tiistai 30. kesäkuuta 2015

Ihan pihalla: Kesäkuu

Sateisesta ja kylmästä kesäkuusta huolimatta pihallamme kesä on päässyt valloilleen, nurmikko on kauniin vihreä ja kukat kukkivat kauniina ja värikkäinä. Näihin kuviin on hyvä päättää kesäkuu 2015 - toivottavasti nautitte siitä yhtä paljon kuin minä!











♥: Selina


Millainen kesäkuu teillä oli?

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Leikkimökki osa 2: Leikkimökin tarina

Leikkimökki taitaa olla lähes jokaisen lapsen ja äidin unelma ja tämä on toteutunut myös minun kohdallani molemmilla osa-alueilla - ensin intoilin leikkimökistä lapsena ja nyt äitinä.
Lapsuudessani olin onnekas saadessani emännöidä omaa leikkimökkiäni - jakaen sen tietenkin sopuisasti ensin kaksoissiskoni ja myöhemmin muiden sisarusteni  kanssa. Meidän leikkimökki oli melko iso, sellainen perinteinen punainen valkoisilla ikkunalaudoilla ja pienellä terassilla. Leikkimökkimme oli kaunis. Siellä oli räsymatto lattialla, pieni pöytä, kaksi tuolia ja nukelle ukkimme rakentama pinnasänky. Sen katolla oli papan tekemä metallinen hevosen muotoinen valkoinen tuuliviiri, joka narisi ja kirskui pyöriessään tuulessa, mutta sisältä leikkimökki oli välillä aivan kamala kuraluola, eli ei mikään siisti leikkipaikka, kuten nykyään leikkimökit tuntuvat olevan. Talvisin siellä asui varmasti hiiriä, koska kissamme viihtyi siellä erityisen hyvin, mutta silti joka kevät siivosimme leikkimökin ja vietimme siellä jopa öitä lukien kummitusjuttuja ja pakoillen yön hämärtyessä takaisin sisälle äidin helmoihin valittaen (muka) kylmyyttä. Leikkimökkiin liittyy niin paljon mukavia muistoja, vaikka se meidän punainen leikkimökki valkoisilla ikkunalaudoilla ja pienellä terassilla ei olekaan enää kotipihassa omalla paikallaan. Onneksi papan tekemä tuuliviiri on tallella ja se tuleekin löytämään paikkansa tulevaisuudessa myös A-murun leikkimökin katolta!

Millainen tarina A-murun leikkimökillä sitten on?
Kun muutimme nykyiseen kotiimme minulle oli päivän selvää, että A-muru saisi oman leikkimökin. A-murun leikkimökki saapuikin pihaamme jo viime kesänä eräänä lämpimänä kesäiltana, samaan aikaan kun A-muru nukkui yöuniaan autuaan tietämättömänä, mitä jännittävää ulkona tapahtui. Leikkimökki nostettiin nosturin avulla puskien yli Isimiehen tekemälle alustalle - siinä oli jännitystä kerrakseen nähdä iso leikkimökki nosturin nokassa liinojen varassa! Aamulla yllätys olikin suuri, kun veimme hänet heti heräämisen jälkeen katsomaan mitä pihalle olikaan yön aikana ilmestynyt. "A:n oma leittimötti", hän kiljaisi nähdessään sen takapihallamme ja juoksi tutkimaan sitä niin sisältä kuin ulkoa - hänen ikiomaa leikkimökkiään.

Lämmin kesäaamu viime kesänä: Tästä kaikki alkoi.
A-murun leikkimökki on ostettu oppilastyönä läheisestä ammattikoulusta ja vastasi täysin toiveitani kokonsa puolesta. En halunnut mitään pientä koppia, jossa ei mahdu edes kääntymään, vaan sellaisen leikkimökin, jossa mahtuu vaikka aikuinen ihminen seisomaan kunnolla ja sen sainkin. A-murun leikkimökissä huonekorkeus onkin reilu 2 metriä - mahtuu  A-murun hujoppi kummisetäkin harjoittelemaan kummityttönsä kanssa kotileikkejä! ;)
 
Jo viime kesänä leikkimökki koki muutamia muutoksia, mutta päätimme jättää sisustuspuuhat tälle kesälle. Leikkimökki sai talomme värisen maalin pintaansa ja Isimies laittoi kipsilevyt, saumasi ja listoitti kaikki seinät ja katon - miksi? No koska minä halusin! Taidan elää (Isimiehen mukaan elän ja vahvasti!) jotain omaa leikkimökkifantasiaani A-murun leikkimökin suhteen, mutta en vain halunnut sisäseiniä karkealla lautapinnalla, vaan aivan tasaiset seinät ja katon. PISTE. Nämä perheessämme paljon puhutut kipsilevyt saivat viime kesänä myös valkoisen maalin pintaansa ja lattia ja terassi saivat ensimmäisen suklaanruskean maalikerroksen. Leikkimökki laitettiin syksyllä vielä talvikuntoon, eli Isimies asensi ikkunalasit paikoilleen ja minä ompelin tietenkin ikkunaverhot - ensimmäinen asia, mitä ompelin min... siis A-murun leikkimökkiin! ;)
 
Lämmin kesäilta eilen: Leikkimökki on valmis!
Millainen tulevaisuus A-murun leikkimökillä sitten on? Siellä tullaan varmasti viettämään monia mukavia hetkiä pelaillen, leikkien, satuja lukien ja piirrellen. Siellä käydään retkellä sadepäivinä, ollaan kenties joskus yötäkin. Siellä luetaan kummitusjuttuja illan hämärtyessä taskulampun valossa ja säikähdetään jokaista rasahdusta, mitä yö tuo tullessaan. Lopulta kuitenkin leikit loppuvat, mutta toivon, että leikkimökki pysyy aina sellaisena mukavana rentoutumispaikkana - vaikka sitten äidille. Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että vaikka leikkimökki ei säilyisikään, niin ne muistot siitä ovat ikuisia!

