sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Maistuisiko pala sateenkaarta?

Selailin uusinta Unelmien Talo & Koti -lehteä ja bongasin sieltä kivan oloisen keksiohjeen - sateenkaarikeksejä, hei voiko suloisempaa ollakaan?

Ohje on kenties Suomen suosituimman leivontabloggaajan Sini Visan Kinuskikissan leivontakoulu -sarjasta napattu, testattu ja hyväksi ja hauskaksi todettu. Isimies tosin irvisteli värikkäille kekseille, mutta nämä "hassut keksit" maistuivat A-murulle aina taikinasta lähtien!

 

Sateenkaarikeksit:

noin 40 kappaletta

Taikina:
  • 200 g voita
  • 1½ dl sokeria
  • 1 keltuainen (säästä valkuainen!)
  • 5dl vehnäjauhoja
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • pastavärejä 

Koristelu:
  • 1  valkuainen
  • nonparelleja

- Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi ja sekoita joukkoon keltuainen. Yhdistä kuivat aineet ja sekoita seos pienissä erissä taikinaan. Jaa taikina 4 osaan ja värjää haluamillasi pastaväreillä. Kääri taikina kelmuun ja nosta jääkaappiin jähmettymään noin 1,5 tunniksi.

HUOM! Älä käytä nestemäistä elintarvikeväriä, koska se löysyttää keksitaikinan!

A-muru valitsi sateenkaarikeksien värit.
- Kauli taikinapalat ohuiksi levyiksi (20cm x 30cm) jauhotetulla alustalla ja lado ne sitten varovasti päällekkäin. Ainakin minun taikina oli hieman repeilevää sorttia, joten tässä kannattaa käyttää leivinpaperia apuna. Tasaa levyn reunat veitsellä ja rullaa tiiviiksi rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. (kuten kääretorttu.) Nosta valmis rulla pakastimeen jähmettymään noin tunniksi.


- Sivele rullan pinta valkuaisella, pyörittele nonparelleissa ja nosta vielä kerran pakastimeen noin 20 minuutiksi. Tämän jälkeen leikkaa rullasta muutaman millin paksuisia viipaleita ja nosta ne uunipellille.


- Paista keksejä 200 asteessa uunin keskitasolla noin 7 minuuttia ja nauti sateenkaarisesta herkusta!

Valmista!
No okei myönnettäköön, että ovathan nuo aika...hmmm...mielenkiintoisen näköisiä keksejä, mutta nämä värikkäät keksit sopivat mielestäni erinomaisesti lastenjuhliin! Sateenkaaren päässä on kuulemma aarre, mutta mitähän keksisateenkaaren päästä löytyy? ;) 


♥: Selina



Maistuisiko teille pala sateenkaarta?

lauantai 30. toukokuuta 2015

Suvivirren soidessa....

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..."

IHANAA kesä, se on vihdoin täällä!

Tänään on monelle nuorelle suuri päivä. Osa päättää peruskoulunsa, osa valmistuu ylioppilaaksi tai ammattiin. Lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille!

Olen lukenut jo muutamista blogeista Kesän bucket list -postauksia, joista en ollut ennen kuullutkaan! Olen tainnut elää jossain blogimaailman pimeässä kuopassa, mutta hei korjataan vääryys, kokeillaan ja päivitetään kesän mittaan, mitkä kohdat tästä meidän perheen omasta kesän haavelistasta toteutuu ja mitkä ei. :)

Tänä kesänä meidän perhe:

 

...nauttii ja on onnellinen. ♥ 

...rentoutuu mökillä saunoen oikeassa puusaunassa ja pulahtaa myös raikkaaseen järviveteen. No okei, minä en voi pulahtaa sievästi, mutta jospa tuo Isimies nakkaisi minut sinne laiturin päästä...voin toki vieriäkin sinne - molskis! ;)

...ostaa ja kerää ihan sairaasti marjoja, joilla ensin herkutellaan ja loput (ehkä) säilötään ja pakastetaan.

 ...käy rannalla.

...saa (toivottavasti) satoa omasta salaattiviljelmästä.

Salaattia viime kesältä ja hyvä alku tälle kesälle. :)
 ...syö aivan liian paljon jäätelöä, mutta kokeilee sen tekemistä pitkästä aikaa myös itse.

...sisustaa ja viimeistelee A-murun leikkimökin. (Minä en malta odottaa, Isimies kuulemma malttaisi!)

...juhlii suvun ja ystävien pienissä ja suurissa juhlissa täydellä sydämellä.

...käy katsomassa kuinka Naantalissa paistaa aurinko ja kuinka oma murumme hymyilee, kun pääsee tapaamaan oikeita Muumeja.

...viettää pienen hotelliloman.

...tapaa sukulaisia ja ystäviä.

...grillaa TOSI paljon!


...viettää A-murun kolmevuotissynttäreitä.



...käy retkeillä luonnossa.

...istuttaa kesäkukkia ja ihastelee niiden kasvua. 


...matkailee kotimaassa ja ehkä jopa kotimaan rajojen ulkopuolella.

...käy huvipuistossa. 

...viettää paljon aikaa ulkona leikkien ja touhuten.

...tuskailee loman viimeisinä päivinä, kun mitään ei muka taaskaan ehditty tekemään ja tajuaa, että hei tämähän oli paras kesä ikinä!

Blogikin siirtyy nyt hiljalleen kesäaikaan nauttimaan kukista, perhosista ja auringosta. Postaustahti hiljenee vähän, mutta ei paljon - silleen kesälle sopivan rennosti!

Tästä kesä voi alkaa. Nauttikaa!

♥: Selina


Millaiselta teidän perheen kesän 2015 bucket list näyttää?

perjantai 29. toukokuuta 2015

Meidän päivä 5: Avustajan työpäivä

Huomenta ja tervetuloa töihin! Millainen työpäivä avustajalla oli eilen? Lue ja ota selvää! ;)

Torstai 28.5.2015


Kello 8.00: Avustaja saapui töihin ja minä lähdin melkein samasta oven avauksesta käymään sairaalan polilla ja Avustaja jäi siksi aikaa A-murun kanssa kotiin.

Klo 10.00: Kun tulin sairaalasta kotiin, niin heti kotiovella nenääni leijaili ihana tuoksu: kotona tuoksui lätyille! Torstai on lättypäivä, Avustaja muistutti minua, ja seurasin ihanaa tuoksua keittiöön, jossa A-muru ja Avustaja paistoivat vielä viimeistä lättyä.


Avustaja kertoi, että A-muru oli osallistunut mielellään lättyjen tekemiseen. Hän oli esimerkiksi osannut nimetä lättytaikinan raaka-aineet aina vehnäjauhoista kananmuniin, mutta paistopuuhan hoiti kuitenkin Avustaja A-murun vahtiessa vieressä kasvavaa herkullista lättykasaa.


