tiistai 26. tammikuuta 2016

Oi lapseni, mikset jo nuku?!

Tiedättekö mitä kadun? Jos voisin kääntää kelloja taaksepäin vuoteen 2012, matkustaisin siihen hetkeen, kun minä, tuore äiti, hössötän nukahtavan vauvan pinnasängyn vierellä, lepertelen, silittelen ja laulan hänet epävireisesti uneen. Okei myönnettäköön, että katsoisin tilannetta hetken ihastellen ja ehkä jopa ylpeänä, mutta sitten vetäisin itseäni turpaan - enkä vain avokämmenellä vaan ihan nyrkillä! Siis mitä olen mennyt tekemään?!


Tapahtui eilen epäonnistuneessa nukutussessiossa nro. 5359:

Kello 20.00. A-muru oli syönyt reippaasti iltapuuron mansikoilla - kuten hän toivoi. Hän pesi hampaansa, kävi iltapissalla, haki unipupunsa ja kipitti pyynnöstäni kiltisti yläkertaan omaan sänkyynsä. Peittelin tyttäreni, silitin hänen poskeaan ja toivotin hänelle hyvää yötä. Hän luki iltarukouksen ja olisin antanut hänelle hyvänyönsuukon, mutta koska henkeni haisi neidin mielestä pahalle, en saanut tehdä sitä - kiitos vain tästäkin rakas lapseni! Tyydyin siis vain peittelemään tyttäreni uudelleen, joka ei tietenkään näyttänyt yhtään väsyneeltä ja näin jo hänen kulmakarvojensa asennosta, että taas sitä mennään...

"Äiti, onko minun pakko nukkua? MINUA EI VÄSYTÄ!" - ei varmaan väsytä 2 minuutin yrityksen jälkeen!

"Tiedätkö, että kuu on ihan kuin banaanin muotoinen!"

"Äiti mä löin itseni tähän sänkyyn!" - ylläri kaiken sen pyörimisen ja peitolla pelleilyn jälkeen!

"Miksei sulla muuten ole peittoa äiti?"
 
"Äiti mitä te teette?" - etsimme Isimiehen kanssa minulle uutta autoa. (Autokuumeinen täällä hei!)

"Äiti mene takaisin omalle puolelle sänkyä ja HETI!" - makasin Isimiehen kainalossa hänen "puolellaan". 

"Saanko mä omaan huoneeseeni ihan oman telkkarin? Ja sellaisen kaukosäätimen, josta tulee aina lastenohjelmia?" - tietenkin, jos alat nukkumaan!! Ja vaikka sen banaanin muotoisen kuun taivaalta! Oi lapseni, mikset jo nuku! 

"VOI KIITOS ÄITI!" - Niin...voi epätoivo!

Huomasin yhtäkkiä pienen ihmisen ilmestyneen viereeni: "Mä vähän vain katson mitä te teette!"

"Äiti onko myöhemmin lelupäivä kerhossa? Mennäänkö muuten kirjastoon? Joo ja sitten myöhemmin, kun kerhossa on lelupäivä mä vien sinne lelun. Kiva, kun kerhossa on lelupäivä ja sinne saa ottaa leluja! Mä äiti tykkään kerhosta! Koska kerho alkaa?"- ja kyllä, kaikki tämä samassa lauseessa tyyliin yhdellä hengenvedolla! Ei muuten onnistuis minun keuhkoillani!


"Näkeekö koirat unta? Jos näkee niin varmaan joulupukista! Mä näen tontuista unta, en joulupukista!" - minä kun niin haluaisin nähdä unta helposti nukahtavasta lapsesta...

Nauroin ääneen Isimiehen hölmöilylle ja pikku sängystä kuului naurua: "Hassu äiti!" - silloin teki mieli alkaa heti itkemään!

"Äiti arvaa mikä mä oon?" - A-muru esitti läähättävää koiraa ja haukkui. Hmmm...aika vaikea! Ei ainakaan suloisesti nukkuva lapsi!

"Äiti osaatko sä tehdä linnunpönttöä?" - jos osaisin, harkitsisin vakavasti sinne muuttoa, NUKU JO!

Auto ajoi talomme ohi: "OoooOOoooo äiti!!! Mikä se oli?! Oliko se lentokone, ei se oli varmaan moottoripyörä! Kuulitko sä äiti?" - kuulin, mutta olin vakaasti päättänyt ignoorata lapseni yritykset pysyä hereillä.
"Voi äiti mun poski on tulehtunut! Siinä on jotain kipeää, kato vaikka!" - ignore!!!!!

