torstai 31. joulukuuta 2015

Jou-jou-joulu 2015 ja vuoden viimeinen päivä!

Jouluaatosta on kulunut jo viikko! Kaikki joululahjapiilot on (toivottavasti) tyhjennetty ja unohdettu, ja joululahjat ovat jo kovassa käytössä. Jouluviikon paketointihässäkästä muistuttaa enää ääriään myöten täynnä oleva roskasäiliö, jossa on pussi jos toinenkin joululahjoista tulleita papereita ja pakkauksia. Ainoa lahja, mikä odottaa edelleen malttamattoman kolmeveen testaamista on se paketointihässäkän vaikein 110 cm pitkä paketti. Siis miten oikeasti saa paketoitua sukset kauniisti?! Harmi, etten voinut paketoida lunta innokkaan hiihtäjälupauksemme pakettiin!

Perinteikkäästi joulu on tullut taloomme, kun koristelemme joulukuusen aatonaattona. Tänä vuonna vanhan perintömuovikuusemme syrjäytti aito ja oikea kuusi, jonka Isimiehen valitsi ja haki A-murun papan kanssa heidän metsästään. Voitte varmasti kuvitella sen tunnin mittaisen automatkamme A-murun mummolasta kotiin, kun takapenkillä A-murun turvaistuimen vieressä oli iso tuuhea joulukuusi hänen matkaseuranaan! Kuusi oli niin pitkä, että sen latva pökki minua etupenkkien välistä koko matkan kyynärpäähän. Okei luulen, että A-murulla oli hieman piikikkäämpi kotimatka kuin minulla! ;) Joulukuusi kuitenkin  pääsi kuin pääsikin tilaihme-automme, kaadettujen takapenkkien, kaikki piikittelyt anteeksiantavan A-murun ja Isimiehen taidokkaan pakkaamisen ansiosta kotiin  ilman suurempia vaurioita! Jos joku siivoaisi vielä "piikkiset" autosta, niin olisin superonnellinen! Piikkiset on siis A-murun keksimä nimi neulasille. Ihana pieni ihminen ja pienen ihmisen sanavarasto! Ennen sisälle pääsyä ja koristelua joulukuusi joutui kuitenkin olemaan ulkoruokinnassa pari päivää, mutta vihdoin aatonaattona se pääsi sisälle ihasteltavaksi.  Koristelimme tänä vuonna kuusen vanhojen koristeiden lisäksi A-murun kanssa taikataikinasta valmistetuilla lumihiutaleilla. Joulukuusta pääsi koristaman myös viime jouluna virkkaamani lumihiutaleet ja voi että siitä tuli täydellinen! Kyllä aito kuusi joulun tekee! 


Jouluaatto alkoi, kun heräsimme Isimiehen kanssa kahdeksalta ihmettelemään vielä nukkuvaa A-murua. Toistan itseäni, mutta sanon tämän taas: kyllä nukkuva lapsi on kaunis! A-muru nukkui pienessä sykkyrässä omassa sängyssään autuaan tietämättömänä viereisessä sängyssä hihittelevistä vanhemmistaan. Tasainen tuhina kertoi A-murun olevan vielä syvässä unessa, joten taisimme saada häneltä odotetun pienen joululahjan, koska yleensä hän on se meidän perheen herätyskello, joka ilmoittaa joka aamu (aivan liian aikaisin), että on aika herätä! Pidemmät aamu-unet johtuivat varmasti siitä, kun en meinannut saada innosta kihertelevää ja tontuista höpöttelevää A-murua millään nukahtamaan, mutta lopulta, kun hän kysyi varmasti kymmenennen kerran "Äiti, onko jo joulu?", murunen vihdoin nukahti. Aattoaamuna riittikin pienen pieni kuiskaus: "A, on joulu!", ja A-muru alkoi heti hihittelemään, taputtamaan käsiään ja kömpi sängystään kohti meidän sänkyä kysyen ovatko tontut jo käyneet meillä! 


