perjantai 31. heinäkuuta 2015

Mansikkaurakka

Niinhän se on, että oma maa mansikka... - kesän suosikkimarja! Tänään kotonamme oli mansikkaurakka, kun nappasimme A-murun synttärijärjestelyiden keskelle kaupasta neljä laatikollista näitä ihania punaisia marjoja.


Mikähän siinä on, että kun kannat mansikkalaatikot kotiin ja asetat ne keittiön pöydälle odottamaan perkausta ja pakastamista, niin pakasterasiat ottavat hatkat saman tien - sokerista puhumattakaan! Tänäkin vuonna Isimies kävi hakemassa kesken perkausurakan lisää rasioita ja hetken päästä myös sokeria. Kaupan kassalle ei tainnut jäädä epäselväksi mitä kotonamme puuhataan, kun  punakätinen Isimies vieraili kaksi kertaa tunnin sisään lähikaupassamme. 


Lähes tyhjät marjoille varatut laatikot pakastimessamme saivat kivasti täytettä näistä herkullisista marjoista, mutta pitäähän sitä jättää herkutteluunkin marjoja, eikös? ;)

Pakastimessa on onneksi vielä tilaa vadelmille, mustikoille ja herukoille, joiden ansiosta saamme nautiskella kesän herkuista myös keskellä talven paukkupakkasia!


♥: Selina



Miltä teidän pakasteenne mansikkasato näyttää? ;)

Ihan pihalla: heinäkuu

Helteinen heinäkuu - no ei tänä vuonna! Heinäkuussa satoi ja paistoi...ja taas satoi, mutta perheemme nautti siitä täysillä!


Loppuun vielä kuva meidän citykanistamme, joka on syönyt minun omenapuuni ja toimii pihallamme muun muassa ruohonleikkurina ja apilan syöjänä...ja jättää papanat keskelle tonttia - no silti onhan se aika söpö!


Näiden kuvien myötä heinäkuu on taputeltu. Heinäkuussa matkustelimme Oulussa ja Tallinnassa, nautimme häähumusta, toistemme seurasta, rakensimme leikkimökkiä ja olimme onnellisia! Tämän vuoden heinäkuuta tulee ikävä, onneksi vielä on kesää jäljellä!

 ♥: Selina

 

Millainen heinäkuu teillä oli?

torstai 30. heinäkuuta 2015

Oletko sinä kiusaaja? Minä olin

Elokuu on pian täällä ja sen johdosta koulut alkavat pikkuhiljaa availemaan oviaan, opettajat puhaltelemaan pölyjä punakynistään ja oppilaat hankkimaan koulutarvikkeita tulevalle lukuvuodelle. Tämän vuoksi somessa on alkanut kiertämään koulukiusaamista vastaan olevia lausahduksia ja manifesteja, joita ihmiset jakavat sormet syyhyten tukkien Facebookin timelinet kaveripiirin nyökytellessä vieressä. T&J, Tykätty ja jaettu - olen tehnyt hyvän työn.


Vaikka kaikilla näillä tykätyillä ja jaetuilla kiertoviesteillä onkin hyvä tarkoitus ja asia on erittäin tärkeä, niin minun täytyy kysyä, että auttavatko nämä viestit oikeasti mitään? Kuka menee ottamaan vastaan ilkkumiset ja solvaamiset - Extreme Duudsonitko Facebookin kautta? Minusta tuntuu, että näitä viestejä jaetaan enimmäkseen oman sädekehän kiillottamista varten ja todellisuudessa kovinkaan moni ei puutu koulukiusaamiseen mitenkään. Se ei kuitenkaan riitä - tykkää, jaa ja toimi!

Kaikki ovat joskus syyllistyneet kiusaamiseen. Jos tässä vaiheessa nyrpistät nenääsi ja ajattelet, että enhän minä ikinä, niin mieti vielä hetki. Kiusaamista on, kun puhuu toisesta pahaa - oletko tehnyt sitä? Kiusaamista on jättää toinen huomioimatta - tuntuuko tutulta? Kiusaaminen on myös sitä ettei puutu kiusaamiseen, katsoo sormien läpi, kun toista nöyryytetään, sorretaan tai satutetaan. Oletko sinä kiusaaja? Minä olin. 


