perjantai 13. marraskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Syksyn aikana blogissa on sairastettu, toivuttu, leivottu, arvottu, hulinoitu, tavattu ystäviä, hempeilty, vietetty isänpäivää ja puhuttu välillä ihan asiaakin - ehkä. En kuitenkaan muista milloin olisin viimeksi kirjoitellut perheemme kuulumisista, joten mitä meille kuuluu? Sen saatte tietää seuraavaksi! 


Minusta tuntuu, että tämä kiireinen ja  pimeä syksy on mennyt kuin siivillä - kohta on jo jou... Ei, en suostu sanomaan sitä sanaa kun vasta ensi kuussa! Okei, kai se on pakko. Joulu, se on pian täällä - tarkalleen 41 päivän päästä! Lähestyvä joulu näkyy jo ruokaostoksilla joulukalentereiden, suklaarasia tarjousten, joulukynttelikköjen, koristeiden ja jopa pakastealtaista törröttävien joulukinkkujen muodossa. Markettireissuilla pyrin kelaamaan silmät kiinni ja lujaa kaiken jouluhössötyksen ohi, mutta kohta meidänkin pikkukaupungin kauppakeskuksissa ja marketeissa on joulunavaus, joten joulumusiikki tulee pakolliseksi osaksi kauppareissuja - harmi kun en pysty kelaamaan sormet korvissa!

Uhkaavasti lähestyvä joulu ja se vuosittainen joulustressi on näkynyt myös lelulehtien tunkeutumisella päiväpostiimme joukkoon. Nämä lukuisat lelulehdet ovatkin päässeet kovaan käyttöön ja A-muru lukee niitä potalla, ruokapöydässä, iltasaduksi tai ihan muuten vaan! Neiti A merkkaa myös vähintään joka toisen lelulehteen päässeen lelun toivomuslistalleen, eli kirjoittaa A-kirjaimia haluamansa lelun kohtaan. Joulupukki ei ole vielä saanut pienen uhmiksemme toivomuslistaa, mutta luulen että siitä tulee pitkä, jos meidän postilaatikkoon eksyy enää yksikään lelukuvasto!


Isimiehellä on pidellyt kiirettä töissä ja nyt hän on tuonut iloksemme työmaalta kotiin muutakin kuin töitä - flunssan nimittäin.  Meissä jokaisessa pörrää jonkin asteinen flunssapöpö: A-muru pärskii, Isimies potee kaikkia mahdollisia flunssan ja alkavan miesflunssan oireita ja minulla taitaa olla aikuisikäni ensimmäinen korvatulehdus - siis jos se tuntuu siltä kuin joku olisi työntämässä korvastani pitkää neulaa ulos, auts! Flunssa se taitaa olla luontoäidilläkin, koska olemme saaneet nauttia kauniin valkoisesta kuurasta ja alkavasta talvesta vain Facebook-kavereiden kuvien kautta! Täällä sataa enimmäkseen vettä, on pimeää ja märkää! Jospa pian luontoäitikin hiffaisi, että jouluun kuuluu lumi ja kimaltelevat kinokset ja saisimme edes tänä vuonna valkean joulun!

A-muru aloitti syksyllä seurakunnan päiväkerhon ja satubaletin ja ne molemmat ovat sujuneet oikein hyvin! A-muru nauttii selvästi päiväkerhosta ja lähtee sinne aina mielellään. Kerhosta on löytynyt myös paljon uusia ystäviä ja kotona puhutaan paljon minunkin tuntemasta ihanasta Sofiasta. Kerho tuntuu kuitenkin tämän äidin korvaan olevan hieman yksipuolinen, koska aina kun kysyn pieneltä kerholaiseltamme mitä kerhossa tehtiin, niin vastaus on sama: "Laulettiin, leikittiin ja syötiin!". :D


Syksyllä alkanut baletti-innostus on jatkunut niin äidillä kuin tyttärellä. A-muru on kovin innoissaan balettista ja pieni ballerina järjestääkin esityksiä isin ja äidin iloksi lähes päivittäin. Ensi kuussa A-murulla on ensimmäinen balettinäytös ja minua itkettää ihan oikeasti jo nyt kun kuvittelen lapsemme lavalla hiukset nutturalla, valkoisessa tutussa, enkelin siivet selässään ja niissä oikeissa balettitossuissa, jotka käymme viikonloppuna ostamassa! Voih! Isimies ei sen sijaan ole niin innoissaan tulevasta kauneuskerrasta, jolloin hänen täytyy opetella minun kanssani nutturan tekoa! Mutta hei sanokaa nyt tekin, että pitäähän isinkin osata tehdä nuttura pienelle ballerinalle, jos äiti ei sattuisi olemaan balettipäivänä kotona! ;)



A-murun uhma tuntuu olevan myös huipussaan ja hei, eka kirosana bongattu - saamari! Tiedän, että se eka kirosana voisi olla pahempikin, mutta tässä saamarin vaakakupissa painaa se, että kun minä lyön kyynärpääni ovenpieleen, sanon saamari. Kun kelaan koiran tassun päälle, sanon saamari. Kun pudotan lasin lattialle ja se särkyy, sanon saamari. Kun unohdan peltileivän uuniin, niin...voi saamari - minä ja saamarin suuri suuni! Olisi paljon mukavampaa syyttää Salkkareita tai jotain muuta tästä opitusta rumasta sanasta!


