sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

A-muru, sydänkasvoinen some-lapseni

"Harmi, kun minulla ei ole silmiä ja nenää näkyvillä. Äiti miksi ei?"

Näin A-muru totesi minulle pettyneenä nähdessään muokatun kuvansa blogissani ja sai minut mietteliääksi.

Kun avasin elämäni teille reilu kaksi vuotta sitten, päätin ettei perheeni tarvitse "kärsiä" minun halustani kokeilla siipiäni anonymiteetin ihmeellisessä maailmassa, blogimaailmassa. Sinä päivänä keksin itselleni lopulta ei niin omaperäisen bloginimen, joka muodostuu persoonattomasti omista nimikirjaimistani ja samalla kaunis tyttäreni sai kasvoilleen kömpelösti Paintin tarjoaman vaaleanpunaisen sydämen ja tietoisesti valitun ja joitain jopa kovasti ärsyttävän bloginimen, joka koostuu hänen etunimensä ensimmäisestä kirjaimesta ja lässytysliitteestä. Ja niin tyttärestäni tuli blogimaailman oma A-muru. Ja se Isimies...no sanotaanko, että valitsisin nyt toisin, jos pääisisin nimeämään perheenjäseniäni uudelleen!

Lapsen tuominen someen on puhuttanut paljon niin puolesta kuin vastaan. Osan mielestä on täysin viatonta laittaa kuva irvistävästä lapsestaan someen, jossa hänet on yllätetty äidin meikkipussilla. Siitä seuraa tykkäyksiä, ihailuja, kommentteja ja hymyjä - vain kaikkea ihanaa ja positiivista! Osa on taas sitä mieltä, että ensinnäkin se äidin meikkipussi sisältöineen oli jo niin nolo näky laittaa julkiseen levitykseen, mutta miten se lapsi siihen liittyy? Kysyikö kukaan häneltä, halusiko hän päästä nettiin sen levitetyn meikkipussin ja äidin vanhojen meikkien kanssa? Siinä vaiheessa se pihin äidin rikkoutunut puuteri, joka muuten toimii aivan hyvin varovaisesti käytettynä hieman erilaisena irtopuuterina, on pienin murhe!


Minulla on Facebook, on ollut jo vuosia. Siellä on kuvia minusta, miehestäni, koirista ja myös A-murusta - ilman sitä sydäntä naamalla. En ole koskaan ajatellut, että rikkoisin rajusti lapseni oikeutta lataamalla hänestä kuvia naamakirjani kansioihin tykättäväksi ja katseltavaksi, mutta sanotaanko, että kadun ehkä vähän sitä päivää, kun klikkasin ensimmäisen kuvan tyttärestämme vierihoito-osaston perhehuoneessa sektiohaavaa särkiessä ja tissien ollessa täynnä maitoa. Jos pääsisin takaisin siihen päivään, lapsestani ei olisi tunnistettavia kuvia somessa. Ei ainakaan näin paljon. Kohdallani kyse ei ole lapseni oikeudesta silloin imeväisikäisenä vastasyntyneenä ilmaista tahtoaan päästä tai olla pääsemättä osaksi somea, vaan siitä, että se mikä on netissä pysyy siellä aina. On totta, että minä voin aikuisena kantaa vastuun julkaisemistani selfieistä, joista voi laskea jokaisen näpyn ja rypyn, mutta lapsi ei osaa vielä päättää onko cool olla vaippa päällä äidin ja isin Facebookin kaikille näkyvässä kasikuvassa vai ei. On kaksi vaihtoehtoa. Tulevaisuudessa tämä kansikuva voi naurattaa lasta tai sitten se on pahinta ikinä ja aiheuttaa ovien paiskontaa ja kotoa karkaamisen!