Polikäyntini aikana kotona oli tapahtunut muutakin. Avustaja oli pukenut A-murulle päivävaatteet ja A-muru oli käynyt onnistuneesti potalla. Lisäksi he olivat piirrelleet ja värittäneet värityskirjoja, muovailleet muovailuvahasta A-murun herkkuja eli lihapullia ja lättyjä sekä pelanneet korttipeliä, jossa A-murun pitää arvata onko nurinpäin käännetty kortti punainen vai musta.
(Edistystä pottailussa: A-muru on päiväkuiva, mutta päiväunilla on vielä vaippa käytössä. Vahingoista ei sitten tarvitsekaan puhua!)


Olen aiemminkin maininnut blogissa kuinka helppo minun on lähteä pakollisiin menoihin kuten polikäynneille tai fysioterapiaan, kun tiedän, että A-muru on hyvässä hoidossa Avustajan kanssa. Olen aina tiennyt myös sen, että tällä ei käynnisty Netflix ja A-murulle lastenohjelmamaraton, kun olen poissa, vaan he oikeasti leikkivät ja touhuavat yhdessä. Yllätyin kuitenkin siitä, kuinka paljon mukavaa tekemistä he olivatkaan saaneet vain kahdessa tunnissa aikaan! Saan siis olla kiitollinen jälleen kerran upeasta henkilökohtaisesta avustajasta.

Lounasaika lähestyi, joten minä aloin leikkimään A-murun kanssa ja Avustaja meni silittämään ja valmistelemaan lounasta. A-muru halusi muovailla, joten jatkoimme siitä mihin hän oli Avustajan kanssa jäänyt: muovailimme lisää "lihapullia"!

Lihapullien pyörittelyä.
Klo 11.00: Avustaja kutsui A-murun lounaalle. Tarjolla oli makaronilaatikkoa, minitomaatteja, maitoa ja jälkkäriksi tietysti heidän aiemmin paistamiaan lättyjä ja mansikkahilloa. Lounas ja lätty maistui A-murulle hyvin ja lounaan jälkeen touhuilimme vielä hetken yhdessä, jonka aikana Avustaja siivosi keittiön, pyyhki tasot ja järjesteli kotia.


Klo 11.30: A-muru heräsi eilen poikkeuksellisen aikaisin, joten hän oli kovin väsynyt jo ennen puoltapäivää, joten Avustaja lähti viemään A-murua hieman normaalia aikaisemmin päiväunille minun ratsastusterapiani vuoksi.

Klo 12.10: Lähdin ratsastusterapiaan. Yläkerrasta kuului vielä hieman A-murun itkua ja Avustajan rauhoittava ääni. Uni ei meinannut tulla ja sekös harmitti. Toivoin, että A-muru nukahtaisi mahdollisimman pian ja lähdin.

Klo 13.30: Tulin kotiin ratsastusterapiasta ja eteisessä törmäsin juuri heränneeseen A-muruun. Avustaja sanoi, että A-murua oli pelottanut jokin eikä sen vuoksi uni meinannut tulla. Onneksi hän kuitenkin oli saanut A-murun rauhoittumaan ja hän olikin nukahtanut hyvin pian lähtöni jälkeen.
A-muru oli iloinen nähdessään minut ja  sylittelimme tapamme mukaan hetken sohvalla ja Avustaja piti keittiössä kahvipaussin.

Klo 14:00:  A-muru söi välipalaa olohuoneessa ja minä ja Avustaja jutustelimme niitä näitä ja suunnittelimme tänä iltana pidettäviä grillijuhlia Avustajan kesäloman alkamisen kunniaksi. 

A-muru sai välipalaksi ruisleipää, maitoa ja omenalohkoja.
Klo 15.00:  Isimies tuli töistä ja Avustajan toiseksi viimeinen työpäivä oli ohi. A-muru juoksi antamaan Avustajalle halin ja sanoi iloisesti "hoomiseen!", niin kuin joka päivä.

Kiitos mukavasta päivästä Avustaja. Kiitos, että pidit lapsestani ja minusta huolta, kiitos että teit ruokaa ja pidit kotimme siistinä jälleen yhden päivä. Kiitos, että olet olemassa!

Tällainen oli Avustajan torstaipäivä. Tänään onkin Avustajan viimeinen työpäivä ja hän pääsee ansaitulle ja rentouttavalle kesälomalle. Vietämme illalla pienet kesälomajuhlat grillailun ja herkuttelun merkeissä ja olen tilannut hänelle lahjaksi kimpun neilikoita -kuten aina. Neilikat ovatkin  Avustajan lempikukkia.

Kiitos Avustaja kuluneesta työrupeamasta ja ihanaa kesälomaa. Nauti, rentoudu ja lepää - pian taas nähdään!


♥: Selina




Millainen työpäivä teillä oli eilen?

torstai 28. toukokuuta 2015

Raskausunia

Näin taas sen unen. Näin unta pienistä potkusta, hikasta ja kauniisti pyöristyneestä vatsasta.
Unessa silittelin vatsaani hellästi ja pieni ihme potkaisi kättäni vasten ihan kuin sanoakseen, että olen täällä, usko jo! Unessa oli kuitenkin läsnä huoli, huoli vauvasta ja hänen terveydestään. En ollut valmistautunut raskauteen ollenkaan, kuten A-murun aikana. Miten en voinut tietää olevani raskaana? Päällimmäisin ajatukseni unessa oli kuitenkin onni, jota jokainen pieni potku vain lisäsi ja samalla pieni kyynel vierähti poskelleni
....ja sitten herään.

Räpyttelen hetken silmiäni. Samainen kyynel vierähtää poskeani pitkin tyynyliinalle ja käteni on edelleen vatsani päällä, joka ei ole enää kauniin pyöreä, vaan tasainen ja tyhjä. Siirrän käteni pois vatsaltani ja käännän kylkeä samalla nähden kuvani makuuhuoneen peiliovesta. Se on palannut, kaipuu. 

 
Olen nähnyt leikkauksen jälkeen häiritsevän monta kertaa unta siitä, että olen raskaana. Unet tuntuvat todellisilta, aivan kuin eläisin siinä hetkessä ja kaikki olisi totta - minä olisin raskaana. Tiedättekö, kun joskus ihminen tietään nähdessään unta, että hän näkee unta? Minulle käy usein näin, mutta näiden raskausunien kanssa ei. Kaikki on liian todellista, jopa pelottavan todellista.

Haave Pikku kakkosesta on palannut, mutta ei niin vahvana ja hallitsevana kuin aiemmin, joka aiheutti minulle ahdistusta ja syyllisyyttä. Ymmärrän nyt, että minä tarvitsen vielä paljon aikaa ennen kun uusi raskaus olisi mahdollinen. Me tarvitsemme aikaa, emme ole vielä valmiita.

