torstai 7. tammikuuta 2016

Meillekö toinen - vielä joskus?

"Koska A-muru saa pikkusisaruksen?"

Tämä on kysymys, joka saa minut aina mietteliääksi ja joskus suorastaan ahdistuneeksi. Raskaus ja toinen lapsi ovat olleet mielessäni usein, varsinkin hetkinä, kun kehooni sädetetään röntgensäteitä, jotka jääväät muhimaan elimistööni vielä pitkäksi aikaa astetta tarkempien mustavalkokuvien oton jälkeen - en edes halua tietää kuinka kauaksi!

Muistan vieläkin sen päivän, kun heräsin nukutuksesta teho-osastolla ja yritin juoda. Muistan kuinka kylmä appelsiinimehu valui suustani kasvoilleni ja leikkauspaidalleni. Minulla oli outo olo, enkä aluksi ymmärtänyt, mikä minua vaivasi. Muistan sen hetken, kun ymmärsin ettei nieluni toimi kuin ennen, kuinka minua yskitti ja kuinka hoitajat hätääntyivät, ottivat mehun minulta pois huutaen lääkäriä paikalle. Muistan lääkärin sanoneen, ettei minulla ole hätää, sairaus on vain ilmeisesti levinnyt nieluuni ja minulle laitettaisiin nenämahaletku. Tulisin kuulemma varmasti vielä kuntoon. Olin järkyttynyt. Entäs raskaussuunnitelmamme, entäs toivottu pikkusisarus A-murulle, meidän toinen lapsi, pieni vauva? Meidänhän piti yrittää vauvaa! Kevään 2014 piti siis olla meille jännittävää aikaa. Toinen lapsi olisi saanut tulla stimulaattorin ties kuinka monennen leikkauksen jälkeen - olin jo lopettanut laskemisen. Sen sijaan kevät muuttui vain sen pienen hetken aikana taisteluksi. Tuona päivänä teho-osasto oli hiljainen laitteiden piippausta ja hiljaista nyyhkytystäni lukuun ottamatta. Tuona päivänä luovuin haaveestamme ja itkin itseni uneen. 

Meillekö toinen - vielä joskus? Kohdallani uusi raskaus on hoitavan neurologini mukaan CRPS:stä ja yleistyneestä dystoniasta huolimatta täysin mahdollinen. Emme silti voi vain suin päin lähteä tekemään lasta, vaikka tekotapa ei varmasti ole vähän yli neljä vuotta sitten alkaneen raskauden jälkeen muuttunut! Mahdollinen toinen raskaus ja Pikku kakkonen tulisi vaatimaan aivan yhtä tarkat eri ammattilaisten tekemät suunnitelmat kuin A-murun raskaus ja se tulisi olemaan jälleen kerran riskiraskaus. Mutta sujuihan A-murunkin raskaus hyvin, entä sitten toinen raskaus?

Onko minusta siihen kaikkeen uudelleen? Onko meistä siihen? Haluammeko toisen lapsen? 

