sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Se onnellisempi sunnuntai

Heräsimme aikaisin aamulla kinastelemaan kumman vuoro on nousta aamuvirkun tyttäremme kanssa. Kompromissit, ne ovat hyvän avioliiton suola, joten heräsimme molemmat. Aloin heti alakertaan päästyäni tekemään Isimiehelle ja A-murulle herkkuaamiaista; pannukakkuja, puuroa, marjoja ja leipää. Keittiössä touhutessani sain pienen hennon suudelman niskaani ja kuulin ne sanat, jotka saivat minut pysähtymään ja perhosia vatsaani. "Rakastan sinua!", kuulin hänen kuiskaavan korvaani ja kurottauduin halaamaan häntä. 

Aamiaisen jälkeen A-murun touhutessa Isimiehen kanssa tein hieman kotitöitä, valmistelin lounasta ja siirryin olohuoneen sohvalle katselemaan heitä. Kaikki oli niin hyvin! Katsoin ympärilleni ja näin siistin kodin, jossa minulla on aina hyvä ja turvallinen olo ja jossa tuoksui juuri uunissa paistuva makaronilaatikko - A-murun lempiruoka. Isimies pelasi lattialla takkutukkaisen ja puolipukeissa olevan A-murun kanssa jo aamupäiväiväksi taittuneen aamun kolmatta palapeliä. Tyttö hymyili leveästi ja kokosi palapeliä ylpeänä ja innoissaan varmoin ottein saaden Isimiehen ihastelemaan hänen kehitystään. Minua hymyilytti ja rakastuin heihin entistä syvemmin.

Vastahan oli se päivä, kun elämämme muuttui täysin ja sain meidän pienen tyttäremme ensimmäistä kertaa syliini. Hän oli täydellinen vauva. Kymmenen pientä sormea, kymmenen suloista varvasta, pikkuruinen suu hamuamassa rintaa ja paljon tahattomia hymyjä, jotka tekivät minusta joka kerta maailman onnellisimman äidin. Vastahan hän oli niin pieni ja hentoinen, että pelkäsin hänen särkyvän. Vastahan kuulin ensimmäistä kertaa hänen nauravan ääneen. Vastahan minä rakastuin palavasti nähdessäni pienen pienen sikiön imemässä peukaloaan ultraäänitutkimuksessa.... Tänään, aivan hetki sitten, hän istui edessäni isänsä sylissä suloisesti kikattaen, kun Isimies lauloi lastenlauluja hupsuilla sanoilla ja esitti, ettei hän osannut laittaa sitä viimeistä palapelin palaa oikeaan kohtaan. Juuri nyt hän touhuaa värityskirjojensa parissa ja etsii sitä oikeaa värikynää kuvan prinsessan mekon värittämiseen. Täydellinen tyttäreni. Täydellinen perheeni. Kuinka saatoinkaan olla eilen onneton ikävien muistojen vallatessa mieleni, kun kerran minulla on asiat näin hyvin?

Keväinen auringonpaiste on vaihtunut synkäksi aamupäiväksi ja märäksi asfaltiksi, mutta minulla on tunne, että jotain on tapahtumassa - jotain ihanaa ja kaunista. Olen onnellinen! Tänään on se onnellisempi sunnuntai ja sen kunniaksi emme aio tehdä tänään mitään muuta kuin nauttia toistemme seurasta, rakastaa ja hymyillä!

Ihanaa sunnuntaita!

 

 ♥: Selina

 


18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. <3 Ja voi miten mulla onkaan jäänyt vastaamatta tämän postauksen kommentteihin kokonaan! APUA! :D

      Poista
  2. Kiitos samoin ihanaa sunnuntaita sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
  3. Niin kaunista, niinkuin elämä on!<3 Ihanaa sunnuntaita!<3

    VastaaPoista
  4. Ihana! <3<3 Tiedän tuon pysättäyttävän ja melkein kutkuttavan tunteen kun kaikki on hyvin ja elämä hymyilee! <3<3 Nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nautin hurjasti ja naurin varmasti tulevistakin pysähdyttävistä hetkistä! :) <3 Nautinnollisia hetkiä sinullekin Såfin! <3

      Poista
  5. Voi että miten ihanaa perheonnea <3

    VastaaPoista
  6. Olet kyllä ihan uskomaton! Ammennat kaikkea hyvää ja positiivista jostain jokaisena päivänä, vaikka monien sattumusten jälkeen voisi olla toisinkin... Aivan huippua saada tuntea sinut ja perheesi, ihana Selina! 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi! <3 On niin ihanaa että olemme tutustuneet! <3

      Poista
  7. Ihanaa, täältä saa kyllä positiivisia fiiliksiä aina! <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