maanantai 9. toukokuuta 2016

Äitienpäiväni

Yksi. Heräsin hotellin pehmeissä lakanoissa vierelläni malttamattoman näköinen Isimies ja pieni tyttäreni, joka rapisteli pientä pakettia pulleissa sormissaan. Minua hymyilytti, kun tajusin, että juuri silloin oli se päivä, jota olin odottanut - minä juhlin ensimmäistä äitienpäivääni. Silitin paketin kimpussa olevaa A-murua poskesta ja kurottauduin antamaan suukon Isimiehelle, joka kehotti A-murua antamaan paketin minulle. A-muru oli kuitenkin niin lumoissaan kultaiseen paperiin kääritystä pienestä rasiasta sekä kiharretusta nauhasta, että hän ei malttanut luopua siitä. Juuri sillä hetkellä minua ei kiinnostanut paketin sisältö lainkaan, vaan ihastelin liikuttuneena perhettäni siinä leveässä ja pehmeässä tamperelaisen hotellin parisängyssä. A-murulla oli päällään raidallinen pyjama ja hänen muutamat vaaleat haivenet kiiltelivät verhon raosta pilkistävässä aamuauringossa. Hän hymyili leveää hampaatonta hymyään ja yritti saada paketissa olevan nauhan suuhunsa. Isimies istui sängyllä hiukset pörrössä vahtien pientä ihmettämme ja oli selvästi huolissaan jo kuolan peitossa olevasta pakeista. Olin niin onnellinen! Silloin en osannut odottaa, että juuri se hetki tulisi pelastamaan minut kaksi kertaa. Se hetki oli täydellinen.

Kaksi. Makasin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa laitteisiin kytkettynä. Nenässäni oli letku ja olin toipumassa leikkauksesta yrittäen samalla selvitä sairauden pahenemisvaiheen aiheuttamasta shokista. Olin hyvin sairas, mutta muistan elävästi kuulleeni osaston käytävältä kantautuvia lasten ääniä ja juoksuaskeleita. Oli toinen äitienpäiväni ja oli kaukana kotoa ja perheestäni. Kyyneleet kirposivat silmiini ja käänsin selkäni avonaiselle ovelle yrittäen unohtaa käytävältä kuuluvat lasten äänet, heidän pirskahtelevan ilonsa ja oman suruni. Suljin silmäni ja kieltäydyin vajoamasta voimakkaan lääkitykseni aiheuttamaan sekavaan uneen ennen kuin näkisin edes hetken mielessäni A-murun kauniit kasvot ja ne vaaleat hennot hiukset, jotka olivat vuodessa kasvaneet ja vahvistuneet sekä hänen kauniin hymynsä, joka ei ollut enää ollenkaan hampaaton. Yritin muistella hänen nauruaan ja sitä, kun hän sanoi suloisesti äiti.  Sanan, jota en ollut kuullut moneen viikkoon. Lääke alkoi vaikuttamaan ja näin hänet seisomassa vieressäni. Nostin hänet hellästi kapeaan ja kovaan sairaalasänkyyni ja silittelin hänen hiuksiaan. Saatoin jopa tuntea hänen hellän silityksen poskellani ja hänen uteliaiden silmiensä katseen. Kuiskasin hiljaa rakastavani häntä ja annoin lääkityksen tehdä tehtävänsä ja itkin itseni sekavaan uneen. Se oli lamaannuttavaa ja musertavaa, mutta minä selvisin.


Kolme. Heräsin aamulla taaperon ja hänen isänsä laulamaan onnittelulauluun. Avasin ehkä jopa hätääntyneenä silmäni ja huomasin olevani kotona. Näin edessäni tutun makuuhuoneen, ruttuun pyörityt muumilakanat ja kaksi rakkainta ihmistä maailmassa, Isimiehen ja A-murun. Sairaalan kolkot seinät, kova sänky ja hälinä olikin vain pahaa unta. Nappasin A-murun viereeni ja rutistin häntä. Olin niin helpottunut. Oli ihanaa olla kotona! Nuuhkin hänen hiuksiaan hänen kikattaessaan ja yrittäessään pyristellä irti halauksestani. Isimies tuli viereemme ja otti minut ja pienen takiaisen halattavakseen. A-muru lauloi suloisesti onnittelulaulua uudelleen ja Isimies hymyili, mutta näin hänen silmistään huolen ja sitten muistin, että yöllinen painajaiseni on pian taas toteutumassa, kun matkustaisin iltapäivällä jälleen Tampereelle samaiseen sairaalaan, missä olin vuosi taistellut ja voittanut. Siellä viettäisin osan kolmannesta äitienpäivästäni. Tiesin kuitenkin, että selviäisin jälleen, koska vaikka terveyteni ei ole ikuista, niin yksi asia on ja se on suunnaton rakkauteni perhettäni kohtaan ja onni siitä, että saan olla äiti!

