viimeisin kauppareissu: "Äiti, miksi tuolla tädillä on housunlahkeet katki?". Edessämme oli HYVIN nuori tyttö, jolla oli tämän nuorehkon äidin silmiin aivan liian lyhyet shortsit.

...lelut pakataan sellaisiin pahvipakkauksiin, että edes vanhemmat eivät saa niitä ilman saksia auki? Pahinta on se, kun joihinkin pakkauksiin tarvitaan perinteisten Fiskarsien lisäksi myös ruuvimeisseli! Siinä vaiheessa täytyy kyllä toistaa kovaan ääneen: Oi miksi,oi miksi?!
 



...kohta on taas pimeä ja ahdistava syksy? Okei minun tarvinnee hieman avata tätä virkettä! Kaikkihan sen tietää, että Suomen kesä on yhtä lyhyt kuin k-e-s-ä kirjaimina, eli Wikipediankin mukaan vain neljä (ehkä) aurinkoisempaa ja lämmintä kuukautta plus hyttyset, surulliset hukkumistilastot ja mahdollisten helteiden aiheuttama tilastollinen piikki alkoholin kulutukseen. Siksi tänä vuonna kesän alkaessa jo toukokuussa onkin hyvä aika kriiseillä valmiiksi väistämätöntä eli syksyllä alkavaa pimeyttä, piiskaavaa veisadetta ja luonnon kuolemista - isotuomipihlajammekin on jo pudottanut kukkansa, eli SE on jo alkanut! Pienen kriiseilyn jälkeen voikin sitten nauttia termisestä kesästä ja osassa Suomea niistä neljästä Luontoäidin tarjoamasta kuukaudesta, jolloin tilastollisesti vuorokauden keskilämpötila pysyy +10  °C yläpuolella!


...sen täydellisen 5 minuutin kananmunan keittäminen on aina niin vaikeaa? Kananmuna hajoaa joka kerta jättäen jälkeensä keitinveteen valkuaisrihmaa ja iljettävää vaahtoa...niin ja se kuoriminen!

...jokaisella aterialla kaatuu vähintään kerran maitolasi.

...minua ällöttää Magnumin telkkarimainos? Mainoksen korostettu ja liioitellun nautinnollinen jäätelön puraisun ääni tuntuu luissa ja ytimissä asti - hyi! Mutta ei se mitään, tykkäänkin enemmän Classic-jäätelöistä!


 ...Instagram koukuttaa? Saatan OIKEASTI katsoa jopa tunnun sängyssä niitä 30 sekunnin videopätkiä, joissa joku kuorruttaa kakkuja, viipaloi vesimelonin uudella ja innovatiivisella tavalla tai lakkaa kynsiään! Voi en tiennytkään, että jäin näin paljosta paitsi Lumia-aikana, kun Insta ei kiinnostanut!

...silloin, kun pitäisi olla jo nukkumassa ei nukuta yhtään?!


Olen pähkäilyt blogissani aiemminkin elämän pieniä suuria asioita ja niitä pääset lukemaan tästä!

 

♥: Selina

 


Mikä asia sai sinut viimeksi päivittelemään Oi miksi, oi miksi?

perjantai 27. toukokuuta 2016

Meille kuuluu hyvää + jännittävä Periscope-lähetys

Mitä Sinulle kuuluu juuri nyt? Olen viime aikoina blogien lukemisen sijaan nukkunut pitkiä yöunia - kevätväsymys ei ole tullut yksin! Minua on oikein harmittanut, kun olen aivan pihalla blogimaailman kuulumisista ja siksi ajattelinkin pyhittää tulevasta viikonlopusta aikaa blogeille - vaikka nipistäen niistä yöunista, jos en muuten (muka) ehdi! Tästä syystä haluankin kiittää kaikkia teitä ihanan aktiivisia lukijoita kaikista kommenteista, mitä olette blogiini jättäneet! Jokainen niistä on ollut merkityksellinen, vaikka vastaamisessa joskus kestääkin luvattoman kauan. Kiitos!



Meille kuuluu hyvää ja kevään kutkuttava tunne on väsymyksestä huolimatta jatkunut aina tähän toukokuun viimeiseen kokonaiseen viikkoon asti! Tuntuu ihanalta ajatella, että jo viikon päästä juhlitaan pikkuveljeni ylioppilasjuhlia ja pian alkaa myös Isimiehen odotettu kesäloma ja sen 100 ja 1 suunnitelmaa. Näistä suunnitelmista lisää myöhemmin! Kesälomamme alkaa kuitenkin jälleen samoissa merkeissä kuin viime vuonna, kun matkustan kesäkuun alussa viikon mittaiselle  kuntoutusjaksolle Maskun neurologiseen kuntoutuskeskukseen kuuntelemaan aina niin hupaisaa Turun murretta ja jumppaamaan niska limassa Kelan tädit taas tyytyväiseksi! Ennen Kelan tarjoamaa täyshoitoa minulla on kuitenkin vielä monta rautaa tulessa ja tänäänkin keittiössämme on käynyt aamusta alkaen kuhina, kun olen kuorruttanut lauantaina juhlittaviin valmistujaisiin suklaakakkuja. Leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni näin paljon kakkuja samoihin juhliin ja laskin äkkiseltään, että kermaa näihin kakkuihin upposi 27 dl, suklaata yli kilo(!) ja kananmunia 32 - aika hurja määrä kaloreita, jos uskaltaisin alkaa niitäkin laskemaan! Huomenna näistä kakuista herkuttelee vastavalmistunut rakennusinsinööri ja  hänen vieraansa. Toivon sydämestäni, että kakut maistuvat yhtä suklaiselta kuin näyttävät!