Talvella katkeroiduin kaikista vastoinkäymisistä niin pahasti, että hylkäsin koko raskaushaaveen ja luovutin. Rehellisesti sanottuna jopa päätin, ettei toista lasta tule enää ollenkaan, mutta nyt olen jälleen toiveikas - varovaisen toiveikas. Meille on sanottu, että kunhan vahvistun raskaus olisi lääketieteellisesti täysin mahdollinen ja uskonkin, että tähän uuteen toivoon vaikuttaa terveydentilani tasaantuminen. Uusi akku toimii hyvin, silmän dystonia on Botoxin ansiosta hallinnassa ja mikä parhainta, nielemisongelmat ovat hieman helpottaneet dopamiinilääkityksen aloituksen jälkeen ja painonlasku on pysähtynyt - olen jopa saanut pari kiloa lisää painoa. Minusta tuntuu, että raskaan viime kevään, kesän ja talven jälkeen elämä olisi antamassa meille jotain takaisin ja se on toivo.

Onnea ovat haaveet - pienet ja suuret sellaiset. Nyt onnea on ihana ja niin rakas A-muru, joka saa nauttia vielä pitkään elämästään ainoana lapsena ja voin kertoa, että hän nauttii ja imee jokaisen hellyyden osoituksen, pienen suukon ja halin itseensä ja kasvaa niiden voimalla - niin minäkin teen äitinä.

♥: Selina



Näettekö te usein unia haaveistanne, jotka odottavat toteutumistaan?

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

A-muru testaa: Reimatec® välikausipuku

A-muru sai huhtikuussa Reimalta testiin ihanat Suoja -välikausihousut ja Kuje-välikausitakin.

Olemme ulkoilleet tämän reilun kuukauden aikana nyt urakalla ja takki ja housut ovat päässeet kunnon testiin leikkipuistossa ja hiekkalaatikolla leikkien ja touhuten, sekä monenlaisissa kevätpuuhissa kotipihalla.

Huhtikuussa leikittiin, keinuttiin, laskettiin liukumäkeä, haravoitiin ja pidettiin hauskaa!
Toukokuussa laskettiin hieman liian vauhdikkaasti liukumäkeä, pyöräiltiin, istutettiin yrttejä ja omenapuu sekä puhallettiin saippuakuplia.
Tämän testikuukauden perusteella A-murun välikausivaatteet tuntuvat olevan vanhaa tuttua Reima-laatua, jotka eivät vähästä hätkähdä! A-muru on vetänyt mahaluisua asfaltilla niin monta kertaa, etten ole enää laskuissa pysynyt ja vaatteet ovat kastuneet ja likaantuneet multaa, ruohoon, rapaan ja jopa jäätelöön, jonka vuoksi takkia on pesty jo pariin otteeseen. Silti kaikki on niin kuin alussa: uutta, siistiä ja ehjää!

Keltainen on värinä hieman arka ja tahrat näkyvät siinä helposti, mutta takkia ei ole kuitenkaan tarvinnut joka tahrasta heittää pyykkikonekaruselliin, vaan pienet ja tuoreet tahrat ovat lähteneet vain pienellä määrällä saippuaa ja vettä laadukkaan materiaalin vuoksi. Isommat tahrat ovat sitten jo asia erikseen...Istutuspuuhissa sattuu ja tapahtuu ja alla olevassa kollaasissa näkyy todellakin elämä - niin kuin sen kuuluukin olla!

Voihan sotku, rapa, vesi ja kura, mutta kestääkö Reima?
Kesti ja erittäin hyvin! Takki puhdistui jokaista tahraa myöden!
Reima on tehnyt ulkovaatteiden pesun erittäin helpoksi! Ei muuta kuin huppu irti, takki nurinpäin ja koneeseen 40 asteen pesuohjelmaan väripyykille sopivan Omon tai muun pesuaineen kanssa ja puhdasta tulee!
Pesun jälkeen otin takin heti pois pyykkikoneesta mahdollisten värimuutosten ehkäisemiseksi, käänsin takin taas oikein päin, ravistelin suoraksi ja ripustin henkariin kuivumaan.
Minut yllätti se, että takki puhdistui noin hyvin! Katsokaa nyt ensimmäisen kollaasin ylärivin kuvaa - varmasti jokaisen äidin kauhukuva, jossa takki on aivan mullan, ravan ja ties minkä peitossa!  Laadukkaan materiaalin ja pesuaineen yhteistyö poisti kaiken lian, mitä mm. A-murun yrttien istuttamisesta takkiin tarttui. Takki kuivui myös erittäin nopeasti ja illalla pesty takki oli aamulla täysin kuivunut. Takkia voi kuivata myös kuivauskaapissa tai hellävaraisesti kuivausrummussa.

Tyytyväinen käyttäjä!
Myös A-muru tuntuu pitävän takista ja housuista, koska emme ole joutuneet kertaakaan pukemaan huutavaa ja pukemisesta uhmistunutta lasta, vaan vaatteiden pukeminen on ollut erittäin sujuvaa. Jännitin aluksi, miten housujen kanssa käy, mutta ne olivatkin menestys, kuten myös keltainen väri - se onkin nykyään A-murun suosikki!

Äiti kiittelee:
- Laadukkaat materiaalit.
- Helppohoitoisuus.
- Hyvä mitoitus ja malli. Takissa ja housuissa on niin paljon kasvunvaraa, että ne mahtuvat syksylläkin. Henkselien vuoksi housut menevät varmasti pidempäänkin ja takin leikkaus on klassinen ja kaunis.
- Yksityiskohdat, kuten valkoiset napit, nahkaiset vetoketjun vetimet.

Äiti moittii:
- Takin väri on ehkä herkkä, mutta se oli täysin oma valinta, joten siitä ei voi syyttää kuin itseään. Vaatteet on kuitenkin tehty käyttöön ja saahan niissä elämä näkyä!

Lisää A-murun välikausivaatteiden ominaisuuksista voitte lukea tästä postauksesta. :)
Kaiken kaikkiaan tämä Reiman välikausikokonaisuus on ollut erittäin onnistunut voimme A-murun kanssa suositella lämpimästi tätä settiä kaikille!

♥: Selina



Millaisia käyttökokemuksia teillä on Reima -tuotteista?

Postaus toteutettu yhteistyössä Reiman kanssa.  
*Kuje -välikausitakki ja Suoja -välikausihousut saatu blogiyteistyön kautta.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Toivepostaus: Sairauteni alku

Minulta toivottiin postausta sairauteni alkutaipaleelta ja toteutan sen mielelläni!

