lauantai 13. helmikuuta 2016

Ei enää niin pysäyttävän halvaantuneet kuulumiset

Siitä hetkestä, kun kaikki pysähtyi on kulunut kuukausi. En ole kuitenkaan kuukauden aikana voinut unohtaa niitä kauhuhetkiä, kun jalkani menivät täysin voimattomiksi, veltoiksi ja puutuneiksi, enkä sitä tunnetta, kun ymmärsin, että ne eivät enää liikkuneet yrityksistäni huolimatta. Mitä jaloille kuuluu kuukauden intensiivisen kuntoutuksen jälkeen?


Sanotaanko, että jo ennen halvausoireita jalkani eivät olleet elämänsä kunnossa. Jaloissani oli sairauden aiheuttamia laajoja hermotushäiriöitä enkä saanut oikeaan jalkaan paljoa aktiivista liikettä, mutta vasen jalkani toimi suhteellisen hyvin ja se oli tukijalkani siirtymisissä ja sain siihen selvän aktiivisen liikkeen aikaiseksi. Sain heilutettua dystoniakrampeista huolimatta varpaita ja vedettyä jopa jalan koukkuun hieman käsillä avustaen. Vasen jalkani toimi myös tukea vasten seisoessa tukijalkana ja se mahdollisti seisomisen. Halvauksen aikana kaikki tämä oli menetetty ja minun ainoa jalaksi verrattivissa oleva raajani oli poissa ja joudun käyttämään siirtymisiin aluksi jopa liukulevyä. Nyt kuukauden intensiivisen kuntoutuksen ja treenin jälkeen voin ilolla kertoa, että halvaus on alkanut hellittämään! Saan jo pientä liikettä vasempaan jalkaterääni ja varpaisiini, mistä olen superonnellinen! Myös vasemman jalan reisilihas ja lantion seutu alkavat heräilemään ja olen saanut jopa vedettyä itseni hetkeksi polviseisontaan pyörätuoliini tukien. Oikea jalka...no se jatkaa samaan malliin kuin ennenkin, mutta enpä minä ole sillä tähänkään asti mitään tehnyt - sillä kun on mennyt hermot jo aikoja sitten! Olen tämän kuukauden aikana kuitenkin huomannut, että surkastumat ovat lisääntyneet dystoniakramppien pysyessä edelleen poissa, mikä on lisännyt jalkojen spastisuutta, joka vaikeuttaa jalkojen siirtelyä ja aiheuttaa jopa kipua. Kuukausi on ollut myös henkisesti raskas, kun olen joutunut halvausoireiden vuoksi opettelemaan niin paljon asioita uusiksi ja luopumaan kokonaan konttaamisesta. Ensin siis paljon hyvää, mutta sitten myös vähän huonoa - sitä kutsutaan tasapainoksi!

Jalkojen ja lopulta lantioon asti nousseen halvauksen syitä tutkittiin erilaisilla kokeilla ja syy on todennäköisemmin tulehduskierre, joka alkoi jo marraskuun harmillisesta aspiraatiokeuhkokuumeesta. Monesti vaikeissa neurologisissa sairauksissa oireet pahenevat tulehduksen myötä ja niin minullekin kävi valtavan ison säikähdyksen kera. Vielä ei ole varmaa mille tasolle halvausoireet jäävät, mutta näiden edistysaskeleiden vuoksi uskallan jo toivoa, että saisin vielä tulevaisuudessa puettua housut polviseisontaan nousten, eikä minun tarvitse enää kiskoa niitä päälleni allasterapian jälkeen uimahallin jalkasienen höystämän pukkarin lattialla maaten! Toivossa on hyvä elää ja hei, aina on toivoa!

 

♥: Selina

 

28 kommenttia:

  1. niin kauan kun on elämää, on toivoa. tsemppiä!<3

    VastaaPoista
  2. Uuh, ei kuulosta kovin mukavalta tuo uimahallin pukkarin lattialla makaaminen. Oot niin huippu, kun huumorilla kerrot elämäsi tosiasioista. Voimia sulle taisteluun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Onneksi pyyhkeet on keksitty (samoin pyykkikone 60 asteen ohjelmalla...ja antibakteerinen pyykkipulveri...), mutta ajatus etoo silti! :D

      Poista
  3. Voimia ja hyvää ystävänpäivää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ja ihanaa ystävänpäivää teidän perheelle! <3

      Poista
  4. <3 oot tärkeä! Ja niin on meitä yhdistävä tekijäkin - LAUTANEN

    VastaaPoista
  5. Ihana uutinen, että jalkasi ovat palautumaan päin. Voimia harjoitteluun jatkossakin! Sä oot kyllä niin sitkeä sissi ja ihanasti osaat ottaa huumorilla elämäsi suuret vastoinkäymiset. IHANAAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Toivottavasti sinulla oli Susanna ihana ystävänpäivä!

      Poista
  6. Voimia kuntoutumiseen! Ihana kuulla, että että jotain on jo palautunut <3 paljon tsemppiä sinne, ja edelleen, pidä kiinni mahtavasta asenteestasi :)

    VastaaPoista
  7. Toivoa ei saa koskaan menettää. Tsemppiä Selina! ♡♡

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