Lauantai tulee olemaan myös perheellemme mukava päivä, koska saamme erittäin odotetun vieraan. Muistatteko Annan, joka vieraili blogissani kokemuksia ja kohtaloita-sarjassa, jossa hän jakoi teille lukijoille koskettavan tarinansa CRPS:n runtelemassa kehossa? Olemme viestitelleet Annan kanssa jo pitkään Facebookin kautta ja nyt vihdoin tapaamme ensimmäistä kertaa. On todella jännittävää tavata ihminen, joka oikeasti ymmärtää miltä tuntuu olla sairas ja kärsiä hermokivusta, ja samalla luonnollisesti tavata myös ihminen sairauden, blogin ja lukuisien viestien takaa. En malta odottaa yhteisiä juttutuokioitamme ja sitä mitä kaikkea viikonloppu tuokaan tullessaan! Yhden asian paljastan teille kuitenkin jo nyt. Oletteko kuulleet Periscopesta? Jos ette, niin ei se mitään, koska minäkään en ollut kuullut koko palvelusta ennen Annan kanssa keskustelua! Periscope on Twitterin omistama suoratoistopalvelu, jossa voi seurata reaaliajassa käyttäjien livelähetyksiä ja nyt lauantaina myös meidän yhteislähetystä - jännittävää! Yhteisen lähetyksemme katsomiseen ei tarvitse muuta kuin omistaa jokin mobiililaite ja seurata Annan kirjoittamia ohjeita. Toivottavasti näemme lauantaina Periscopessa ja käykää kurkkaamassa myös Annan mielenkiintoinen Lusikoita Kiitos.-blogi! 


Lähetyksen katsoaksesi tarvitset mobiililaitteen, jolle on ladattuna Periscope sovellus. Ladattuasi sovelluksen, tee itsellesi käyttäjätunnus. Kun avaat sovelluksen, klikkaa kolmen henkilön näköistä kuvaketta alareunassa. "Henkilöt" kohdasta klikkaa suurennuslasia, ja kirjoita hakukenttään Lusikoitakiitos. Klikkaa a.:n profiilia ja ryhdy seuraajaksi. Lähetyksen alkaessa saat ilmoituksen siitä puhelimeesi, mikäli olet sallinut sovelluksen ilmoitukset. Voit myös lähetyksen jo alettua tulla katsojaksi, avaat vain sovelluksen ja klikkaat käynnissä olevaa lähetystä (mikäli siis aloit seurata a.:ta).

Tervetuloa! Selina & a. https://help.periscope.tv  


Ihanaa viikonloppua juuri Sinulle!


 

♥: Selina

 


torstai 26. toukokuuta 2016

Minä, samistelija-mutsi

Kun Gaudeamus igitur kajahtaa reilu viikon päästä Suomen lukioissa, meidän perhe samistelee! Ennen kuin minusta tuli äiti, muistan katsoneeni identtisen kaksosuuden "traumatisoimana" lievästi kieroon perheitä, joiden juhla-asut sopivat niin sävyjen kuin kuosien suhteen yhteen - samistelijoita. Toisena puolikkaana olin toki tottunut vauvasta alakouluikäiseksi pukeutumaan samanlaisiin vaatteisiin kuin kaksossiskoni, mutta ehdoton rajani samistelussa tuli vastaan vanhemman ja lapsen yhtenevässä pukeutumisessa. Muistan päättäneeni pahimpien pukeutumiskriisien aikana, että minusta ei tule koskaan samistelija-mutsia, vaan lapseni ja varsinkin mieheni juhlatyylit tulevat olemaan täysin erilaisia kuin minun. Mutta kuinkas sitten kävikään, kun etsimme juhla-asuja kevään tärkeimpään juhlaan...MERKKASIN perheeni!

Äidin lohenpunainen mekko: Flower by charm's paris, Halonen / Isän LOHENPUNAINEN rusetti: Matex, Pukumies / 
Tyttären LOHENPUNAINEN mekko: E Girl, Halonen / 


Tänä keväänä myös pikkuveljeni saa painaa muiden ylioppilaiden tavoin päähänsä valkolakin. Vaikka minulla on muitakin sisaruksia, pikkuveljelläni on aivan erityinen paikka sydämessäni ja siksi hän on myös A-murun kummisetä. Pikkuveljeni on ollut A-murun syntymästä lähtien aivan mahtava ja osallistuva kummisetä ja hän on myös A-murulle valtavan tärkeä. En malttaisi enää odottaa, että pääsen katsomaan ylpeänä isosiskona pikkuista veljeäni, joka ei tosin ole enää kovin pieni vaan ihan aikuinen mies jo, hakemassa sitä kolme vuotta odotettua valkolakkia ja ylioppilastodistusta, ja hymyilemässä ylpeänä muiden ylioppilaiden kanssa! Samistelumekot tyttären kanssa tai ei, pitkästä helmasta tulee olemaan paljon hyötyä, koska itku tulee varmasti useita kertoja juhlapäivän aikana!

