torstai 28. huhtikuuta 2016

Meidän Pinokkio!

 "Mun äidillä on vauva mahassa. Se on mun pikkusisko ja mä saan kesällä trampoliinin!"

Näin A-muru huijasi meidän naapuria muutama viikko sitten. On varmaan sanomattakin selvää, että meille ei ole tulossa trampoliinia ja se pikkusiskokin on vain pilkkeenä silmäkulmassa! Meille on siis muuttanut pieni satuilija. Satuilua on ollut havaittavissa myös päiväkerhossa ja kuulinkin juuri A-murun kertoneen kerhotädeille minun olleen Isimiehen kanssa viikonloppuna juhlimassa ja hän jäi kotiin Taivaan Isän kanssa. Juhlat taisivat olla ehkä liiankin hauskat, koska en muista niistä tai hieman ylempiarvoisen lastenvahtimme palkkaamisesta yhtään mitään! Eli jos kuulette huhuja siitä, että jätämme lapsemme Herran huomaan päästäksemme bailaamaan, niin tiedätte sen olevan vain rakkaan leikki-ikäisen tyttäremme satuilua!



Sanotaan, että leikki-ikäinen ei osaa valehdella tietoisesti kuten hieman vanhemmat lapset ja aikuiset. Valehtelun sijaan kyseessä on ennemmin viaton satuilu ja narraaminen, josta voi syyttää lapsen mielikuvitusta. Leikki-ikäiselle pienet valheet saattavat olla pelkkää hupia tai toiveajattelua. Ymmärrän siis hyvin A-murun trampoliini-huijauksen, koska lähes jokaisesta lähiömme talosta kuuluu riemunkiljahduksia lasten pomppiessa trampoliinilla samaan aikaan, kun äidit laskevat montako Nitroa he voivat vielä ottaa trampoliinin aiheuttamiin ylimääräisiin sydämentykytyksiin. Leikki-ikäinen alkaa ymmärtämään toden ja sadun eron noin 5-6 vuotiaana, joten on sanomattakin selvää, että kolmevuotiaan satuilusta ei kannata suoranaisia rangaistuksia alkaa jakelemaan, vaan asiaan kannattaa puuttua puhumalla. Mielestäni lapselle on tärkeää painottaa rehellisyyttä ja kertoa, että jatkuva satuilu voi asettaa vanhemmat vaikeaan tilanteeseen. Lapselle on hyvä kertoa, että satuilusta tai valehtelusta voi seurata myös tilanteita, joissa aikuiset eivät itsekään tiedä milloin lapsi puhuu totta ja milloin palturia.

Itse pyrin äitinä olemaan tyttärellemme mahdollisimman rehellinen ja välttämään viimeiseen asti ne pieneltäkin tuntuvat valkoiset valheet. Pakko kuitenkin mainita, että jäin juuri suklaata pyytävälle A-murulle kiinni suklaan syömisestä ja yritin sen jälkeen epätoivoisesti ja silmät kirkkaana selittää hänelle (tietenkin se suklaalevy selän taakse piilotettuna), että pääsiäispupu vei kaiken suklaan ja siksi suklaa on just nyt loppu!

 

♥: Selina

 


Satuileeko sinun lapsesi?

38 kommenttia:

  1. Meidän pian 4v valehtelee minkä ehtii. Mua ärsyttää aivan tajuttomasti ja valehtelusta seuraakin aina jotain sanktioita. Vihaan eniten valehtelua ja yritän välttää mm. turhia lupauksia ettei lapsi opi siihen että valehtelu olisi jotenkin sallittua. Toki jos "valehtelu" on jotain hieman harhaanjohtavaa höpöilyä, ei silloin rangaistusta tule.

    Aivan ihan muumimekko muuten <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoranainen valehtelu on kyllä ikävää! Meillä satuilu on toistaiseksi ollut aika harmitonta. Toisaalta jos mahaani aletaan taputtelemaan A-murun pikkusiskotarinoinnista, niin sitten voisi olla tilanne toinen! :D

      Kiitos, A-muru on itse valinnut mekon ja se on hänen suosikki! :)

      Poista
  2. Aahhahaa, mahtavaa! :D Meillä toi saman ikäinen kuunteli silmät pyöreinä, kun puhuttiin isoveljen kanssa Kiinasta. Kiinanmuurista ja historiasta. Hän sitten halusi osallistua keskusteluun, ja ihan vakavissaan kertoi, että "mä oon käyny Kiinassa". No et kyllä oo. Ihmetteli, kun veljen kanssa purskahdettiin nauruun, mutta nauroi lopulta itsekin. Hänen nukkensa on sen sijaan lähetetty avaruuteen raketilla, parikin kertaa, kuulemma. Miksen nyt muista muita, vaikka viime päivinäkin ollaan monta kertaa todettu, että ei saa valehdella. (Meilläkin kurinpalautus jää tuon toteamuksen tasolle. Tosin isomman kanssa väännetään joskus tiukemmin, mikä saattaa lapsista tuntua oudolta. Että toiselle ollaan asian suhteen ankarampia, kuin toiselle. Tosin toinen kertoo käyneensä Kiinassa ja toinen valehtelee tilanteesta, jossa kaverin kanssa tekivät kolmannelle kiusaa. Ehkä he itsekin ymmärtävät, että toinen noista valheista pitää selvittää perusteellisemmin, kuin toinen. ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kivoja satuiluja sielläkin! :D Mutta on oikein käsitellä sellaista valehtelijaa hieman eri tavalla, jos hänen satuilu liittyy kiusantekoon.