Blogit ja Insta-tilit ovat kuin virtuaalisia päiväkirjoja, joista voi nähdä ja lukea kaiken riippuen siitä kuka on tilin toisessa päässä. Vaikka kirjoitankin A-murun hassutteluista blogiini hyvin avoimesti, en halua tuoda julki hänen kasvojaan tai nimeään. Se on minun oma päätökseni. Rehellisesti sanottuna minä niin haluaisin täyttää Instan ja  blogin kauniin lapseni kuvilla, näyttää teillekin hänen suloiset sinivihreät silmänsä ja lopettaa sen raivostuttavan sydämen kanssa pelleilyn, mutta en vain pysty siihen. Luen oikeastaan eniten perheblogeja ja parasta niissä on juuri ne ilmeikkäät ja hymyilevät lapset - sori vaan äitibloggaajat! Pidän tietenkin myös blogeista, joissa lapsen kasvoja ei näy ja lapsi kulkee ehkä vähän lukiajystävällisemmällä bloginimellä  kuin meidän pieni murunen. Minulle blogeissa tärkeintä on tekstin aitous ja sisältö, mutta voiko olla OIKEASTI aito paljastamatta kaikkea? Mielestäni voi ja se onkin niin somen kuin blogimaailman rikkaus! Jokainen antaa itsestään juuri sen verran kuin haluaa ja toistaiseksi minä haluan pitää jokaisen murusen oman tyttäreni kauniista kasvoista itselläni. Hän on A-muru, sydänkasvoinen some-lapseni!




 ♥: Selina

 

Mitä ajatuksia sinulla on lapsen tuomisesta someen?

44 kommenttia:

  1. Mulle on aina ollut tärkeää, että lapsi esiintyy kuvissa edukseen. Julkaisen siis onnistuneita ja kauniita kuvia, mutta meikkipussi- ja pottakuvat jää perhealbumiin kirjahyllyssä.

    VastaaPoista
  2. Itselläni ei ole instagramia,mutta facebookkiin lisäilen lapsen kuvia. Aluksi ahdisti lapsen kuvien lisääminen, mutta hänen ollessa niin iso osa elämääni halusin kuitenkin jakaa sattumuksia ja kommelluksia myös facebookissa ystävilleni. Rajan vedän kuitenkin siihen etten julkaise lapsesta ns."alastonkuvia" tai vähäpukeisia kuvia. Tiedostan sen, että jos tägään jonkun ihmisen kuviini myös hänen ystävänsä ne näkevät.Lapsen synnyttyä kävinkin rankalla kädellä ystävälistaani läpi ja poistin sieltä sellaiset ihmiset, jotka olivat vain hyvänpäivän tuttuja tai vieraampia muuten. Myöskään uusien ystävien hyväksyminen on tarkempaa. Koskaan ei internetissä tiedä ketkä siellä niiden tykkäyksien lisäksi kuvia katselee ja se on minusta pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sama periaate kuvista mitä julkaisin ja vieläkin satunnaisesti julkaisen FB:ssä. Kuvien pitää olla siistejä ja tilanteiden oikeita. Myös minä kävin ystävälistaa läpi A:n syntymän jälkeen. :)

      Poista
  3. Ymmärrän täysin sun valinnan vaikka itse olenkin valinnut toisin. Meidän lapset on omilla nimillä ja kasvoilla, mutta olen tarkka kuvista joita julkaisen ja myös yksityiskohdista joita heistä kerron. Niin tai näin, eiköhän me onnistuta "pilaamaan" tulevan teinin elämä joka tapauksessa ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja minä ymmärrän sinun valinnan! Kukin tekee tyylillään! :)

      Ja niin totta! Minä olen ainakin varma, että saan pilattua A:n elämän! ;)

      Poista
  4. tää on niin ristiriitaista. mä julkaisen omista pikkusisaruksista ja sellaisista lapsista kuvia netissä (IG, snäppi, blogi) joista tiiän että niitä saa lisätä. joko lapsi ite on antanut luvan tai sitten vanhemmat. en ikinä laita omaan blogiin omien sisaruksieni kuvia jos ne ei halua, mutta varsinkin kolme nuorinta pikkusiskoa tykkää ja monesti sanookin ihan että voit laittaa blogiin jos haluat. ja vanhemmille se on okei. kuitenkin pyrin pitämään oman blogin _mun_ blogina eikä minään koko perheen blogina vaikka perheenjäsenistä tuleekin jotain kirjoitettua ja kuvia laitettua joskus. musta on ihan okei varsinkin nykyaikana lisätä kuvia lapsista nettiin kun some on niin vahvana meiän ihmisten arjessa. aina toki kannattaa miettiä millaisia juttuja jakaa julkisessa blogissa. turhan tarkat kasvutarinat, pottajutut ja vaikka vaippakuvat taaperosta ei oo mun mielestä oikein lasta kohtaan mutta suloiset kuvat on ihan okei :) että oishan se kiva nähä kuvia Aa:sta ilman sydäntä mut kyllä mä ymmärrän Tässä sun näkökulmankin hyvin. ;D niinhä se pitää tehä mikä oikeelta tuntuu. mua ei ite yhtään henkilökohtaisesti haittais nyt vaikka lapsena ois julkaistu kuvia nettiin, jos ne ois sellaisia mitä ei tarvis hävetä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on ja hurjan vaikea asia! Mun mielestä jokainen tekee kuin parhaaksi katsoo ja on hienoa että kysyt luvan julkaisuihin myös pikkusisaruksiltasi! :)

