maanantai 5. lokakuuta 2015

Toivepostaus: lapset ja apuvälineet

"Hei sulla on kiva pyörätuoli, saanks mä vähän ajella sillä?"

Kun jouduin pyörätuoliin, niin aluksi pyöris ei toiminut vain minun liikkumisen apuvälineenä, vaan oli satunnaisesti myös lapsivieraiden huvittelulaite. Olin silloin itsekin lapsi, joten en osannut ajatella asiaa sen tarkemmin, vaan annoin pyörätuolini huvittelukäyttöön, kun siirryin sohvalle istumaan - ei kai se niin paha juttu ole? No, asialla on puolensa. Tottahan se on, että kevyt aktiivipyöris on aika pähee menopeli, varsinkin lapsen mielestä. Se on kevyt kelata, sillä voi pyöriä, ajaa autokisoja, leikkiä sairaalaa tai ajella alamäkeen riemusta kiljuen. Pyöris on kuitenkin apuväline, käyttäjänsä jalat, ja se on sen pääasiallinen tehtävä, vaikka myönnettäköön, että muutama alamäkiajelu on tullut itsekin koettua Isimiehen juostessa vierellä - ja se oli lystiä! Nykyään jo aikuiseen ikään päässeenä olen rajoittanut pyöriksen käytön vain itseeni. A-murun kasvaessa ja kehittyessä hänelle on kerrottu, että pyörikseni ei ole lelu ja, että se on minun apuväline, minun jalkani, jota ilman äiti ei pääse leikkiopuistoon, kauppaan tai pyöräretkelle. A-muru on ymmärtänyt tämän asian mielestäni poikkeuksellisen hyvin - toisaalta eihän hän tiedä muusta, kuin kelaavasta äidistä.

A-muru ei saa kelata pyörikselläni, mutta hän on matkustanut pienestä vastasyntyneestä asti sylissäni minun kelatessa kaupassa, kotona tai ulkona. Tämä liikkumistapa on käytössä vieläkin, vaikka se saattaa olla jo uhmakkaan taaperon kanssa haasteellista. Liikkumisessa meitä helpottaa hurjasti Jollyroomilta yhteistyön kautta saadut ketterät ja kevyet Beemoo Maxi Travel 2 in 1-rattaat, mutta myös olkalaukkuni pitkä olkahihna, joka toimittaa satunnaisesti turvavyön virkaa ja naulitsee A-murun kovimmankin uhman ja kiukun ajaksi tiukasti reisieni päälle.



A-murun suhtautuminen pyörikseeni ja muihin apuvälineisiini on ihailtava. Hän haluaa auttaa lykkäämällä minua, mikä onkin varmin tapa saada hänet pysymään lähelläni esimerkiksi kaupassa - kukapa taapero ei nyt väsynyttä äitiä auttaisi! ;) Hän on alkanut pysyä muutenkin pyörätuolin lähettyvillä paremmin, mutta en silti uskaltaisi luottaa uhman täyttämään mieleen esimerkiksi kaupungilla. Hän on kertonut myös avoimesti ystävilleen, että äiti ei osaa kävellä.



Lapset ovat aina kiinnostuneita erilaisuudesta ja se on täysin oikein. Minusta on äärimmäisen hellyttävää, kun pieni lapsi tulee kaupan maitohyllyllä katsomaan minua suurilla silmillään ja ihmettelemään pyörätuoliani. Joskus he eivät ujouksissa tai pelosta johtuen sano mitään, katsovat vain, mutta joskus heidän suistaan pärskähtää suora kysymys joko minulle tai äidilleen: "Miksi täti on pyörätuolissa?". Silloin kerron heille rehellisesti iästä riippumatta, etteivät jalkani toimi ja siksi käytän pyörätuolia. Yksinkertaista. Asiasta tekee monimutkaisen vain ja ainoastaan aikuiset, joille erilaisuus tuntuu olevan vaikeampi asia kuin lapsille. Aikuiset eivät salli lastensa kysellä, toruvat heitä kun he katsovat minua 2 sekuntia liian pitkään ja moittivat, jos he koskevat pyörätuoliini, koska pelkäävät loukkaavansa - ei näin! Voi kun joskus toivoisin, että aikuiset hölläisivät vähän ja ottaisivat oppia lasten avoimuudesta ja hieman myös uteliaisuudesta ja rehellisyydestä. Ei tämä niin vakavaa ole, vain pyörillä kulkeva ihminen! Pyörisvuosieni aikana olen kohdannut myös liikuntavammaisia lapsia, jolloin vaihdetaan tietenkin kuulumisen pyörätuolin väristä, päheistä vannesuojista ja sitten tulee tiukka kysymys siitä, miksen käytä kaatumisestettä - silloin tälläkin tädillä menee sormi suuhun!