      Poista
  3. Hahaa.. :D "taivaan isän kanssa"... <3 Nää on tavallaan niin suloisia juttuja, mutta samalla mä hieman pelkään että mitä meidän lapset satuilevat esim päiväkodissa! Vielä en ole kuullut mitään, mutta kai sen huomaa jos alkaa samaan outoja katseita!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Arvaa vaan olenko kirjoittanut kaikkiin A-murun vauvakirjoihin tämän tarinan! :D (minulla oli jokun hormonaalinen juttu, kun halusin A-murulle kaksi vauvakirjaa...niin ja hän sai pankilta vielä oman, kun avasimme hänelle tilin :D )
      Uskon että päiväkodissa on totuttu jos jonkinmoisiin satuiluihin! ;)

      Poista
  4. Meidän neiti kertoi, että hän muistaa tarkalleen, milloin valehteli ensimmäisen kerran. Tilanne oli sellainen, että pystyimme laskemaan iän melkoisen tarkkaan 2v. 10kk. Likka sanoi, että siitä tuli tosi kurja olo. Ja sen muisti vielä seuraavana päivänäkin. Kyse oli kuitenkin vain siitä, että hän päätti esittää nukkuvaa, kun ei huvittanut/jaksanut kävellä autolta sisään. Uni oikeasti tuli, kun isi sai muksun kotiin sängyn päälle.

    Tätä vasten mietin oikeasti, mikä on valehtelua, mikä satuilua. Ja yksilökohtaisia eroja. Lastensuojelussa työskennelleenä tiedän lapsia, jotka valehtelevat suojellakseen, peloissaan. .. ja kun eivät muuta tiedä. Ja hyvin, hyvin pienenä. Näihin usein vaikuttaa aikuinen, mutta täytyyhän lapsella olla jonkinlainen taju asioiden muuntelusta.

    Palatakseni meidän neitiin. Kysyin, muistaako toista kertaa. Kuulemma ei, kun eka oli niin pelottava. Äiti kyllä muistaa sitten murkkuiän valehtelut, muttei viisaana ihan kaikkeen takertunut. Murkku tiesi jääneensä kiinni jo muutenkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin kävi tämä lastensuojeluasia mielessä kirjoittaessani tätä postausta. Lapset voivat todellakin valehdella pelonkin vuoksi... :(

      Ja murkkuikä...apua! :D En uskalla edes ajatella asiaa, kun muistelen omia valehteluyrityksiäni!

      Poista
  5. haha repesin totaalisesti ääneen tolle että A on ollu taivaan isän kans kotona ja te juhlimassa, oli pakko lukee se äitille ja siskollekin nauraen ääneen kun oli niin hyvä!:DD mistä noi pienet keksii näitä juttuja?:D välillä oon kyllä niin purskahtanut nauruun kun omat pikkusisarukset on keksiny jotain ihan päättömiä juttuja ja kertonut niitä. kerran nuorin pikkusisko oli hoidossa sanonut että nukku yön meiän koiran kans kahestaan kotona tai että oli oksentanut yöllä vaikkei ne oo ollu ees totta...:D varmaa kivaa päiväkotitäteillä kun kuuntelee noitten pienten juttuja ja miettii et mikähän on totta ja mikä ei..hah

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän A hallitsee nämä tilanteet selvästi. Oli kuulemma kerhossakin tädeillä nauru lähellä, kun hän oli ihan tosissaan asiasta kertonut! :D

      Päikkärissä tädit kuulee varmasti laidasta laitaan näitä juttuja. Joskus olisi kiva olla kärpäsenä katossa! :)

      Poista
  6. Taivaan isän kanssa :D Apua!
    Avakin on kova tyttö höpöttämään omiaan, mutta nyt se on keksinyt kaikesta että äiti tai Anni lyö! Kamalaa. Tänäänkin se ite keikku tuolilla ja kaatui, sitten se katsoi Annia vihaisesti ja sanoi "Sinä löit minua! Nyt minulta tulee verta jalasta!". Onneksi nää höpötykset on vielä pysyneet kotona, sitä odotellessa kun se huutaa noin kaupassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei!! Mä niin tiedän tuon tunteen, koska kauppaskenaario toteutui meillä! Pääsiäisenä kirjoitinkin tapahtuneesta blogiinkin, kun A veti kilarit kaupassa ja huusi minulle että löin häntä... sattui! Se oli ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen kerta. Kaupassa en puuttunut asiaan mitenkään ja yritin olla vaan cool vaikka harmitti, mutta kotona kävimme keskustelun, että tällaisesta asiasta valehtelu ei ole kilttiä.