Jos eletään pieni hetki raskaushaaveissani ja oletetaan, että tulen ylipäätään vielä raskaaksi kaiken kehoni kokeman rääkin jälkeen, ongelmakohtia on monia. Yksi ongelma on ravitsemus. Miten ravitsemukseni saataisiin sellaiselle tasolle, että siitä riittäisi myös pienelle elämänalulle rakennusaineeksi kasvuun ja kehitykseen? Niin ja tarvitsenhan minäkin ravintoa elimistöni muuttuessa hautomoksi. Saan tällä hetkellä letkuravinnosta 1500 Kcal päivässä, mikä vastaa käsittääkseni laihduttajan kalorimäärää. Sikiöhän ottaa äidistä kaiken tarvitsemansa, mutta minäkin haluan nauttia raskaudesta ja kasvavasta vatsasta, joten ravitsemusterapeutin pitäisi laskea letkuruokamäärät, kalorit ja ravintoaineet tarkasti, että ne riittäisivät meille molemmille raskauden alusta loppuun. Isoin ravitsemukseen liittyvä huolenaiheeni on raskauspahoinvointi - ravitsemuksen pitäisi pysyä vielä sisällä! A-murun raskausaikana voin todella huonosti ja oksentelin satunnaisesti aina raskausviikolle 27 asti. Sain A-murun raskaudessa jo raskauden alussa pahoinvointilääkityksen, koska oksentaminen lisäsi dystonian aiheuttamia kouristuksia. Lääkityksen avulla oksentaminen väheni, mutta pahoinvointi kulki silti mukana aina synnytykseen saakka. Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä, että pahoinvointiin ja oksenteluun tottui, ja tiedättekö aika kultaa muistot! Uudessa raskaudessa oksentamisen lisäksi ongelmana olisi nielun dystonian, joka on aiheuttanut minulle paljon tuntopuutoksia. Sanotaanko, että kun viimeksi oksensin, se ei mennyt kuin Strömsössä ja osa oksennuksesta päätyi keuhkoihini. Arvaatte varmaan, että siitä seurasi aspiraatiokeuhkokuume. Mahdollisessa uudessa raskaudessa täytyisi siis ottaa tämäkin asia huomioon. Myös nykyinen lääkitykseni pitäisi uusien lääkkeiden vuoksi tarkistaa. Jotkut äidit eivät ota raskauden aikana edes Panadolia, mutta lääkitykseni oli jo A-murun raskausaikana edoton. Ainoa asia, mikä ei aiheuttaisi mahdollisessa raskaudessa ongelmia on peggi - yllättävää kyllä! Kun minulle laitettiin peg-letku reilu vuosi sitten, kysyin ensimmäisenä kirurgilta estääkö se raskauden. Minulle tehtiin kuitenkin mahalaukkuavanne, eli minulla on jatkuvasti avoin reikä vatsassani, jonka kautta nappi kuljettaa ravinnon perille vatsalaukkuuni. Kirurgini mukaan peggi ei ole raskauden aikana ongelma ja sitä hoidettaisiin samaan tapaan kuin nytkin. Tarvittaessa avannehoitaja voi vaihtaa helpolla toimenpiteellä napin pidempään bolusletkuun, jos vatsan kasvu alkaisi kiristämään napin juurta.

Kyllä, minusta ja meistä on siihen ja haluamme toisen lapsen - vielä joskus. Tekeekö se meistä hulluja ja itsekkäitä?

Uusi raskaus on siis kohdallamme mahdollinen, vaikka se vaatisikin toimenpiteitä ja tarkat suunnitelmat. Raskautuminen ei kuitenkaan koskettaisi vain meitä, onhan meillä on A-muru. Mitä jos raskaus onkin vaikea, mitä jos saan keskenmenon, mitä jos joudun olemaan sairaalahoidossa ja erossa hänestä? Raskaussuunnitelmat pitää siis punnita tarkkaan. Olen kirjoittanut aiemmin blogiin A-murun toivovan vauvaa perheeseemme, pikkuveljeä. Pari päivää sitten ruokaostoksilla hän kysyi minulta, voisinko ostaa hänelle pikkuveljen Prismasta, mutta onneksi se ei ole mahdollista! Kävimme siis keskellä kaupan käytävää keskustelun siitä mistä ne vauvat oikein tulevat. Lopputulema oli se, että äidin pitää vain kasvattaa pikkuveli masussaan, koska A-muru on vielä liian pieni olemaan raskaana. Lapset ovat niin ihania, suloisia ja välittömiä - kaikki on aina niin helppoa ja tietenkin täysin mahdollista! Uskon kuitenkin, että on perheen elämäntilanne sitten mikä tahansa, toisen lapsen saaminen on aina iso mullistus - niin vanhemmille kuin esikoiselle! Toivon, että meidänkin perheen elämä  mullistuisi vielä jonain päivänä toisen lapsen saamisen merkeissä ja että A-muru saisi sen kovasti toivomansa pikkuveljen!