Voisi kuvitella, että sairastumisen alkuaikojen muistelu olisi rankkaa, eikä sitä haluaisi mielellään tehdä - niin minäkin kuvittelin - mutta kuitenkin, kun palasin vuosissa siihen päivään kun sairastuin, huomasin kuinka paljon olinkaan unohtanut, sulkenut mielestäni ja kuinka voimaannuttavaa ja tervettä niitä asioita on välillä muistella. Tämän muistelun myötä opin jälleen arvostamaan niitä sairauden antamia hyviä päiviä enemmän ja olemaan kiitollisempi pienistäkin asioista. Lämmin kiitos siis postaustoiveen esittäjälle ja voimia kovasti omaan taisteluun!

Tämä on minun tarinani, kun sairastuin teini-ikäisenä ja todistus siitä, ettei sairaus vie välttämättä kaikkea, vaikka alku olisikin vaikea. Alku, se on aina vaikeinta, siitä ei pääse minnekään, mutta sen jälkeen alkaa elämä.

Muistan vieläkin sen hetken ja päivän, kun lääkäri ilmoitti, että  minulla on vakava hermovaurio, joka oli syynä koviin kipuihini ja liikkumisvaikeuksiin. Muistan kuinka lyyhistyin ensimmäisen kerran isäni syliin kovissa kivuissa, kuinka kroppani alkoi nykimään ja kuinka maailma musteni hetkeksi. Minua sattui silloin enemmän kuin siihen astisessa elämässäni olin koskaan kokenut kipua. En edes tiennyt, että sellaista kipua olisi olemassa. Muistan ne hetken, kun äiti soitti ambulanssia minun kouristellessa kipukohtauksen aikana kotona, omassa sängyssäni ja muistan kuinka sisarukseni ja äitini itkivät. Muistan ainoan järkevän ajatukseni: "Kunpa heidän ei tarvitsisi kärsiä sairaudestani.". 

Alku, se on aina vaikeinta. Ensimmäinen hermokivun aiheuttama kipukohtaus on täynnä paniikkia ja pelkoa, ettei kipu lopu koskaan, pelkoa että kuolee ja lopulta pelkoa ettei kuolekaan. Kipu lamaannuttaa täysin, iskee joka soluun ja joka osaan, mitä yrität varjella. Se on turhaa, mutta se helpottaa - oikeasti, kipuun tottuu. Ensimmäinen oireeni CRPS II, cerpistä, oli kova hermokipu, joka ei antanut hetkeäkään rauhaa. Yritin kovasti sinnitellä, mutta kipu otti minusta vallan. Sain kipukohtauksia, joita yritettiin lääkitä ja hoitaa mahdollisimman hyvin. Silti saatoin kouristella kivusta useamman tunnin huutaen pää hiestä märkänä ja silmät punaisena apua lopulta mennen tajuttomaksi. Edes lääkärit eivät tienneet mitä tehdä, he olivat aivan neuvottomia ja syyttivät aluksi teini-ikääni kipukohtauksien syyksi - olinhan 15-vuotias, eli vaikeassa iässä, varmasti tuleva nuorisorikollinen ja nisti, lintsaaja ja koulukiusaaja, kuten kaikki teinit! Väärin. Pidin koulusta ja pärjäsin siellä hyvin. Olin kiltti ja tunnollinen oppilas ja tytär. Lisäksi minulla oli ystäviä ja olin juuri alkanut seurustelemaan elämäni rakkauden kanssa, Isimiehen kanssa. Miksi aiheuttaisin itselleni tällaista pahaa?
Lääkäritkin ovat kuitenkin vain ihmisiä, joten heitäkin täytyy vain ymmärtää, vaikkei aina haluaisikaan. Sairauteni on kuitenkin sen verran harvinainen ja siitä on lääkäreillä suhteellisen vähän tietoa, vielä vähemmän 12 vuotta sitten, joten ymmärrän tavallaan, että sairauttani yritettiin laittaa teini-iän murrosten piikkiin.
Hyvin pian kipua seurasi alaraajojen toimintakyvyn aleneminen. En aluksi pystynyt käyttämään toista jalkaani enää kunnolla, sitä joka on hermovaurioalueen puolella. Jalka petti alta ja se ei yksinkertaisesti totellut, vaan alkoi vääntymään kummalliseen virheasentoon ja nykimään - dystonian ensimmäinen oire. Vähitellen jalkojeni toimintakyky aleni niin paljon, että jouduin pyörätuoliin, kolme kuukautta hermovaurion jälkeen ja vointini romahti täysin. Kärsin allodyniasta ja pelkkä tuulahdus ihollani sai minut huutamaan kivusta, en kyennyt enää kävelemään ja masennuin. Silti uskoin vielä kävelykykyni palautumiseen ja virheellisesti siihen, että paranen. Voi kunpa olisinkaan silloin tiennyt.

Kipua hoidettiin erilaisilla hermokipulääkkeillä ja sain aktiivisesti fysioterapiaa parin vuoden ajan, jonka jälkeen kuntouduin jotenkin käveleväksi. Toinen jalka vaati jalkatuen ja kävelin aluksi kyynärsauvojen avulla ja myöhemmin hetken ilman, kunnes sairauteni paheni, mutta tällä kertaa niin pahaksi, etten olisi ikinä voinut kuvitellakaan. Vasta silloin, kolme vuotta hermovaurion jälkeen sain kunnon diagnoosin oireilleni: CRPS II ja siihen liittyvä dystonia. Ennen tätä vain hermovaurio oli diagnosoitu ja kivut sekä raajojen toimintakyvyn heikkeneminen todettiin liittyvän siihen, mutta mitään kunnon diagnoosia tai sairausnimikettä minulla ei ollut. Olin yksi surkea krooninen kipu, jolle ei saatu kunnolla apua.
Diagnoosin saadessani molemmat sairaudet olivat ehtineet levitä jo ympäri kehoani, mutta taistelin, vaikka kuulin kuntoutuksessa, etten tulisi enää kävelemään. Oikeastaan kävelykyvyn menettäminen oli murheistani pienin, kipu, se oli pahin. Masennuin toisen ja kolmannen kerran, mutta jatkoin taistelua ja voitin selkäydistimulaattorin, stimun, Isimiehen, perheen ja ystävien tuen avulla. No okei, olinhan minäkin myös sinnikäs, joten myös se auttoi voittamaan.

Nyt olen tässä ja olen onnellinen rankasta alusta huolimatta, voitteko uskoa! Masennukset ovat takanapäin ja näen tulevaisuuteni sairaudestani huolimatta valoisana ja onnellisena. Minulla ei ole enää kamalasti kipuja, olen lähes kivuton stimun ansiosta, mutta dystonia on tehnyt tuhojaan elimistössäni vaikeuttaen elämääni, mutta hei, minä taistelen vastaan enkä luovuta! Minulla on aivan liian paljon menetettävää elämässäni, enkä anna masennuksen tulla enää takaisin sotkemaan sitä.
Olen saanut elämässäni niin paljon hyvää ja kaunista, joten miksi olisinkaan onneton? Saan sairaudestani huolimatta olla rakastettu ja rakastaa. Minulla on ihana tytär ja ihana puoliso, jotka rakastavat minuna ehdoitta. Minulla on iso perhe, johon kuuluu vanhempien, sisarusten ja sukulaisten lisäksi myös ystäviä - olen onnellinen! Kaikista tärkein asia sairauden kanssa pärjäämisessä on kuitenkin se, että saan olla vielä minä, sairaudestani huolimatta, eikä sairaus määrittele minua - olen Selina, ihan tavallinen tytär, sisko, nainen, äiti, vaimo ja ystävä.