Neljä. Avasin eilen aamulla silmäni ja minua alkoi heti hymyilyttää. Kello ei ollut vielä paljon, mutta olin virkeä, koska olin nukkunut yön hyvin. Makuuhuoneemme näytti valoisalta kirkkaassa aamuauringossa ja aavistin, että päivästä tulee lämmin. Kuulin alakerrasta A-murun naurua ja Isimiehen supattavan hänelle jotain, jonka jälkeen nauru muuttui hiljaiseksi hihitykseksi. Makasin sängyssä aivan hiljaa, lähes hengittämättä, kun odotin kuulevani ne innokkaat askeleet portailla ja onnittelulaulun ensimmäiset nuotit. Odotin ja odotin, kunnes en enää malttanut ja yskäisin teatraalisen voimakkaasti, mutta mitään ei tapahtunut. Portaissa oli aivan hiljaista ja makuuhuoneessamme kuului vain paineentasauspatjani tasainen hurina. Aluksi ajattelin, että esittäisin perinteeseen kuuluvasti sikeästi nukkuvaa äitiä ja heräisin lopulta yllättyneenä lapseni suloisesti laulamaan onnittelulauluun, mutta en malttanut enää odottaa, joten hukkasin A-murun ja Isimiehen köllimään viereeni aivan kuin tavallisena sunnuntaiaamuna, jolloin olen saanut vuorostani nukkua pitkään. Pian kuulinkin riemunkiljahduksia ja ne odottamani askeleet portaissa ja sänkymme viereen ilmestyi hetkessä reipas pieni leikki-ikäinen tyttäreni, jonka paksut hiukset olivat kasvaneet jo hartioille asti ja joka hymyili valloittavaa hymyään ja hihitti niin paljon, että sain juuri ja juuri selvää hänen sanoistaan - alakerrassa minua odottaisi äitienpäivälahjojen etsiminen, mutta ensin syödään jätskiä! Kun Isimies ilmestyi kolmen pahvisen jäätelöpurkin ja lusikoiden kanssa makuuhuoneeseemme, A-muru lauloi minulle onnittelulaulun ja herkuttelimme yhdessä sängyssämme, jossa ei ollut ehkä niin silkkisen pehmeät lakanat kuin tamperelaisessa hotellissa kaksi vuotta sitten, mutta sitäkin paremmat unet. Tunsin A-murun lähelläni ja Isimiehen hellän silityksen kädelläni. Kaikki oli hyvin ja saimme olla yhdessä. Siksi neljäs äitienpäiväni oli täydellinen!

A-muru ja Isimies, rakastan teitä eniten maailmassa!

 

♥: Selina

 



24 kommenttia:

  1. Koskettava tekstisi nostatti kyyneleet tämän äidin silmiin. Vietin eilen 26. Äitienpäivääni. En todellakaan muista jokaista Äitienpäivääni noin tarkasti kuin sinä. Ekasta Äitienpäivästäni on valokuva. Siinä istun oman äitini kanssa sohvalla. Esikoispoikani on sylissäni tyynyn päällä ja leikkaan hänen kynsiään.
    Eilen en malttanut odottaa kiltisti sängyssä perhettäni herättämään minua. Lähetin makkarista miehelleni whatsapp- viestin, että voisitteko tulla jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! <3 Hahaa ihana tämä viestin lähettäminen - se kävi myös itselläni mielessä äitienpäivänä! ;)

      Poista
  2. Nii sulonen postaus <3 Ihanaa kun sait viettää noin kivan äitienpäivän!:)

    VastaaPoista
  3. Oi <3 Sä jos joku olet kyllä äitiyden ja rakkauden onnen ansainnut, voi että tuli hyvä mieli, että tämänvuotinen äitienpäiväsi alkoi noin täydellisesti! Tsemppiä ja iloa teidän päiviinne :) <3

    VastaaPoista
  4. Oi kuulostaa niin ihanalta, ensimmäinen, kolmannen aamu ja tämä neljäs! Oot vahvanainen! :)

    VastaaPoista
  5. Kirjoitat niin kauniisti ja koskettavasti <3 ihan tippa linssissä täällä luin, kun omasta äitiydestä vasta haaveilen...

    VastaaPoista
  6. "Kaikki oli hyvin ja saimme olla yhdessä. Siksi neljäs äitienpäiväni oli täydellinen!"
    <3

    VastaaPoista
  7. Ihana kirjoitus. <3

    Ensimmäisen äitienpäivänsä muistaa varmasti aina, miekin muistelen sitä katastrofimaisen väsymyksen (Ellu 1,5kk ja painajaismainen yö) päivää nyt hymyssä suin ja onnellisena - ja ihmettelen, millaista vauhtia nuo lapset kasvavatkaan!

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