 

♥: Selina


62 kommenttia:

  1. Oi että, toivottavasti saisitte pienen!! <3 <3

    VastaaPoista
  2. Toivon teille kovasti plussatuulia sitten kunhan aika on oikea! <3

    VastaaPoista
  3. Ihana. Sielläkin vauvakuumeilua. Kuten myös täällä. Pyry rakastaa vauvoja. On aivan intoa täynnä kun saa silitellä kääröjä. Niin mekin halutaan. Mut mua pelottaa. Ihan hirveästi. Mulla on tuo mun ahdistuneisuushäiriö ja se on mulla aika vaikea. Pelkään jos menetän kontrollin, pelkään jos jotain käy kesken raskauden, pelkään jos tulee toinen erityislapsi. Sitä en pelkää että jos nukkuisi vielä huonommin ku Pyry, kun se ei ole mahdollista :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo korkealla jo käy! ;)

      Ihana Pyry! <3 Voisitko käydä jossain juttelemassa tästä asiasta, vähän niin kuin suunnittelemassa raskautta? Niin mekin teimme ennen A-murua. Raskauttaa suunniteltiin äitipolilla jossa tehtiin raskaudelle ja synnytykselle suunnitelmat. Toivottavasti sinulla helpottuu olo, ja saisitte toisen ihanan ja rakastettavan käärön! <3

      Poista
  4. Ette ole mun mielestä itsekkäitä. Ennemminkin rohkeita! Toivottavasti haaveenne joskus vielä toteutuu :)

    VastaaPoista
  5. Voi, ihana ja realistinen postaus. Tiedätkö, toivon ihan suunnattoman paljon, että saisitte vielä toisen ihanan pienen ja reipas A-muru saisi kaipaamansa pikkusisaruksen. Hänessä on kyllä siskoainesta, niin ihanasti meidän pikkuneitiä huomioi. Toivottavasti kaikki käy niinkuin toivotte, silloin kun aika on paras mahdollinen! <3

    VastaaPoista
  6. Toivon todellakin, että toiveenne kääröstä toteutuu!

    VastaaPoista
  7. Voi, toivon sydämestäni että teidän haave A-murun pikkusisaruksesta kaikesta huolimatta toteutuisi! <3

    VastaaPoista
  8. Mä toivon myös suuresti, että saisitte paljon toivomanne pikkukakkosen <3 :)

    VastaaPoista
  9. Toivottvasti haaveenne sopivalla hetkelle toteutuu :) Vaikutat kyllä niin lapselleen omistautuvalta äidiltä, että teille todella toivoisi pikkukakkosta <3

    VastaaPoista
  10. "Sulka rehellisyydestä. Sulka rohkeudesta. Sulka uskosta ja urheudesta. Sata sulkaa suuresta surusta, tuhat onnen tuntehista. Sulka suurin sielun kipinästä. Sulista kasvavat suuret kantavat siivet tuuleen, tuleen, varjoon, valoon - päivään huomiseen." (Heli Pukki)

    Olkoon tuuli myötäinen lennolla kohti pientä kiljuvaa unelmaa! :) <3
    -Minski-

    VastaaPoista
  11. Voi, toivottavasti saisitte vielä toisen murun :) ♥

    VastaaPoista
  12. Kauniin realistista pohdintaa <3 Ja voi ihana A-muru! Toivottavasti toiveenne toteutuu kun olette siihen valmiita :)

    VastaaPoista
  13. Niin kovasti toivon että haaveenne vielä joskus toteutuu.♥

    VastaaPoista
  14. Toivon, että haaveenne vielä joskus onnistuu. Ja teidän jos jonkun uskon selviävän ihan mistä tahansa niin myös kaikista haasteista mitä se pikkuveli voisi kohdallanne tarkoittaa <3

    VastaaPoista
  15. Koskettava postaus! Kunpa se toive toteutuisi<3

    VastaaPoista
  16. Tuo kaikki vaatii suurta rohkeutta, mutta sitä teiltä selvästi löytyy. Toivonkin koko sydämestäni, että toiveenne vielä joskus toteutuisi ♥

    VastaaPoista
  17. Minäkin toivon että vielä jonain päivänä haaveenne toteutuu <3