Toivon, että rankasta alusta huolimatta moni on kohdallani huomannut tai tule huomaamaan sen, kuinka vaikean sairauden kanssa oppii lopulta elämään, kipuun ja vaivoihin tottuu ja ymmärtää, että vastaavassa tilanteessa läheisten tuki on korvaamattoman tärkeää. Toivon, ettei kukaan jäisi yksin sairastuessaan vakavasti. Toivon kaikille vaikean sairauden kohdanneille ja heidän läheisilleen paljon jaksamista ja voimia! 


Muistakaa, vaikka elämä ottaa - joskus kohtuuttoman paljon - niin se myös antaakin!


♥: Selina

 

Psst! Vielä on aikaa esittää kysymyksiä kysymyspostaukseen ja osallistua taianomaiseen Nipsu -pipon arvontaan! :) Muistakaa myös alekoodi (KUNÄITIKELAA) Taikalinnan verkkokauppaan!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Äiti sairastaa, missä lapsi?

"Kukas sinun lastasi hoitaa nyt, kun olet täällä osastolla?", hoitaja kysyy minulta terävästi.
"Mieheni, lapseni isä.", vastasin yrittäen pitää ääneni tasaisena, muka huomaamatta hoitajan huonosti peiteltyä vilkaisua vasempaan nimettömääni.

Mikä siinä on, kun naisesta tulee äiti, niin hän ei saa enää sairastaakaan rauhassa? Hyvä, ettei ensiavun ovilla tarjota jo sosiaalityöntekijöiden tukikäyntejä, jos äiti käy kahdesti samalla viikolla päivystyksessä! Sen sijaan miehet saavat rauhassa potea kuolemantautia kuumemittarin näyttäessä 36,9, mutta äidit porskuttavat 39 asteen kuumehorkassa vielä puurokattiloiden ja jälkikasvun pottatreenien kanssa. Monesti juuri nämä äidit vetävät itsensä aivan piippuun, elleivät miehet näe tilannetta oikeilla silmillään - ei niillä 3D telkkarin makeilla laseilla.

Mielestäni yhteiskunnallisesti perheissä pitäisi painottaa enemmän tasapuolisuuteen, siis lastenhoidossa eikä vain kotitöissä, joita vaimot nakittavat miehilleen. Minusta myös jaottelu naisten ja miesten töihin on  täyttä huijausta. Asenteesta se on kiinni, nimimerkillä tuossa Isimies silittää A-murun vaatteita ja minä ruuvasin juuri löystyneen keittiön kaapin oven vetimen paikoilleen.

Voitteko ajatella, että myös joskus se Nintendolla pelannut finninaama on kasvanut aikuiseksi ja voi aivan hyvin ottaa vastuun omasta lapsestaan, kun aina niin fiksu ja filmaattinen jo teini-iästä lähtien ollut äiti sairastuu. Ei silloin tarvitse hätyyttää mummoja, kummitätejä ja naapurin eläkeläisiä kaitsemispuuhiin. Jos taas mies sairastuu kukaan ei kysele mitään, koska oletetaan automaattisesti, että lapsi on hyvässä hoidossa. Mies voi vain ottaa saikkua ja sairastaa kaikessa rauhassa. Luulisi, että kun mies on saanut lapsen alulle ja selvinnyt synnytyksestä, jota eräs tuttuni kutsui karusti teurastukseksi, niin mies on EHKÄ jo ymmärtänyt, että finnit lähtevät Clerasililla ja Nintendo on vaihtunut jo Pleikka kolmoseen - ehkä jopa siihen neloseen, riippuen miehen, sen lapsen isän, tuloista. Tämän loogisen jatkumon kautta pitäisi hoitua lapsi jos toinenkin, eikös?

Tämän postauksen tarkoitus ei ole kuitenkaan moittia miehiä, vaikka sellainen maku sen alusta tuleekin, mutta syytänpä tästä yhteiskuntaa, nimittäin postauksen pointtina on se, että naisen, äidin, pitää yhteiskunnan painostuksesta olla aina läsnä, hoitaa ja hoivata omaa jälkikasvuaan - mitäs synnytit! Miehiä sen sijaan paapotaan ja höösätään - saavathan he parempaa palkkaakin kuin naiset, vaikka tekisivätkin juuri samaa työtä kuin me.

Hyvä yhteiskunta, myös miehet ovat ihmisiä, eivätkä mitään keinotekoisia särkyviä olentoja, joita tarvitsee silitellä ja paapoa. Antakaa heillekin mahdollisuus olla kotona sairaan lapsen kanssa, siivota oksennuksia ja sairastaa samaa tautia siinä samalla itsekin. Vähennä naisiin ja äiteihin kohdistuvia paineita ja anna meillekin joskus tilaa hengittää. Olet muuten ihan jees, mutta joskus otat päähän ja lujaa! Puss!

♥: Selina


Äidit, salliiko yhteiskunta teidän sairastaa rauhassa?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Lauantain herkku: Tortillapizza

¡Ay caramba, guacamole, salsat ja cheddarkastikkeet! 


Isimies pitää hurjasti meksikolaisesta ruoasta ja olenkin loihtinut hänelle usein Muchos nachos -annoksia a'la Selina, ihan vain tortilloja erilaisilla täytteillä ja jopa tortillasalaattia, vaikka hää- ja hotellipostauksessa vilahtaneessa aamiaisessa hänen aamiaislautasellaan ei näkynyt yhtään vihreää saati terveellistä (puoli lautasellista pekonia...hmmm). Isimiehelle maistuu myös kotitekoinen pizza, joten päätin yhdistää nämä kaksi helppoa kotiherkkua ja siitä syntyi tortillapizza!


Maistuisiko sinullekin? Hyvä, tässä resepti ota se talteen, kokeile ja nauti! Isimies tykkäsi ainakin hurjasti!

Pohja: (2 tortillapizzaa)
- ½ pss kuivahiivaa
- 2,5 dl vettä
- 3-4 dl vehnäjauhoja
- Ripaus suolaa
- Loraus (noin 3 rkl) öljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää siihen suola ja öljy. Lisää jauhot hyvin sekoittaen ja vaivaa taikinaa niin kauan kunnes se irtoaa kulhon reunoilta ja on kiinteä pallura. Anna taikinan kohota ainakin 30 minuuttia ja kauli kahdeksi ohuehkoksi pizzapohjaksi.