Alakertaan päästyämme A-muru näki joulukuusen alla olevat paketit ja hän alkoi innoissaan hyppimään ja nauramaan: "Äiti katso, tontut toi minulle joululahjoja!". Emme kuitenkaan päästäneet malttamatonta A-murua vielä pakettien kimppuun, koska olimme sopineet, että Avustaja tulee meille aattoaamuna joulupuurolle, joten minä aloin hauduttelemaan riisipuuroa ja Isimies jäi vahtimaan A-murua ja lahjakasaa. Kun A-muru vihdoin  lopetti lahjojen kärkkymisen, hän ja alkoi tutkimaan Isimiehen kanssa joulukalenterin odotettua viimeistä luukkua ja joulusukan sisältöä. Riisipuuro porisi hellalla ja kuulin olohuoneesta Joulupukin juttelevan telkkarissa niille rohkeille lapsille, jotka eivät pelkää häntä, kuten meidän A-muru. Rohkeat lapset lauloivat ja kertoivat Joulupukille vuolaasti perheidensä joulusta. Minua hymyilytti, kun puuroa sekoitellessani kaikki ne jännittävät muistot lapsuuteni jouluista tulivat mieleeni. Muistelin puuroa hämmentäessäni perheemme aattoaamua, se oli aivan samanlainen kuin omalla perheelläni nyt! Silloin minä olin katsomassa aamulastenohjelmia ja jännittämässä mitä pukki tuo. Samaan aikaan äitini oli hämmentämässä joulupuuroa ja varmistamassa isäni kanssa, että perheen jokainen lapsi saisi mantelin omalle lautaselleen. Minua hymyilytti jälleen ja herkullisen joulupuuron tuoksu oli täyttänyt keittiön - joulupuuro alkoi olla valmista, enkä polttanut sitä edes pohjaan pienen aikamatkani aikana.

Kun riisipuuro oli valmista, toivotin tekstarilla Avustajan tervetulleeksi jouluaamiaiselle ja lueskelin hetken aikaan A-murun kanssa tontun joulusukkaan tuomaa satukirjaa. Söimme yhdessä riisipuuroa ja sekametelisoppaa, joka oli tosin muuttunut yön aikana hieman hyytelöä muistuttavaksi valtavaksi klimpiksi, mutta hyvältä se kuitenkin maistui - ei se ulkonäkö, vaan se maku! ;) Minusta oli ihanaa, että Avustaja oli meidän luonamme aattoaamuna, kuuluuhan hän perheeseen! Hän on ollut läsnä koko A-murun elämän, tullessaan töihin ensimmäistä kertaa A-murun ollessa vain 8 päivän ikäinen. Nyt Avustajan ollessa joululomalla, ei ole ollut aamua etteikö A-muru olisi kysynyt tuleeko Avustaja töihin. Hän on selvästi saanut paikkansa pienen tyttäremme sydämestä - aivan kuten meidän vanhempienkin! ♥ 

Vihdoin jouluaamiaisen jälkeen oli aika päästää joulupeto irti  ja A-muru pääsi kurkkaamaan, mitä kuusen alle olikaan yön aikana ilmestynyt!  A-muru jakoi lahjat ja kuusen alta löytyi A-murulle monta  pakettia, Avustajalle yksi ja oli tonttu muistanut meitä vanhempiakin paketilla! A-murun paketeista löytyi CD-soitin, kylpyleikkeihin vauva ja sille sopiva amme, vaatteita A-murulle ja nukeille, koruja ja ponnareita, sukset ja leluja. Avustajaa hemmoteltiin lahjakortilla ja Muumi-käsipyyhkeellä, ja me vanhemmat saimme keittiöömme puuttuvia tarvikkeita, kuten moneen soppaan sopivan kauhan ja patakintaat - olimme siis olleet kaikki erityisen kilttejä! A-muru oli lahjoistaan tietenkin innoissaan ja alkoikin heti tutkimaan uutta vaaleanpunaista CD-soitintaan! Lahjojen avaamisen jälkeen Avustaja lähti ison halin saaneena viettämään joulua perheensä kanssa ja me aloimme valmistautumaan A-murun mummolaan lähtöön. Vietämme joulua vuosittain vuorotellen vanhempiemme luona ja tänä vuonna vietimme jouluaaton Isimiehen kotona tunnin ajomatkan päässä meiltä. Joululahjat olivat löytäneet tiensä jo illalla autoon, joten pikaisen pakkaamisen jälkeen starttasimme auton ja suuntasimme joululauluja kuunnellen kohti mummolaa. 