Toivon sydämestäni, kun koulut alkavat, että lapset ja nuoret saisivat opiskella - tehdä työtään - rauhassa. Toivon, että jokainen joka näkee kiusaamista puuttuisi kiusaamiseen välittömästi! Älkää sulkeko silmiänne ja odottako, että joku avaa ne. Silloin voi olla jo myöhäistä.

♥: Selina

 

Postauksen kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Meidän päivä 6: eräs sateinen maanantai

Minulla on ollut luonnoksissa koko kesän postaus meidän kesäpäivästä, jonka sunnuntain ja maanantain välisenä yönä päätin vihdoin toteuttaa. Maanantai, mikäs sen parempi päivä kirjata ylös postausta varten aurinkoisen ja iloisen päivän tapahtumia - NOT! Aamulla, kun avasin silmäni kuulin ensimmäisenä sateen ropinan peltikatossamme, A-murun kiljumisen, kun puuro ei maistunut ja Isimiehen kahvimyllyn surinan. Heippa aurinkoinen kesäpäivä perheen kanssa ulkoillen ja tervetuloa sisäleikit turhautuneen taaperon kanssa! 

Tervetuloa meidän sateiseen, mutta touhukkaaseen maanantaipäivään!

Nukuin koko yön todella levottomasti. Pyöri, vaihdon asentoa ja heräilin paineentasauspatjani tasaiseen kehräykseen tai kennojen täyttymiseen pääni alla. Voi sanonko mikä! Aamu kuitenkin valkeni tällekin pyörijälle kello 7.50, kun A-murun sängystä kuului tiukasti ja vaativasti "ISI!". Isimies tuntui olevan vielä syvässä unessa, eikä reagoinut naperomme komentoon, joten ehdotin A-murulle kainalopaikkaa padin kassa, mutta neiti kohta kolmevee oli selvästi päättänyt, että nyt noustaan ja oli jo kovasti matkalla alakertaan. Tönäisin Isimiehen hereille ehkä tarpeettoman kovaa ja hän alkoi heräämään horroksestaan. Huonosti nukuttu yö oli tehnyt tehtävänsä ja pinna oli kireällä ennen kuin olin edes ehtinyt nousta sillä väärällä jalalla sängystä! Onneksi sinä aamuna oli hänen "aamuvuoro", joten minä etsin taas sen viileän kohdan tyynyltäni, käperryin peittoihin ja yritin saada nukuttua - jospa uni olisi parempaa aamusta? Kuulin vielä ennen nukahtamistani, kun tokkurainen Isimies suuntasi alakertaan jo ärsyttävän pirteän A-murun kanssa, joka kyseli taukoamatta saako hän aamupalaksi kaverisynttäreiltä jääneitä pullia ja maissinaksuja Isimiehen koomaillessa ja vastaillessa kaikkeen "joo". 


Heräsin kello 9.00 samaan unifilmiin: painajaiset ja levottomat unet jatkuivat, joten päätin nosta ylös. Alakerrassa tuoksui kahvi ja A-muru oli juuri syömässä puuroansa - ilman pullaa ja maissinaksuja. Valmistelin oman aamiaiseni, tein pegin hoitotoimenpiteet ja aloin etsimään internetin ihmeellisestä maailmasta eläinlääkäriä Minikoira M:ää varten.

Isimies löysi Minikoira M:n rintakehästä pelottavan patin sunnuntaina rapsutuksen yhteydessä, jota piti ehdottomasti käydä näyttämässä patin koon ja sen sijainnin vuoksi. En kuitenkaan saanut eläinlääkärille aikaa, vaan jouduimme odottaman seuraavaan iltapäivään. Pitäkää peukkuja, että patti on vain vaaraton rasvapatti, joka on nyt epäonnistuneen ohutneulanäytteen vuoksi tarkassa seurannassa. Emme ole mitenkään valmiita luopumaan meidän 8-vuotiaasta mustistamme, joka on harmaantunut vuosien saatossa yhtä arvokkaasti ja komeasti kuin itse George Clooney!