Onnea rakas V, olen sinusta hurjan ylpeä!


♥: Selina


Löytyykö sieltä muita samistelijoita niin arkeen kuin juhlaan?

tiistai 24. toukokuuta 2016

Iloa jättisaippuakuplista + ohje

Meillä oli lauantaina hurjan hauskaa, koska...






 ...meillä oli jättisaippuakuplia! 
 
Jättisaippuakupliin tarvitaan hieman enemmän kuin yksinkertainen saippuavesiseos - pelkkä Fairy ei riitä, vaikka hyvää tavaraa onkin! Siksi Isimies saikin leikkiä ihan luvan kanssa keittiössämme kemistiä ja lopputuloksena olikin oikein näpsäkkä saippualiuos jättisaippuakuplia varten. Jättisaippuakupliin tarvittava saippualiuos syntyi vain muutamasta raaka-aineesta, jotka ovat ihan jokaisen keittiökemistin saatavilla!



Jättisaippuakupliin tarvitset:

- Kannellinen iso astia tai ämpäri
- 3 litraa vettä
- 500 g sokeria
- 0,5 dl tapettiliisterijauhetta
- 2,5 dl Fairya

1. Kiehauta vesi ja liota sokeri siihen. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

2. Kaada huoneenlämpöiseksi jäähtynyt sokerivesi ämpäriin ja lisää siihen liisterijauhe ja Fairy.

3. Sekoita seos tasaiseksi ja anna tekeytyä yön yli.


Pikkuniksit: Saippuakuplaseosta voi myös värjätä elintarvikeväreillä, jolloin saippuakuplista tulee näyttävämpiä. Saippuakuplaseos säilyy suljetussa astiassa kuukausia, mutta varaudu tekemään pian uusi satsi, koska jättisaippuakuplat ovat koukuttavan kauniita myös aikuisten mielestä!

Saippuakuplista ei voi olla pitämättä ja siksi myös A-muru oli jättisaippuakuplista innoissaan. Saimmekin käytettyä yhdellä kertaa melkein kaiken Isimiehen valmistamasta saippualiuoksesta, mutta ei hätää, uusi satsi on jo tuloillaan!

Iloisia hetkiä jättikuplien kanssa!

 

♥: Selina

 

 

Innostuitko sinäkin jättisaippuakuplista?

Jättisaippuakuplien ohje ja vinkkejä Yle.fi.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Joskus huono äiti

Havahduin jälleen tunteeseen, joka oli lyödä minulta ilmat pihalle leikki-ikäisen kaataman maitolasin äärellä - en ole ollut hetkeen sellainen äiti kuin haluaisin olla. Olen ollut viime aikoina poikkeuksellisen stressaantunut ja väsynyt ja se on näkynyt elämäni kaikissa osa-alueissa ja valitettavasti myös siinä tärkeimmässä, äitiydessä. Kiukuttelen ihan niistä arkisistakin asioista kuin uhmaikäinen, tarjoilen ruoan lapselleni ennemmin jäähtyneenä, kun en jaksa enää maanitella A-murua syömään, unohtelen asioita, sanon useammin "ihan kohta" kuin "rakastan sinua", en osallistu lapseni tärkeisiin leikkihetkiin kuten ennen ja kaiken lisäksi (lohtu)söin juuri tyttäreni viimeisen Paula-vanukkaan - sen jossa on suklaahippuja, A-murun suosikin! Voihan...jotain rumaa, kiellettyä ja täysin sopimatonta kotiäidin suusta!


Mietin itse itseni lyömänä, millainen äiti haluaisin olla. No tietenkin kuten muut osallistuvat, iloiset, pullantuoksuiset ja muutenkin täydelliset äidit, mutta todellisuudessa useammat äidit taitavat täydellisyyden tavoittelusta huolimatta olla ihan vain niitä keskivertoja äiti-ihmisiä kuten minä - täydellisyys on ehdottomasti liikaa pyydetty ruuhkavuosien ja sotkevan leikki-ikäisen kanssa. En kuitenkaan usko, että olen ainoa äiti, joka oikaisee on sitten kyse kasvatusperiaatteista tai karkin syömisestä, syyttää itseään lapsen vahingoista tai korottaa ääntään tarpeettomasti. Päätinkin antaa itselleni jälleen kerran anteeksi ja keskittyä elämän hyviin puoliin! Paula-vanukasta saa aina kaupasta lisää eikä A-muru ole ainakaan tähän mennessä mennyt rikki edes niistä tarpeettomista äänen korotuksista. Äitinä olo on välillä ihan kamalaa, mutta mielestäni hyvä äiti pystyy myöntämään olevansa joskus huono ja siksi minäkin olen joskus huono äiti!

Aurinkoista viikkoa!