Mummolassa A-murua odotti innokkaat isovanhemmat ja koristelematon joulukuusi, jonka juurella oli jo monta pakettia. A-muru söi myöhäisen lounaan, jonka jälkeen lähdimme joulukirkkoon ja lähikuntien hautausmaille toivottamaan hyvää joulua poisnukkuneille rakkaillemme. Joulukirkko ei ollut tänä vuonna perinteinen vaan vapaamuotoisempi jouluhartaus, mutta harras tunnelma oli käsin kosketeltava kynttilöin valaistuneella hautausmaalla. Vein kynttilän muualle haudattujen muistomerkille ja kuiskasin kohti pilvetöntä pimeää taivasta hyvää joulua heille kaikille, jotka ovat poissa, mutta silti vahvasti vielä elämässämme. Edes lumeton synkkä ja märkä aattoilta ei saanut pilattua sitä hetkeä, kun tunsin rakkautta ja  kiitollisuutta siitä, että sai muistella rakkaiden läheisieni elämää jouluaattona vilkkaalla hautausmaalla A-murun laulaessa isoisovanhempiensa haudalla Pieni liekki-laulua.

Hiljentymisen jälkeen alkoi ilon ja riemun aika. Mummolassa joulua oli meidän kanssamme viettämässä A-murun kummit pienen poikansa kanssa. Ensin valmistimme ja söimme herkullisen joulupäivällisen. Tarjolla oli tietenkin joulun perinteinen kattaus, kinkkua ja laatikoita, mutta minua ilahdutti aurajuusto, lanttulaatikko ja sekametelisoppa sekä maitoon liotetut piparkakut - sain maistella joulua! A-muru koristeli mummolan joulukuusen isänsä ja kummiensa kanssa, minun viettäessä aikaa nuorimman kummipoikamme kanssa. Pian olikin se hetki, kun kuusen alle ilmestyi yllättäen muutama paketti lisää - mummolan tontulla oli karannut lievästi sanottuna mopo käsistä! ;) Voitte varmasti kuvitella A-murun ilmeen hänen nähdessään valtavan lahjamäärän!




A-murun joulupaketeista paljastui leluja, vaatteita, saunatakki, astioita, DVD-elokuva, käsipyyhe ja paljon muuta kivaa! Mummolan tonttu oli ilmeisesti sitä mieltä, että myös me vanhemmat olemme olleet superkilttejä tänä vuonna, koska saimme muun muassa Iittalan Kastehelmi-sarjan ihanan kulhon, kuusi Kastehelmi-jälkiruokakulhoa ja kirjoja! Myös pienen kummipoikamme ensimmäinen joulu onnistui hienosti! Hän oli hurjan kiinnostunut rapisevista lahjapapereista ja niitä tutkittiin kesken lahjojen jaon usein! Oli ihana olla läsnä hänen ensimmäisenä joulunaan. Kummius on minulle todella tärkeä tehtävä ja jokainen neljästä kummilapsestamme ovat korvaamattoman arvokkaita - kuin omia lapsia.

Aattoilta jatkui meillä aikuisilla lasten käydessä nukkumaan seurustelulla ja herkuttelulla, minun neuloessa ties kuinka monennetta sukkaa - Neuloosi jatkuu edelleen! Jouluyö sujui hyvin molempien lasten nukkuessa rauhallisesti ja herätessä joulupäivään tyytyväisinä ja iloisina. 

Joulupäivänä joulunviettomme jatkui minun kotonani, mutta päivän kuvasaldo jäi harmillisen vajaaksi - huono (lue: julkaisukelvoton) kamerapäivä! A-murun mummi ja faari olivat valmistaneet ihanan joulupäivällisen, joulukuusi oli koristeltu kauniisti ja innokkaat tädit ja enot olivat vastaanottamassa kolmea pientä tonttua. Toinen kummipoikamme vietti kolmatta jouluaan, mutta tämä joulu oli kuukauden ikäisen siskontyttöni ensimmäinen. Kaksi vanhinta serkusta olivat innoissaan ja jännittyneitä, kun joulupukki tuli yllättäen joulupäivänä vierailulle mummilaan lahjasäkkinsä kanssa. Tosin joulupukin nähdessään serkuista vanhimmalla, eli A-murulla meni pupu pöksyyn ja joululahjojen jakoa seurattiin täristen nojatuolin takaa. Kun Joulupukki lähti, uskalsi A-murukin tulla kurkkaamaan, millaisia lahjoja mummilan joulupukki toi. A-muru sai paljon kivoja leluja ja villasukat sekä me vanhemmat OBH Nordican riisinkeittimen - enää ei tarvitse tuskailla riisin keittämisen kanssa, joka on ollut vuosia minun kokkailun Akilleen kantapää!