Ensimmäinen leikkihetki uudessa leikkimökissä.
Seuraavassa ja viimeisessä osassa pääsette kurkkaamaan sisälle A-murun leikkimökkiin. Hih, se on aika ihana vaikka itse sanonkin! ;)


♥: Selina



Millaisia tarinoita tai muistoja teillä on lapsuuden leikkimökeistänne?

Ps. Olen kiitollinen edelliseen postaukseen tulleista ihanista ja kannustavista kommenteista, tästä blogista ja siitä, että minulla on noin ihania lukijoita - KIITOS!

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Se monesti kysytty: sairauteni syy

Sinä päivänä kun pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päätin julkistaa blogini oikeesti ja alkaa kirjoittamaan tätä "rehellistä ja elämänmakuista" blogia tein tiettyjä päätöksiä. Näissä päätöksissä on ollut erittäin helppoa pysyä, paitsi yhdessä: sairauteni syy. Minulta on kysytty täällä blogimaailmassa monesti sairauteni syytä ja olen joka kerta vastannut ympäripyöreästi, etten halua puhua asiasta, vaikka rehellisesti sanottuna en ole enää vähään aikaan tiennyt miksen - ei minulla ole mitään syytä salata saati hävetä sitä. Ymmärrän täysin lukijoiden kiinnostuksen asiaa kohtaan enkä koe, että minun on nyt pakko lukijoita varten kertoa koko totuus sairauteni takaa, vaan kerron sen koska olen valmis siihen.


Sairauteni syy ei ole minulle arvoitus eikä salaisuus, jota en voisi kertoa. Voin puhua siitä avoimesti ja olen hyväksynyt sen  syyn, miksi sairastuin. Sairauteni syy on siis täysin tiedossa, mistä, miten ja kenen aiheuttama se on. Niin, kenen... Ymmärrätte varmaan nyt, miksi koin asiasta kirjoittamisen vaikeaksi. Sairauteni syy on vakava hermovaurio, jonka kirurgi aiheutti minulle rutiinileikkauksen yhteydessä. Kirurgi, jonka nimen tiedän ja jonka ulkonäön muistan siinä ruman vihreässä kirurgin asussaan, kulkukortti (yrmeällä ilmeellä) valkotakin taskussa kiinni. Hän teki virheen suorittaessaan leikkausta ja tuhosi hermoja - hoitovirhe, sairauteni lopullinen syy. Kuitenkin lääkärit - myös minun kirurgini - ovat vain ihmisiä. Eivät he ketään tarkoituksella satuta, leikkaa väärin tai aiheuta lisää ongelmia. Vahinkoja sattuu ja minulle vain kävi näin. En kuitenkaan ole katkera, pahemminkin olisi voinut käydä.


Ja vastaus siihen kysymykseen, mikä minulle esitetään aina kun kerron, että olen sairastunut hoitovirheen vuoksi: Kyllä, olen saanut korvauksia potilasvahingosta, mutta ennemmin valitsisin terveyden ja työkyvyn kuin minimaalisen korvaussumman tililläni korvaamaan koko elämäni työkyvyttömyyttä, kipua ja liikuntavammaa.


Mutta miksi päätin kääntää kelkkani tämän asian suhteen ja juuri nyt? No ensinnäkin kliseisesti, olen nainen ja mielipiteeni asiaan kuin asiaan saattavat vaihtua kuukautiskierron ja täysikuun mukaan. Viimeinen naula tähän sairaaseen arkkuuni oli kuitenkin eräs anonyymin kommentti, jossa hän kirjoitti että haluaisi tietää sairauteni syyn, että ihmiset pystyisivät välttämään saman sairauden kohdallaan. Kukaan ei voi valita osuuko hoitovirhe kohdalle vai ei. Tätä ei olisi siis pystynyt välttämään mitenkään itse, ellei olisin tiennyt tulevaa jo valmiiksi - harmi että kristallipalloni jäi kotiin juuri tuona maanantaipäivänä jona minut leikattiin! Minulla meni leikkauksessa hermot, mutta hei se oli se sama paska maanantaipäivä myös kirurgille ja sille typerälle umpparille, joka hävisi silloin taistelun!

Nyt blogini on rehellinen myös sairauteni osalta - tervetuloa lukemaan rehellistä ja elämänmakuista blogiani!