      ps. Sun blogissa on aivan ihania ne perheestä kertovat postaukset ja kaikki ihanat kuvat! <3

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Pohdin samaa tässä: http://ylipyykkivuortenlapilasikattojen.blogspot.fi/2016/02/lasten-yksityisyys-blogimaailmassa.html?m=0

    VastaaPoista
  6. Facessa en ole, enkä tule koskaan olemaankaan. Lasteni kuvia en ole julkaissut blogissani. Kaksi aikuista tytärtäni ovat antaneet itse luvan kirjoittaa heistä heidän etunimillään. Kuviakin ovat antaneet luvan heistä julkaista. Kummallakin on oma blogi, joissa esiintyvät kuvillaan ja nimillään. En kuitenkaan halua julkaista blogissani kenenkään ihmisen kuvia. En edes itsestäni. Miehenikään ei halua kuvia perheestämme nettiin. Ollaan aika tiukkiksia tässä asiassa.

    VastaaPoista
  7. Mun mielestä jokainen tekee tässä asiassa juuri niinkuin parhaaksi näkee :) On hyvin ymmärrettävää ettei halua lapsensa kasvoja nettiin kaikkien nähtäville, mutta haluaa kuitenki kertoa hänestä :) Mä oon joskus miettinyt tätä samaa juttua vaikkei lapsia ole :D Varmaan ottaisin juurikin kuvia, joissa kasvoja ei näy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! :)Mun mielestä päättääpä mitä vaan, sen pitäisi tuntua hyvältä.

      Poista
  8. Kuulostaa tutulta! Mun on tehnyt niiiiiin monta kertaa mieli laittaa tytöistä kunnollinen kasvokuva blogiin tai muualle someen, sillä ovathan he ihan valtavan söpösiä molemmat. Muutaman kuvan olen jakanut pienessä, suljetussa ja salaisessa fb-ryhmässä, mutta muuten tytöt ovat pysyneet anonyymeinä nimen ja kasvojen osalta. Tuntuisi hassulta jakaa heidän kuviaan, sillä en halua julkaista itsestänikään kuvia blogissa.

    Kirjoittelin aiheesta vuosi sitten ja pohdin silloin, että kuvien sijasta kiinnittäisin enemmänkin huomiota siihen, mitä asioita lapsesta kertoo. Kirjoitus löytyy täältä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi mä niin tiedän miltä susta tuntuu! :) Ja he ovat varmasti söpöjä! <3 Kiitos linkistä, käyn kurkkimassa! :)

      Poista
  9. Mulle nää tällaiset tekstit kolahtaa. Kuten ehkä tiedätkin, minä olen tehnyt periaatepäätöksen lasten kuvista somessa jo ennen esikoisen syntymää. Olen useasti kaikki tai ei mitään henkilö ja siksi päätin ettei koskaan mitään. En ainakaan itse laita ja toivon tietysti ettei sukulaisetkaan niitä julkaise.

    Nyt myöhemmin välillä ärsytän itseäni :) Omasta mielestäni olen usean mielettömän ihanan kuvan saanut napattua pojista ja mua ihan oikeasti harmittaa, etten "voi" niitä julkaista, mutta en myöskään uskalla edes ajatella, että antaisin itselleni edes vähän siimaa ja julkaisisin jotain tunnistamattomia kuvia.