Ruokapumpun pumpatessa aamiaista sisuksiini muistin, että minun pitää käydä apteekissa ja aloin kirjoittamaan kauppalistaa. Maanantai oli iskenyt lääkevarastoni lisäksi myös jääkaappiimme ja ostettavaa oli paljon aina maidosta vehnäjauhoihin. Jätin kuitenkin tarkoituksella A-murun syntymäpäiväjuhlien tarpeet listasta pois, koska en jaksanut ajatella viikkoa niin pitkälle - olihan vasta maanantai. Kun olin raapustanut kauppalistaan kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman aloimme A-murun kanssa aamutoimille Isimiehen juodessa ties kuinka monennetta kuppia kahvia paikallislehteä lukien. Niin ja naiset ovat muka hitaita!

Päivän asut:
Tunkat: MelliEcoDesign, Vila / Leggarit: Next, Vila

Parasta sadepäivissä on...

...lätäköt ja...

...ja niissä hyppiminen!

Kaupassa ja apteekissa meni yllättävän kauan aikaa, no okei jäin suustani kiinni mukavan farmaseutin kanssa, kun keskustelimme kolmevuotiaiden lasten kehityksestä ja uhmasta - kuinkas muutenkaan, täyttäähän A-muru aivan kohta kolme. Mihin tämä aika kuluu?
Kun ostokset oli tehty ja pääsimme kotiin, aloin valmistelemaan lounasta, laitoin oman ruokani tippumaan ja tein pizzataikinan, koska olin suunnitellut leipovani A-murun syntymäpäiville valmiiksi pikkupizzoja pakasteeseen. Viimein kello 12.30 nälkäinen perheeni pääsi syömään spagettia ja jauhelihakastiketta - A-murun lempparia Kitchen Aidin vaivatessa taikinaa. 


Ruoka maistui A-murulle hyvin ja saimme ruokavieraita, kun A-murun pappa tuli jälkkärijäätelön kanssa meille kylään. Kun jäätelöt oli herkuteltu ja papan kanssa leikitty, veimme Isimiehen kanssa väsyneen A-murun päiväunille. Uni ei kuitenkaan meinannut tulla helposti, vaan sängyssä tuntui nukkumisen sijaan olevan paljon muuta tekemistä huonosti olevan peiton, vääränlaisen tyynyliinan tai yllättävän pissahädän kanssa. Kuitenkin kello 14.00 väsy vei viimein voiton, eikä peittokaan ollut enää ihan tyhmä ja A-muru vihdoin nukahti. 
Minun oli tarkoitus levätä vain hetken ja A-murun nukahtaessa singahtaa takaisin alakertaan leipomaan pikkupizzoja, mutta toisin kuitenkin kävi, kun uni nappasin minutkin kesken verisimmän kohtauksen Hannibal-sarjaa ja heräsin vasta kello 15.45 Isimiehen kainalosta kuola valuen. Jakso oli kuulemma hyvä ja varmasti verisempi kuin minun uniini tullut Will Grahamin kohtaama uhri!

Aivan liian pitkiksi venyneiden päiväunien jälkeen aloin laittamaan kiireesti päivällistä juuri heränneelle ja kiukkuiselle A-murulle. Päivälliseksi meillä oli A-murun toiveesta miehekkäästi makkaraa, joiden grillaamiseen A-murun sai osallistua sadepisaroiden ropistessa takapihan juuri kukkimaan alkaneisiin kuunliljoihin. Kun makkarat oli grillattu, yritin tarjota A-murulle makkaran lisukkeeksi perunamuusia, mutta turhaan. Meillä on ollut viimeaikoina lievästi sanottuna vaikeuksia ruokailussa, koska kaikki ruoat ovat A-murun mielestä automaattisesti pahoja tai muuten vain syömäkelvottomia!