"Voi, jos pääsisin tanssimaan pilvissä!" - ja minä haluan ehdottomasti samaa piristettä jokaiselle aamulle mitä lapseni on vetänyt!

"Äiti leivotaan joskus hymynaama-lättyjä!" - anteeksi mitä? Sama toistui pitkän hiljaisuuden jälkeen räkäkupla-itkun kanssa....Hymynaama-lättyjä, kyllä tietenkin mitä tahansa kunhan nyt nukut!
 
Ne tärkeimmät ja rakastetuimmat.

Vähitellen pettymys hymynaama-lätyistä, jännitys ohi ajaneesta lentokoneesta, tai sittenkin moottoripyörästä ja ajatus linnunpöntön rakentamisesta muuttui tasaiseksi unituhinaksi. Nousin varovaisesti sängystämme, etten herätä A-murua ja kuola poskella nukkuvaa Isimiestä (!!!!!), siirryin pyörätuoliini ja katsoin sängyssään nukkuvaa tytärtäni.  Hän oli jossain vaiheessa ehtinyt riisua yöpaitansa ja nukkui nyt sikeästi toinen jalka roikkuen sängyn reunan yli. Silitin tytärtäni hellästi poskesta, joka ei ollenkaan näyttänyt tulehtuneelta, nostin roikkuvan jalan takaisin sänkyyn ja peittelin hänet uudelleen muistellen samalla hänen vauva-aikaansa. Muistelin niitä hetkiä, kun lauloin hänet uneen, jatkoin iltasadun lukemista vaikka hän jo nukkui ja kuinka rakastin sitä tunnetta, kun tiesin, että hänellä on turvallinen olo nukahtaa äitinsä läsnä ollessa. Kuitenkin katsoessani kelloa ja huomatessani, että nukutussessioon oli mennyt jälleen kerran lähes 1,5 tuntia harkitsin vakavasti aikakoneen keksimistä ja paluuta siihen hetkeen, kun tein sen päätöksen, että vaihtoehto hyvää yötä ja moro on huono verrattuna tuntien nukutussessioihin ja taaperon puheripuliin hillitsemiseen!

 

♥: Selina

 


Miten teillä nukahdetaan?

51 kommenttia:

  1. Tää oli ihana :D

    Meidän 3v menee ihan kivasti nukkumaan *kopkopkop*, iltasatu ja halit ja pusut, mutta 9v on sitten eri maata! Tulee hyvin monta kertaa toimittamaan milloin mitäkin asiaa ja varmistelee että aamuksi on koulujutut valmiina ja kyselee koska on seuraava hammaslääkäri ja mitä seuraavana päivänä syödään jne jne... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :)

      Odotan innolla että meidän neiti alkaisi nukahtamaan helpommin. Nyt taitaa olla aika jättää päiväunet pois. :)

      Poista
  2. Hahah voi eii :D Mä niin tiedän tuon tunteen. :D Miksei silloin vauvana jo opettanut sitä, että osataan nukahtaa itsenäisesti, sillä nyt se on aika mahdotonta opettaa :D Voisin tehdä tästäkin aiheesta postauksen, vaikka varmaan useassakin postauksessa oon sivunnut meidän nukkumisongelmia, mutta ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla toimin ehkä jossain tilanteissa toisin, kun kirjoitan nämä kaikki ylös :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä postaus! Tulen sitten kurkkimaan! :)

      Poista
  3. Kuulostaa niin kovin tutulta! Meen aika usein lasten kans yhtä aikaa nukkumaan ja sillon kolmevuotiaan sängystä kuuluu kaikenlaista: Joko sää, äiti, nukut? Nukkuuko isi? Missä isi on? Miks mun pitää nukkua? Ei mua väsytä... yms yms. Ehkäpä hän osais nukahtaa itsekseenkin mutta kun haluan mennä itsekin ajoissa nukkumaan.
    Löysittekö autoa? Onko sulla joku pyörätuolihissi autossa vai tarvitko aina jonkun apua pyörätuolin nostamiseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, ettemme ole yksin ongelmamme kanssa! ;)

      Ei löytynyt vielä, mutta tämä autokuumelu on vasta katseluasteella. Katsomme sitten keväällä tarkemmin, vastaako tarjonta vaatimuksiani! ;) Minulla on kattorobotti auton katolla, mutta luovun siitä nyt, koska se on aina rikki. Olen monesti joutunut palaamaan esim. kauppareissulta kotiin, kun robotti ei ole toiminut enkä ole saanut pyörätuolia alas katolta. Minulla on tällainen: https://www.youtube.com/watch?v=47NKzC2ADes ,mutta olen tosiaan luopumassa siitä, koska sain uuden pyörätuolin jonka voin nostaa itse autoon.