♥: Selina


sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Onnellisen parisuhteen salaisuus

Vaikka sanotaan, että onni on tässä ja nyt, palaan aika ajoin ajassa taaksepäin muistelemaan niitä elämän onnellisia pieniä ja suuria hetkiä, joita olen kokenut Isimiehen kanssa. Muistelen päivää, jolloin tapasin ensimmäistä kertaa punatukkaisen pojan, joka soitti kitaraa ja tuntui heti tutulta ja turvalliselta, vaikka emme olleet koskaan ennen tavanneet. Muistelen hymyillen sitä ensimmäistä varovaista pusua, käsi kädessä kävelyä, haaveilua yhteisestä tulevaisuudesta ja sitä hetkeä, kun hän sanoi ensimmäistä kertaa rakastavansa minua. Muistelen kiitollisena myös hänen kosintaansa, meidän häitä ja sitä, kun näin hänet ensimmäistä kertaa pitelemässä yhteistä lastamme. Juuri silloin en olisi voinut olla onnellisempi enkä voisi olla nytkään - onni on tässä ja nyt, mutta myös muistoissa!


Parisuhteemme saavutti talvella alkavan teini-iän, olemmehan olleet yhdessä  jo uskomattoman onnelliset ja samalla myös rankat 13 vuotta. Näiden vuosien aikana olemme saaneet kasvaa yhdessä aikuisiksi, mutta silti rakkautemme ja toistemme kunnioitus on pysynyt samana siitä teini-iän ihastumisesta ja niistä ujoista pusuista aina tähän hetkeen saakka. Mikä sitten on meidän (sairaan) onnellisen parisuhteen salaisuus? Jos jätetään loput tahmeasta siirapista DanSukkerin purkkiin, niin mielestäni onnellisen parisuhteen salaisuus on avoimuus, rehellisyys, arjen pienet ilonaiheet, kunnon riitely ja huumori. Olemme olleet suhteemme alusta lähtien hyvin avoimia toisiamme kohtaan - olemme kiukutelleet, kun kiukuttaa ja iloinneet yhdessä, kun on ilonaiheita. Mielestäni parisuhteessa on tärkeää muistaa nauttia myös niistä arjen pienistä hetkistä ja siksi en ole koskaan voinut olla hymyilemättä, kun Isimies kantaa minua rappusissa, koska silloin saan ihan luvan kanssa painaa pääni hänen rintaansa vasten ja olla hänen lähellään. Luonnollisesti myös ritarillinen efekti tekee näistä tilanteista aika romanttisia, vaikka uljas ritarini ei välttämättä ajattelekaan asiaa niin kantaessaan minua kolmanteen kerrokseen käsivarsillaan! Onnellinen parisuhde tarvitsee sopivassa suhteessa myös riitelyä. Häälahja-astiaston hajottaminen astia kerrallaan sopii ehkä jollekin, mutta meillä toimii parhaiten kunnon murjotus, räjähdys ja sitten sovinto. Okei, ehkä murjotan vielä vähän räjähdyksen jälkeen, mutta pieni extramurjotus saa sovinnonkin kestämään pidempään!



Kiitos Isimies, että teet minusta onnellisen! Onnellista sunnuntaita meille ja teille kaikille!

 

♥: Selina

 

Mikä on sinun mielestäsi onnellisen parisuhteen salaisuus?

lauantai 21. toukokuuta 2016

Kesän helppo herkku: jäätelötacot

Pian alkava kesä ja kesän helteet, mikä ihana syy herkutella! Selasin eräänä iltana jälleen kerran koukuttavaa Instagramia ja kohdalleni osui video, jossa valmistettiin minulle aivan uudenlaista jälkiruokaa, jossa yhdistyi rapeus, pieni suolaisuus, suklaa ja herkullinen jäätelö. Kaikki aidot herkkusuut ymmärtävät tässä kohtaa, ettei lopputulos voi olla huono! Videossa valmistettiin siis suklaakuorrutteisia tacoja, jotka koristeltiin värikkäillä strösseleillä ja täytettiin lopuksi  herkullisella jäätelöllä.


1. Sulata suklaa mikrossa.

2. Levitä suklaata sopivan paksu kerros tacokuorien pinnalle ja pyöräytä reuna strösselissä tai mantelirouheessa.
 

3. Laita tacot lautaselle suut alaspäin ja nosta pakastimeen jähmettymään noin 5 minuutiksi.

4. Täytä suklaiset tacokuoret haluamallasi jäätelöllä ja koristele herkku esim. kinuskikastikkeella, strösselillä tai marjoilla. 

5. Herkuttele ennen kuin jäätelö ehtii sulaa!

Jäätelötacot valmistuivat nopeasti ja kelpasivat meidän perheen kriittiselle makuraadille oikein hyvin. Makuraatini kuitenkin haluaa huomauttaa, että tacot ovat uskomattoman vaikeita syödä siististi on niissä täytteenä sitten kylmää jäätelöä tai herkullinen ja sopivan tulinen chili con carne!

Herkullista lauantaita!

 

 

♥: Selina

 



Maistuisiko sinulle jäätelötacot?

perjantai 20. toukokuuta 2016

A-muru muuttaa!