Päivällisen jälkeen lähdimme kyläilemään A-murun kummilaan, jossa saimme onnitella A-murun ikäkriisin kourissa kärsivää kummisetää synttäreiden johdosta, tunnustella A-murun tulevan serkun pieniä potkuja ja pienet serkkutaaperot saivat leikkiä. Kummilassa meni yllättävän myöhään leikkiessä ja jutustellessa. Taisi pitkä ja tylsä sadepäivä koetella heitäkin, koska lapsilla oli hurjan hauskaa ja me aikuiset herkuttelimme ja juttelimme useamman tunnin. Kello lähenteli kuitenkin jo yöuniaikaa, joten kello 19.30 meidän oli pakko keskeyttää serkusten leikit ja lähteä kotiin puuron keittoon. A-murua pitkälle venynyt ilta harmitti jo hieman, mutta hän jaksoi silti reippaasti istua puolen tunnin matkan kotiin ihastellen ensin tietyömaata työkoneineen ja lopulta kuunnellen minun epätoivoisia yrityksiä pitää hänet hereillä. Kotiin päästyämme A-murua odotti iltapuuro ja minua leipomisurakka. Se aamuinen pizzataikina odotti edelleen leipojaansa jääkaapissa - pahus! Puuron kypsyessä A-muru sai kuitenkin auttaa minua gluteenittoman mustikkapiirakan teossa.


Isimiehen nukuttaessa A-murua, minä laitoin laadukkaan Mun musaa-soittolistan soimaan, ruoan tippumaan ja aloin hommiin. Leipominen yliväsyneenä musiikkia kuunnellen ja epävireisesti mukana laulaen sujui kuitenkin yllättävän hyvin ja valmista tuli nopeammin kuin uskoinkaan.

Kello 22.30 sain viimeisen pellillisen pikkupizzoja uunista ja meni suihkuun ihan vain todetakseni, että kotimatkalla nähty työmaa oli lopettanut kaiken lämpöisen veden tulon - paras hetki huomata tämä oli tietenkin se hetki, kun pää oli täynnä vaahdotettua shampoota! Kylmästä suihkusta selviydyttyäni laitoin viimeisen ruoan tippumaan ja uppouduin blogien maailmaan. 


Kun viimein menin nukkumaan kello 02.15 totesin, ettei päivä ihan kamala ollutkaan perinteisestä maanantaista, sateesta ja kiireestä huolimatta. Sain nähdä ja tuntea ihana pienen ihmeen potkuja kaksoissiskoni masusta, uppouduin kerrankin kunnolla musiikin maailmaan, samalla leipoen herkkuja valmiiksi A-murun syntymäpäiviä varten ja  A-muru nautti pitkittyneestä illasta huolimatta leikkihetkestä serkkunsa kanssa. Tätä se on, ihanan tavallinen arki.

 

♥: Selina



Millainen päivä teillä oli maanantaina ja onko tälle päivälle tiedossa mitään kivaa?

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Voi mikä moka!

"Hei, me kaikki teemme joskus virheitä!", on lause, jonka äiti tai isä kuulee monesti kertoessaan vanhemmuuden kommelluksistaan, samalla saaden sympaattisen ja ymmärtäväisen taputuksen olalleen.
Mokaatteko te joskus - niin kuin omien lastenne kanssa vai olenko ainoa?

Muistan vielä elävästi tuskaisen pottatreenin, sen mun lapsi ei opi siis IKINÄ kuivaksi -paniikin, tarrataulut, tarrat ja ne muumikeksi-palkinnot. Lahjuksista ja paniikistani huolimatta A-muru oppi täysin päiväkuivaksi kun oli siihen valmis eikä yhtään aiemmin ja lisäksi luotettavien neuvolan standardien mukaisesti täysin aikataulussa. Muistutan tästä itseäni, jos vielä joskus opetan jonkun kuivaksi ja lopetan sen turhan panikoinnin ennen kuin edes aloitankaan! Eräs asia tässä tuskaisessa pottatreenissä jäi kuitenkin kaihertamaan tämän äidin mieltä ja se on yksi moka, minkä tein kerran märän vaipan kohdatessani - hermostuin, avasin typerän suuni ja sitten tuli se kysymys, jota en odottanut: "MIKSI?"

Niin miksi vaippaan ei saa pissata? Miksi pissa pitää tehdä pottaan?