Joulunvietto sujui siis vielä joulupäivänäkin mukavissa ja rennoissa merkeissä mummilassa isovanhempien, serkkujen, tätien ja enojen seurassa! Isommat serkukset leikkivät uusilla leluillaan, kävivät tutustumassa faarin kanssa paloasemalla jännittäviin paloautoihin ja minä pääsin ihan ekaa kertaa ikinä mopo-auton kyytiin, pikkusiskoni ajaessa varmoin ottein kotikaupunkini katuja. Pikkuisin joulun juhlija nukkui tyytyväisenä paria tissiruokailua lukuun ottamatta koko juhlan ajan. Joulupäivän iltana suuntasimme takaisin omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan, ja aamulla heräsimme viettämään tapaninpäivää perheen kesken.


Joulumme on ollut siis täydellinen, eikä pelkäämäni keuhkokuumekaan päässyt pilaamaan jouluamme aloittamani antibioottikuurin vuoksi! Perhe, kuusi, iloiset lapset, herkullinen ruoka, harras tunnelma, onni ja ilo - siitä on joulumme tehty! Joulun välipäivinä olemme käyneet ihmettelemässä alennusmyyntejä, sisäleikkipuistossa, saaneet ihania vieraita Pietarsaaresta, ulkoilleet ja minä olen neulonut puikot sauhuten montaa eri käsityötä yhtä aikaa, mutta siltikään Neuloosini ei ole lievittynyt yhtään! Neulominen siis jatkuu, mutta en tiedä miten ikinä saan mahdutettua alkavaan arkeen Neuloosin, blogin ja perheen! Onneksi lomamöllöttelyä on tiedossa vielä viikko, kiitos Isimiehen pitkän joululoman! ;)


Tänään vietämme vuoden viimeistä päivää perheen kesken. Minun vanhempani ja sisarukseni tulevat meille, herkuttelemme tortilloilla ja käymme katsomassa kaupungin järjestämää lasten ilotulitusta.

Tämä vuosi on ollut perheellemme rankasta loppuvuodesta huolimatta parempi kuin viime vuosi. Elämämme on jotenkin tasoittunut, kun olemme tottuneet sairauteni tuomiin muutoksiin ja voimme kaikki paremmin. Mitä kaikkea uusi vuosi tuo tullessaan? Sitä ei voi mitenkään tietää, mutta uskon että ainakin jotain jännitettävää, jotain uutta ja ihmeellistä. Ehkä myös jotain pelottavaa, jotain rakastettavaa ja sitten sitä ihanaa tavallista perhearkea! Blogi jatkaa uuteen vuoteen samalla vanhalla linjalla! Kiitos teille kaikille, kun olette pysyneet mukana kelauksissani ja tervetuloa tämän vuoden aikana tulleille uusille lukijoille ja seuraajille!

Toivon teille kaikille räiskyvää uutta vuotta ja kaikkea hyvää vuodelle 2016!



♥: Selina


maanantai 28. joulukuuta 2015

P*ska joulu!

Minä rakastan joulua! Kaikki se joulukuun ensimmäisestä päivästä alkava odotus huipentuu aatonaattona koristeltavaan ja ihanalle tuoksuvaan joulukuuseen, ja lopulta jouluaattona oman lapsen iloon ja jännitykseen. Parasta joulussa kuitenkin on yhdessäolo, rakkaus ja välittäminen. Joulu on minulle myös rauhoittumisen ja hiljentymisen aikaa. Rakastan joulun harrasta tunnelmaa, joka täydentyy tunnelmallisilla kynttilöillä, joulumusiikilla ja uusilla leluillaan leikkivän lapsen tyytyväisellä hymyllä.



Voin myöntää, etten ole jouluhössöttäjä, joka laskee päiviä juhannuksesta jouluaattoon tai miettii voisiko jo syyskuussa laittaa jouluvalot - kukin tyylillään. Aloin kuitenkin tänään miettimään meidän perheen joulusta kertovaa postausta näppäillessäni, miltä tämä joulun aika mahtaa tuntua sellaisesta ihmisestä, joka vihaa joulua - antijouluihmisestä?