      Poista
  4. Hah, apua! :D

    Meillä pidettiin unikoulu nukahtamiseen joskus 11kk iässä ja siitä lähtien pääsääntöisesti se on ollut hyvää yötä ja moro. Itsekseen nukahtavat kauniisti ääntäkään päästämättä :) Mutta siis vain pääsääntöisesti, toki välillä (usein) on kausia kun juostaan karkuun sängystä, revitään makuuhuoneen verhot tai tyhjennetään kaikki kaapit. Mutta onneksi harvoin enää on sitä että vaaditaan äitiä samaan huoneeseen, välillä toivovat silittelyä ja toki silloin silitetään. Ollaan varmaan aika onnekkaita kun nukahtaminen on kuitenkin meillä helppoa. No, edes joku asia on iisi... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sanos muuta! Meillä on aikamoinen tarinan kertoja! :D

      Unikoulu on kohdallamme vähän myöhäistä! Luulen että se juna meni jo. No täytyy vain kestää oman mokan seuraukset! ;D

      Poista
  5. Oi apua :D nää on näitä, 2 vanhinta lasta nukutettiin aina pikkuisina ja sitä nukutuspuuhaa sai jatkaa kyllä suht pitkään!
    3 pikkuisimman kanssa oon ollut kaukaa "viisas" ja ovat oppineet nukahtamaan itse , natinati vaan ja nujahtavat :D

    Tsemppiä <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Sepä!

      Olen sanonut, että jos vielä saadaan lapsia, niin heidät opetetaan sitten nukahtamaan itse, vaikka se olisi kuinka epäreilua. :)Esikon oikeus on saada kaikki hieman erilailla ja olla samalla myös vanhempien harjoituskappale! ;D

      Kiitos! <3

      Poista
  6. O-ouu =D Meillä oli laulu:"Joka ilta kun lamput sammuu ja saapuu oikea yö..." Kaikki säkeistöt. Pappeliini ei saanut laulaa, jos aloitti laulun, tuplilla meni suupielet alaspäin ja sitä näkyä ei kestänyt kukaan. Paljon myöhemmin tyytyivät pelkkään iltasatuun ilman laulua. Me tietysti aloimme vähän oikomaan satuja, jolloin hoksasivat ettei se niin mennyt, että olimme unohtaneet sen ja sen kohdan ja koko satu aloitettiin uudestaan alusta. Kun oppivat lukemaan, ajattelimme että nythän päästään vihdoin helpommalla. -tihih- Harry Potter muutti meille. Olen lukenut kaikki Potterit ääneen, kaikki muut paitsi viimeisen. Sytytimme iltaisin kynttilän ja sitten luin. Kun ulkona tarkeni, teimme pihakiikkuun majan, otimme peitot ym. ja yöpuvut päällä tuplat istua nakottivat kuuntelemassa Potterin seikkailuja.
    Voipi olla, että A-muru keksii pian itse sadut, joilla nukuttaa oman äidin ja isin, että pääsee vielä vähäksi aikaa leikkimään... On kyllä niin suloinen ja näppärä pieni ihminen♥ Hienoa ettei teillä aikuisilla käy aika pitkäksi!
    ♥Kiitos kirjoituksistasi - aivan upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihanaa miten olet jaksanut lukea!! Ja Potterit majassa...mä en kestä! <3

      A-muru on tosiaan valloittava neiti ja uskon että tämäkin postaus luetaan itkun ja naurun kanssa muutaman vuoden päästä uudestaan, kun enää äiti ja isi ei kelpaa nukutuspuuhiin! <3

      Kiitos sinulle Saila ihanasta kommentista!