Tuona kohtalokkaana päivänä vastasin kiihdyksissäni A-murun kysymykseen, että vaippaan ei kannata pissata, koska siitä tulee matoja! Niin matoja - oikeesti?! Voi elämä mikä aivopieru! Siitä päivästä lähtien vaippamadot ovat seuranneet minua kaupan vaippahyllyltä juhliin, neuvolaan ja päiväkerhoon. Ne vaanivat minua iltaisin, kun nukutan A-murua ja hän ilmoittaa kolmannen kerran vartin sisään siitä muka-pissahädästä ja kun kehotan häntä vain alkamaan nukkumaan, hän sanookin, ettei voi koska jos hän pissaa vaippaan tulee niitä matoja. Voi äiti, minkä teit! A-muru oikein julistaa vaippamatojen ilosanomaa minun istuessa naama punaisena hänen vieressään toivoen, että tämä(kin) vaihe loppuisi mahdollisimman pian. Selitäpä sitten tuollaiselle kolmeveelle, että äiti vaan uhkaili, pelotteli ja oli typerä - mahdotonta! Auttaisiko uusi reissu Muumimaailmaan tai vaikka vain muumikeksi? Ajasta ei nimittäin ole tähän päivään mennessä ollut mitään apua, koska tuo pikku taapero ei ole muutaman kuukauden aikana onnistunut unohtamaan vaippaan pissaamisen pimeää puolta - onneksi vaippakausi on meillä lähes kokonaan ohi! Voi että odotan sitä päivää, kun tälle saa jo nauraa! Sanokaa PLIIS, että se tulee pian!

Tiedän kuitenkin, että tämä moka ei ole äitiyteni ensimmäinen eikä viimeinen, vaan näitä tulee vielä eteeni monta. Ollaan äidit itsellemme ja mokillemme armollisia, mutta hei unohtakaa te ne madot ja miettikää kaksi...tai ainakin neljä kertaa ennen kun avaatte suunne taaperonne edessä!

 

♥: Selina



Oletteko te mokanneet joskus - niin kuin äitinä?

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Matkalla: "Tässä reissussa on katastrofin ainekset!"

11 ihmistä ja pikainen älynväläys - lähdetään hei Tallinnaan! 
Mitä kaikkea tapahtuikaan, kun keksimme lähteä Tallinnaan kahden päivän varoitusajalla neljän perheen voimin?

 Isimiehen serkun sanoja lainaten: "Tässä reissussa on katastrofin ainekset!"

Olen käynyt kerran aiemmin Tallinnassa...tai no jos 23 tunnin risteilyä, satamassa koisimista ja neljä tuntia maissa lasketaan - ehdin juuri hakea ne harmaat villasukat siinä ajassa! Nyt pääsin siis nauttimaan Tallinnan kaupunkihälystä ja kulttuurista toisen kerran, mutta tällä kertaa äitinä, isommalla porukalla ja neljän päivän ajan.



Lähdimme maanantaiaamuna aikaisin ajelemaan yli viiden tunnin ajomatkaa kohti Helsinkiä. Olen ennenkin maininnut blogissa Isimiehen olevan erittäin järjestelmällinen ja teoreettinen ihminen ja hän todisti sen jälleen pakkaamalla auton matemaattisen tarkasti ja kiukuttelemalla aina kotipihalta Hämeenlinnaan asti 12 minuutin (!) aikataulusta jäämisen vuoksi, josta otan oikeasti täysin syyt niskoilleni - bad hair day hei! ;)  Hämeenlinnassa iskikin sitten katastrofimatkamme ensimmäinen oikea paniikki: Isimiehen lompakko, ajokortti ja matkavakuutustiedot odottivat edelleen kiltisti kotona lipaston päällä Tallinnan matkaa - kirjoitinko juuri, että mieheni on järjestelmällinen, siis oikeasti? Sanotaanko, että ajokortitta ajava Isimies niin Suomen rajojen sisä- kuin ulkopuolella ei ollut lainkaan mieleeni mikä ei liene kenellekään yllätys. Loppumatkan kiukutteluosuus olikin sitten minun hallinnassani, A-murun katsellessa rauhassa IPadilla lastenohjelmia ja Isimiehen järjestellessä asioita. Unohtuneesta lompakosta ja kiukustani huolimatta jatkoimme matkaamme kohti Länsisatamaa ja laivan sisuksia. Tallinna here we come!