Nyt olen valmis - A-muru muuttaa omaan makuuhuoneeseen! Olen hänen vauva-ajoistaan lähtien halunnut pitää ainokaiseni lähelläni, mutta viimeaikoina jo isoksi tytöksi kasvaneen A-murun yöunet ovat alkaneet häiriintyä meidän aikuisten myöhäisemmästä nukkummaanmenosta sekä Isimiehen aikaisista työaamuista. Minulla on äitinä hyvin ristiriitaisia ajatuksia A-murun omaan makuuhuoneeseen muuttamisesta. Toisaalta on ihana päästä sisustamaan pienen prinsessan valtakuntaa yläkerran toiseen makuuhuoneeseen, mutta toisaalta minusta tuntuu hurjan haikealta luovuttaa isopieni tyttäreni omaan huoneeseen öiksi. On se jo aikakin, tiedän, mutta luulen, että saatan nukkua patjamajoituksella ensimmäiset yöt yläkerran pienessä aulassa ennen kuin olen täysin varma, että tyttäremme varmasti pärjää omassa huoneessaan. Äää, mihin tämä aika oikein kuluu?!

Koska omaan makuuhuoneeseen muuttaminen on myös A-murulle iso juttu, hän saa luonnollisesti osallistua huoneen sisustamiseen. Mutta millaisen makuuhuoneen A-muru sitten haluaa?

"Mun huoneessa pitäisi olla äiti hyppysukat. Niillä voi yltää ottamaa oikeita pilviä! Sitten haluaisin mun huoneeseen sellaisen pinkin palloteltan. Sitten sängyn, sohvan, valot ja maton. Sitten siellä on myös poppareita, jos jollain tulee popparinälkä!"

Hyppysukkia ja oikeita pilviä lukuun ottamatta A-murun toiveet makuuhuoneen suhteen ovat hyvin toteuttamiskelpoisia. Inspiroiduimme A-murun kanssa tulevan makuuhuoneen sisustusfiilikseen Jollyroomin sivuilla, josta löytyy lastentarvikkeiden lisäksi laaja valikoima lastenhuoneen sisustustuotteita ja A-muru löysikin sieltä monta suosikkia!


 
A-murun tulevan makuuhuoneen värimaailma tulee hyvin todennäköisesti mukailemaan kollaasin tuotteiden vaaleanpunaista linjaa. Kalusteet tulevat kuitenkin olemaan huomattavasti neutraalimpia kuin A-murun kollaasin prinsessapläjäys, koska tavoite olisi se, että makuuhuoneen sisustus sopisi myöhemmin myös kouluikäiselle tytölle. Alakerran leikkihuoneesta yläkerran makuuhuoneeseen siirtyy ainakin lipasto, Brion leikkikeittiö ja Ikean pöytä ja tuolit, mutta osa leluista, kirjoista ja peleistä tulee jäämään alakerran leikkihuoneeseen arkea helpottamaan. En malttaisi enää odottaa Isimiehen kesäloman alkua, että pääsemme valitsemaan tapettia, maaleja ja kokoamaan yläkerrassa vielä paketeissa odottavia kalusteita. Siitä olen kuitenkin varma, että huoneesta tulee ihana ja varmasti A-murun näköinen! 

 

 ♥: Selina

 


Millainen on täydellinen lapsen makuuhuone?

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Let's speak english!

My little girl loves english! Siis hän, neiti kohta neljävee, kyselee minulta ajasta ja paikasta riippumatta mitä suomenkieliset sanat ovat englanniksi. Värit ja numerot onnistuvat minultakin, mutta yritä nyt sitten keskellä marketin sukkahousuhyllyä yhtäkkiä kaivella lukion kutosen enkulla sana sukkahousut nolon suppeasta päänsisäisestä suomi-enkku sanakirjasta, jonka sanamäärä on varmasti tipahtanut jo alakoulutasolle! Vastauksen lapseni kysymykseen antoi huomattavasti nopeammin ja helposti ystäväni Google naputeltuani hänen esittämän kysymyksen sinne. Sana sukkahousut taipui enkuksi tietenkin naurettavan helposti, tights, jos jotain kiinnostaa. Aina voi oppia uutta!

Nettisanakirjan selaamisen jälkeen aloin miettiä, kuinka ruosteessa englantini onkaan. Muistan vielä pari vuotta sitten selvinneeni Turkin lomaparatiisissa hyvin englannillani ja nauraneeni isälleni, joka tilasi lohta ja valkoviiniä ihan itse; "I would like to have salmonella and white wine, please.". Salmonellaa hän ei onneksi sillä reissulla saanut, mutta sen sijaan tarjoilijalta ja koko perheeltä isot naurut! Nyt hän varmasti muistaa aina, että lohi on salmon ja salmonella on vain sen mahdollinen ja äärimmäisen ikävä seuraus. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että tämä voisi tapahtua nyt minullekin. Pystyn jopa näkemään tyttäreni nauramassa minulle ihan vastaavassa tilanteessa, koska hän osaa jo nyt tervehdykset englanniksi sekä kertoa minulle suloisesti ääntäen, että lohi on väriltään pink ja hänen pupu-paitansa on äidin uuden lempivärin värinen, yellow!