      Poista
  7. Ideh/Toivon Pilkahdus, pahoittelen poistin vahingossa kaikki sinulta tulleet kommentit! Jostaun syystä tämä kommenttisi tuli minulle useaan kertaan, joten liian nopea näppäinsormi klikkaili kaikki roskikseen! :D Onneksi löysin sähköpostista kommenttisi! :)

    "Mä tunsin ehkä pienen piston :D täällä 1,5 vuotiaan äiti jolle unilaulut on joka iltainen rutiini. Tässä olen viime aikoina miettinyt, että mitäs sitten kun unilaulut ei enää tepsi..?? Olen tässä myös ajatellut, että nyt voisi vielä olla hyvä aika muokata nukkumaan meno rituaaleja ja antaa typyn opetella nukahtamaan pikkuhiljaa itse. Tiedä sitten miten se käytännössä onnistuu.

    Oli ihan hyvä postaus. Sai taas ajattelemisen aihetta :D "

    Tuo ikä on hyvä vielä tehdä muutoksia. Kolmevuotiaan kanssa asia on jo vähän haasteellisempi! ;) Ihana kun olet jaksanut laulaa noinkin pitkään! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä vaiheessa kun lähetin kommentin niin tuli vain teki tyyliin "jokin meni pieleen" jonka jälkeen kokeilin uudelleen..no siin varmaan syy miksi se tuli sitten useasti :D

      Poista
    2. Mullakin on tullut niitä tekstejä monesti kun olen kommentoinut! APUA monenakohan kappaleena olen saanut kommenttini lähtemään! :D Pääasia että kommenttisi saatiin julkaistua! Kiitos kun kommentoit! :)

      Poista
  8. Meillä on 3-vuotiaan tytön kanssa ihan sama juttu. Eilenkin meni 1,5 tuntia ennen kuin tyttö nukahti. Isoveljen täytyy käydä nukkumaan kahdeksalta, jotta ei ole väsynyt koulussa ja tytöt menevät sänkyyn samaan aikaan... Ei ole reilua, jos pikkusiskot saavat valvoa. Keskimmäinen nukahtaa puolen tunnin sisällä, mutta kolmevuotias (nukkunut päiväkodissa tunnin) ei saa unta. "Äiti, tule vielä tänne minun viereeni" kuuluu pienen tytön heleä ääni sängystä ja minähän en voi sitä vastustaa. Sitten alkaa höpöttely, joka välillä ärsyttää ja välillä naurattaa. Kolmevuotiaiden jutut ovat niin ihania :). Näihin toimiin uppoaa se kuuluisa oma ilta-aika. Mutta, hän on muutoin niin reipas tyttö ja aurinkoinen tyttö päiväkodissa, että haluan antaa hänelle tuon yhteisen ajan. T,mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei tervetuloa kerhoon! ;) Tässä nukutusrumbassa on puolensa ja ne ovat tosiaan ne kolmevuotiaiden jutut! Tänäänkin kuulin olevani paras äiti! :D Ei siinä tänään A-muru uhmaili kunnolla, karkasi kerhossa leikkipuistoon ilman lupaa, ei syönyt lounasta eikä päivällistä sievästi, kiukutteli ja sain komentaa häntä jatkuvasti - silti olen paras äiti! ;)

      Poista
  9. Tuo kuulostaa jotenkin kaukaisen tutulle :D Joitain asioita sitä valitettavasti vaan taitaa oppia kantapään kautta, vaikka hyväähän sitä on alun alkaenkin tarkoittanut :)

    VastaaPoista
  10. Voi apua :´D Meillä onneksi tuo 2-vuotias nukahtaa peittelyn jälkeen omaan sänkyynsä, nukkuu läpi yön. Ongelma on tuo meidän pikkuinen, en valehtele yhtään jos sanon että kuluneen vuoden aikana mun pisin unijakso on max 3h. Siirrettiin pikkuisen nuhan takia pinnasänky mun vierelle,ja siis herra herää täydestä unesta siihen että käännän selän häntä kohti, pakko nukkua kasvot Hänen ylhäisyyteensä päin ...... :D Ehkä tämä tästä, meillä molemmilla... ;)

    ps. Oon palannut takaisin ihmeelliseen blogimaailmaan, käy kurkkaamassa ! :) http://marikamat.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi A-muru sentään nukkuu yöllä! En välttämättä tykkäisi jos heräisin yöllä siihen, että hän seisoo vierelläni ja sanoo: "Mä tulin vaan vähän kattoon, mitä te tette!!" :D Hienosti isoveikka nukkuu, mutta kaikki sympatiat pikkuisen unien suhteen! Kyllä tämä tästä, meillä molemmilla! :)

      Käyn kurkkaamassa heti blogiisi! KIVAA ETTÄ OLET PALANNUT!!!