Laivamatka oli A-murun ensimmäinen ja hän oli innoissaan. Parin tunnin laivamatkan aikana söimme, kävimme leikkihuoneessa, katsoimme taikurin upean esityksen, joka sopi myös aikuiseen makuun, kurkkasimme miltä tuulisella laivan kannella näyttää ja pian olimmekin jo perillä. Matka sujui erittäin hyvin, vaikka ensikertalaisemme ei olisi varmasti huomannut vaikka laiva olisi könöttänyt sen kaksituntisen Helsingin satamassa! :D

Tallinnaan päästyämme suunnistimme autoilla navigaattorin avulla Oru-hotelliin, joka oli toinen niistä vapaista ja sopivista Tallinnan hotelleista, joka pystyi majoittamaan ison matkaseurueemme extempore-matkamme ajaksi.


Oru-hotelli osoittautui kuitenkin erinomaiseksi valinnaksi! Hotelli vaikutti suhteellisen uudelta, se oli siisti, modernisti sisustettu ja siellä oli ystävällinen henkilökunta, josta osa osasi puhua hyvin myös suomea. Englannillakin pärjäsi - jopa tällainen rallienglantia puhuva turisti! Hotelli oli myös invaystävällinen lukuun ottamatta hotellihuoneen  suihkukaappia. Oru-hotellissa vietettyjen öiden perusteella en voi muuta kuin suositella hotellia lapsiperheille. Yöt sai nukkua rauhassa, huoneet siivottiin päivittäin ja ruoka maistui lapsiasiakkaillekin!


Oru-hotellin kauniit kukka-asetelmat ja etenkin lapsia ilahduttanut iso kala-kaveri!

Ennen lähtöä olimme tutustuneet Tallinnan lastenkohteisiin ja päätimme ilahduttaa matkaseurueemme pientä väkeä päivällä Tallinnan eläintarhassa, joten toisena lomapäivänä pakkasimme lapset autoihin ja hurautimme vilkkaan Tallinnan keskustan läpi mutkan jos toisenkin kautta eläintarhaan viettämään mukavaa hellepäivää tutustuen erilaisiin eläimiin. Aurinko helli meitä tuona päivänä koko kesän edestä lämpötilan noustessa aina + 25 asteeseen.





Hellepäivän nautintoja.






Shoppailupäivä Vanhassakaupungissa kuului myös luonnollisesti matkasuunnitelmiimme - miehien mutinoista viis! Rakastan käsitöitä, joten minun ykköskohteeni oli luonnollisesti Tallinnan Vanhankaupungin tori ja muureilla sijaitseva neuletori, josta ostin A-murulle upean ja lämpimän villatakin ja itselleni uudet villasukat. Talvea odotellessa!


Iki-ihana neuletori, ah niin ihana hypistely! 
Piipahdimme myös muutamissa Tallinnan nähtävyyksissä ja kukkatorilla, jossa oli toinen toistaan upeampia kukka-asetelmia ja upeita ja värikkäitä leikkokukkia.



Vaikka Vanhakaupunki ei ole invaystävällisyyttä nähnytkään mukulakivikatuineen ja kapeine jalkakäytävineen, pärjäsimme siellä suhteellisen hyvin pyöriksen ja rattaiden kanssa. Täysin ilman apua emme tosin olisi junamme kanssa pärjänneet, mutta onneksi A-murulla oli paljon lykkääjiä ja hoitajia, kiitos isovanhempien ja A-murun pikkuserkkujen!
 
Tallinnan Vanhakaupunki renkailla: pyöris ja Beemoo Maxi Travel 2 in 1

Ensimmäisestä Tallinnan matkastamme perheenä jäi mahtava fiilis ja siitä intoutuneena katsoimme jo kansalaisopistomme nettisivuilta alkavia viron kielen kursseja, joten jos hyvin käy, niin alamme syksyllä Isimiehen kanssa opiskelemaan uutta kieltä ja kun ensi kesänä matkustamme takasin ihanaan Tallinnaan haluan osata ostaa ne pehmeät ja lämpimät kirjoneulevillasukat viroa puhuen!

Hei hei Tallinna, nähdään vuoden päästä!

 

♥: Selina

 


Oletteko te lomailleet Tallinnassa? 

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Kymmenes blogikuukausi, miltä tuntuu?