Täyte:
- 400g naudan jauhelihaa
- 1 pss Tacomausteseosta
- Pizzajuustoraastetta maun mukaan
- Tomaattimurskaa ja salsakastiketta
(- Ripaus pippuria ja valkosipulimaustetta)
- Salaattia (Itse tein perus fetasalaatin)
- Salsaa
- Kermaviilikastiketta haluamallasi dippikastikepussilla (Käytin tacomaustettua)
- Cheddarkastiketta
- Punasipulia
- Nachoja
- TAI MITÄ HALUAT: Paistettuja kasviksia, jalopenoja... ;)

Pikkuniksi: Voit toteuttaa tortillapizzan myös käyttämällä kanaa naudan jauhelihan tilalla.

Paista jauheliha ja lisää tacomausteseos. Lisää pussin ohjeesta poiketen vain vajaa desi vettä jauhelihamausteseokseen ja anna muhia 15 minuuttia.

Levitä pohjien päälle tomaattimurskaa ja salsaa. Ripottele halutessasi sen päälle mausteita ja hieman juustoraastetta. Lisää jauheliha tasaiseksi kerrokseksi ja ripottele lisää juustoa päälle.


Paista pizzaa uunissa 225 asteessa alalämmöllä niin kauan kunnes juusto sulaa pinnalta, noin 10 minuuttia, ja käännä tämän jälkeen uuni keskilämmölle ja paista pizzaa vielä noin 15 minuuttia uunin tehosta riippuen.

Ota pizza uunista ja anna jäähtyä hetki. Lisää pizzan toiselle reunalle salaattia, kastikkeita ja punasipulia ja taita pizzan toinen reuna toisen päälle - Kotzone -tyyliin.

Ja tortillapizzasi on valmis, nauti!


Niin ja älkää vaan kysykö, miten tätä voi syödä siististi! ;)

A-murulle piti tietenkin leipoa myös ihan oma pizza, koska Isimieskin sai, ja minikokoinen jauhelihapizza maistui hänestä superhyvälle!


♥: Selina


Maistuisiko teillekin tortillapizza, vai onko kahden ruokakulttuurin yhdistäminen vain katastrofi keittiössä?

lauantai 23. toukokuuta 2015

Kevätpuuhastelua

Lasken kevääksi vielä ne päivät kunnes Suvivirsi kajahtaa kouluissa ja nuoret ylioppilaat ja valmistuneet saavat ne hassut hatut päihinsä ja suuntaavat ensin kotiin ahmimaan äitien leipomia kermakakkuja ja lopulta helpotuksesta huokaisten kaikista sukulaisten kättelyistä ja kiittelyistä yöhön juhlimaan -tsup! Vasta tämän päivän jälkeen minulla alkaa aika, johon kuuluvat kärpäset, kasvavat kesäkukat, ainainen kukkapenkkien perkaaminen, vastaleikatun ruohon tuoksu, multasormet, pienet ihanat varpaat ruhossa...kesä.

Kesää varten omalla pihalla pitää joka vuosi kuitenkin tehdä pieniä valmisteluita, joita olemmekin tehneet kevään mittaan useampana päivänä koko perheen voimin. Isimies on leikannut puskia ylhäältä, minä alhaalta ja A-muru kanniskellut risuja ympäri tonttia ja leikkinyt niillä. Olemme haravoineet, Isimies enimmäkseen, mutta myös minä ja A-muru olemme tehneet omat osamme. Eilen istutimme A-murulle oman omenapuun, kesäkukkia ja yrttejä ja ne kruunasivatkin koko kevään ja tulevan kesän odotuksen täysin - nyt kesä saa tulla!

Takapiha herää kevääseen huhtikuussa.
Haravointia huhtikuussa.
Toukokuun ihmeitä.
A-murun  ihan oma omenapuu, Jaspi.
Yrttien istuttamista.
Istutimme yrttihyllyyn persiljaa, tilliä ja vähän lehtisalaattia. Valkoiseen ruukkuun istutimme ruohosipulia.
Mitä tuleva kesä tuo tullessaan? Ainakin A-murun ihanan leikkimökin maalaamista ja sisustamista, jota odotan kovasti! Hmmm...ensin pitäisi vain saada leikkimökki tyhjäksi Isimiehen talvivarasto käytöstä! En usko, että ruohonleikkuri ja bensakanisteri ovat kovinkaan kivoja leikkikavereita A-murun leikkihetkiin, ja kukkahattutädit saattaisivat olla näreissään näistä nukenvaunujen kavereina, vai mitä luulette? ;) Kesään kuuluu tietenkin myös kesäkukkien valintaa, istuttamista ja niiden ihastelemista ja kasvun ihmettelyä. Kesä ei ole mitään ilman kesäkukkia ja uhoan joka syksy, että istutan seuraavana kesänä kesäkukat omista taimista, mutta hei ne kaupan taimet ovat joka kerta voittaneet - niin tänäkin vuonna tulevat voittamaan. Jospa vuoden päästä istuttaisin kukat omista taimista...tai sitten huomaan jälleen toukokuussa, että muutama kuukausi aiemmin unohtui tehdä jotain tärkeää! ;) Kesällä tulemme myös mökkeilemään, saunomaan oikeassa puusaunassa ja pulahtamaan viileässä järvivedessä, nautiskelua unohtamatta! Myös perheloma minnekäs muuallekaan kuin Muumimaailmaan on ajoitettu jo alkukesään, joten sitä odotellessa! Etenkin ihana rakas A-murumme odottaa reissua kovasti, joka onkin oppinut hujauksessa lähes päiväkuivaksi Muumimaailmareissu motivaattorina! Miten se menikään: uhkailu, lahjonta, kiristys. ;) Joka ilta, kun hän käy nukkumaan, niin hän varmistaa, että menemmehän me varmasti Muumimaailmaan, kun hän on pissannut pottaan. Voi rakas, menemme toki, mutta malta vielä vähän aikaa.

Kesä, onneksi olet pian täällä!


♥: Selina

 


Onko teillä kesälle kalenterit täynnä suunnitelmia vai onko kesänne pyhitetty nautiskelulle ja oleilulle?

perjantai 22. toukokuuta 2015

Kahdeksas blogikuukausi, miltä tuntuu? + ????

Tänään blogi täyttää jo kahdeksan kuukautta! Näihin kahdeksaan kuukauteen mahtuu paljon sairastamista, mutta silti sitä ihanaa elämää, arkea, iloa, rakkautta, valokuvausta, leikkejä ja leivontaa - joka kuukaudelle ja toivottavasti myös jokaiselle lukijalle jotain. Nämä kahdeksan kuukautta ovat myös menneet hujauksessa ja syksyn pimeinä iltoina aloitettu blogi on siirtymässä kovaa vauhtia kohti ihanaa kesää ja sen myötä hieman erilaiseen postaustahtiin.