♥: Selina


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Kesän helppo klassikkoherkku: Suklaakiisseli

Siis voiko klassisempaa jälkkäriä ollakaan kuin suklaakiisseli? Olin jo unohtanut koko herkun, kunnes sain sitä kuntoutusjaksollani Maskussa ja voi nam! Jo ensimmäinen lusikallinen toi valtavasti muistoja mieleeni lapsuudesta, jossa kaakao toimi välipalana, herkkuna tai iltajuomana joko lämpimänä tai kylmänä. 

Suklaakiisseli:


  • 1l maitoa
  • 5 rkl maissitärkkelystä
  • ½ dl kaakaojauhetta, sitä oikeaa eikä mitään O'boyta!
  • ½ dl sokeria
  • 1½ tl vaniljasokeria

- Mittaa ainekset paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan.


- Nosta kattila liedelle ja kuumenna kiehuvaksi koko ajan sekoittaen n. 2 minuuttia. Sekoita kiisseliä huolellisesti, ettei maito pala pohjaan. Sekoittaminen onnistuu parhaiten puulastalla.

- Kaada valmis suklaakiisseli tarjoilukulhoon ja anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi välillä sekoittaen, ettei se kuorretu. Voit nopeuttaa kiisselin jäähtymistä nostamalla kattilan kylmään vesihauteeseen, mutta muista kuitenkin sekoitella kiisseliä usein.

- Tarjoa kiisseli kermavaahdon ja marjojen kanssa ja nauti klassikkoherkusta!



♥: Selina



Millaisilla jälkkäreillä te herkuttelitte lapsuudessanne?

torstai 25. kesäkuuta 2015

Leikkimökki osa 1: Leikkikeittiö kierrätysmateriaaleista

Hei nyt pääsen vihdoin aloittamaan jo kovasti itseäni kutkuttaneen minipostaussarjan A-murun leikkimökistä! Olen sisustanut jo vuoden päivät pääni sisällä A-murun leikkimökkiä ja vihdoin olemme päässeet tuumasta toimeen - ihanaa! Tässä postauksessa ette kuitenkaan ihan vielä pääse tutustumaan A-murun leikkimökkiin muuta kuin Isimiehen nikkaroiman suloisen leikkikeittiön kautta, mutta näette kuitenkin lopuksi pienen sneak peekin leikkimökin tulevasta värimaailmasta.

A-muru rakastaa kotileikkejä ja niitä  leikitäänkin meillä päivittäin. Leikkihuoneen Brion punainen uuni ja allaskaappi ovatkin A-murun huoneen sydän - aivan kuten keittiö tavallisissakin kodeissa. Niillä kokkaillaan erilaisia herkkuja, joita nautitaan pienen pöydän ääressä pehmolelujen ja nukkejen kanssa. Toki myös äitiä ja isiä muistetaan välillä hemmotella erilaisilla leivonnaisilla ja kahvikupposella ja kutsutaan myös kahvikekkereille pienen pöydän ääreen istumaan. Luonnollisesti myös leikkimökkiin piti saada pienelle emännälle toimiva leikkikeittiö, mutta päätimme uuden ostamisen sijaan toteuttaa sen itse kierrätysmateriaaleja käyttäen.


Rahaa tähän suloiseen leikkikeittiöön meni arviolta 20€. Leikkikeittiön pohja on Isimiehen aiemmin nikkaroima pieni leluhylly vanhaan kotiimme, joka jäi nykyisessä kodissamme tarpeettomaksi. Se sai pintaansa vain uuden maalin ja sitten se olikin valmis muutettavaksi somaksi ja toimivaksi leikkikeittiöksi. Haasteena oli vain leluhyllyn pieni ja kapea koko, mutta siitäkin selvittiin suunnittelulla ja kärsivällisyydellä. Lue: Isimies suunnitteli ja oli kärsivällinen ja minä odotin valmista ratkaisua! ;) Kaikki leikkikeittiöön käytetyt materiaalit kangasta ja saranoita lukuun ottamatta löytyivät varastosta Isimiehen aiempien rakennusprojektien jämistä. Esimerkiksi uuninluukun vedin on pienen keittiöremonttimme ylijäämäkaapista talteen napattu lankavedin ja hellan nupit ovat Isimiehen jo kauan sitten unohtuneen kitara-projektin jäämistöä eli sähkökitaran säätönupit.


Miten tämä ihana leikkikeittiö sitten syntyi?


Ensin Isimies maalasi hyllyn vaaleanpunaisella maalilla ja ideoimme millaisista tarvikkeista saisimme luotua hellan keittolevyt, säätönupit, pikkuruisen tiskialtaan ja hanan. Hellan keittolevyt syntyivät tavallisista hillopurkin kansista, jotka saivat vain mustan spraymaalin pintaansa. Hana on vanha ikkunanavaaja, joka saa kylmän ja kuuman vetensä limpparipullojen korkeista. Uuni ja liesi taas lämpenevät sähkökitaran vanhoilla säätönupeilla.


Seuraavaksi sommittelimme hanan, altaan ja nupit paikoilleen ja aloimme toteuttamaan visiotamme parhaamme mukaan. Isimies porasi hanaa varten reiän tasoon, teki tiskialtaalle paikan ja kiinnitti lopuksi hanan nupit paikoilleen. Kiitos Coca Cola ja Novelle, kun mahdollistitte A-murun leikkikeittiön hanalle kylmän ja lämpimän veden! ;)

Tiskauspuoli hoidettu, testattu ja hyväksi todettu!

