perjantai 15. huhtikuuta 2016

Turvallinen vuorokausi yksinhuoltajana

Kotiäidit ja -isät tietävät varmasti sen tunteen, kun se työssäkäyvä vanhempi astuu pitkän päivän jälkeen ovesta sisään. Silloin vastuu siitä elämän tärkeimmästä asiasta, omasta lapsesta, jakautuu jälleen kahden vanhemman kesken ja ilmoille voi päästä jopa helpotuksen huokaus.


Alkava viikonloppu on perheellemme hieman erilainen kuin normaalisti. Isimies on lähdössä A-murun iltapuuron jälkeen työmatkalle ja on yön ja huomisen päivän poissa kotoa. Tänä aikana saan luonnollisesti apua Avustajalta ja A-murun isovanhemmilta, mutta vastuu lapsestamme on yksin minulla. Toisaalta minut on vallannut kutkuttavan kiva tunne siitä, että saan olla koko illan aivan omassa rauhassa A-murun nukahtamisen jälkeen, mutta toisaalta vastuu aivan kaikesta tuntuu kieltämättä raskaalta, vaikka kyse onkin vain muutamista tunneista, joista suurin osa menee nukkuessa.



Sairauteni vuoksi erilaisena äitinä minun täytyy ottaa monta asiaa huomioon jäädessäni yksin kotiin -  varsinkin A-murun kanssa. Aivan terveelläkin vanhemmalla saattaa mennä uhmakkaan leikki-ikäisen kanssa sormi suuhun tavallisen kiukuttelun, karkailun tai vaikka ihan vain sen väistämättä tapahtuvan sotkun vuoksi. Kuitenkin erilaisena äitinä jo se tavallinen kotiarki voi sisältää monia kompastuskiviä, joihin vain uuden arjen opettelu on antanut ratkaisut.

Päivämme alkaa tietenkin aina aamiaisella. Meillä syödään aamiaisella tavallisesti kaurapuuroa, marjoja, hedelmiä ja leipää, mikä on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio aloitus uuteen päivään on sitten kyse aikuisesta tai reilu 3 ½-vuotiaasta A-murusta. Ensimmäinen ongelma minulle on puuron keittäminen, vaikka nopeasti ajateltuna sitä ei kovin moni varmasti osaisikaan nähdä ongelmallisena. Meillä on puurohiutaleet yleensä aina kuiva-ainekaapin alimmalla hyllyllä, mutta joskus se sinikantinen Tupperi saattaa livahtaa väärälle hyllylle, jonne en sitten enää istualtani ylläkään. Kaiken täytyy siis olla aina käden ulottuvilla ja helposti saatavilla. Tarjoilisin myös niin mielelläni lapselleni kattilassa tunteella haudutettua kaurapuuroa, mutta päästän itseni helpommalla ja valmistan puuron mikrossa. Ajatus täyden vesikattilan kuljettamisesta polvien päällä vesipisteeltä liedelle ei lämmitä mieltäni, eikä mahdolliset palovammat tai hellalle kaatunut puurokattila! Puuro valmistuu mikrossa vain muutamassa minuutissa ilman pelkoa palovammoista, vesivahingosta tai kolmen vuorokauden kattilan liottamisesta pohjaan palaneen puuron vuoksi. Lounaalla ja päivällisellä kohtaan luonnollisesti samankaltaisia ongelmia, mutta jos tiedän, että tulen viettämään päivän yksin lapseni kanssa huolehdin, että jääkaapissa on valmista ruokaa A-murulle lämmitettäväksi. 



Lapsiperheen arkeen kuuluu tietenkin myös ulkoilu. Ulkoillessamme joudun miettimään tarkasti minne lapseni kanssa menen, koska kulkuyhteyksien pitää ehdottomasti olla esteettömiä, etten jäisi pyörätuolillani jumiin A-murun juostessa jo kaukana. Esteettömyys luo myös turvallisuuden tunnetta, koska jos joudun tekemään kovasti töitä päästäkseni liikkeelle voin  kaatua ja loukata itseni. Uhma ja etenkin karkailu tuo aina omat ongelmansa ulkoiluun, mutta A-muru on selvästi ymmärtänyt sen, että äitiä on pakko totella, koska en pysty juoksemaan hänen peräänsä samalla tavalla kuin Isimies tai Avustaja. Pysymme kuitenkin aina kahdestaan ulkoillessamme vain omassa pihassa, jossa A-murulle on tarjolla riittävästi aktiviteetteja leikkimökin kotileikeissä tai hiekkalaatikolla. Järjestän yleensä myös jotain erityistä kahdenkeskisiin leikkihetkiimme, esimerkiksi eväsretki leikkimökkiin tuo A-murulle  mukavaa vaihtelua tavallisiin kotileikkeihin verrattuna aina eväiden valmistamisesta niiden syömiseen asti!