Kaikki alkaa joululauluista marraskuussa, hyvissä ajoin ennen joulua! Joululaulujen soittaminen alkaa niin pienissä kuin suurissa ruokakaupoissa ja erikoisliikkeissä yleensä pian halloweenin jälkeen, kun joulukoristeet alkavat ilmestyä pääkallojen ja kauhunaamarien viereen. Joululauluissa on aina se sama teema antamisen ja saamisen ilosta ja laulujen välissä on niitä salakavalia ärsyttäviä mainoslauseita, jotka kehottavat ostamaan äideille uudet tohvelit ja lapsille sen kauden sesonkilelun, joka maksaa enemmän kuin viikon ruokaostokset - alankin paastoamaan! Siitä päästäänkin jouluruokaan. Joulun lähestyessä kauppojen tiskit notkuvat herkullisista eineslaatikoista, mutta eihän antijouluihminen halua syödä lanttulaatikkoa, vaan vannoo sen kunnon Saarioisten eineslasagnen nimeen! No sitähän ei tietenkään saa mistään, koska kaikki mahdollinen tila on täytetty joulueineksillä! Herkkua on siinä monenlaista, kyllä niin on! Onneksi antijouluihminen syö joulun aikaan eineslasagnen puutteessa itse tekemäänsä makaronilaatikkoa, josta riittää syötävää helposti aatosta tapsaan. Sitten ruokakaupat ovatkin jo auki ja antijouluihminen saakin raahautua sinne paniikkitilassa olevalle maitohyllylle tappelemaan viimeisestä maitolitrasta naapurin mummojen kanssa!

Mitä muita joulun kipupisteitä antijouluihmisellä on?

Joulukuusi:  Ensin kaunis luonnonkuusi revitään metsästä ja raahataan kotiin vesikippoon seisomaan muutamaksi päiväksi ja lopulta se hylätään takapihalle ja unohdetaan sinne, kunnes se löytyy keväällä raatona ilman neulasia. RIP.


Joulukoristeet: Turhaa rahan menoa! Jouluvalot syövät sähköä ollessaan päällä 24/7 ja tontut ja muu jouluhässäkkä ovat esillä vain hetken, joten miksi kaikki se aika ja vaiva?

Joulupukki: Siis kaikkihan tietävät, ettei joulupukkia ole olemassakaan! Kiva, kun ensin opetatte lapsillenne ettei saa valehdella ja valehtelette sitten itse silmät pyöreinä joulupukin tuoneen kauniisti paketoidut lahjat kuusen alle, vaikka samaa pakettipaperia on kilometrin verran jäljellä varastossa! Niin ja se rahanmeno! Yksi tekopartanaama köpöttelee 2 minuutiksi istumaan kotiin kuuntelemaan lasten laulamia lauluja ja antamaan muutaman paketin ja morjens! Tästäkin lystistä saa pulittaa monta kymppiä! "Pukin" kukkaro tosin kiittelee aaton jälkeen, mutta eikö joulun pitänyt olla antamisen juhla?

Joululeivonnaiset: Pipareita, joulupullia ja torttutaikinaa saa kaupasta ympäri vuoden. Miksi piparit maistuvat vain jouluna ihmisille?


Joululahjat: Miksi pitää ostaa joululahjoja, jos se on aina niin vaikeaa?

Kesäkuntoon 2016: Joulu on ruoan suuri kulutusjuhla! Silloin ihmiset vähät välittävät, mitä suuhunsa lappaavat, mutta kun jouluaatto on juuri ja juuri vaihtunut joulupäivään, niin telkkarista tuleekin jo ensimmäinen laihdutusmainos ja lehtien sivut täyttyvät onnistuneista laihduttajista ja kuvallisista ohjeista siitä kuinka ne joulukilot lähtevät helpoiten! Antijouluihmisen päivä ei kuitenkaan mene tästä pilalle, kuten joulumättääjien - makaronilaatikon kalorimäärä annosta kohtaan on verrattain hyvä joulupöydän herkkuihin verrattuna!

Television joulu: Jaffa appelsiinit alkavat toivottavaan hyvää joulua hyvissä ajoin laulaen moniäänisesti joululaulua yhdessä sitruunan ja limen kanssa - karvasta ja kirpeää joulua vaan kaikille! Kun laulavat sitrukset ovat laulaneet viimeiset nuottinsa, alkaa heti joulupäivänä tv-ohjelmisto täyttymään joulusarjoista -piirretyistä ja -elokuvista jatkaen samaa linjaa aina uuteen vuoteen saakka!


