sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Rautapersematkailun jälkeen...

Rautapersematkailun jälkeiset terkut täältä omalta pehmeältä kotisohvalta, moi vaan! Periaatteessa takamukseni ei varsinaisesti erota ei niin ergonomisen saksalaisen tila-autoni istuimen ja mittatilaustyönä teetetyn kotimaisen sohvamme pehmeysasteiden eroa, mutta nyt vihdoin parin päivän aikana kertyneen kymmenen tunnin matkustamisen jälkeen omalla kotisohvalla löhöten saan sentään rentoutua! Voi elämä, se tunne, kun et jaksa enää edes miettiä kauanko matkaa on vielä jäljellä ja mies "juttelee" edessä ajavalle autolle, valittaa sen kuskin ajotyylistä, opettaa kuljettajaa ajamaan oman rattinsa takaa ja kiroaa jokaista mutkaa, ohittajaa, keltaista viivaa, rekkaa, liikennevaloa, kameraa, tuulta, mopoa, säätä, aurinkoa tai vaikka vain minua kaataessani vettä hänen penkilleen ei tee rautaperselystä yhtään mielekkäämpää! Lisänä pää punaisena huutava matkustamisesta väsynyt päikkärit skipannut taapero ja loppunut iPadin akku... Matkailu avartaa - joo terve, ei meillä taas hetkeen! 

Meitä on moneksi ja niin on myös kuskeja. Jos tuolta vastakkaiselta sukupuolelta kysytään, niin kaikki huonosti ajavat kuskit ovat tietenkin aina ja ehdottomasti sitä kauniimpaa sukupuolta tai sitten vanhuksia. No taas meidän naisten mielestä miehet ovat leveileviä hurjastelijoita, jotka vetävät mutkat suoriksi ja ovat ostaneet ihan vain sen jatkeeksi jonkun vähän coolimman saksalaisauton kuin Opel ja ehdottomasti iso(mma)lla koneella - silti, Ich liebe mein auto!

Sukupuolesta viis, kuskien erilainen ajokäyttäytyminen liikenteessä on iso ongelma. On pelokkaita kuskeja, jotka eivät uskalla ajaa, vaan ajavat ihan vain varmuuden vuoksi kahdeksankympin alueella kuuttakymppiä, mikä on aivan yhtä suuri vaara liikenteessä kuin heidän perässään ajavat itsemurhaohittajat, jotka lähtevät 4 auton letkan perältä ohittamaan kaikki autot ihan muuten vain ja tietenkin keltaisilla viivoilla ja suoraan edessä kaartuvaan mutkaan. Kato ei se haittaa kunhan pääsee jonon ohi ja saa olla eka! Liikenteessä voi tavata myös sääntöuskollisia kuskeja, joille liikennesäännöt ovat hyvänä lisänä vaikkapa 10 käskylle tai sähläreitä, jotka tekevät montaa asiaa yhtä aikaa: meikkaavat, polttavat tupakkaa, kaivavat nenäänsä ja syövät tietenkin löydökset, päivittävät FB-statuksensa selfien kera: "Tykkää, jos minun pitäisi keskittyä ajamiseen ja liikennesääntöihin!" tai juovat kahvia - siis ajamisen lisäksi. Tästä ei voi kuitenkaan syyttää vain naisia, vaikka aina sanotaankin, etteivät miehet kykene tekemään monta aasiaa yhtä aikaa! Sen sijaan Selina on äärimmäisen varovainen kuski, varsinkin A-murun kanssa ajaessaan. Hän ajaa kuitenkin aina nopeusrajoitusten mukaisesti, mutta jumittaa kaikki risteykset odottaessaan autoa, jonka eteen olisi ehtinyt vaikka kolme kertaa siinä ajassa kunnes se ajaa risteyksen ohi paljastuen lopulta mopoautoksi. Ja tämä on tosi! Isimies on taas (kaikessa rasittavuudessaan) äärimmäisen rauhallinen ja turvallinen kuski.  Hänen kyydissään on mielekästä matkustaa ja hänen matemaattisen tarkka arvio saapumisajasta matkakohteeseen päihittää markkinoiden päheimmätkin navigaattorit! Hänen auton hallintansa on vakaata ja hän osaa liikennesäännöt, mutta kyytiläinen saa kiitellä onneaan sitä, ettei se edessä ajavan auton kuljettaja voi oikeasti kuulla miten hän noituu rattinsa takaa kuskin ajolinjoja, ajonopeutta tai vaikka vain kateellisena auton merkkiä! Niin, tai sitten liikenteessä on niitä kuskeja, jotka vain ajavat määränpäähänsä niitä meitä kaikkia varten luotuja liikennesääntöjä noudattaen!

Hyvää alkavaa viikkoa ja turvallisia kilometrejä Isimiehelle, minulle ja teille kaikille!

 

 

♥: Selina 

 

 

Millaisia kuskeja te olette?