      Poista
  11. Meidän 10 v. poika on todella iltauninen. Hän menee klo 21 sänkyyn ja nukahtaa heti, kun pää koskettaa tyynyyn. 8 v. tyttö menee samaan aikaan sänkyyn. Hän käy juomassa monta kertaa verrä ja sehän taas aiheuttaa pissahätää. Huoneesta kuuluu kolinaa ja rapinaa, kun hän puuhailee omiaan. Kehotamme häntä pysymään sängyssä ja nukkumaan. Aamuisin saan tehdä töitä, että saan hänet ylös sängystä ja ajoissa kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsissa on paljon eroja! :) Isimies on juuri niin kuin poikasi, mutta valvoo hitusen myöhempään. Minä olisin aamu-uninen, mutta äitiys muuttaa! ;)

      Poista
  12. Kiva postaus ::) meillä just harjoitellaan nukahtamista itsekseen. Mä kyllä nukahtaisin mielellään itekseen, mutta ei Leo. Se on yhtä hyppäämistä ja naureskelua. Ja kestää sen 1,5h loppuen hepulin. Ehkä se tästä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! :) Tsemppiä harjoitteluun! Olkaa sitkeitä, ettei teillä jatku 1,5 tunnin nukutussessiot, kuten meillä! :D

      Poista
  13. Hauskalla tyylillä tehty postaus, vaikka tuo uniongelma sitä tuskin on!
    Minua kiinnostaisi tietää pari asiaa jos vain kehtaat vastata:)

    Oletko siis kokonaan työelämästä poissa, vai olisiko sinun mahdollista tehdä jtn töitä?
    Mikä olet koulutukseltasi ja haluaisitko opiskella lisää?
    PS.miten olisi kysymyspostaus joskus ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! En sanoisi tätä ihan uniongelmaksi, mutta ei tämä kyllä mukavaa ole - varsinkaan jos nukahtaminen viivästyy enemmän kuin tunnin. Olemme suunnitelleet jättävämme päikkärit pois. Lyhentäminen on auttanut hieman. :)

      Tietenkin vastaan! Olen kokonaan pois työelämästä ja saan kansaneläkettä. Minulla ei ole ammattia, koska sairastuin 15-vuotiaana. Yritin käydä lukiota, mutta lopulta koin sen turhaksi (eh, yhleisivistys ei ole koskaan turhaa sanoisi opettajista koostuva lähipiirini! :D )Minut on todettu pysyvästi työkyvyttömäksi, koska sairauteni on pysyvä ja etenevä. Toki jos vointini paranisi huomattavasti haluaisin luonnollisesti tehdä töitä (tai no ensin täytyisi hankkia jokin ammatti!), olisi se parempi kuin elämä eläkeläisenä - tietenkin! Opiskelu kiinnostaa aina välillä. Olisi kiva opiskella ihan harrastusmielessä valokuvausta ja leivontaan liittyviä juttuja. :)

      Toteutin juuri kysymyspostauksen ennen joulua, joten odotellaan vielä hetki ennen uuden toteuttamista. :) Kysyä kuitenkin aina saa täällä tai blogin sähköpostin kautta. (kunaitikelaa@outlook.com)

      Poista
  14. Hahah ihana :D Meillä mä hyräilen sohvalta käsin niin kauan että jätkä nukahtaa... Ennen jouduin istumaan oviaukossa ja laulamaan, joten edistystä on tapahtunut. Vauvana tuo nukahti pitkälti itse ja pariin vuoteen on mahtunut monta erilaista tapaa ja nukuttamiskeinoa. Viime päivinä poika on vaan keksinyt venyttää nukahtamista pyytämällä vettä, tyynyä, autoa, Muumimammaa yms... Jes :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä menee hienosti! :) Myös A-muru keksii yllättäen että unilelu on just nyt väärä tai janottaa kolmannen kerran 5 minuutin sisään... Kyllä lapset keksivät keinot vältelläkseen nukkumattia! ;)