Täällä sitä taas ollaan, kotona. Ihana palata muutaman lomapäivän jälkeen myös tänne blogikotiini, joten moikka vaan teille ihanat lukijat ja te uudet lukijat, lämpimästi tervetuloa blogini pariin!
Blogi on elellyt hiljaiseloa tämän  viikon matkustelun ja A-murun kaverisynttäreiden vuoksi, mutta nyt onkin väsyneenä ja onnellisena kiva palata ajassa takaisin päin kurkkaamaan mitä kaikkea ihanaa tämä blogikuukausi sisälsikään!

Tämä blogikuukausi on vierähtänyt kiireessä ja kesästä nautiskellen. Olemme matkustelleet, todistaneet  tahdon-hetkiä ja nauttineet kesästä sateineen ja auringonpaisteineen! Tämä blogikuukausi onkin varmasti näistä postaussarjan postauksista parhain. Kesä on ihanaa aikaa ja voin sanoa, etten ole koskaan ennen nauttinut näin paljon bloggaamisesta, eikä blogikuukausi ole koskaan kulunut näin nopeasti! Voi kesä, miksi se onkaan niin lyhyt aika, joka hurahtaa huomaamatta ohi! Nyt eletään jo heinäkuun loppua, mutta en anna sen häiritä. Nautitaan kaikki kesästä vielä kun sitä on jäljellä!

Tämän blogikuukauden luetuin ja ehkä hieman haastavakin postaus paljasti teille lukijoille sairauteni syyn. Vaikka sairauteni syy onkin hoitovirhe, toisen ihmisen moka, niin en ole kirurgilleni katkera. Olen päässyt katkeruudesta yli ja hyväksynyt itseni juuri tällaisena kuin olen - nyt myös täällä blogimaailmassa. Kiitos teille kaikista ihanista kommenteista, tuesta ja ymmärryksestä. Olette ihania!


Kuitenkin elämä on jatkunut hoitovirheestä huolimatta aina tähän päivään ja tähän blogikuukauteen asti ja tämä blogikuukausi sisälsi myös aitoja, ihania ja  mukavia hetkiä, joista nautin täydestä sydämestäni!
Tämän blogikuukauden mukavimmat postaukset kertoivat leikkimökkiprojektistamme, jossa nikkaroimme A-murulle syötävän suloisen leikkikeittiön kierrätysmateriaaleista ja sisustin A-murun leikkimökin valmiiksi. Leikkimökistä tuli mielestäni aivan ihana - oikea herkku, vai mitä mieltä olette? Myös A-muru nauttii leikkimökissä leikkimisestä ja siellä on järjestetty kahvikekkereitä pitkin kesää. Leikkimökki toimii myös äidin rentoutumispaikkana. En tiedä mitään niin ihanaa kuin makoilla leikkimökin sohvalla kirjaa tai Kaksplussaa lukien!




Tärkein postaus kertoi taas minun erityisestä äitiydestä hyvin erityiselle lapselle, A-murulle. Olen päivittäin kiitollinen lapsestamme ja siitä, että vaikeuksista huolimatta meille suotiin oma perhe.

Järjestimme myös isommalla porukalla Vuosi elämästäni-blogin ihanan Miran ideoiman erilaisen arvonnan, johon teillä on aikaa osallistua vielä 31.7 asti. Jos ette ole vielä osallistuneet minun järjestämääni arvontaan, niin klikatkaa itsenne pikaisesti arvontapostaukseen, niin voitte voittaa paperisavesta askartelemani sydämen ja varsin minun näköisen mysteeripussukan sisällön! Pienenä vinkkinä, että palkinto on värikäs, herkullinen ja kylmä. ;)

Muistakaa myös moninkertaistaa voittomahdollisuutenne osallistumalla muidenkin arvontatempaukseen osallistuneiden blogien arvontoihin!



Kiitos teille ihanille lukijoille tästä blogikuukaudesta! Vielä on yksi kesäinen blogikuukausi jäljellä ja sitten Kun äiti kelaa-blogi juhliikin jo yksivuotissynttäreitään! Mitähän kivaa blogin yksivuotissynttäreiden kunniaksi keksinkään? ;)


♥: Selina