Kun päivä taittuu iltaan, alkaa lapsikin väsymään ja kiukuttelu ja kokeilu lisääntymään - äidistä puhumattakaan! Silloin paras ja turvallisin vaihtoehto on leikkiä sisällä ja aloittaa iltapuuhat ajoissa. Ennen iltapalarumbaa meillä käydään iltapesulla, mikä on ainakin minun mielestäni se päivän vaarallisin osuus. Liukas lattia ja lapsen liian kevyt askel märillä varpailla ei ole paras yhdistelmä, joten meillä käydään äidin vahtivuorolla iltapesulla kylpyammeessa. Näin myös pyörätuolini säilyy suhteellisen kuivana satunnaista veden räiskyttelyä lukuun ottamatta. Isimies onkin nostanut minulle ammeen valmiiksi kylpyhuoneeseen, joten minun ei tarvitse muuta kuin laittaa hana päälle, täyttää amme sopivan lämpöisellä vedellä ja niin mukavan pulikoinnin ja kylpyleikkien aikana A-muru puhdistuu kuin itsestään. 

Kaiken A ja O turvalliselle yksinhuoltajuudelleni on siis ennakointi ja hyvä suunnittelu. Vaikka sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin tiedän, että lapsiperheissä valmiiksi tehdyt suunnitelmat harvoin toteutuvat juuri niin kuin itse haluaisi, mutta kiitos upean tukiverkostomme, minulla on hätätapauksien varalta Avustaja ja A-murun isovanhemmat vain puhelun päässä, jos tarvitsen heitä.

Perjantai-ilta A-murun kanssa sujuu mukavasti leipomispuuhissa, koska huomenna isäni tulee meille leikittämään tyttöä ja käyttämään häntä satubaletin ryhmäkuvauksessa. A-muru on siis huomenna heti aamusta lähtien suloinen nutturapäinen ballerina ja pian niistänkin jälleen hihaani, kun saan katsoa häntä upeassa balettiasussa ja kimaltelevassa tiarassa ottamassa balettiasentoja ja hymyilemässä kameralle - voih! Iltapäivällä sitten juhlimme herkullisen suklaakakun voimin faarin ja A-murun tädin syntymäpäiviä ja pian saammekin jo isin takaisin kotiin ja toivottavasti runsaiden tuliaisten kera!


Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille! 

 

♥: Selina 

 

13 kommenttia:

  1. Millaset hella ratkasut sulla on? Mulla oli entisessä kotona hella jonka alle pääsen suoraan tuolilla nykyiseen kotiini odotan tuota vammaispalvelun myöntämää muutostyötä innolla. vesipiste on sijoitettu niin että kattilan voi liuttaa sinne hellalle ja hella on turva liesi joka toimii ajastimella.tasot on aavistuksen liian korkeita vielä mutta edes osa tasoista kun on tarpeeksi matalia että yletyn kodin koneita kuten kahvinkeitintä käyttämään taas itsekin:)alakaappien tilalle voisi laittaa vetolaatikoita.tai sitten kulmakaapissa mulla on pyörivä juttu ja saan tarvitsemani kipot pyörittämällä.mulla esim lautaset ovat jääkaapin alla vetolaatikossa joka toimii hyvin.mulla myös oli keittiössä korkea kaappi josta en hyötynyt ennen nyt 3 alinta hyllyä on muutettu vetolaatikoiksi joihin ne tupperin kipot pastalle ja ryyneille yms...sopivat ihan loistavasti ja saan kaikki ne itse kun ei tarvitse ylettyä hyllyn perälle vaan vedän hyllyn ulos kaapista.eli monta ihan yksinkertasta juttua jotka ei edes maksa paljoa.olen vielä menossa toimiva koti juttuun mun vammaispalvelu ja näkö työntekijäni kanssa jossa katsotaan millaista uunia kykenisin turvallisesti käyttämään.Jos tuntuu ettei jokin kohta kotona toimi kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä vammaispalveluihin jolloin he auttaa varmasti suunnittelemaan esim keittiön toimivuutta jotta sun olisi vieläkin helpompi pärjätä A-murun kanssa jos tulee näitä työmatkoja.Mun lapset on jo isoja ja auttelee kivasti mulla nyt 2 /3 lapsista ollut täällä tän viikon ja olen ylpeä että monivammaisena olen selvinnyt 2 murkun kanssa ja toinen jopa sanoikin että mun säännöt tuntuu kovilta kun on ollut terveen aikuisen kanssa yleensä mutta että niissä on järkeäkin.Uskon että saat myös joskus A-murulta kiitosta että teet asiat sinun lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista!