Seuraavaksi olikin aika käydä hellan kimppuun. Isimies porasi säilykepurkkien kannet tiukasti hyllyyn kiinni ja kiinnitti säätönupit paikoilleen siten, että niitä voi oikeasti pyörittää. A-murusta hauskinta koko leikkikeittiössä taitavatkin olla juuri nuo pyörivät säätönupit.
 

Tämän jälkeen saha ja vasara pääsivät töihin ja leikkikeittiö sai taustalevyt uuniin ja allaskaappiin. Minä olin vasaramestarina levyjä naputtamassa, mutta sanotaanko, ettei tämän leikkikeittiön taakse kannata kamalasti kurkkia! ;)


Viimeinen homma ennen leikkikeittiön valmistumista olikin se haasteellisin: uuninluukku. Isimies sahasi ensin uuninluukun ja siihen sopivan reiän ikkunaa varten - pitäähän uuniin nähdä sisälle! Sen jälkeen hän liimasi plexin uuninluukkuun kiinni ja minun ainoa työni tässä  oli istua koko komeuden päällä sen 5 minuuttia, että liima kuivui! Voi että tulikin arvostettu olo! :D Lopuksi uuninluukku sai vetimen, se kiinnitettiin saranoilla paikoilleen hyllyn runkoon ja kiinnitin ompelemani verhon allasosaan kuminauhalla.

A-muru on hurjan täpinöissään leikkikeittiöstään enkä malta odottaa yhteisiä (siistejä) kokkailuja leikkimökissä tämän ihanuuden kanssa! Olen hurjan onnellinen ja kiitollinen osaavasta miehestä, joka ideoi tämän leikkikeittiön ja on toteuttanut muutenkin ahkerasti visioitani leikkimökin suhteen viime kesästä lähtien! Seuraavassa osassa kurkataankin sitten tarkemmin tähän A-muru ihanaan leikkimökkiin niin sisältä kuin ulkoa, sekä minun visioihini leikkimökin suhteen ja niiden toteutukseen.

Sitten alkaakin paras osuus - leikkiminen!

Lupaamani Sneak Peek! ;)


♥: Selina

 

 

Millaisia leikkimökkejä teillä on ja mitä pidätte A-murun leikkikeittiöstä?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Älä jätä lastasi tai lemmikkiäsi surmanloukkuun!

Nyt kun kesä alkaa lämmetä, niin haluaisin antaa pienen, mutta erittäin tärkeän muistutuksen kaikille.

Älä jätä lastasi autoon! Älä jätä lemmikkiäsi autoon! 
Älä jätä ketään yksin kuumaan autoon, varsinkaan lukkojen taakse! 

Haluaisitko itse istua kuumassa autossa, tajuta että olet lukkojen takana, tuntea olosi ensin kuumaksi, sitten hätääntyneeksi, hysteeriseksi, huonovointiseksi, heikoksi ja lopulta nukahtaa uneen, josta et välttämättä enää herää? Haluatko kantaa sen tuskan sydämessäsi loppuelämäsi, minkä yksi unohdus, yksi typerä päätös jättää jälkeensä ja kohdata tajuttoman tai pahimmassa tapauksessa menehtyneen lapsen tai lemmikin autostasi pikaisen kauppareissun jäljiltä?


ÄLÄ! Ketään ei saa koskaan jättää kesällä autoon - ei edes varjoon. ÄLÄ! Raollaan oleva ovi tai ikkuna ei riitä viilentämään nopeasti kuumenevaa autoa. ÄLÄ! Lapsi tai lemmikki ei pysty pelastautumaan ja avaamaan lukittuja ovia. ÄLÄ! Auton sisälämpötila nousee vaarallisiin lukemiin nopeammin kuin voit ajatellakaan.

Kello 8.30: Aurinko on noussut ja linnut laulavat. Ihmiset ovat autoissaan matkalla kohti uutta päivää ja radiossa soi aamuohjelmat. Joku juo aamukahvit parvekkeella ja selailee aamun lehteä. Ulkona on vielä viileää ja varjoisaa.

ULKOLÄMPÖTILA, VARJO: +14°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +19°C

Kello 9.30: Ulkona on alkanut lämpenemään eikä enää ole ehkä niin pilvistä. Tästä tulee hyvä ja kaunis päivä!

ULKOLÄMPÖTILA, VARJO: +18°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +38°C

Kello 10.30: Sää alkaa selkenemään ja pilvet ovat vetäytyneet enemmän paistavan auringon edestä. Aurinko paistaa entistäkin lämpimämmin.

ULKOLÄMPÖTILA, PUOLIPILVISTÄ: +20°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +47°C

Kello 11.10: Aurinko tulee esiin pilvipeitteen takaa. On ihana ja lämmin kesäpäivä!

ULKOLÄMPÖTILA, AURINKO: +20°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +57°C

Kello 12.00: Keskipäivä, päivän lämpimin hetki. Aurinko paistaa ihanasti ja lämmittää ihoa, johon  on voinut nousta hikikarpaloita. Sinun voi tehdä mieli kylmää juotavaa ja ehkä jäätelöä. Nautit kesäpäivästä, ihana kesä! 