    Blogista puhuen. Mä aloitin ihan nollista tän homman kolme vuotta sitten. Ei mulla ollut ajatusta tulla julki sen enempää, mutta kyllähän se aina välillä tuntuu, että enemmän voisin antaa lukijoille julkaisemalla kuvia myös lapsista.

    Hyvä kirjoitus ja joskus tuntuu, että pitäisi enemmän pohtia omaakin somettamista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista Hanna! :) Hyvä että seisot periaatteidesi takana. :)

      Poista
  10. Ymmärrän hyvin valintasi vaikka itse teen juuri toisin. :) Meillä vanhimmat näkyvät blogissani enää harvoin vaikka sanovatkin että saa kuvan laittaa. Vanhin käyttää näppärästi jo omia somekanavia ja lisäilee sinne kuviaan. Olenkin koittanut laittaa blogiini vain kuvia, joita ei tarvitse hävetä myöhemmin. :)
    Ps. Teidän A-muru on niin kaunis tyttö.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niin minäkin ymmärrän sinun tapasi. Minusta jokainen voi tehdä siltä kuin tuntuu vaikka itse teenkin toisin! :) Sinun blogissa olevat lasten kuvat ovat kauniita ja varmasti heidän mieleen myös isompana. :)

      Ja A-muru on! <3

      Poista
  11. Ymmärään hyvin miksi olet päättänyt tehdä näin! <3 Itse olen ajatellut sen niin, että julkaisen lapsistani kauniita kuvia joita ei tarvitse hävetä myöhemmin. (tai kyllä heitä hävettää kumminkin kaikki mikä liittyy omiin vahempiin.. :D) En kuitenkaan käytä meidän omia nimiä, mutta kyllähän salapoliisi varmaan nekin löytäisi. Pienen vauvan kuvien julkaiseminen on ehkä hieman eri, mutta kun lapsi vanhenee ja hänet on helpommin tunnistettavissa kuvista, pitäisi ehkä miettiä uusiksi. Tiedänkin monen bloggaajan joka ei enää kouluikäisista lapsistaan julkaise enää kuvia - mutta vauva-ajalta kuvia oli paljonkin esillä. Kukin omalla tyylillään... kai?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kuvasi ovat uskomattoman upeita muutenkin, mutta uskon että lapsesi myös tykkäävät niistä isompana. :) Kukin tekee tyylillään - todellakin! :)

      Poista
  12. Vaikka mun mielestä meidän lapset on nappisilmineen ihan hurjan suloisia, en heistä kunnolla tunnistettavia kuvia halua julkaista. Joillekin oikein tutuksi tulleille saatan privaatisti heikkona hetkenä tai joulun alla kuvan laittaa, mutta näin on tapahtunut vain pari hassua kertaa. Myös oikeat nimet pysyvät poissa, sillä vaikka julkista blogia kirjoitankin, haluan kuitenkin suojella lasteni yksityisyyttäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä periaate! :) Luulen että kohdallani vaikuttaa vielä sairaus. En halua leimata tytärtäni yhtään enempää sairaan äidin tyttäreksi kuin hän jo on, koska en minä tuolla kaupungilla liikkuessani ja ihmisiä tavatessani näin avoimesti sairaudestani puhu kuin osassa postauksissa blogin puolella.

      Poista
  13. Ei ne sydämet mitään haittaa. A-muru hurmaa jo pelkällä olemuksellaan lukijat <3 En itsekkään laittaisi omistani kuvia kasvoineen. Itse en omista edes facea :D
    Saako muuten kysyä että asutteko perheesi ja kaksois siskosi kanssa samalla paikkakunnalla vai onko iso välimatka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) <3

      Asutaan kohtuullisen automatkan päässä toisistamme siskoni kanssa. :)

      Poista
    2. Uskallatko kertoa että tapahtuiko tää hoitovirhe kohdallasi paikassa seks ? Itseä henk,koht on kyseinen paikka alkanu niin suututtaan kun tuntuu että sielä sattuu näitä virheita yhdessä sun toisessa leikkauksessa! Omakohtaisesti olen joutunut kokemaan pahan hoitovirheen kätilön kohdalla synnytyksessä, että ei sielä hallita sitäkään.