Pyörätuoli on jonkun jalat, jonkun apuväline - ei sen kummempaa!

♥: Selina

16 kommenttia:

  1. Ihana A-muru :) Ja sulla on hyvä suhtautuminen vieraisiin ihmisiin, saa kysyä rohkeasti :) Mutta kaikilta ei vältämättä voi ja siks monet ei uskalla kysyä vaan enemmin kyylää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Tämä postaus on kirjoitettu vain minun näkökulmasta. Pyörätuoli voi olla putkään peikko monelle siihen joutuneelle.
      Ja A-muru, hän on aina hellyyttävä! ;)

      Poista
  2. Suloinen, havahduttava postaus. Liian usein tulee välteltyä itselle vieraita tilanteita ettei vahingossakaan loukkaa toista katsomalla, koskettamalla tai sanomalla jotain väärää. Lapsi vain ei ole niin hienotunteinen ja se ei aina tosiaan ole paha asia sillä miten muuten lapsi oppisi erilaisuudesta jos hänelle ei kerrota siitä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja aivan totta! Lapselle täytyy olla rehellinen.

      Poista
  3. Mukava postaus pyörisaiheesta! :) Toi on niin totta, että lapset ovat monesti tuhat kertaa suvaitsevaisempia, kuin aikuiset!!

    VastaaPoista
  4. Meillä Ellun mamma halvaantui vuosi sitten ja liikkuu nyt rollan ja kepin kanssa. Yhden kerran Ellu on yrittänyt leikkiä kummallakin ja sitten on selitetty, että ne eivät ole leluja vaan mammalle tosi tärkeitä välineitä, että hän pääsee liikkumaan. Homma hyvä, rolla on saanut olla rauhassa, vaikka se olisikin niin kivan näköinen, pyörät ja kaikki. ;)

    Siulla on kyllä kadehdittavan ihana elämänasenne. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minnaa! <3

      Hienosti hoiditte tilanteen. Tsemppiä mammalle!

      Poista
  5. Hienosti kirjoitettu! Muistan kun esikoispoikani (nyt jo melkein 17v :-o) istui vielä rattaissa, ikää jotain 2-3v, ja kaupassa nähtiin pyörätuolissa istuva ihminen, poika katsoi pitkään,mnäin miten pienessä päässä raksutti ja vähän pelkäsinkin mitä hän ihmisten ilmoille tokaisee.'Äiti, tolla tädillä on paljon hienommat rattaat kuin mulla!' Kirvoitti kyllä istujaltakin hymyn. Sitä hyssyttelyähän on sen takia että pelätään että lapsi loukkaa jotakuta, mutta olisi ehkä kuitenkkin parempi puhua näistä(kin) asioista suoraan. Itse olen kyllä myös lapsille kertonut, että kaikki ei vät osaa kävellä, että hermot ovat rikki tms,

    Tykkään tästä sun blogista, ja toivotan kaikkea hyvää teille kaikille!

    - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos LeenaK! Ihana miten poikasi reagoi! :D Varmasti hymyilytti!

      Kiva että tykkäät blogistani! Toivon sinullekin kaikkea hyvää! :)

      Poista
  6. Mulla taitaa olla samanlainen hissi, saman värinenkin. Multa usein lapset kyselee kaikenlaista, esim. kaupassa, kun liikun sähkömopolla. Pari kertaa joku lapsi on meinannut ajaa polkupyörällä ojaan, kun jäävät mua tuijottamaan.

    VastaaPoista
  7. Näin viime yönä unta, että oltiin varmaan jossain blogitapahtumassa ja annoit lasten kelailla vallattomasti sun pyöriksellä :D Siinä sitten pienessä päässäni mietin, että eikös sen tarkoitus ollutkaan olla vain sinun apuvälineenä.. Kaikesta sitä näkeekin unta! :D

    VastaaPoista
  8. Kiva postaus, sai miettimään että mitenhän sitä itse reagoisi tai sanoisi jos ja kun tytöt jossain vaiheessa ihmettelee ja kyselee, enkä keksinyt muuta kuin että jaloissa on pipi :D
    Ihana A-muru saparoineen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Ja nuo saparot, ah, rakastan niitä! <3

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