ULKOLÄMPÖTILA AURINKO: +23°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +62°C

Kello 13.30: Aurinko paistaa ja on lämmin. Lämpötila on kuitenkin hieman laskenut, mutta et huomaa sitä. Otat ehkä lisää kylmää juotavaa tai menet uimaan.

ULKOLÄMPÖTILA AURINKO: +22°C
LÄMPÖTILA AUTOSSA: +85°C

TOIMI! Jos näet lapsen tai lemmikkieläimen helteellä yksin autossa, kokeile ovatko ovet lukossa. TOIMI! Jos ovet eivät ole auki pyydä apua. TOIMI! Jos tilanne on vakava, riko lasi, pelasta, soita apua  ja anna ensiapua. 


Voin sanoa täysin rehellisesti, että jos näen yhdenkin lapsen helteellä yksin autossa hädissään itkien etsien ulospääsyä, etsin parkkipaikan isoimman kiven ja hajotan auton ikkunan ja pelastan lapsen! Hoidan silloin lasta kuten omaani: lohduttaisin, rakastaisin ja hellisin niin kauan kunnes apu saapuu. Voin kuitenkin vannoa, että kun tapaan lapsen vanhemmat, se sama kivi on hajottanut autosta muutakin kuin ikkunan, jonka kautta olen vapauttanut lapsen - heidän lapsensa siitä kuumasta surmanlokusta. Sama pätee luonnollisesti myös lemmikkieläimiin. 

Hengenvaarallisen lämpöhalvauksen oireet:   

Ihmisillä lämpöhalvauksen oireet alkavat ilmaantua, kun ihmisen ruumiinlämpö kohoaa yli 39-40°C - pahoihin kuumelukemiin. Hengenvaaralliseksi oireet muuttuvat ruumiinlämmön kohotessa yli 42°C, jolloin elimistö kuivuu, seuraa päänsärkyä, pahoinvointia, kouristuksia, hikoilun loppuminen, tajunnantason ja verenpaineen laskeminen. Tästä kaikesta seuraa sydämen rytmihäiriöitä, syntyy elinvaurioita tai voi seurata jopa kuolema.
Eläimillä oireet ovat samankaltaiset. Lämpöhalvauksen aikana eläin voi alkaa läähättämään, tärisemään ja tulla aggressiiviseksi. Sen suun limakalvot muuttuvat  kirkkaanpunaisiksi, eläin tärisee ja tajunnantaso voi alkaa laskea. Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen, jos eläin menee shokkiin. Shokki näkyy eläimessä limakalvojen valkoisuutena, tajuttomuutena ja heikkona ja nopeana pulssina. Shokki vaatii välitöntä eläinlääkärin hoitoa.


Ensiapu:

Vakavan lämpöhalvauksen saanut ihminen pitää saada nopeasti sairaalahoitoon, joten soita numeroon 112. Apua odottaessa ensiapuna hänet pitää viedä varjoon, riisua vaatteita ja yrittää viilentää varovaisesti vedellä tai kylmillä kääreillä. Kylmiä kääreitä kannattaa sijoittaa pään, kaulan ja lantion alueelle, missä sijaitsee suuria verisuonia. Älä kuitenkaan juota hänelle vettä, jos hän ei ole tajuissaan. Aseta silloin potilas kylkiasentoon, tarkkaile hengitystä ja odota apua - niin ja toivo parasta!
Eläimillä hoito on samankaltaista. Lämpöhalvauksen saanutta eläintä pitää alkaa viilentämään välittömästi, mutta sitä ei saa kuitenkaan kastella kokonaan kylmällä vedellä, esimerkiksi kantaa ja upottaa järveen, ettei viilentyminen tapahtuisi liian nopeasti ja aiheuta shokkia. Valele eläintä viileällä vedellä, asettele kylmiä kääreitä kaulalle, pään alueelle ja vatsan karvattomiin kohtiin, missä kulkee suuria verisuonia ja seuraa virkoaako se. Eläimen ruumiinlämmön laskemista voi seurata kuumemittarilla, jos se on mahdollista. Kun lämpö on laskenut 39°C sille voi yrittää tarjota varovaisesti nesteitä. Vaikka eläin virkoaisikin eläinlääkärikäynti on silti aiheellinen.

Mikä tässä on niin vaikeaa?!

♥: Selina



Miten te toimisitte, jos kohtaatte autoon jätetyn lapsen, vanhuksen tai eläimen helteellä?

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Yhdeksäs blogikuukausi, miltä tuntuu ja voihan migreeni!

Blogi täytti eilen 9kk ja olenkin jo ihanasti kesäajassa niin postaustahdin kuin lämpötilojen suhteen! Tänään ainakin meillä päin on saatu nauttia lämpimästä ja aurinkoisesta kesäsäästä, ihanaa - tätä lisää!
Minun piti julkaista tämä postaus jo eilen - kuten joka kuukausi samaan aikaan - mutta minulle iski yllättäen aivan kamala migreenikohtaus, joten luonnollisesti postaus jäi silloin tekemättä siitä aiheutuneen sairaalareissun vuoksi. Nyt tässä kotisohvalla toipilaana olikin oikein mukava vielä kerran lukaista tämä postaus läpi ja muistella tämän blogikuukauden antia.