Mutta mistä lähes kielitaidottoman äidin tyttären kiinnostus englannin kieleen sitten johtuu? A-murulla on muutamia kaksikielisiä ystäviä, joista ihana Kikkara on saanut osansa A-murun enkkukärpäsen puremasta. Kun lapsemme tapasivat ensimmäistä kertaa, huomasin heti, että A-muru oli hurjan kiinnostunut Kikkaran ja hänen isänsä keskusteluista, joihin hän yritti osallistua skottienkun sijaan siansaksalla. Hauskinta kuitenkin on se, että aina kun en heti tiedä tai muista jonkin sanan englanninkielistä vastinetta, hän toteaa ettei se haittaa, koska hän voi kysyä Aaronilta! Onneksi löysin A-murun enkkukärpäsen puremaa ja minun paniikkia helpottamaan kirjakaupasta suloisen englanti-suomi kuvasanakirjan. Kirjassa on 1000 sanaa ja niille myös kuvalliset vastineet, joten niiden kanssa riittää tekemistä pitkäksi aikaa. Kirja sisältää myös kivoja tarroja, joiden liimaamisen ohella A-muru lausuu tarran kuvaaman sanan suloisesti englanniksi. Toivon, että tämän kirjan myötä A-murun kiinnostus kieliin lisääntyy ja siten omena putoaisi tulevaisuudessa TODELLA kauas tästä kielitaidottomasta puusta ja vierisi vielä mäkeä alas!



 

♥: Selina

 


maanantai 16. toukokuuta 2016

Perheblogit.fi - uusi blogiyhteisö, uusi blogikotini

Minulla on teille jännittäviä uutisia! Tänään päivänvalon jännittävässä, alati muuttuvassa ja kehittyvässä blogimaailmassa näki uusi blogiyhteisö nimeltään Perheblogit.fi. Perheblogit.fi on blogiyhteisö, jonka taustalla vaikuttaa Suomen kokeneimpia media-alan ammattilaisia, joiden kanssa me bloggaajat kehitämme Perheblogit-yhteisöä tarjotaksemme lukijoille kivoja lukuelämyksiä, inspiraatiota sekä vertaistukea perhe-elämän pyörteisiin.


Perheblogit.fi:n blogeista löydät suurperheen arjesta kertovia postauksia, postauksia matkustelusta, leikeistä ja siitä ihanan tavallisesta perhearjesta - niin ja minut! On ollut ilo päästä mukaan rakentamaan uutta blogiyhteisöä ja saamaan arvokasta oppia bloggaamisesta sekä tutustua Perheblogit.fi:n ihaniin äiteihin! Niin ja lisää on vielä luvassa, koska tämä on vasta alkua! Tervetuloa siis lukemaan hieman erilaista, mutta silti aivan tavallista perhe- ja lifestyleblogiani myös Perheblogit.fi-sivustolle. Perheblogit.fi löytyy myös Facebookista, Instagramista ja kannattaa kurkata myös lapsiperheille järjestettävät tapahtumat Perheblogit.fi:n kalenterista!

Me Perheblogit.fi:n äidit:

♥: Selina


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Tekemistä sadepäivään: tulostettavia tehtäviä lapsille

Tiedättekö tunteen, kun kuulette lapsenne suusta lauseen, joka kertoo selkeästi, että hänellä on tylsää, mutta samalla nostaa myös teidän verenpainetta kuullessanne sen yhden sateisen aamupäivän aikana ainakin 10 kertaa? Minulla ei ole MITÄÄN tekemistä!


Olen huomannut, että mitä enemmän A-murulle on kertynyt vuosia mittariin, sen vaikeampi hänelle on keksiä järkevää tekemistä. Enää ne äidin erikoiset ja kikka kakkoset eivät ole A-murun mielestä niin mielenkiintoisia ja koska värityskirjat on väritetty kannesta kanteen, tehtäväkortit osataan ulkoa ja Lego -tornia pitkin voisi kiivetä jo yläkertaan asti, on aika etsiä uutta tekemistä internetin ihmeellisestä maailmasta. Tiedän, että lasten ruutuajasta ja internetin käytöstä on puhuttu ja kirjoitettu paljon, ja ehkä semisti kärjistäen lapset eivät enää synny satunnaisesti perätilassa tai käsi poskella, vaan älypuhelin kourassa ja tabletti toisessa! Myös kohta neljävuotias tyttäremme osaa käyttää älypuhelinta ja perheemme iPadia, mutta en koe, että valvotussa kotikäytössä näistä pienistä hetkistä älylaitteiden kanssa olisi koitunut hänelle suurempaa haittaa morkkistelustani huolimatta. Kuitenkin näin sadepäivänä, ja Suomen kesän tuntien monena tulevana, leikki-ikäinen tuskastuu tekemisen puutteeseen hyvin nopeasti ja siksi mukavaa tekemistä olisi hyvä olla takataskussa aina valmiina. Mutta mitä tekemistä se pahamaineinen internet voisi tarjota sadepäiviin ilman ruutuun tuijottamista ja morkkista?