Onneksi joulua seuraa aina se uusi vuosi ja uudet kujeet ja joulu on vain kerran vuodessa - meille kaikille!


 

♥: Selina




Tunnustaako kukaan olevansa antijouluihminen?

Ps. Meidän ei ollenkaan p*skasta perhejoulusta on tulossa oma postaus myöhemmin! ;)

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Perheemme välipäivien Netflix-suosikit

Joulu tuli ja meni, samoin joulun pyhät! Nyt alkaakin ne pitkät välipäivät, eikä ole mitääääään tekemistä! Mielestäni näin joululomalla vanhemmillekin tulisi suoda pieni hengähdystauko raskaan arjen keskelle, jolloin sitä nutturaa ja pipoa voisi vähän höllätä. Lapsille ei tarvitse aina olla järjestämässä hikihatussa puuhasteltavaa, kuten askartelua, satuhetkiä tai kodin läpi kulkevaa temppurataa! Silloin se olohuoneen katseenvangitsija astuu kuvaan - se pahamaineinen telkkari. Lapsen television katselusta on ollut monissa blogeissa postauksia niin puolesta kuin vastaan, mutta voiko reilu kolmeveellä olla suosikkiohjelmaa - varsinkaan Netflixissä?

Voi ja niin meilläkin on!


Olen kirjoittanut aiemminkin tänne blogiin, että A-muru saa katsoa lastenohjelmia niin telkkarista kuin Netflixistä suhteellisen vapaasti. Välillä tunnenkin sen äitiyden ikävän omantunnon pistoksen sydämessäni, kun alan illalla laskeskelemaan niitä päivän aikana kertyneitä telkkariminuutteja. Minua ja pistävän raskasta sydäntäni helpotti kuitenkin se, kun lastentarhanope-ystäväni kertoi, että jos päivän telkkariajan pystyy korvaamaan jollain muulla puuhastelulla tai leikillä saman päivän aikana, niin silloin ei ole mitään hätää, eikä lapsi elä vain ruudulle. Kasva kieroon. Eristäydy. Jää jälkeen kehityksestä - ja mitä näitä nyt olikaan! Kuinka monelta putosi kivi jos toinenkin sydämeltä? Voin rehellisesti sanoa, että meillä telkkariaika tulee yleensä aina korvattua muulla puuhastelulla saman päivän aikana ja parhaimmassa tapauksessa päivän telkkariminuutit jäävät aamun lastenohjelmia lukuun ottamatta lähes käyttämättä. On kuitenkin päiviä, jolloin mikään muu ei kerta kaikkiaan onnistu paitsi ristiriitainen suhde sen olohuoneen katseenvangitsijan kanssa!

Morkkiksella tai ilman, tässä perheemme Netflix-suosikit välipäiviin! 

A-murun suloiset ja hassut suosikit:

Sofia ensimmäinen:

  Kuva

A-muru kertoo: "Pinsessa Sofia on pinsessa joka leikkii toisten pinsessojen kanssa."

Prinsessa Sofia on suloinen tyttö, josta tuli aivan yllättäen pieni prinsessa, kun  hänen äitinsä rakastui kliseisesti kuninkaaseen ja meni naimisiin hänen kanssaan. Taattua Disney-prinsessa laatua uusperhe-twistillä!


Maltti ja Valtti:



A-muru kertoo:  "Maltti ja Valtti on salapoliiseja!"   

Maltti ja Valtti ovat Pikku Kakkosesta tutut liikennepuistokonstaapelit, jotka seikkailivat tänä vuonna ainakin meidän perheessä supersuositussa joulukalenterissa niin latu- kuin salapoliiseina! Nämä hölmöt liikennepuistokonstaapelit hurmaavat kohteliailla käytöstavoillaan ja naurattavat toilailuillaan!

Pikku Prinsessa:


A-muru kertoo: " Pikku Pinsessalla on luufus-koila!" 

Pikku Prinsessa on ehkä ärsyttävä, mutta silti suloinen prinsessa, jonka seikkailuja ja edesottamuksia on hauska seurata. Tunnari saa tosin aikaan aivan kamalan korvamadon, josta ei tahdo päästä eroon! 