      Poista
    3. En ole paljastanut hoitovirheen tehnyttä sairaalaa blogissa, koska koen sen vaikeaksi. Hoitovirheitä sattuu valitettavan paljon ja monissa sairaaloissa. Tilastot näyttivät synkiltä yliopistosairaaloita myöden kun viimeksi katsoin.

      Kurjaa että olet joutunut kokemaan pahan hoitovirheen! Toivottavasti kaikki on nyt hyvin! <3

      Poista
  14. Mä oon julkaissut kuvia tytöistä ja kirjoitan heidän omilla nimillään. Isommalta (9v) lapselta kysyn aina luvan ennen kuvien julkaisua, enkä lisäile mitään noloja juttuja. Kirjoitan aika pitkälti omasta näkökulmastani, ja jätän paljon lasten (varsinkin isomman) arkeen liittyviä juttuja kirjoittamatta jo pelkästään yksityisyyssuojan nimissä. Nimettömänä/kasvottomana uskaltaisin ehkä kertoa syvällisemmin meidän perheen tilanteesta ja omista mietteistä, mutta toisaalta luen itsekin mieluusti blogeja, joiden takana on kasvot, ainakin kirjoittajan! :)

    Jokainen tyylillään, se on oikein mikä tuntuu itelle oikeelta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta; se on oikein mikä tuntuu itselle oikealta! :)

      Hienoa että kysyt isommalta lapselta luvan kuvien julkaisuun. :)Itsekin pidän blogeista joissa näen kenen tekstejä luen.

      Poista
  15. Aika samoilla linjoilla sinun kanssasi :) A-muru on niin ihana!

    VastaaPoista
  16. Blogissani vain mulla on kasvot ja oikea etunimi. Facebookissa en peittele mitään, mutta ihan yksittäisiä kuvia oon lapsista lisäillyt sinnekään.

    Nyt, kun lapsia on monta, on blogiinkin jotenkin helpompi kirjoittaa nolohkoja juttuja tyyliin "yksi lapsista sai kaamean raivarin". En oo ollut aina tiukan johdonmukainen näissä yksityisyysasioissa, mutta luotan arviointikykyyni. Ja siihen, että mies on luvannut älähtää, jos oma harkinta on pettänyt. ;) Mutta nähtäväksi jää, minkälaisen arvosanan saan valinnoistani sitten aikanaan aikuisilta lapsiltani. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni kaikki on ok. jos itsellä on hyvä olla! :) Tai no siis olen päättänyt peittää lapseni sydämellä keksinyt hänelle bloginimen ja se ÄRSYTTÄÄ minua, mutta luulen että ahdistuisin enemmän toisesta vaihtoedosta. :D Facebookissa minulla on tosiaan enemmän tunnistettavia kuvia meidän murusesta.

      Poista
  17. Voih, tämä on itselläkin jatkuva pohdinta. Ja oli se syy, miksi reilu vuosi sitten aloitin ihan uuden blogin. Aiemmassa kun kerroin koko perheen nimet ja myös kerroin kaikista vauvavuoden haasteista. Nyt poika kulkee lempinimellä, isimies etunimen kirjaimella ja minä omalla nimellä. Kaikilla omat kasvot. Ja kyllä - mietin välillä, että voiko esimerkiksi SULOINEN Hello Kitty -lippis aiheuttaa vuosien päästä jotain kiusaamista. Lähes jo poistin kuvan. Mutta sitten toisaalta, tyyppi on vasta 2v. ja todennäköisyys kuvan esiinkaivamiseen esim. kouluiässä on aika häviävän pieni.

    Yleisesti pyrin välttämään hyvin vähäpukeisia kuvia sekä kaikkea, mikä on jotenkin "noloa" lapsen näkökulmasta. Joskus kyllä houkuttaisi laittaa kuva naamasta, jossa syömisen päätteeksi on enemmän ympäriinsä spagettikastiketta, kuin lautasella alunperinkään oli :D

    Sitähän tämä on - tasapainoilua. Ja sen oman tyylin löytämistä. Kukaan vanhempi ei varmasti halua ikinä lapsellensa koituvan mitään negatiivista blogin takia. Lohduttaudun myös sillä, että siinä vaiheessa, kun meidän lapset on koulussa, on lähes jokatoisesta lapsesta ollut blogi joskus, eikä siinä ole mitään sen kummallisempaa.