Blogi on myös saanut viime aikoina paljon uusia seuraajia tänne Bloggeriin, mutta myös Facebookiin ja Blogloviniin. Pienenä uudistuksena blogia voi seurata Blogilistan lopettamisen vuoksi myös Blogipolun kautta. 


Lämpimästi tervetuloa kaikille uusille lukijoille! 

Olen iloinen ja kiitollinen teistä jokaisesta! ♥


Koska blogi on saanut uusia lukijoita ja sen kautta minulle on tullut paljon kysymyksiä, päätin uusien lukijoiden vuoksi järjestää perinteisen kysymyspostauksen. Apua, tehdäänkö näitä edes enää, vai onko kysymyspostaukset haudattu blogimaailman hautasmaalle täysin loppuun kulutettuna ideana?
Ei se mitään, kokeillaan, joten nyt niin te uudet kuin vanhat ihanat lukijat kysykää, niin minä vastaan! :)  
Teillä viikko, eli 28.5 asti aikaa esittää kysymyksiä ja toivon, että niitä tulee paljon!
Tämä blogikuukausi on sisältänyt paljon tunteita, hauskuutta ja muutaman kivan blogiyhteistyökin. Mahtavin blogiyhteistyö toteutui Jollyroomin kanssa, kun sain testata heidän valitsemiaan, minulle soveltuvia Beemoo Maxi Travel 2 in 1 -rattaita. Tämä postaus olikin yksi tämän blogikuukauden mukavimmista postauksista, koska sain siitä ja sarjan aiemmasta osasta paljon hyvää palautetta ja toivon, että ne auttavat muita pyörisvanhempia valitsemaan itselleen ja lapselleen sopivat rattaat. Muita mukavia postauksia olivat helpotuksen ja huokauksien kera kirjoitettu postaus lakon päättymisestä ja huumorimielellä kirjoitettu Ne terveet vammaiset -postaus. Tämä postaus on myös blogikuukauden ja itseasiassa koko blogin luetuin postaus ja herätti paljon keskustelua.

Iloista testailua.
Haastavimmat postaukset kertoivat tulevasta leikkauksesta ja kolmannen äitienpäivän osittaisesta menettämisestä  sekä toipumisesta - nämä eivät mahtaneet tulla kenellekään yllätyksenä. Silti tämäkin vaihe kuului elämäämme ja sitä kautta myös blogiini. 

Lämmin kiitos kaikille saamastani tuesta, se merkitsi minulle paljon!


Tärkein postaus kertoi onnesta ja siitä, kuinka voisinkaan olla onneton, kun minulla on elämässäni  niin paljon hyvää ja kaunista kaikista ongelmista huolimatta.

"Olen onnellinen, mitä sä luulit?"
Kiitos teille tästä blogikuukaudesta! Te teitte siitä jälleen kaiken työn, kirjoittamisen, ideoinnin ja hetkellisen tuskanhien arvoisen. Nautin bloggaamisesta oikeasti ja toivottavasti se nautinto ja ilo välittyy teillekin!


♥: Selina

 


Mitä teille jäi mieleen kahdeksannesta blogikuukaudesta?

Loppuun vielä muistutuksena blogin seurantakanavavat: Blogia voi seurata täällä Bloggerissa, Bloglovinissa, Blogipolussa ja Facebookissa. Jos et ole jo seuraaja, niin klikkaa näistä kuvalinkeistä haluamasi seurantakanava ja hyppää mukaan, olet lämpimästi tervetullut! Minulle voi myös edelleen lähettää sähköpostia osoitteeseen: kunaitikelaa@outlook.com. Pyrin aina vastaamaan sähkäreihin mahdollisimman nopeasti. :)


https://www.google.com/friendconnect/signin/home?st=e%3DAOG8GaBx9tVLHAN4nk6FAqi70xHJzfB21%252BCXV%252BFwpJ1GrFYXAu%252BnYLQNP9UOXpeA%252FKUxvTH9wAqU0%252B9CKmHRxWji%252BeHx903Qc09VKRnqtO9OVrxLmdTSVAWmBl%252FCIn6yCr17ndJ%252FlGzi8QVTkDmVpGlGaRuwP7f6S%252FhLl4UrP5HwA7etP%252F%252BgaoXcE%252FKeS%252FJmuRMciDRLfJJnhr1VNzsN6U1g9%252FrKZvlTLAzSPIOCdqE6kMcHpsWTBkZSpMQyWFNH6hhgKkkjRsPW%252BIc8FNxVLdAfgWxHAXv%252FEGkdX8uzTpsIT5C2hBMpbHMCwNDYUwBzr1Cjt6PqlOpucvAPyq3lU6ZHcNnKBoBszdRHbDXSsCmyhjy5NJmB8mI%252FxYMCcukT8Be%252FhIkc3QjiCzVxiUKmYmMeije8Pt5utWDDmADpIqfkj8NeJujyRCOF7ZB2z8GoPDzw2QRZpjWeJhUMJow3vJtsU%252BTsjby8GkLXsNEsGxm5tbX8WlJrIavy6ETf5YFI0piDtwr%252BIa%252BtAVYPcJdXH3Uv%252BfqIJ1SnlR6OCZ2ocMbrUgkd6A9FR5VV3Sj%252B3p%252Bixr4J9kwHFHqetqpUbF1oGCU5yMJ2EA3JZ%252Fu2yPKp5TiyVtPaa00SPUeNwA9GybhBT5gRiNbwL9ikjGDMQdZvBeRg5V%252BoyP6GzK7H4eox%252FPm4A7UjFomCaV8ST2CWq4Zar26XcrdO7wBx8Ra6uQBuo%252FCDA820ZcNGUT%252BKFzJ9hR%252FRgMxbRh327vIucaBjhGH47TG8XU9%252BUsyXoYtquHCaNUVcS3P9JwOVK6dpJgJx0J2EKrgp8l2U542LtwPsbjpCY25leffe45zG%26c%3Dpeoplesense&psinvite=&subscribeOnSignin=1https://www.bloglovin.com/blogs/kun-aiti-kelaa-12975911http://blogipolku.com/blogit/kun-aiti-kelaa-36https://www.facebook.com/pages/Kun-%C3%A4iti-kelaa-blogi/1518299528424041

torstai 21. toukokuuta 2015

Pienissä häissä tahdottiin ja miniloma Norlandia Care -hotellissa

Saimme hetki sitten olla todistamassa ystäväni ja hänen miehensä elämän tärkeintä hetkeä, kun he sanoivat toisillensa "tahdon" eräässä tamperelaisessa kauniissa punatiilisessä kirkossa.
Se hetki, kun he vuorollaan kuuntelivat papin sanat, kääntyivät toisiaan vasten ja vastasivat papin esittämään kysymykseen "tahdon", toi mieleen omat hääni vuosien takaa. Silloin minä vasta 21-vuotias neiti vastasin värisevällä hiljaisella äänellä papin kysymykseen "tahdon" - minua hymyilytti ja katsoin Isimiestä. Tahdon edelleen. Näissä häissä "tahdon" tuli hääparilta vakaalla tasaisella äänellä, josta huokui varmuus, rakkaus, aikuisuus ja ikuisuus yhdessä. Se hetki oli ikimuistoinen ja sitä seurasi niin nopea salasuudelma, etten ainakaan minä ehtinyt saamaan siitä kuvaa! Mutta hei, mistä lähtien sitä ollaan pussattu häissä ennen papin lupaa, häh? Että terveisiä vaan hääparille! ;)