Internetistä löytyy monia sivustoja, joista voi tulostaa erilaisia tehtäviä eri-ikäisille lapsille. Pelkästään Googlen kuvahakuun naputeltu yksinkertainen hakusana Tehtäviä lapsille toi näytölleni valtavan määrän väritys- ja sokkelotehtäviä, joiden kanssa kuluisi varmasti sadepäivä jos toinenkin!  Coloring Book-sivustolta löytyy väritystehtäviä aina iki-ihanista Disneyn hahmoista juuri leffateattereissa pyörivään Angry Birdsiin. Kuvat voi tulostaa vaivattomasti suoraan nettisivuilta ja enää täyteen väritetyt värityskirjat eivät haittaa, kun uutta väritettävää löytyy usein päivittyviltä sivulta aina lisää! Myös kotimainen Muumivaipat tarjoaa kivoja Muumi-aiheisia tulostettavia värityskuvia. Värityskuvat voi ladata vaivattomasti Muumivaippojen puuhasivuilta omalle tietokoneelle PDF-tiedostona ja tulostaa myöhempiä värityshetkiä varten. Kannattaa kurkata myös Touhula liikuntapäiväkotien Touhua-sivun tulostettavat värityskuvat ja tehtävät sekä mitä Perhekerho-sivuston Mini-Eskari, Nalle Puh ja Ötö ja Toukkis tarjoavat perheen pienemmille ja myös vähän isommille lapsille. 

Mukavia sadepäiviä näiden kivojen tehtävien parissa!


 

♥: Selina

 




perjantai 13. toukokuuta 2016

APUA - kotimme häpeäpilkut!

Tunnetteko tekin joskus sen terävän kateuden piston, kun näette blogeissa niitä täydellisiltä vaikuttavia lapsiperheiden koteja? Kuvissa tavarat ovat kauniisti paikoillaan, sohvatyynyt ojennuksessa ja kaiken lisäksi kodeissa on myös siistiä ja puhdasta. Todellisuus on monesti blogikuvia karumpi, vaikka uskon, että on myös perheitä, joiden kodit näyttävät ihan oikeassakin elämässä kuin upeimman sisustuslehden kansikuvalta!

Olen aina ollut aikamoinen siisteyshullu, mutta näkisittepä äitini! Olen siis saanut jääräpäisyyteni lisäksi tämän piirteen äidinmaidossa - hah! Kuitenkin reilu vuosi sitten siisteyshulluuteeni tuli muutos ja se oli blogi. Bloggaaminen on vaikuttanut elämääni paljon, mutta suurin muutos on tullut jopa pakonomaiseen siivoiluun ja jatkuvaan paikkojen järjestämiseen. Nykyään iltaisin aikani kuluu koneella blogimaailmassa kelaillessa eikä enää keittiön tasoja puunatessa, joka oli minulle suorastaan pakkomielle. Blogista ja hulluuteni laantumisesta huolimatta kotonamme on aina perussiistiä, eli yllätysvieraat ovat tervetulleita ihan sisälle asti ilman 5 minuutin hysteeristä siivousta tai tekosyitä nauttia kahvit säästä riippumatta terassilla suljettujen kaihtimien ja ovien takana. Tästä ei kuitenkaan voi kiitellä itseäni, vaan Avustajaa ja Isimiestä - kroppani kun ei ole suursiivoukseen taipunut vuosiin.


Törmäsin pari päivää sitten Arjen miljonääri -blogissa postaukseen, jossa rohkea Johanna esitteli lukijoille hänen kotinsa kipupisteen. Olin aiemmin lukenut vastaavanlaisen postauksen myös Katjan Optimistia ja energiaa -blogista ja taputtanut hiljaa itseäni olalle ja nauttinut hetken siitä tiedosta, että emme ole ainoita, joiden kodista löytyy jotain salaista, piilottamisen arvoista ja ehkä jopa hävettävää - kodin häpeäpilkku. Tämän vuoksi ajattelin ottaa Katjan ja Johannan esimerkistä mallia ja ravistella blogimaailmaa kotimme häpeäpilkuilla. Vapiskaa blogimaailman siisteyshullut! Ja äiti, jos luit postauksen tähän asti, niin nyt olisi hyvä hetki sulkea kone, eikä avata sitä ennen huomista!

THE ROMULAATIKKO:




Kuka voi oikeasti rehellisesti myöntää, että ei omista romulaatikkoa tai edes jotain siihen verrattavissa olevaa? Romulaatikko on paikka, johon tungetaan kaikki - siis aivan KAIKKI! Meidän romulaatikko on syönyt ainakin miljoona kuulakärkikynää, jotka ovat ärsyttävän usein miehen työstä johtuen punaisia. No saanpahan ainakin toteuttaa haaveammattiani kirjoittaessani kappalistaa punakynällä kuin paraskin kansankynttilä! Romulaatikko imaisee sisäänsä usein myös lipaston päälle kertyneet kolikot, huulirasvat, avainniput ja sinne on eksynyt jopa minun oma neuvolakortti! Sen verran täytyy sanoa, että neuvolakorttini perusteella A-muru näyttäisi tulleen äitiinsä ainakin pituuskasvunsa suhteen. Toivon, ettei hän peri myös äitinsä ja mumminsa siisteyshulluutta! Romulaatikon hyviä puolia on sen koon ja tavaran imemiskyvyn lisäksi se, että sitä pengastaessaan kokee aina löytämisen riemun, kun löytää ihan vahingossa kadonneen kännykän laturin tai jopa ruttuun menneen vitosen setelin!

RÄJÄHTÄNYT VAATEHUONE:


Vaatehuone on ehkä väärä nimitys huoneesta, jossa säilytämme lankoja, letkuruokalaatikoita, siivousvälineitä ja askartelutarvikkeita. No onhan siellä meidän talvivaatteet sulassa sovussa kaiken muun romun ja sekamelskan kanssa!