Kiireisestä syksystä huolimatta olemme tehneet perinteisen syyslomareissun Ouluun, ehtineet tapaamaan perheitämme ja ystäviämme ja viettäneet ihanaa perheaikaa kotona. Olemme ulkoilleet, käyneet leikkipuistossa ja tutustuneet uusiin ihmisiin.  Lindizin, Soltun ja Kikkaran tapaaminen onkin ollut yksi syksyn kohokohdista A-murun kolmannen serkun syntymän lisäksi! Pieni vauvaserkku onkin vallan hurmaava neitokainen ja hänen isoveljensä, 2 vuotta ja yhden päivän vanhempi kummipoikamme, on ottanut isoveljen roolin hienosti vastaan suukottelemalla ja hellimällä pikkusiskoaan. Perheemme onkin käynyt tapamassa vauvaserkkua pariin otteeseen ja kamerakin pääsi ikuistamaan neljän päivän ikäisen pienen ihmeen tämän innokkaan triplatädin ja tuplaäidin järjestämän kuvaussession ansiosta! Ja kyllä, niin taaperon kuin äidinkin vauvakuumeet ovat nousseet taas monella asteella - ehkä myös meidän isinkin! ;) 


Meille siis kuuluu tämän kaiken perusteella varsin hyvää. Toki ainahan elämässä on mutkia matkassa, mutta pitää luottaa, että sen jopa vaarallisen mutkan jälkeen alkaa aina se pitkä ja turvallinen suora tie, joka voi johtaa vaikka millaisiin yllätyksiin, rakkaudentäyteisiin hetkiin ja onneen!

Tämän kuvan myötä ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille! ♥  






 

♥: Selina



Hei mitä teille kuuluu?

20 kommenttia:

  1. Nuo vastasyntyneen jalat <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, mitä teille 💙

    Meille ei uutta eikä ihmeellistä. Murun kasvua ja kehitystä seuraillaan. Tuolla se nytkin tuhisee yöunillaan, että isi saa levätä yövuoroviikon jälkeen.. ja äiti muuten vaan opiskeluviikon jälkeen :)

    Ukon työtilanne (lakonuhka) rassaa, mutta minkäs teet. Onneksi kaikki ovat noin suunnilleen kunnossa. Mitä nyt yhdellä patti rinnassa, toisella jossain muualla jne., mutta toistaiseksi kaikki on hyvin :)

    Voimia, valoa ja iloa teille kaikille 💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Katsoinkin Facesta, että Muru on kasvanut taas! <3

      Voimia valoa ja iloa teillekin! Toivon että kaikki järjestyy!!! <3

      Poista
    2. Nuo kysymymerkit on sydämiä! <3 <3 <3 Joku jossain lakkasi tunnistamasta sydämiä, ou nou... <3 <3 <3

      Poista
    3. Ne näkyy mulla kommentin hyväksynnässä sydäminä, mutta tässä ei. :D Määä kyllä tunnistin! <3

      Tässä sulle! <3 <3 <3 <3

      Poista
  3. Näitä kuulumispostauksia on kiva lueskella :) Ja ootte niin suloinen perhe <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kiitos Niina! Sinä olet aina niin ihana kommenteissasi! <3 <3 <3

      Poista
  4. Ihanat vastasyntyneen varpaat ja toi vika kuva... Kyllä koirat vaan on niin supersuloisia! Kun lapsemme olivat pienempiä, sanoin heille, että on ihan turha kirjoittaa joulupukille. Lelulehdet vaan kirjekuoreen, kun lapset toivoivat lähes jokaista lelua. Henkselit vaan päälle, jos siellä nyt yksi auto on, jota tyttö ei toivo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirat ovat suloisia varsinkin nukkuessaan! ;) Ja nuo varpaat! <3 Tämän triplatädin sydän sulaa!

      Poista
  5. Ihanan elämänläheinen postaus plus kivat kuvatkin. Iloista joulunodotusta sulle ja koko perheellesi :)
    t. Nelliina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Nelliina, että tykkäsit! Samoin sinulle! <3

      Poista
  6. Meillä eka kirosana tuli pojan suusta vajaa kuukausi ennen 2-vuotispäivää ja se oli isin suusta kuultu v****. :( Sitä taidettiin hokea kuukauden verran jatkuvasti, kunnes se jäi pois. Viime viikolla sanoi s**tana, jonka oli oppinut hoitotädin teini-ikäisiltä pojilta. Tiesi kertoa että käyttävät sitä, kun joku asia harmittaa. Onneksi ei ole sen koommin sitä sanonut. Tein selväksi että se on ruma sana, eikä sitä saa käyttää. Ei oikein tiedä miten noihin reagoisi. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Lasten kiroilu on kyllä kamalaa ja varmasti harmittaa, että on oppinut hoidosta!

      Monesti neuvotaan, että lapsen kiroiluun ei kannata kiinnittää huomiota jos se tulee toistona, mutta itse teen aina selväksi että kiroilu on rumaa käytöstä. Totta on kuitenkin että kiroilu menee ohi ajan kanssa. Uusia kirosanoja odotellessa! ;)

      Poista
  7. Kiva lukea enemmänkin teidän arkisista kuulumisista, kiitos näistä!

    Ihanaa, että yksi tuttu nimi on A-murun suusta kuultu ja vilahtaa tekstissäsi. Meilläkin on iloittu uudesta ystävästä, A-murusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on aina välillä kiva kirjoitella! :) Kiva Heidi kun tykkäsit!

      <3 Pian tytöt taas näkevät ja meidän pitää sopia SE päivä! ;)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