Kiitos tuhannesti ihanista ja kannustavista kommenteista!!
♥
Ne piristivät päivääni suuresti. Kiitos!
Olen edelleen sairaalassa ja täällä menee varmaan vielä hetki toipuessa. Minulla epäillään aivoverenkiertohäiriötä, jota oikeastaan jo hoidetaankin oireiden perusteella, vaikka sille ei ole vielä tullut varsinaista vahvistusta. Vielä siis tutkitaan, mutta samalla hoidetaan ihan varmuuden vuoksi. Mistään hengenvaarallisesta tilasta ei ole siis kyse, koska olen jo hoidossa. Loppuviikosta selviää enemmän. Päivä päivältä vointi on kuitenkin menossa parempaan suuntaan, onneksi!
Miksi aina, kun ei pystyisi kunnolla postaamaan iskee kamala inspis, HÄH? Näen jopa unia postaamisesta ja saan postausideoita! :D Toisaalta uskon tämän olevan parantumisen merkki.
Uhmaan nyt siis kaikkia lakeja ja kirjoitan
Yaaarrrrr-silmäpuolena tämänkin postauksen välittämättä kieliopista sun muista hässäköistä. Hulluksihan tässä tulee kun ei voi tehdä mitään ja koti-ikäväkin on aivan mielettömän kova.... Onneksi A-muru ja Isimies ovat tulossa tänään minua katsomaan.
♥
Kun olen maannut täällä sairaalassa jo muutaman päivän, olen huomannut huonekavereiden, lääkärien ja hoitajien vaihtuessa erilaisia
sairaalapersoonia. Tai no oikeastaan nämä persoonat ovat minulle tuttuja jo vuosien sairastamisen ajalta, mutta nyt ajattelin esitellä teillekin nämä hilpeät siskot ja veikot! ;)
POTILAAT:
"Ai minäkö sairas, Eee-en!"
Kieltäjät kieltävät kaiken: hoidon, diagnoosin ja kaiken mahdollisen avun. He tekevät kaikesta (itselleen) vaikeaa ja ongelmallista. Potilashuoneessa istutaan omalla sängyllä verhot kiinni vedettynä yksin, vaikka huoneessa todellisuudessa olisi kolme muutakin potilasta. Jos
kieltäjältä kysyy jotain, verhon takaa kuuluu epämääräistä muminaa. Kieltäjät poistuvat verhojensa suojasta kunnolla vasta kotiutumispaperit saadessaan.
"Siis mullahan on varmasti tämä tauti, luin netistä. Eikö ookki?!"
Wikipedia- ja
Google-potilaat ovat tunnetusti fiksumpia ja asioista enemmän perillä kuin lääkärit. Silloin unohdetaan vuosien opiskelut, satojen tuntien harjoittelut eri osastoilla ja lääketieteen lisensiaatin tutkinto. Netti on jumala ja VAIN sieltä saa kaiken tiedon, mitä tarvitaan, eikä se koskaan valehtele!
Joka-aamuisen lääkärinkierron jälkeen
Wikipedia- ja
Google-potilaat vetäyvät älypuhelimiensa kanssa sänkyihinsä omien tietolähteiden avulla etsimään jokaiselle vieraammalle sanalle suomenkielistä vastinetta. Sama tehdään tietenkin labratulosten, lausuntojen ja lääkepurkkien "saatat saada näitä oireita tästä lääkkeestä..." -listan kanssa.
- Tämä pätee myös omaisiin.
"Mä kuolen, en kestä, anna kun itken hieman...voidaanko halata vielä?"
Pelokas potilas on varmasti hoitohenkilökunnalle yksi haastavavimmista potilaista. Potilas saattaa olla itkuinen, soittaa hälytyskelloa 5 minuutin välein ja vain itkeä. Uni ei tietenkään tule, ei edes lääkkeillä.
Minua aina säälittää kamalasti nämä potilaat. Olen tosi empaattinen ihminen ja tarjoudun monesti juttuseuraksi.
"Kuules nyt herra tohtori, minä tiedän kuka tämä sairaalan johtaja ON!"
Vämmäävät, kiukkuiset ja tottelemattomat potilaat, jotka luulevat tietävänsä kaikesta kaiken kuuluvat minun inhokkiryhmääni.
He pitävät osastolla
diktaattorimaisesti hallinnassaan potilashuoneiden kaukosäätimet, sädekaihtimet ja valonkatkaisijat. He valitsevat tv-ohjelmat, mitä koko huone katsoo -volat tietenkin täysillä. Kaiken lisäksi he lukeutuvat usein kuorsaajiin, joiden ansioista korvatulppia saa laittaa kahdet, eikä siltikään auta.