Äidin ja isin naurattavat suosikit:

Elementary:

 Kuva

Elementary-sarjassa vieroituksesta päässyt Sherlock Holmes (Jonny Lee Miller) saa tukihenkilökseen Joan Watsonin  (Lucy Liu), tarkan entisen kirurgin, jonka tehtävä on tukea Sherlockin uutta raitista elämää. Sherlock on kuitenkin nimensä mukainen mies, eli hän ratkaisee kaimansa tavoin rikoksen kuin rikoksen pelkästään loistavalla päättelykyvyllään. Roolihahmona Sherlock iskee minuun täysillä! Hänen välinpitämätön ja joskus jopa tyly asenteensa muihin ihmisiin saa salaisen sisäisen narsistini taputtamaan käsiään ja nauramaan ääneen!

Chuck:



Chuck on sekopäinen ja  hullu agentti-sarja  sarjan nimeä kantavasta miehestä (Zachary Levi), joka saa eräänä päivänä vahingossa kaikki valtion salaiset tiedostot aivoihinsa. Sitä varten hän saa suojakseen oman agentin, Sarahin (Yvonne Strahovski), jonka tehtävä on suojella salaisia tiedostoja ja tietenkin myös Chuckia. Kuinkas sitten käykään, kun laitetaan kaunis (blondi) agentti ja elektroniikkaketjun Nörttipisteen tietokone-ekspertti hyvin suunniteltuun valesuhteeseen, joka on ainoa keino suojella viattoman näköistä nörttiä ison salaisuutensa kanssa? Sarjaa katsoessa saa nauraa räkäisesti Chuckin ja muiden päähenkilöiden toilailuille ja etenkin Kenraali Caseyn (Adam Baldwin) jatkuva murahtelu saa hymyn huulille!

 Modern Family:


Modern Family sisältää taattua naurua ja huonoa huumoria - miksi se silti aina naurattaa? Sarjassa seurataan kolmen erilaisen suklaisperheen elämää ja edesottamuksia. Sarjan ykkössuosikkina minulla on hölmö kiinteistövälittäjä-isä Phil (Ty Burrell),  jonka sanonnat ja hassut laulut saavat aina nauramaan, perheen järjen äänen, eli Clairen (Julie Bowen) yrittäessä tasapainotella hullunkurisessa perhe-elämässä olematta kuitenkaan aina se Bad Cop. Sarjan kruunaa kuitenkin veteraaninäyttelijä Ed O'Neill! Kannattaa katsoa huonona päivänä, koska tästä sarjasta tulee oikeasti parempi mieli!

Eilen tapaninpäivänä emme kuitenkaan katsoneet mitään näistä lempparisarjoistamme, vaan vietimme koko perheen leffailtaa katsomalla Joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa sopivien leffaherkkujen kera!  

Emme kuitenkaan aio juurruttaa tulevina välipäivinä takapuoliamme olkkarin sohvaan, vaan suuntaamme tänään muun joulun pyhiin kyllästyneen kansan tavoin alennusmyyntejä penkomaan! Aleöverien jälkeen onkin sitten kiva taas palata jouluun ja kertoa teille, millaisen joulun vietimme tänä vuonna!



  ♥: Selina

 

Onko teidän välipäivien ohjelma jo täynnä, vai sopisiko sinne pieni leffahetki lasten ehdoilla?

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Aatonaattona...

Joulu, se on täällä! Koti on koristeltu, lahjat paketoitu ja Isimiehen valitsema joulukuusi tuoksuu taivaalliselle - aito kuusi tekee joulun! Joulukuusi on koristeltu tänään aatonaattona yhdessä perheen kesken ja lahjat odottavat jo kuusen alla avaajaansa, joka nukkuu jo sikeästi yläkerrassa. Aamulla meidän joulupukkia pelkäävä kolmevee saa kuulla tontun tuoneen lahjat kuusen alle ja niitä avataan yhdessä herkullisen ja joulun ensimmäisen riisipuuron jälkeen. Vietämme jouluaaton tänä vuonna anoppilassa ja joulupäivänä suuntaamme minun vanhempieni luokse jatkamaan joulunviettoa. Joulu, se on täällä ja tiedän, että joulustamme tulee ihana!



Haluan nyt toivottaa ihanaa ja piparintuoksuista joulua kaikille teille, jotka olette lukeneet ja kommentoineet pientä rakasta blogiani, ja myötäeläneet sen kautta perheemme elämää! Nauttikaa joulusta, toisistanne ja elämästä! Olkaa kiitollisia, onnellisia ja rakastakaa!  Hyvää joulua Teille kaikille! ♥ 

♥: Selina