    VastaaPoista
  18. ihanasti kirjoitettu. Toivon kovasti, että tuo toive toisesta lapsesta joskus toteutuu<3 Paljon siinä on mietittävää ja suunnittelemista, mutta onneksi se palkinto on sen arvoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Paljon on mietittävää ja suunniteltavaa totta tosiaan, mutta palkinto on parhain jos se meille suodaan! <3

      Poista
  19. Toivottavasti vielä joku päivä A-muru saa innoissaan tunnustella pikkusisarensa potkuja mahan läpi <3 meille kanssa on muotoutunut eräs pieni hoivaaja,joka on niiin suloinen hoitoleikeissään,etten kestä :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sitä minäkin toivon! Näen jo sieluni silmin A-murun hämmästelemässä vauvan potkuja! <3 Voi ihana Alex! <3

      Poista
  20. Oi mikä postaus! Meni ihan kylmät väreet! Toivon tosi paljon teille uutta upeaa iloista uutista, jos vaan luonto sen suo. Niinhän se on, että ei niitä lapsia tehdä - ne saadaan. Olipa äiti sitten terve tai sairas. Minulla on itselläni sellainen fiilis, että tämä vuosi 2016 on unelmien vuosi, joten se varmasti myös teille tuo jotain hyvää mukanaan <3
    Plus; hihitykset tälle; "tekotapa ei varmasti ole vähän yli neljä vuotta sitten alkaneen raskauden jälkeen muuttunut" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsia tosiaan saadaan, jos niin on tarkoitettu. Ihana kommentti sinulta taas kerran, kiitos siitä Pirita! <3

      Poista
  21. Aivan ihana postaus! Toivon kovasti, että haaveenne toisesta lapsesta toteutuu :)

    VastaaPoista
  22. Se on amurullekin ilo saada pikkusisko tai pikkuveli

    VastaaPoista
  23. Mua tämä postaus liikutti. Ihanasti kirjoitettu <3

    Ette todellakaan ole hulluja tai itsekkäitä halutessanne toista lasta. Toivottavasti haave toteutuu niin pian kuin mahdollista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit Janni! <3

      Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Poista


  24. Tsemppiä teille! Meilläkin Ellulle on jo kaaaaauan udeltu pikkusisarusta, ja Ellu itse haaveilee usein pikkusiskosta. Meillä mie lyön kapuloita rattaisiin, koska kärsin Ellun odotuksen ajan järkyttävästä pahoinvoinnista: jäin henkiin ja jäisin varmasti toisessakin raskaudessa, mutta miua pelottaa, millainen äiti olisin Ellulle sen aikaa. En varmaan minkäänlainen, ja se on saanut lykkäämään päätöstä mahdollisest toisesta lapsesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raskauspahoinvoinnista tiedän raskausviikolle 27 asti kestäneestä oksentelusta ja jatkuvasta pahoinvoinnista aina synnytykseen asti. En onneksi oksentanut päivittäin tai useita kertoja päivässä joten nesteytykseen ei tarvinnut mennä. Sen verran kuitenkin teki huonoa että kilot jäivät 4 raskauskiloon kun nyyttimme syntyi. Ymmärrän kyllä pelkosi toisen mahdollisen raskauden kohdalla toistuvasta pahoinvoinnista! Siinä on vaikeaa olla äiti kun olo on lamaantunut. Toivon että jos/kun tulet vielä raskaaksi niin pahoinvointi pysyisi poissa! <3

      Poista
  25. Ihana postaus! <3 Voin hyvin samaistua sinun tuntemuksiin lapsihaaveista. Lapsia ei todellakaan tehdä sormia napsauttamalla. Vaikka itselläni ei ole mitään sairauksia, mitkä estäisi lapsen saamisen, ei toista lasta meille ole toiveista huolimatta vielä suotu. Mutta toivossa on hyvä elää, toivottavasti lapsihaavenne toteutuvat ja tsemppiä sen kaiken läpikäymiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :) Kiitos ihanasta kommentista! <3

      Toivon sydämestäni teille plussatuulia ja voimia odotuksen odottamiseen! <3

      Poista
  26. Toivottavasti haaveenne toteutuu :) Vaikka kysymysmerkkejä on paljon, on asioilla usein tapana järjestyä. Pidän peukkuja :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