      Poista
  15. Mitä jos a-muru nukkuisi eri huoneissa kuin te? Se ehkä saattaisi helpottaa nukahtamista, kun ei tarvitsisi udella mitä te teette tai harmitella että jää jostain hauskasta paitsi kun te vaan nauratte :)

    Vaikka siinä nukuttamisessa varmaan aluksi menisikin kauemmin, niin saattaisi kuitenkin nukkua paremmin ilman häiriöitä (ja häiriönä on vaikka vain lukeva äiti).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi yläkerrassa huone tyhjillään, josta olisi tarkoitus tehdä A-murulle nukkumahuone. Meidän makuuhuone on siis myös yläkerrassa. No rehellisesti sanottuna minä en ole vielä valmis ja tästä kärsii kaikki. Ensi kesänä olemme suunnitelleet kesäloman ratoksi muuton omaan makuuhuoneeseen. ;)

      Poista
  16. Harhaan - kovin tutulta kuulostaa... Meidän nyt 11-vuotias esikoistyttö oli ihan samanlainen: teki kaikkensa jotta uni ei tulisi. Hän ei huolinut tuttia, minkä vuoksi omaan sänkyyn rauhoittuminen oli vaikeaa. Kuvio muuttui kun pikkuveli syntyi ja sijoitimme lapset nukkumaan samaan huoneeseen. Silloin helposti nukahtanut vauva jotenkin vei isosiskon mukanaan unten maille. (Muistaakseni, tästä kun on jo 8 vuotta... =) En tiedä oliko tästä nyt mitään apua mutta tsemppiä, ajan kanssa tuokin asia muuttuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä ja kun kerroit oman kokemuksen vastaavasta tilanteesta! :)

      Poista
  17. Ihana!! Voi lapset :D meillä ollaan nukutettu pienestä pitäen mobilen musiikilla ja nyt myöhemmin muulla musiikilla ja hyvin nukahtaa!! Välillä tarvitsee silittelyjä tai kädestä pitämistä mutta harvoin!:) omasta ratkasusta sillon joskus nukuttaa lapsi ilman vanhemman kokoaikaista läsnäoloa tuntuu nyt oikeelta vaikka välillä tunsin huonoo omatuntoa..:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIINPÄ! VOI LAPSET! :D Olen kuullut monien nukuttavan lapsensa musiikilla. Kyllä minä sitten seuraavan kanssa, jos se meille suodaan! :)

      Poista
  18. Mä oon nyt kolme vuotta unikouluttanu Lilliä ja voin kohta kirjoittaa kirjan "1001 tapaa vältellä unta", näyttää siltä et te voitte tulla vierailemaan opukseen :D <3 Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Joo mielelläni jaan kokemukset siihen kirjaan! ;) Kiitti! :) <3

      Poista
  19. ihana postaus,vaikka tiedän ettei äitinä olo tälläisinä hetkinä ole ihan helpoimmasta päästä. Nyt kun Jaajo on alkanut nukahtamaa kiltisti niin isoveljensä ei! Luen sadut, peittelen, suukottelen, silitän. Kahdeksalta menee sänkyyn, mutta tänäänkin vasta kymmeneltä nukahti . Herra on keksinyt, että kun äiti ja isi nukuttaa Jaajoa niin valot päälle ja aku ankka käteen tai sitten salaa haettu kännykkä.. No ei meitä aikuisiakaan aina saa niin helposti nukkumaan, joten ei auta kuin kestää :D tsemppiä!!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! :) Voi teilläkin! Tsempit sinnekin! :) <3

      Poista
  20. Voi mikä ihana.<3
    Meillä lapset menevät nukkumaan helposti, paitsi Aino jolla on jos jonkinmoista. Mutta nukahtaa kuitenkin sitten aika nopeasti. Lapset menevät siis sänkyihin, toivotetaan hyvää yötä ja kerrotaan että rakastetaan. Sitten valot pois ja sinne yleensä nukahtavat aika nopeaan.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä hän tosiaan on ihana kaikesta huolimatta! ;) <3 Kiva, että teillä sujuu nukahtaminen hyvin!

