keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Aspiraatio, se hiljainen dysfagian liittolainen

Aspiraatiokeuhkokuume on kenties ainoa sairaus, joka saa minut hiljaiseksi - ehkä. Kun yleistynyt dystonia eteni nieluuni 1,5 vuotta sitten, minä surin vain sitä mitä menetin, eli syömisen, seurustelun ruokapöydässä, herkulliset ravintola-annokset, uudet makuelämykset ja kokematta jääneet ruokakulttuurit. Muistan miettineeni myös, millainen elämästäni olisi tulossa, koska on hyvin todennäköistä, että joudun elämään loppuelämäni täysin tai osittain pegin, ruokapumpun ja kliinisen ravintoliuoksen varassa, mikä ei tietenkään kuulostanut silloin vielä lievästi ylipainoisen nuoren ruokakulinaristin unelmalta. Muita nielemisvaikeuteen liittyviä ongelmia en osannut pelätä, vaikka syytä olisi ollut.

Nielemisvaikeuksia on erilaisia ja ne saattavat ilmetä ruokailun eri vaiheissa. Minun nielemisvaikeuteni oireilee nielemisen aloittamisen vaikeutena, eli en yksinkertaisesti saa aloitettua nielemistä oikein, jolloin ruoka lähtee liikkeelle dystonian aiheuttaman krampin voimalla ja nielun kramppien jatkuessa, osa ruoasta palautuu takaisin suuhuni, osa menee nenääni ja pahimmassa tapauksessa vedän sitä henkeen. Myös äänet ja nykimiset kuuluvat ruokailuuni. Kurkkuni korahtelee, rutisee ja ruokaa valuu joskus suupielistä enkä saa kunnolla vedettyä henkeä, koska krampit painavat henkitorveani samalla, kun korvani koskettaa toista olkapäätäni niskaan tulleen dystonikrampin vuoksi - aikamoista extremeä siis saada ruoka, joka on koostumukseltaan vääränlaista nieltyä! Tämän vuoksi syön vain tietynlaisia koostumuksia enkä syö lainkaan sosiaalisissa tilanteissa, kuten ravintoloissa, joissa en voi täysin keskittyä nielemiseen. En haluaisi kokea turhaan Heimlich-otetta täpötäydessä ravintolassa rajun näköisen ja kuuloisen syömiseni seurauksena! Nielemisvaikeuteen, eli dysfagiaan liittyy siis paljon muutakin kuin uuden ruokavalion mukaiset pussikeitot - ilman niitä suuria lupauksia. Isoin ongelma dysfagiassa on aspiraatiovaara, jolloin ravinto menee jonnekin minne sen ei pitäisi mennä, henkitorveen.

Ruokailuvälineeni.

Sain juuri kolmannen diagnoosin aspiraatiokeuhkokuumeesta. Nyt keuhkokuume on oireiltaan onneksi lievä, koska osasin jo vanhoista kokemuksista viisastuneena hakeutua ajoissa hoitoon ja sain heti laajakirjoiset antibiootit ja avaavan Ventolinen käyttööni. Jokainen aspiraatiokeuhkokuumeeni on ollut kuumeeton, mistä olen kiitollinen!

Kuten alussa kirjoitin, aspiraatiokeuhkokuume on kenties ainoa sairaus, joka saa minut hiljaiseksi...tai ainakin hiljaisemmaksi. Tässä tilassa puhuminen on äärimmäisen työlästä ja oikein pitkän lauseen jälkeen saankin mennä ottamaan siitä hieman oloa helpottavasta Ventolinetötsästä kaksi suhausta ja kömpiä tasaamaan hengitystä sohvalle. Tämä sairaus ei siis sovi ollenkaan jatkuvasti kieltoja, kehotuksia ja uhkauksia käyttävälle uhmatuhman äidille! Hengästyttää, ahdistaa, puuskuttaa ja olo on kuin olisin kelannut maratonin talvipakkasella! Keuhkokivusta puhumattakaan. En edes halua ajatella, millaista on sairastaa se oikea keuhkokuume ja vielä kuumeen kanssa!


Aiemmat aspiraatiokeuhkokuumeeni ovat onneksi parantuneet hyvin. Lopullinen toipuminen on kestänyt kuitenkin kuukausia ja hengästyin pitkään helpommin kuin normaalisti. Sattuuhan näitä, mutta nyt saan ainakin ihan luvan kanssa juoksuttaa Isimiestä kelloa kilistäen paikasta toiseen ja ihan hänen omasta aloitteestaan! Ensimmäinen asia, mitä hän minulle sanoi, kun tulin sairaalasta kotiin diagnoosin ja apteekin pussin kanssa nimittäin oli: "Nyt rakas turpa kiinni ja käytä tätä, kun on asiaa!" - ja niin minusta kehkeytyi sohvaperuna, joka vain tarkkailee enteilevää kaaosta ja kilisyttää kelloa tasaisin väliajoin. Isimiehen onneksi olen jo hyvää vauhtia toipumassa ja samalla luopumassa tuosta A-murun vauva-ajan helistimestä!



 

♥: Selina

 


Millaisia te olette sairaana?

25 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Onneksi antibiootti tuntuu tehoavan hyvin! :)

      Poista
  2. Onneksi olet päässyt jo toipumisvaiheeseen, tsemppiä kovasti tuleviin päiviin!