Tämän blogikuukauden aikana blogissa on puuhasteltu kevättä, testattu pirteää Reiman välikausipukua, herkuteltu tortillapizzalla, sateenkaaripikkuleivillä ja herkullisilla korvapuusteilla. Äiti ol kuntoutusjaksol Maskus ;) sekä A-muru pääsi tapaamaan  Muumeja, josta  kertova postaus olikin ehdottomasti blogikuukauden mukavin postaus! Päivä Muumimaailmassa oli ikimuistoinen ja voi että A-muru nautti! Saimme nauttia myös ihanasta mökkijuhannuksesta hyvässä seurassa ja kauniista säästä järvenrannalla. 



Blogikuukauden luetuin postaus oli kaksoissiskoni yöllinen raskauskuvaus,  joka saikin teidän lukijoiden silmät näkemään omiaan! ;) En ole raskaana, vaikka yölliset raskausunet  vaivaavatkin aina aika-ajoin. Onneksi pian vauvakaipuu on helpottamassa, kun tämä täti saa lisää täditeltäviä ja nuuskuteltavia! Miksei kukaan ole keksinut pullottaa sitä ihanaa ja huumaavaa vauvantuoksua, häh? Niin ja tietenki paras helpottaja on oma, jo hieman isompi pieni ihme A-muru. En tiedä mitään niin ihanaa ja hymyn korviini nostavampaa asiaa kuin pieni taapero, joka tulee uhmatuhmailun jälkeen viereeni, silittää päätäni ja sanoo "Voi äiti kun olet söpö!". Blogikuukauden haastavin postaus kertoikin ikävästä ja erossa olon vaikeudesta omaan perheeseen ja lapseen.


Tärkeimpiä postauksia olikin sitten enemmän, kuten aina. Kaksi blogikuukauden tärkeintä postausta syntyikin teidän toiveista, eli postaukset sairauteni alusta ja kaksosuudesta - kiitos näistä ideoista! Oli todella voimaannuttavaa palata sairauden alkuajoille ja oikeasti ymmärtää se, kuinka hyvin minulla nyt menee - olen kiitollinen ja onnellinen! Kaksosuudesta kirjoittaminen oli myös ihanaa ja toiveisiinne vastataan, eli jatkoa on tulossa ainakin yhteispostauksen muodossa kaksoissiskoni kanssa.

Hei me aletaan bloggaamaankin yhdessä! ;)
Kuitenkin tämän blogikuukauden ehdottomasti tärkein postaus oli osallistuminen Emosen aloittamaan SINÄ LOUKKASIT MINUA -kampanjaan nettikiusaamista vastaan. Toivon, että kampanja avasi mahdollisimman monen silmät siitä julmuudesta, mitä nettikiusaaminen todellisuudessa on. Nettikiusaamien ei ole koskaan oikein eikä sitä tarvitse kestää yksin!


Niin ja kesän bucket list on myös saanut jo alkukesän aikana mukavasti toteutuneita haaveita hotelliloman, Muumimaailman, mökkeilyn, saunomisen ja grillailun puolesta! Salaatti- ja yrttiviljelmäkin näyttää jo hyvältä ja kesäkukat on istutettu! Niistä lisää myöhemmin.


Huomasin juuri, että enää muutama blogikuukausi jäljellä, niin blogi täyttää vuoden - hurjaa! 



♥: Selina



Mitä teille jäi mieleen tästä blogikuukaudesta ja olisiko teillä vinkkejä tämän kamalan migreenin selättämiseen?

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pullantuoksuinen kalapuikkoäiti

Kuvittele päivä, jolloin mikään ei onnistu - vaikka tällainen tylsä maanantaipäivä. Saavut kotiin ja huomaat jo eteisessä ihanan tuoksun: Vastaleivottu pulla, voiko parempaa ollakaan? Kuvittele kuinka ihana ja huumaava pullan tuoksu leijailee sieraimisi ja vesi herahtaa kielellesi. Keittiöstä kuluu iloista hyräilyä ja astioiden kolahtelua. Pian Pullantuoksuinen äiti ilmestyy ripaus jauhoja kasvoillaan eteiseen toivottamaan sinut tervetulleiksi kotiin halauksen kanssa - hän tuoksuu kardemummalta.
Pullantuoksuisella äidillä on hiukset nutturalla ja kukallinen esiliina peittää siistit ja edelleen puhtaat vaatteet sen alla. Hän johdattaa sinut siivottuun keittiöön, jossa ne odottavat - tuoreet pullat kauniisti vadille aseteltuna kylmän maitolasin vieressä. Missään ei näy jälkeäkään siitä, että hän on juuri leiponut 5 pellillistä pullaa litran pullataikinasta. Nappaat vadilta isoimman ja kauneimman pullan. Siinä on sopivasti väriä, reilusti raesokeria ja välissä karamellisoitunutta voita, kanelia ja sokeria - se on täydellinen korvapuusti.


Niin no...eihän se näin mene -  ei ainakaan meillä!