SOTKUINEN KURAETEINEN: 


Kun ostimme kotimme kolme vuotta sitten, hihkuin onnesta saadessani kuraeteisen pyörätuoliani varten. Jokainen vanhempi, joka on lykännyt niska limassa vaunuja juuri sataneessa märässä lumessa tietää varmasti, kuinka lumi tarttuu ikävästi vaunujen renkaisiin. No renkaat löytyy täältäkin ja ilman erillistä kuraeteistä eteisemme tulvisi talviaikaan päivittäin. Kuraeteinen on keksintönä mainio, mutta sen siistinä pitäminen onkin sitten toinen juttu. Pyörätuolini vie leveyssuunnassa suurimmanosan kuraeteisemme minimaalisesta tilasta, joten koska kuraeteiseen ei mahdu kunnolla, niin monesti ulkovaatteet kasautuvat naulakon sijaan tuolilleni ja sitten soppa onkin valmis!

NAARMUISET OVENPIELET:


Minä ja pyörätuoli olemme olleet yhtä jo yli kymmenen vuoden ajan, enkä ole koskaan antanut sen hallita tai määritellä minua ihmisenä. Harmi vaan, että minkään en hallitse sitä! Syksyinen kaatuminen kertoo jo osan totuudesta, mutta kun kotiamme katsoo hieman tarkemmin, ei voi olla huomaamatta jokaisessa oviaukossa juuri sopivasti pyörätuolin jalkalaudan korkeudella olevia naarmuja ja jopa pyöristyneitä reunoja. Olenkin päättänyt, että jos joskus rakennamme omakotitalon, niin jokaiseen huoneeseen tulee leveät pariovet!

Eikä tässä vielä kaikki! Näkisittepä yöpöytäni, joka on täynnä satukirjoja, pompuloita ja rasvapurkkeja sekä meidän vaatekaapit... Kuitenkin vaikka kotimme ei ole aina järjestyksessä eikä välttämättä Suomen kaunein tai siistein koti, niin rakastan sitä. Koti on minulle paikka, missä voin hengähtää, olla oma itseni ja tuntea oloni turvalliseksi. Täällä perheemme on hyvä kasvaa ja elää jokaisesta häpeäpilkuista huolimatta - nekin ovat vain elämää!

 

♥: Selina

 

Uskaltaisitko sinä paljastaa kotisi häpeäpilkut?

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kesän kasvatusta

"Äiti nyt kasvatetaan kesää!", sanoi A-muru, kun istutimme siemeniä Isimiehen kierrätysmateriaaleista rakentamaan kasvulaatikkoon. 




Tänä vuonna pienessä citypuutarhassamme olisi tarkoitus kasvattaa kesän lisäksi salaattia, herneitä, kesäkeittiöön sopivia yrttejä, auringonkukkia ja A-murun rakastamia porkkanoita. Kesäinen auringonpaiste ajoi meidät kylvöpuuhiin hieman aiemmin kuin yleensä ja uhmasimme luontoäitiä sekä siemenpussien ohjeita, kun puikkasimme simemenet multaan jo äitienpäivän aattona toukokuun lopun ja kesäkuun alun sijaan. Nyt sitten saammekin jännittää kuinka meidän virhepeukaloiden käy, kun ainakin meillä päin kevään poikkeukselliset helteet näyttäisivät väistyvän normaalin toukokuun sään tieltä ja luontoäiti tarjoilee hellivän auringonpaisteen sijaan sateita ja jopa yöpakkasia! Oi voi!





Ehdin haaveilemaan omasta kasvulaatikosta pitkän tovin, koska kauppojen tarjoamat vaihtoehdot eivät saaneet minussa ja vihreässä peukalossani aikaan muuta kuin nenän nyrpistelyä - yök! Ihana kasvulaatikkoni on Isimiehen rakentama ja rakastan sitä! Se on tehty kokonaan A-murun mummolasta löytyneistä vanhoista käsittelemättömistä laudoista ja ainoa asia, mitä ostimme kasvulaatikkoa varten oli sävytetty Elixi Puubalsami, joka on valmistettu kotimaisesta ja luonnollisesta kylmäpuristetusta pellavaöljystä, ja se on tarkoitettu puun käsittelyyn ja suojaamiseen. Käsittelin kasvulaatikon öljyllä kahteen kertaan, vaikka puu imaisi hienosti jo ensimmäisellä kerralla sävytetyn öljyn itseensä.


Siementen kylväminen sujui nopeasti suloisen apulaisen kanssa. Nyt sitten van odotetaan, että työmme alkaa kantamaan hedelmää...tai oikeastaan kasviksia, juureksia, kukkia ja yrttejä pian alkavan kesän ja auringon helliessä toivottavasti myös meitä! Kunpa vain saisin pidettyä erään innokkaan kastelijan pois kasvulaatikolta ja yrttihyllyltä, niin kasvit saisivat kasvaa rauhassa. Se taitaa kyllä olla A-murunkin mielestään helpommin sanottu kuin tehty!








♥: Selina

 


 Löytyykö sieltä muita kesästä innostuneita viherpeukaloita?