    Sairastin ennen äitiyttä erittäin huonolla omalla tunnolla, ja nyt äitinä vielä huonommalla... Onneksi meillä ollaan pysytty nyt kesän jälkeen terveinä, sillä yh-aika sairaana miehen ollessa töissä ei kauheasti houkuta meidän kolmikon; vauvan ja kahden reippaan sisaruksen kanssa *koputan puuta*...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Onneksi toipuminen on jo hyvässä vauhdissa!

      Ei varmasti houkuttele! Terveyttä siis sinne koko sakille! :)

      Poista
  3. Kuulostaa hurjalta! Mutta ihana tuo kello :) <3 Ja sun positiivisuus vakavien ja vaikeiden asioiden äärellä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä niin paha ole kuin tavallinen keuhkokuume - niin ainakin uskon. Kello on kyllä ihana, heh! :D Eilen tilanne oli vielä huonompi mutta tänään tuli jo puhetta melkein samaan tapaan kuin ennen. ;)

      Poista
  4. Tsemppiä tosi paljon Selina!! <3 Aivan mahtava idea toi helistin! Ite käytän päivittäin ventolinea, kun astmani sahaa ihan omaan tahtiinsa. Huomaan vaan välillä, että silmäkivun takia en aina muista hoitaa muita vaivoja riittävästi. Toivottavasti olosi korjaantuu pian!!

    VastaaPoista
  5. Sä oot nainen rautaa! Ei mulla ollu hajuakaan sun arjesta <3 onneksi sinulla on ihana mies!
    Mä oon sairaana peiton alla ja juoksutan kans miestä ympäriinsä :) onneks nyt saanut pysyä terveenä :) tsemppiä Selina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mies on aivan ihana ja osallistuva, vaikka härnääkin välillä! ;)

      Poista
  6. Pikaista paranemista sinulle! Kuulostaa taas kamalalta sairaudelta. Minä olen sairastanut kerran oikein kunnon keuhkokuumeen korkean kuumeen kera. Minulle tuli ilmarinta ja olin viikon sairaalassa. On epäilty, että keuhkokuume laukaisi MS- tautini. Minulla on vasemmassaa keuhkossani kuolio, jota myös epäillään keuhkokuumeen aiheuttamaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hui, sinun keuhkokuumeesi kuulosti kamalalta verrattuna tähän minun aspiraatiosta johtuvaan! :O En ole kuullutkaan, että MS voi käynnistyä keuhkokuumeesta ja kuolio kuulostaa kamalta! Pitääkö sitä jotenkin seurata vai annetaanko sen vain olla? Voimia! <3

      Poista
  7. Taas kerran voin vain sanoa että ihailen sun asennetta! Kaikkeen varmaan tottuu, mutta tuntuu ajatuksena kamalalta ettei vois nauttia ruuasta. Mä onneksi olen harvoin kipeä, mutta astmakeuhkot menee joka flunssan yhteydessä tukkoon ja yskä kestää viikkotolkulla sekä ääni katoaa täysin joka kerta useammaksi päiväksi Mikä sen ärsyttävämpää kuin olla täysin mykkä ja lapset ei edes yritä kuunnella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tainnut tavallaan kasvaa kiinni tähän sairauteen, joten sen vuoksi en jaksa surra. Toki sekin auttaa kun olen avoin ihminen (niinkin avoin että kirjoitan sairaudestani NETTII! :D) ja olen rehellinen sairaudestani auttaa.

      Voimia sinulle astman kanssa ja terveyttä syksyysi! <3

      Poista
    2. Taisin kirjoittaa kello kun helistin tottakai mainio idea käyttää :)

      Poista
  8. Hienoa, että toipuminen hyvässä vauhdissa! Olet ihailtavan positiivinen, hyvä idea tuo kello :) ! Paranemista ja hyvää vointia!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos peppilotta! <3 Kello ja helistin - kumpikin käy! ;) <3

      Poista
  9. Yyyh.. taas aika hiljainen fiilis, kun miettii sitä etuoikeutta, mikä itsellä terveenä olleessa on. Ei voi muuta kuin vaan taas sanoa hurjat tsempit sinne ja pistä kello vaan railakkaasti kilisemään aina kun tarvetta on! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä ihana Pirita murehdi! Mä olen jo parantunut hyvin! <3 Kellokin on jo poissa! ;D

      Poista
  10. Oi ihana helistin! Tuommoiset arjen jutut, mistä tuleekin isompia apuvälineitä, ovat aivan parhaita. Hyvä keksintö mieheltäsi, ja ihanan rakastava huumorintaju ;)

    Paranemisia vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut a. ! :) Isimieheltä löytyy kyllä huumorintajua. <3 ;)

      Poista
  11. Voi Selina <3 <3 Sanat eivät taas riitä kuvaamaan sitä tunnetta mitä tunnen sinua kohtaan, miten voi ihailla toisen luonnetta ja sinnikkyyttä niin paljon vaikka tunnen sinut ainoastaan tekstiesi välityksellä :`) <3 tsemppiä ja toivottavasti olosi on jo kohentunut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua! Voin kertoa että voin onneksi jo paremmin! Kuuri tehosi ja veriarvot ovat kunnossa. :) <3 Ihana olet! <3

      Poista
  12. Tää postaus antoi minulle jo paljon aiemmin, koska meidän Elsalle on suunnitelmissa PEG.. Ja nyt vielä enemmän kuin aiemmin. Kiitos, että kirjoitit tästä <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