19 kommenttia:

  1. haha nää sun postaukset om nii hauskoja ettei voi kun nauraa!:D että kiitos maanantain piristyksestä vaan ;D

    VastaaPoista
  2. Hauska kirjoitus :D
    Mä olen varovainen kuski, etenkin jos on lapsia kyydissä. Mies aina kettuileekin kun pysähdyn risteyksiin "jaa, tais just Rovaniemeltä lähtee auto tulemaan! " eli joo, olen aika tarkka koska hyppään risteykseen ;D Mies taas on vähän hurjempi kuski mutta omaa erittäin hyvät ajotaidot. Itse taas olen välillä aikamoinen mäkättäjä siinä vieressä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! Kirjoitin tämän väsyneenä reissun jälkeen yöllä, kun ruoka tippui! :D

      Poista
    2. Hahaa, juuri tuota minäkin olen saanut kuulla! :D Risteystilanteet ovat avioliiton vaikeita paikkoja! ;)

      Poista
  3. Haha :D mä olen huippukuski ja raivostuttava kanssamatkustaja jos istun vieressä kun mies ei voi keskittyä ajamiseen vaan vaikka puhelinta ja radiota täytyy räpeltää samalla. Oon ajanut työkseni autoa usemman vuoden ja siten miestä sujuvammin (ja vauhdikkaammin) saan auton vaikka parkkiin. Lapset kyydissä en juuri kaahaa ja ohittele, joskus yksin ajaessa kyllä kun on töihin kiire. Just viime viikolla ajettiin 11 tuntia putkeen vaihtamaan autoa, oli kanssa todella sellanen sohvallamakaamisolo sen jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhuuu sielläpä löytyi rautaperseilyn kruunaamaton kuningatar! ;D

      Poista
    2. No mut mulla onkin lähes tunnoton perse(ja jalatkin kun vähän aikaa istuu) niin ei tunnu missään :D piti vaihtaa automaattivaihteiseen että tarvii vähemmän liikutella jalkoja ajaessa :P

      Poista
    3. ;D Automaatti on kyllä varmasti pakollinen noilla kilometreillä!

      Poista
  4. Apua... Mä oon just se joka huutaa edessä ajavalle ja päättömille ohittajille /törttöilijöille pää punasena opettaen kaikki kiro ja haukkumasanat.. Kerran poika totes takapenkiltä et "äiti ei se kuule" repesin :D

    Mut nykyään liikenne on niin päätöntä ettei varmaan haittais vaik joskus se mun huuto kuuluski sille kuskille... :D

    Ja toinen apua tähän perään et mä oon just se joka ajaa sillä muulla saksalaisella ku opelilla ja isolla koneella (ja odottaa koska pääsee nykyisen kanssa virityspenkkiin).. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Hehee ihanaa! Lasten suusta se totuus tulee! ;)

      VOi niin minäkin ennen...silloin ei tarvinnut kamalasti miettiä ohitustilanteissa, kun se toinen saksalainen lähti kuin tykin suusta! :D Ahhh...niin vaikka tykkään tila-auto Opelistani, niin kaipaan vauhtia silti! ;)

      Poista
  5. Mä olet itse rauhallinen / varovainen kuski. Talvikelillä varsinkin ehkä liiankin varovainen, kesäkeleillä joskus saatan jopa ajaa ylinopeutta:) mieheni on ehkä ihan perus kuski. Ajaa rajoitusten mukaan, vähintään. Minä vieressä jarruttelen jos alkaa mennä liian lujaa;) olen aäaina pelännyt aika paljon toisten kyydissä ja olenkin vieressä varmaan aika kauhu, kun välillä voi jopa postiluukut hypätä eteen (katson hämärällä että postiluukku on joku elukka ja varoitan tietysti). Mieheni myöskin neuvoo ja manailee edellä olevia kuskeja...
    Oma pelkoni on selvästi kotoisin siitä että olin 7 vuotiaana poro kolarissa ja yläasteikäisenä pienessä tieltä ajossa. Kummassakaan ei kenellekään käynyt pahemmin, mutta se on jättänyt alitajuntaan pelon. En missään tapauksessa pystyisi esim nukkumaan autossa. Mun pitää itse kokoajan kontrolloida liikennettä. (ihankun siitä olis hyötyä...)

    Kiitos taas kivasta postauksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että tykkäsit! :)Varmasti nuo onnettomuudet on vaikuttanut paljon sinunkin ajokäyttäytymiseen. Tsemppiä ja turvallisia kilometrejä! <3

      Poista
  6. Voihan nauru! :D Täällä taitaa kanssa löytä ne rauhalliset ja liikennesääntöjä noudattavat kuskit mutta toisia kuskeja on kiva välillä mollata... :D

    VastaaPoista
  7. Oijjoi... Täällä pelokas, sääntöuskollinen sähläri ilmoittautuu ;) Koita jaksaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sääntöuskollinen sähläri, kuulostaa jokseenkin tutulta! ;)

      Poista
  8. Tpisia ei saa haukkua edes liikenteessä

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