Päätimme eilen leipoa A-murun kanssa iltapäivän sadekuurojen aiheuttaman hetkellisen tylsyyden vuoksi pullaa, korvapuusteja tarkalleen ottaen. En ensinnäkään osaa leipoa sitä ihan tavallista pyöreää pullaa, vaan niistä tulee aina niin kuivia ja kovia, että jäähtyessään niillä voisi tappaa - olen aika varma siitä! Korvapuustit ovat ainoa pullaksi kutsuttava pullalaji joka maistuu jopa hyvältä, mutta vain ja ainoastaan sen vuoksi, että levitän pullataikinalevylle runsaasti voita, kanelia ja sokeria!

Tällä kertaa päätin tehdä pullataikinan oikein superhuolellisesti. Etsin sen söpön mielikuvan pullantuoksuisesta äidistä esiliinassaan ja mittasin oikein tarkasti kaikki aineet ohjeen mukaan ja hei, mittasin jopa maidon lämpötilan - ei yhtään yli + 37 astetta, ettei hiiva mene pilalle. Näin minua ohjeisti Kotiruokaa -kirja. ;) Siinä vaiheessa Isimieskin nauroi minulle - keittiökemistille - kun mittasin lämpömittarilla maidon lämpötilaa katse tiukasti kiinni lämpömittarin digitaalinäytössä! Sekoitin + 37 asteiseen (tarkalleen) maitoon kuivahiivan, mausteet, jauhot ja lopuksi voin. Kananmunaa en käytä pullissa muuta kuin voiteluun. Alustin taikinan, vaivasin siihen sopivan sitkon ja voitin - taikinasta tuli täydellistä! Nostin taikinakulhon hellästi uuniin kohoamaan ja säädin uunin pienelle lämmölle nopeuttamaan kohoamista. Tämän niksin luin eräästä lehdestä ja päätin nyt kokeilla sitä. Hyräilin samalla Freemanin laulamaa Nauravaa Monnia, jota kuuntelimme autossa kotimatkalla mökiltä A-murun Ipanapa CD:ltä. Olin pullantuoksuinen äiti, JEE!

No The Best Of Pullataikina Ever kohosi ja erittäin hyvin, nimittäin siihen asti kunnes haistoin kirjaimellisesti palaneen käryn: taikina oli kohonnut hieman lämpimiin grillivastuksiin asti ja tarttunut kiinni! Kun sain kaiken taikinan kaavittua sormeni polttaen grillivastuksista pois, etsin sen siinä vaiheessa kadonneen, ehkä karanneen, pullantuoksuisen äidin takaisin mielikuviini ja huikkasin A-murulle, että nyt leivotaan!
Leivoimme kaksi pellillistä korvapuusteja ja A-muru taiteili omasta taikinan palasestaan Pikku Kummitus Lapasen, lempiohjelmansa hahmoja. Olin oikein kunnon pullantuoksuinen äiti ja taputin itseäni salaa olalle, kun taikina oli helposti leivottavaa ja keksin vielä napata rusinapaketin hyllyltä, että A-muru sai taiteilla Pikku Kummitus Lapasilleen silmät ja suut.

Ehkä maailman söpöimmät pullat, eikö?
Leipominen on aina mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mutta enää leipomisen jälkeiseen aikaan tämä pullantuoksuinen äiti-moodi ei riitäkään. Siinä vaiheessa hän on poissa, kuten se The Best Of  Pullataikina Ever kulhostaan, kesken loppunut raesokeri tai pöydän jalkaa pitkin valunut kananmuna!


Katselin hetken ympärilleni sotkuisessa pullantuoksuisessa keittiössä ja totesin, että tänään syömme päivälliseksi kalapuikkoja ja ranskiksia, leivoinhan juuri pullaa, ja samalla hän - se pullantuoksuinen äiti - palasi ja nyrpisti minulle nenäänsä halveksuvasti. Näytin hänelle hymyillen kauniita valmiita korvapuusteja ja uunissa rapeaksi paistuneita ranskiksia ja hän poistui lopullisesti päätään pudistellen, kun A-muru ja Isimies söivät tyytyväisenä einesroskaansa vielä jauhoisen keittiönpöydän äärellä leivontakulhojen ja kaulinten keskellä. Jälkiruoaksi meillä oli kuitenkin tuoretta pullaa ja kylmää mait....niin tässä vaiheessa huomasin että kaikki maito meni pullataikinaan! No aina ei voi onnistua - ei edes pullantuoksuinen kalapuikkoäiti!


Mietin, että riittäisiköhän sen pullantuoksun kotiin saamiseksi se, jos vain nakkaisi pötköllisen kardemummaa imurin pölypussiin ja imuroisi sitten koko talon?

Hello pullantuoksu, tervetuloa takaisin!


♥: Selina


Minkä tuoksuisia äitejä te olette? ;)

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Se oli sellainen kiva perhejussi!

Jussi, juhannus ja keskikesän juhla on nyt juhlittu, hulinoitu ja nautittu! Vietimme tänä vuonna juhannusta toisella suvun mökeistä, ihanan järvimaiseman äärellä perheen ja suvun kesken. Sää oli lopulta ennustuksista huolimatta sitä parempaa juhannussäätä - hieman sadekuuroja, mutta silti mittari kapusi reilusti +10 asteen paremmalle puolelle. 