      Poista
  21. Meillä oli tuollainen pelleilijä kans aiemmin, näillä saatiin tilanne paranemaan:
    1) Varmistettiin, että nukkumisaikaan väsyttää ( säännöllinen päivärytmi, päikkärit pois, runsaasti ulkoilua jne)
    2) Luotiin selkeät, meille sopivat nukkumaanmenosäännöt ja rutiinit (itsekin pidän tärkeänä olla läsnä jos lapsi niin tahtoo - 5v tahtoo yhä, 7v ei enää tarvitse - mutta mitää hössäystä, höpötystä tai pyörimistä en salli).
    3) Tehtiin yhdessä tarrataulu. Sovittujen sääntöjen mukaan menneestä illasta sai aamulla tarran ja täydestä taulusta lapsen valitseman palkinnon (tekemistä, ei tavaraa tai ruokaa). Ekassa taulussa oli tyyliin viisi paikkaa tarroille, seuraavassa jo enemmän ja lopulta koko tauluhomma vähitellen unohtui - ja lapset menee iltasadun jälkeen sänkyyn ja nukahtaa about heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle näistä vinkeistä! Otan ne ehdottomasti käyttöön! :)

      Poista
  22. Meillä neiti 4v siirtyi just yläkertaan nukkumaan, edelleen menee varmaan helposti toista tuntia kun höpöttää itsekseen ja keksii ne vakio jano, pissahätä, en saa nukuttua, ei oo peittoa jne. Eniten ärsyttää mies joka ei osaa ignoorata noita yrityksiä olla nukkumatta vaan ramppaa sitten viemässä vettä ja laittamassa peittoa uudestaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä olisi omaan huoneeseen siirtyminen edessä ensi kesänä! En malta odottaa! :D Minä luulen, tosin että minä olen se joka ramppaan siellä huoneessa tässä talossa eikä mieheni! :D Tsemppiä sinne!

      Poista
  23. Samanlailla on molemmat aina vauvasta asti nostettu omaan sänkyyn nukkumaan ja lähdetty pois huoneesta. Isompi nukkuu nykyään omassa huoneessa ja hyvin. Menee itsekseen ja nukahtaa melkein heti. Ei ole koskaan tarvinnut nukuttaa.

    Mini huutaa kuin palosireeni kaikki yöt :D Taintuu maidolla, kun muu ei auta. Eli ei se varmaan välttämättä täysin siitäkään ole kiinni, että silittelee uneen :) Ainakin jos näitä kahta vertaa meillä. Oon viimeiset kuukaudet uhannut siirtää Minin olkkariin nukkumaan, koska a) tympii herätä yöllä tuhat kertaa b) sais maitopullon pois

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsissa on varmasti eroja! :) Tsemppiä teille yöhuutoihin! <3

      Poista
  24. Mä kuvittelin helposti nukahtavan esikoisen kanssa, että meidän toiminnalla on suurikin merkitys tuossa. Sitten syntyi kuopus ja mureni kyllä kuvitelmat aika äkkiä. Samat systeemit olleet hänenkin kanssaan, mut nukahtaminen on AINA ollut aikaa vievää puuhaa. Hän väsyttää itsensä höpöttelemällä, jo vauvana piti nukahtamismölinää. Kun liikkeelle lähti, mukaan tuli kaikenlainen jumppaaminen. Lapset nukkuvat samassa huoneessa ja kuopuksen etsiessä unta, esikoinen painaa päänsä tyynyyn ja nukahtaa. Temperamentti- ja persoonakysymyksiä varmasti enimmäkseen nämä nukahtamisjutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Kuten sanoin aiemmassa kommenttissa, niin lapsissa on eroja. Tsemppiä teillekin! :)

      Poista
  25. Meillä on iltavirkku 3-vuotias tyttö, hänet pitää nukuttaa aina viereen tai sitten hän nukahtaaa sohvalle ja siitä sitten kannetaan hänet oman snkyyn unia jatkamaan. Nukkumaanmeno ei näytä kiinnostavan tyttöä ei sitten yhtään! Minä ostin kirjan nimeltä Kani joka tahtoi nukahtaa ja olen lukenut sitä hänelle nyt kahteen otteeseen. Kannattaa tutustua, nimittäin kirjan tarina on niin huippu, että sillä psyykkaa varmaan nukkumatinkin unten maille :D Ainakin tämä äiti tunsi jopa itsensä todella väsyneeksi kirjaa lukiessaan! Vielä tyttö ei ole täysin nukahtanut, mutta silmät on alkanu luppaseen, joten edistystä on havaittavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä! Täytyy heti alkaa metsästämään kyseistä kirjaa! :) Tsemppiä teille!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