"Kaksi karamellia lasketaan kai yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa."
- Pikku Myy

Näin kirjoitin ystäväni polttarikirjeeseen ja hääparin onnittelukorttiin. Ystäväni on nyt löytänyt ja saanut toisen karamellin puolikkaansa, aviomiehensä ja olen hurjan onnellinen heidän puolestaan!

Onnea vielä H ja T!




Ystäväni häät alkoivat vasta iltapäivällä, joten päädyimme jäämään häiden jälkeen hotelliin yöksi. Hotelliksi valikoitui Norlandia Care -hotelli, joka sijaitsee Tampereen yliopistollisen sairaalan lähettyvillä, kolme kilometriä keskustasta. Hotelli on uusi ja moderni ja se toimii myös potilashotellina, jossa olenkin viettänyt pari yötä myös potilaana. Potilashotellin toiminta on kuitenkin vain yksi osa hotellia, vaikkakin tärkeä, mutta hotelli soveltuu myös erinomaisesti perheille, jotka eivät halua majoittua keskelle keskustan hälyä, mutta lähelle hyviä kulkuyhteyksiä esimerkiksi perheiden suosimaan Särkänniemen elämyspuistoon.


Hotelli on sisustettu modernisti ja kauniisti ja lisäksi se on täysin esteetön. Ensimmäinen ajatukseni hotellista olikin, että voiko tämä olla tosiaan myös potilashotelli? Hotellissa on 130 hotellihuonetta, joiden mukaan mahtuu oma kerros tuoreille perheille kätilövastaanoton kera ja myös esteettömiä huoneita.



 Majoituimme yhteen Norlandia Care -hotellin invahuoneista.



Invahuoneemme oli iso ja tilava hotellihuone. Ovi toimi sähköisesti oven vieressä olevan painikkeen avulla. Eteisessä oli runsaasti tilaa vaikka isommallekin pyörisjoukolle. Naulakot olivat sopivalla korkeudella ja kaappitilaa oli runsaasti.

Heti eteisen vieressä oli vessan ja kylpyhuoneen yhdistelmä, joka oli myös erittäin tilava. Vessassa oli tukikaiteella varustettu vessanpönttö ja madallettu allas. Suihkun puolella oli seinään kiinnitetty suihkutuoli, joka oli tukeva ja helppokäyttöinen.


Kuten sanoin, huoneessa oli runsaasti kaappitilaa ja kaapisto jatkui eteisestä melkein nukkumatilaan asti ja sitä oli myös helppo käyttää pyöriksestä käsin madallettujen hyllyjen ansiosta.
Makuutilassa oli pehmeä ja mukava parisänky ja molemmilla puolilla yöpöydät omilla yövaloillaan.
Hotellihuoneen sisustus oli maltillinen, mutta tyylikäs. Värimaailma oli tumman puun ja limenvihreän sekoitus, mikä teki huoneesta trendikkään ja kauniin. Iso ikkuna toi huoneeseen paljon valoa ja pimennysverhot toivat täyden pimeyden yön ajaksi.


Hotellissa tarjoillaan aamiainen, lounas ja päivällinen seisovasta pöydästä. Emme tällä kertaa ehtineen häiden aikataulun vuoksi päivälliselle, mutta saimme A-murulle erikseen ennakkoon päivällisen, vaikka À la carte ravintola aukesikin vasta kello 17.00. Hotellissa löytyy siis joustavuutta lasten ruoka-aikojen suhteen, mitä kiittelen suuresti.  Ja katsokaa mikä herkkuannos A-murua odotti, kun saavuimme ravintolaan!

A-muru herkutteli perunabataattimuusilla, kermakastikkeella ja jauhelihapihveillä. Lisukkeena salaattia, vesimelonia ja viinirypäleitä. NAM!
Hotellin aamiainen oli runsas ja terveellinen. Hotelli panostaakin terveelliseen ruokaan ja se tuli hyvin esille aamiaistarjoilusta.  Tarjolla oli runsaasti kasviksia, erilaisia leipiä, myös täysjyvää. Lisäksi tarjolla oli monenlaisia leikkeleitä, juustoja ja tietenkin mustaamakkaraa - olimmehan Tampereella.



Tosin sehän on jokaisen ihmisen oma valinta, miten syö ja tässä Isimiehen äijäaamiainen. Missä kasvikset? :D Mainitsi hän kuitenkin, että onhan hänellä tässä erilaisia leikkeleitä, mitä kotona hän ei normaalisi syö. HUOH!


A-muru sentään osasi edustaa perheessämme terveellistä aamiaista! ;)


Hotellista löytyy lapsille myös pieni leikkipaikka, jossa on mukavasti leluja ja erilaista tekemistä eri ikäisille lapsille. Leikkipaikka sijaitsi ravintolan läheisyydessä, joten isommat lapset voivat hyvin mennä leikkimään sinne syötyään. Pienempiä lapsia ajatellen leikkipaikka oli mielestäni hieman liian kaukana ravintolasta, mutta vastuu omista lapsistaan on kuitenkin aina vanhemmilla.
 

Hotellissa henkilökunnalta sai erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua ja hotellissa oli erittäin tervetullut ilmapiiri. Henkilökunta esitteli minulle myös hotellin  kokoustiloja ja upean saunatilan, jossa hotellin asiakkaille on tarjolla aamuisin rentouttava aamusauna.


Meidän perhe suosittelee lämpimästi Tampereen Norlandia Care -hotellia! Se eroaa mielestäni edukseen juuri perheystävällisyytensä ja rauhallisuutensa vuoksi. Yöllä ei tarvinnut murehtia, herääkö A-muru neljän aikaan bilekansan palatessaan huoneisiinsa, koska huoneiden äänieristys oli erinomainen. Lisäksi sijainti hieman kauempana keskustan hälystä oli ainakin tällaiselle hiljaisempaan maalaismiljöösen tottuneelle perheelle hyvä valinta.


♥: Selina


Onko Norlandia Care -hotelli teille tuttu?

*Postaus toteutettu yhteistyössä Norlandia Care -hotellin kanssa.