    Hups, tulipa jaariteltua!

    ps. minua ei kyllä sydännaama häiritse, ihana että A-muru on kuitenkin blogissa läsnä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki voi aiheuttaa kiusaamista, mutta uskon myös, että todennäköisyys teidän suloisella lippispäällä (näin sen kuvan, IHANA!!!!) on tulla kiusatuksi netissä olevan kuvan vuoksi on hyvin pieni. Niin ja uskon itsekin, että perheblogit lisääntyvät ja todella monella koululaisella on ikuistettu virtuaalijalanjälki vanhempien blogiin jo plussasta lähtien! :)

      Ja totta, tasapainoiluahan elämä täällä somessa on, ihan siis jo siinä mielessä mitä itsestään täällä jakaa. Täälläkin on kiusaamista ja haukkumista siinä missä lasten ja kouluikäisten maailmassa.

      Ihana kommentti Pirita jälleen. Kiitos! <3 Tykkään susta niin että halkeen! ;) <3 Ja kiva kuulla,että sydämestä huolimatta koet että A-muru on läsnä blogissa!

      Poista
    2. Äääääääääää!!! <3 <3 <3 <3 Itse olet super hauska ja ihana blogikamu! <3

      Poista
  18. Tätä tulee vähän väliä pohdittua enkä jotenkin ikinä pääse sopuun itseni kanssa. On niin monta puolta ja tapaa.

    Nyt taas pienemmän synnyttyä olen tätä paljon pohtinut.. Luultavasti julkaisen silloin tällöin kasvokuvia kuten nytkin, instasss julkaisen paljon enemmän, facessa en juuri mitään. Missään en ole julkaissut lapsien nimiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tapoja on monia ja asioilla on puolensa. Tsemppiä pähkäilyyn, mutta uskon että se tapa mikä tuntuu hyvältä on paras tapa toimia! <3

      Poista
  19. Tärkeää pohdintaa! Mä oon ihan ehdottoman jyrkkä tässä. Aattelen että se ei oo mun asia ollenkaan vaan lapsen. Ja musta olis ihan kauhea ajatus et olis itestäni joku laittanu kuvia nettiin, vaikka vauvanakaan. Facen voisin ymmärtää, ku siellä on rajattu porukka jaossa mukana, että ne tyypit vaan näkee kelle näyttäis sitä kuuluisaa perhealbumiaki. Mun mielestä pitäis pystyä (huolimatta siitä että meijänki pojat on maailman ihanimmat!) antaan lapselle mahdollisuus tehdä ITSE OMA SOME/NETTIHISTORIANSA.
    Emmä ketään tuomitse, mutta oon kyllä tasan tätä mieltä ja toivoisin lain tähän asiaan liittyen toteutuvan. (: -silja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Silja, ja kiitos kommentista! Minäkin pyrin olemaan tuomitsematta muita, vaikka joskus mielipiteeni saattavat olla vähän kärkkäitä. Mielestäni tämänkin asia hoituu parhaiten siten kuin jokaisesta itsestä hyvältä tuntuu. Minä toimin näin, sinä noin ja joku muu toisin. :) Mukavaa vappua teidän perheelle!

      Poista
  20. Facessa jaan silloin tällöin kuvia lapsistakin, mitään noloja en toki laittaisi. siellä kun tiedän kuka ne näkee. Blogiin en halua sen enempää omaa kuin lastenkaan naamoja laittaa kun sitä voi lukea kuka vaan. Itse kyllä tykkään katsella tuntemattomienkin ihmisten naamakuvia mutta ei sydän naamassa mun lukukokemustani myöskään haittaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin ahdistaa blogissa ajatus siitä, että sitä voi lukea kuka tahnsa. Siksi sydän ja bloginimi. Faceen en kyllä enää välttämättä laittaisi niin paljon ja tiuhaan kuvia kuin nyt vaikka kävinkin kaverilistaa raa'alla kädellä läpi lapsen syntymän jälkeen. Kiva kuulla, ettei sydän häiritse sinua! :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