Ps. Minulla on nyt onneksi ihanat huonekaverit! ;) ♥
HOITAJAT:
"Siis en mä tiedä, oon vaan harjoittelussa."
Opiskelijat, nämä pienet hoitajanalut, jotka poukkoilevat aluksi muun ryhmän mukana, tai yhden uhkarohkean opiskelijasankarin perässä, ovat ujoudesta huolimatta uuden oppimisen ilon täyttämiä.
Hoitotoimenpiteet tehdään kädet täristen ja, jos olisin Ikeä ja huutaisin "BÖÖ!" kesken kaiken, saisi hoitajakokelas varmasti sydärin.
Hoitotoimenpiteen jälkeen odotetaan kireältä valvojalta palaute, joka on yleensä
hampurilaispalaute, eli palaute alkaa positiivisella palautteella myönteisen tunnelman luomiseksi. (Päällimmäinen leipä) Seuraavaksi annetaan kritiikkiä tai kehittävää palautetta (Se pihvi) ja lopuksi vielä kehutaan, ettei kenellekään jää paha mieli. (Alimmainen leipä)
Opiskelijoissa törmää myös monesti liian itsevarmoihin hoitajakokelaisiin, mutta heidät laitetaan hyvin nopeasti ruotuun ohjaajien toimesta.
"Lääkäri määräsi, että sinun pitää tehdä näin, mutta hei, älä kuuntele häntä, vaan MINUA!"
Kaikkitietävät hoitajat tietävät nimityksensä mukaan kaikesta kaiken. He eivät paljoa lääkäreitä kunnioita, vaan tekevät itse parhaat päätökset. Toivoa vain sopii, että päätökset ovat parempia kuin lääkäreiden tekemät.
"Minä olen niin kovin surullinen puolestasi, itketäänkö yhdessä?"
Tämä on hoitajapersoonista se, mikä saa vereni eniten kiehumaan, eli
tunnehoitajat. Hoitaja EI saa reagoida tunteella sairaaseen potilaaseen potilaan nähden. En edes halua kirjoittaa aiheesta enempää.
ARGH! Onneksi en ole törmännyt kuin kerran tämän lajin hoitajaan.
"SINÄ TEET NYT NÄIN!"
Komentelevat hoitajat. Omalla mielipiteellä ei ole väliä. Piste.
LÄÄKÄRIT:
"Minä olen lääkäri, sinä vain potilas."
Ylimielinen lääkäri on lääkäri joka ei katso potilasta silmiin, kättely on kuin kuolleen kalan kanssa heittäisi vitoset ja lääkäri on koko vastaanottoajan kasvot papereissa tai tietokoneen ruudussa kiinni, mutisten samalla jotain epäselvää, yleensä latiankielisillä sairaustermeillä.
Kun vastaanotto päättyy, lääkäri saattaa katsoa nenänvarttaan pitkin kenkiesi kärkiä samalla kysyen, että vieläkö olet siinä, voit mennä jo.
"Anteeksi kun olen olemassa, olen vain eh, lääkärisi..."
Epävarma lääkäri ei ole koskaan hyvä. Jos ei luota itseensä, niin miten voi auttaa muita?
"Minä tiedän, älä kuuntele muita lääkäreitä!"
Kaikkitietävät lääkärit, ovat lääkäreitä, jotka ovat mielestään paljon parempia lääkäreitä kuin alaan erikoistuneet lääkärit. He työskentelevät yleensä terveyskeskuksissa, mutta kuvittelevat olevan Dr Housen kaltaisia ihmeidentekijöitä parantaessaan lapsen korvatulehduksen. Upeita lääkäreitä siis!
"Minä katsoa laakarikirjasta, sinula on kupa!"
Maahanmuuttajalääkäreissä ei ole mitään muuta vikaa kuin kielimuuri. On kiva lukea omaa epikriisiä, joka on kirjoitettu osin englanniksi ja osin suomeksi.
"Ai minkä ikäinen sinä oletkaan...?"
Nuori lääkäri, eli saman ikäinen lääkäri kuin sinä itse. Ei lisättävää.
JA LOPUKSI VIELÄ:
*Sydän hakkaa, posket punehtuu, äh älä sano mun nimee, älä sano...ja no niin...Sieltä se tuli!
Komeat lääkärit, miksi te olette
aina gynekologeja? Olisi kiva katsella teitä valkoisissa takeissanne ja merkkifarkuissanne, mutta ei jalkojeni välissä.
NIH!
Oliko tuttuja sairaalapersoonia? ;)