      Minulla on suht toimiva keittiö tällä hetkellä ja pääsen pyörätuolilla hellan alle kokkailemaan. Minulla on siis liesitaso, jonka alaosa on jätetty auki. Uuni on erillisuuni, joka on sitten sijoitettu lieden läheisyyteen. :)

      Poista
  2. Aika ajatuksia herättävä kirjoitus. Itselläni ei lapsia ole, mutta jos ajattelen että olen vahtinut 1v kummilastani muutaman illan ja kerran yön yksin, niin silloinkin tuli mieleeni kaikenlaista (vaikken pyörätuolissa olekaan), esim mitä jos hän lyö päänsä pahasti tai jotain muuta. Että siinä ei ole tosiaan ketään kelle esim. huutaa että tuo kylmää samalla kun annan ensiapua, vaan täytyisi kaikki tehdä yksin ja lohduttaa samalla itkevää lasta.Tai että soitanko 112 vai lähdenkö itse viemään lääkäriin. Sitten jos tilanne olisi tosiaan tuo, että olisin pyörätuolissa ja vaikeutta "selviytymiseen" toisi puurohiutalepaketin väärä sijainti, niin ei se tosiaan niin yksinkertaista olekaan että no minäpä jään extempore lapsen kanssa yksin yöksi, täytyy todella tehdä etukäteisvalmisteluja. Tulipas pitkä sepustus, toivottavasti hoksasit idean :) Teillä vaikuttaa olevan kyllä ihana perhe ja hieno tukiverkko, tsemppiä ja ihanaa kesän odotusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoksasin hyvin, mitä tarkoitit! :) Onneksi kaikki meni hyvin, mutta silti täytyy sanoa, ettei seuraava kerta ole hetkeen! ;) Ihanaa kesän odotusta sinullekjin ja kiitos kommentista! :)

      Poista
  3. Tää on mulle niin tuttua. Nytkin mieheni on neljä päivää ja kolme yötä Prahassa. Tosin lapset ovat jo niin isoja, ettei heidän kanssaan tule vaikeuksia, jos kaikki sujuu normaalisti. Heistä on minulle paljon apua. Mutta se ennakointi on tosi tärkeää. Pitää suunnitella etukäteen ostokset, ruokajutut, koirien hoito (lenkitys) ja minun omat jutut, kuten suihkussakäynti. Nyt minulla oli torstaina ja perjantaina avustajani apunani. Tänään aikuinen tyttäreni kävi katsomassa, tarvitsenko apua. Hän myös haki eilen kaksi nuorinta koiraa luoksensa viikonlopuksi. Onhan minulla yksi aikuinen tytär kotonakin, mutta hän osallistuu lauantaina ja sunnuntaina ratsastuskilpailuihin, joten on lähinnä vain yön kotona. Mummokoiran hoito onnistuu minulta ja lapsilta hyvin. Kiitos vertaistuesta!

    VastaaPoista
  4. Hih, sivukommenttina, että on muuten A-murun lautasella KAIKKI täällä asuvan pikkuherran ruokasuosikit :D Paprika on ainut vihannes, mikä menee mukisematta ja en nyt edes aloita noista nooneista (makaroonit) ja nakeista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Lautasen ruoat maistuu varmasti myös täälläkin aina! Ja ihana tuo nimitys makaronille! :`)

      Poista
    2. Jep. Täällä makaroonilaatikko oli pitkään nimeltään "noonipaatikko" <3 Tavallaan on ihan tylsää, kun lapsi alkaa oppia puhumaan oikein :D Onneksi meillä edelleen käydään välillä Ikanassa (Ikeassa) ja suosikkiasia maailmassa on lattoli (traktori) :)

      Poista
    3. Hahaa ihana!! <3 Ja sanos muuta! Kirjoitin juuri tämän vuoksi aina ylös kaiken mitä A sanoi!

      Poista
  5. Voin vain kuvitella miten paljon suunnittelua sinun hetkellinen "yksinhuoltajuus" vaatii. Tuntuu, että itsekin valmistaudun hurjasti jos jään yksin poikien kanssa muutamaksi päiväksi. Arvostan sitä, että kykenet järjestämään asiat niin että tällainen onnistuu! Isot plussat siitä! <3<3 Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti <3 Niin kiva, kun jaksat aina kommentoida muiden kirjoituksia!

      Poista
    2. Ihana Såfin! <3 Ja Pirita, olen samaa mieltä! Såfin on upea bloggaaja ja ahkera kommentoija! Arvostan! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