Se oli sellainen kiva perhejussi! Ihana mökki, aito ja oikea puusauna, raikas (Lue: jumalattoman kylmä!) järvivesi, hyvä seura, hyvä ruoka ja kotoisa huussi raitamatolla ja kuivikkeella! Hei, mitä muuta tällainen mökkihöperö voikaan enää toivoa? Mökkeilyssä parasta on olla luonnon äärellä, ei siellä mitään mukavuuksia tarvita - paitsi ehkä kännykkä nettiliittymällä... ;)

Meillä oli ihana juhannus!

♥: Selina

Mites teidän jussit?

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Kaksin kaunihimpi - aina!

Miten yksi pieni munasolu voi hedelmöittyä ja jakaantua kahdeksi alkioksi? Miten kahdesta alkiosta voi kehittyä kaksi sikiötä, kaksi vauvaa, kaksi uhmatuhmaa lasta, kaksi koululaista, kaksi kiukkuista teiniä ja lopulta vuosien päästä kaksi samanlaista, mutta silti erilaista aikuista...Miten tämä kaikki on mahdollista? Se on yksi elämän ihmeistä - vanhemmillemme kaksi ihmettä.  

Olen identtinen kaksonen. Olen jakanut jo äitimme masussa kaksoissiskoni kanssa kohdun ja sikiöpussin todennäköisesti samalla tavalla riidellen ja rakastaen kuin yhteisen huoneemme lapsuudessa. Muistan vieläkin kuinka meillä oli päiväkoti- ja alakouluikäisenä samanlaiset vaatteet - välillä ihan omasta tahdostamme. Muistan kuinka riitelimme, kun aloimme yhtäkkiä hyräilemään samaa laulua tai sanoimme yhteen ääneen saman lauseen prikulleen samalla tavalla, ja kuinka äitimme yritti turhaan selittää ettei kumpikaan matkinut toista eikä toiselle saisi suuttua, mutta eihän se mitään auttanut - "Se oli ton vika! TUO ON MATKIJA!".
Hiuksemme olivat aina yhtä pitkät, silmämme saman siniset ja jopa äänemme olivat samanlaiset. Meitä ei erottanut mikään eikä kukaan, vaan kävelimme käsi kädessä koulumatkat ja tuimme toisiamme. Sairastimmekin aina yhtä aikaa kaikki flunssat ja kuumeet ja varsinkin oksennustaudit vanhempiemme riemuksi. Voitte varmasti kuvitella kaksi päättömästi juoksentelevaa ja samalla oksentavaa lasta, jotka yökkivät hysteerisesti itkiessään joka paikkaan - okei, ette ehkä halua edes ajatella asiaa paitsi no ehkäisytarkoituksessa - tuplasti onnea  ja oksennusta!

Kumpi on kumpi? En aidosti tiedä!
Teini-iässä meistä tuli enemmän yksilöitä. Se oli se hetki, kun olimme valmiit hieman irtautumaan toisistamme. Meillä oli omia ystäviä, eikä vain yhteisiä ja aloimme pukeutumaan erilailla. Muistan sen tunteen, kun muutin kotoa. Silloin minusta tuntui, että kaksoissiskoni on yhtä aikaa lähellä, mutta silti niin kaukana. Muistan ne hetket, kun olen tuntenut, kokenut ja aistinut kaksoissiskoni onnen, surun, hädän tai mielipahan monen sadan kilometrin päähän. Muistan myös ne monet kerrat, kun olen tarttunut puhelimeen ja juuri kun olen ollut soittamassa kaksoissiskolleni, puhelimeni onkin pirahtanut soimaan - arvaatte varmaan kuka soitti.

"Aatu" ja "Peetu".
Kaksosuus kulkee mukana aina, se ei koskaan häviä. En oikein osaa edes ajatella miten muut näkevät meidät yhdessä tai erikseen. Meissä on paljon samaa, mutta niin paljon erilaista. Ajattelen aina meidät yksilöinä, kuten meidät on kasvatettu. Tiedostan (viime postauksen jälkeen entistäkin paremmin), että näytämme ja kuulostamme samalta, varsinkin ulkopuolisten mielestä, mutta voin vannoa, että jos olisitte kärpäsenä katossa 5 minuuttia kauemmin, osaisitte varmasti erottaa kumpi meistä on se tienraivaaja A ja kumpi se perässäkulkija B. ;)

On kuitenkin ihana tunne tietää, että kaksoissiskoni on mukanani minne ikinä kelaankin. Kaksosuus on hämmentävää, ihmeellistä ja maagista. Se on iso ihme ja lahja, jota me kaksi olemme osanneet vaalia, suojella ja rakastaa. Olemme onnekkaita kun meillä on puolikkaamme - toisemme.

"So many good things come in pairs,

 like ears and socks and panda bears.
But best of all are sets of twins

with extra laughter, double grins.

There's so much fun in having two

with twice as many points of view.
So much alike, forever linked, 

and yet they're also quite distinct.

They share a birthday and a name, 

but moods and tempers aren't the same.
Although at times they may dispute, 

their loyalty is absolute.

From days of youth till life is done, 

it's one for both and both for one.
We're all quite novel and precise, 

but special girls...
God made them twice."

 

-Larry Howland




♥: Selina, se B-kaksonen



Kiinnostaisiko teitä lukea lisää kaksosuudesta?