lauantai 7. marraskuuta 2015

Kun lapsen sängystä herää hirviö

Seesteinen päiväuniaika, se taaperoperheen päivän lepohetki. Avustaja pitää taukoaan alakerrassa ja minä makoilen raukeana sängyssäni kuunnellen pikkusängystä kantautuvaa maailman suloisinta unituhinaa...no okei, kuuntelen aina päikkäriaikaan Spotia kuulokkeilla, mutta silti lapsen päiväuniaika on ihana pieni arjen pysähtymishetki! Tämä hetki kestää perheessämme yleensä tunnista kolmeen tuntiin ja siinä ehtii oikein hyvin nollata ajatukset kauas uhmatuhman aivan hetki sitten lounaalla tapahtuneesta ruoan sylkemisestä ja nakkelusta, kaupassa karkailusta ja epäonnistuneesta peltileivästä - ZEN, syvä huokaus ja rentoutus! 

Kaikki ilo ja autuus päättyy kuitenkin aikanaan, niinhän se aina menee! 
 

Olin eilen jostain syystä hurjan väsynyt ja ummistin itsekin silmäni A-murun nukahtaessa päiväunille. Heräsin kuitenkin yllättäen siihen, kun takkutukkainen hirviö huusi sänkyni vieressä ja arvasin, että taas sitä mennään! Hirviö ei suostunut tulemaan kanssani alakertaan, vaan jäi yksin huutamaan yläkertaan pitkäksi aikaa. Lopulta, kun hirviö tuli alakertaan alkoi huuto, koska se oli unohtanut pupunsa sänkyyn ja samassa huuto muuttui kirkumiseksi, kun en ehtinyt juuri sillä hirviösekunnilla sitä sieltä hakemaan. Hirviö huusi, räyhäsi, kiljui ja itki räkäkupla nenässään olohuoneen lattialla maaten, potkien ja riuhtoen raajojaan. Syli ei tietenkään hirviölle kelvannut eikä myöskään lohdutus, vaan hirviö ryntäsi yllättäen tyttärelleni kuuluvaan huoneeseen dramaattisin elkein itkien ja huutaen. Lopulta huuto ja itku kuitenkin loppuivat ja kuulin jo tutulla äänellä hennon pyynnön viereltäni: "Äiti syliin!", ja niin rakas A-muru käpertyi kainalooni. Silittelin hänen itkemisestä ja riehumisesta hionneita hiuksiaan ja puikkasin suukon hänen kuumalle otsalleen. Menihän siinä taas 20 minuuttia, mutta hirviö oli nyt poissa! En kuitenkaan uskaltanut liikkua saati sanoa mitään, ettei se vaan palaisi takaisin...





♥: Selina

 


Herääkö teilläkin hirviöitä päiväunien jälkeen?

25 kommenttia:

  1. Meilläkin toisinaan sängystä nousee päikkäreiden jälkeen joku hirviö Helmin sijaan. Sillon ei halit eikä pusuttelut auta vaan kivempaa on makaa lattialla ja potkia seinää. Voihan uhma sanon minä! :D

    VastaaPoista
  2. haha kuulostaa.. tutulta :D meillä viisvuotias on välillä äärimmäisen temperamenttinen, kerran se karju suoraa huutoo ja pomppi penkillä lähemmäs puoli tuntia kun äiti erehty sanomaan ääneen et laittaa myytiin neidin pieneksi jääneitä vaatteita ja sehän ei tyypille sopinut koska "ne on mun rakkaita vaatteita ja niitä ei saa myidä eieiei!" ja silloin ei auta kanskaan mikään vaan kaikista syliin pyytämisestä yms nostetaan Kahta kauheempi mekkala. :D mut osaa nää pienet olla ihaniakin, eilen kun tulin kotikotiin kämpältä niin pienimmät oli kun takiaisia mus kiinni ja nuorinki halus nukkua yön mun kainalos<3

    VastaaPoista
  3. Niin tuttua!! Yleensä se hirviö saapuu jo yön aikana meille...