      Tsemppiä teille! Tämä vaihe menee kuulemma ohi! <3

      Poista
  7. Kerrassaan mainio tuo "taivaan isän kanssa" :D Meillä isompi pojista ei juuri satuile. Paitsi siitä, että saa pikkusiskon. Kuopus taas on rauhallisuudestaan huolimatta sellainen velmuilija, että kauhulla odotan hänen satujaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! :D Ja miten kiva kuulla, että teilläkin odotetaan pikkusiskoa syntyväksi! ;)

      Poista
  8. Hahah :D tarhatätien ilmeet oli varmaan mahtavat! Vai että ihan taivaan isän huomaan :D voi A-muru minkä keksit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti! Olisi ollut kiva olla kärpäsenä katossa silloin! :D

      Poista
  9. Hahahahhaa :D Repesin! Aamun paras :D

    Meillä ei ihme kyllä oo valehdeltu ja oonkin aina ollu tosi vihainen siitä, että valehdella ei saa. Mut siis monesti tulee just tollasia hauskoja satujuttuja joiltakin lapsilta, se on vaan vaihe mikä menee ohi :)!

    VastaaPoista
  10. Mahtava toi taivaan isä :D:D

    Tänä aamuna kävelin poikien kanssa kotoa autolle. Pihakeinuilla O ilmoitti, että nuo keinut heiluu (ei ne kyl oikeesti ees heilunu) koska kaksi polkupyörävarasta istui niissä just äsken.

    Tai eilen kun tultiin kotiin iltapäivällä ja kysyin pojilta miten päivä meni. O aloitti tarinan: "no mä tappelin ison karhun kanssa ja voitin".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai että varkaita liikkeellä ja karhupainia! :D Ihania nämä meidän lapset! :) <3

      Poista
  11. Voi että, kun vain mielikuvitus on rajana! Ihana asenne sulla lapsenkasvatukseen. Noin minäkin haluan toimia, kun meidän pikkuinen pääsee tuohon vaiheeseen.

    VastaaPoista
  12. Haha hassua :D itsellänihän ei ole lapsia, mut pikkusiskoja kylläkin ja se on kyl aina niin kuumottavaa kun jotain tarinaa lähdetään heittämään. Välillä se on juuri tuollaista hauskaa settiä, mutta kun kaupan kassalla aletaan kertomaan miten aina kotona kuristetaan niin rupee hymy hyytymään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tiedän tunteen! A veti kaupassa pääsiäisenä spagettiraivarin ja huusi että löin häntä.

      Poista
  13. Musta on kiva lueskella mitä vanhemmat lapset tekevät tai mikä on milloinkin se juttu tai vaihe. :) Jotenkin saa vähän osviittaa siitä mitä tuleman pitää :D Ihana asenne sulla äitinä<3

    VastaaPoista
  14. Aahahahaahh!! :D :D vähän mä repesin tuolle Herran haltuun satuilulle, vitsi A kyl osaa! :D <3

    VastaaPoista
  15. Meidän kesällä 3v täyttävä satuilee paljon. Mielikuvitusystäviäkin on lukuisia: kukkakaali, häne ja maritoosa... Aika hauskalta kuulosti tuo juhla lapsenvahteineen...

    VastaaPoista
  16. Hahhaaa ihan paras toi et A-muru on ollut Taivaan isän kanssa kotona ku vanhemmat juhlimassa:D❤ päiväkodin tädeillä on varmaan aika kovat miettimiset että mitkä lasten puheista on totta ja mitkä satua:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niin minustakin! Kirjoitin tuohon aiemmin jo että joskus olisi kiva olla kärpäsenä katossa kuunetelemassa mitä kaikkea ne lapset oikein puhuukaan!

      Poista
  17. Hahah ihana A-muru :D <3 Pienet lapset on just tollasia, pieniä höpöjä :D A-muru (ja / tai äiti ;D) taitaa muuten olla aikamoinen Muumi-fani asujensa perusteella, mihin voinkin todeta, että Muumit on muuten lähellä myös mun sydäntä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih sanos muuta! :) <3

      Ja Muumifani ilmoittautuu! ;)

      Poista
  18. Voii ihana A-muru :D <3 Lapsien selitykset on nii hellyyttäviä :) Munkin 7v sisko keksii vaikka mitä satuja :D Paras oli kun oli vielä tarhassa ja vein hänet sinne niin kerto kaikille ilosesti, että mun sisko on raskaana ja musta tulee täti :DD

    VastaaPoista
  19. "hän jäi kotiin Taivaan Isän kanssa" Luin tän joskus aamulla ja nauroin ääneen. Voi että suloinen satuilija siellä. Hehehehee. :'D - Iitu

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