    VastaaPoista
  4. Tiedän, mitä tarkoitat! Ampiainen surisee meilläkin aika-ajoin! Mutta onneksi pikku kulta palaa aina <3

    VastaaPoista
  5. No todellakin herää. Ja tällä viikolla tuo hirviö on yllättänyt ihan milloin vaan, ihan samallaiset raivat meillä, ja esiintyy päivässä 2-6 kertaa. Tosin toisinaan kestää melkein tunnin. Luulenpa että neidin lääkitys ei ole taaskaan kohdillaan.. Tai sitten on vaan alkanut super uhma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh huh, miten jaksat? :D Uhma ei ole kivaa enää! :D

      Poista
  6. Minä vielä odottelen sitä pahinta tuhmauhmaa, taitaa mennä vielä pari vuotta, mitähän se pojan kanssa mahtaa olla?! :o :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän peukkuja ettei teidän poika ala uhmailemaan kamalasti! :)

      Poista
  7. Minä en muista että meidän kuus vuotiaalla olis ollu tuommoista mutta hänellä ovatkin sitten siirtymätilanteet pitkään tosi vaikeita olleet.Nyt otettiin käyttöön tavoite vuori metodi jospa se helpottaisi..kahdeksankuukaudenikäinen kyllä osaa jo suuttua jos ei saa jotain että voimakastahtoinen kaveri tulossa on:)

    VastaaPoista
  8. Täällä löytyy yks..! Nimittäin minä :D Mä oon kuulemma ollu lapsena jo aamulla kuin ampiainen jos äiti on herännyt ennen mua. Ja päikkäreiltä herätessä oon ollu ihan hirvee :D Ja oon kyllä nykyäänki vähän äksy jos mä herään vikana :D Mini kans huutaa kuin leijona kun herää päikkäreiltä ja kestää noin puoli tuntia. Mut hän kyllä herää myös yöllä about tunnin välein ja sama huuto... krooooh... pyyhh... :)

    Btw. Kakku onnistui!! Meidän kaupoista en enää niitä aineksia löytänyt ja meni hermot ja ajattelin et ihan sama. No on se joo tekijänsä näköinen, mut ajatus on tärkein :D Oon nyt seuraillu sitä kun laitoin flora vispi + rasvaton maitorahka siihen pohjalle ja sen päälle sen sokerimassan niin ei oo vielä sulanu kerma eikä massa. Tein joskus kolmen aikaan sen. Hope so ei sulais...! Mut olipa hassua ainetta käsitellä se massa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaaa! REPS! :D Ihana sinä! <3

      Täytyy kyllä kysyä miten jaksat jos herätyksiä on noin tiheään yöllä - supernainen!

      Mahtavaa että kakku onnistui!! :)

      Poista
  9. Kuinka sattuikin! Viimeaikoina on meilläkin noussut päiväunilta pieni kiukkupeikko. Aikansa se ottaa ennenkun jatkaa matkaansa jonkun toisen päiväunilta heräävän pikkuisen luo. Huh :D
    •Annina

    VastaaPoista
  10. Yleensä päiväunilta herätään kiltisti, mut väsyneenä Jaajo on välillä ihan pikku hirviö . Miehelle totesin yks päivä et miten se oma lapsi voi olla niin suloinen , vaikka huutaa pää punaisena :D söpö mut kauhee ääni:D Jaajo nimittäin kiljuu!

    VastaaPoista
  11. Sulle olisi haaste blogissani :) http://nellixo.blogspot.fi/2015/11/kymmenen-kysymysta.html

    VastaaPoista
  12. Nukkuisi edes päiväunia ;D Välilä kyllä kun on autoon nukahtanut ja joutuu herättämään niin Ava on kunnon unimonsteri joka huutaa ja itkee ja kaikki on päin honkia, mutta rauhoittuu kyllä siitä sitten. Yks päivä lähettiin kauppaan neljältä, Ava nukahti autoon joten kävin yksin nopeasti kun Anni jäi lasten kanssa autoon, tultiin viideltä takas kotiin ja Ava paineli omaan sänkyyn, eikä me saatu sitä hereille enään :D Heräsi sitten seuraavana aamuna ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, teilläkö on jäänyt päikkärit pois! Aikamoiset unenlahjat neidillä jos nukahti viideltä illalla ja veteli aamuun asti! :D

      Poista
  13. Meillä taapero herää kyllä yleensä iloisena ja aurinkoisena. Sen sijaan välillä on niitä päiviä kun mikään ei tunnu olevan neidistä hyvin ja kaikki harmittaa ja nenään vedetään kourallinen herneitä. Meidän uhmatuhmalla kiukkuaminen ja raivoaminen saattaa kestää kaksikin tuntia putkeen! Silloin ei mikään auta, ei syli, ei harhautus, ei komentaminen, ei niin mikään. Niinä päivinä äidistäkin tuntuu että pää hajoaa. ;) Onneksi noita todella hankalia päiviä on nykyään vähemmän. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