maanantai 26. lokakuuta 2015

Kun Tutipuu kävi kylässä

En muista milloin se tapahtui. Ystävyys on sellainen asia, joka voi kehittyä hiljalleen tai sitten se voi yllättää ja iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja se on siinä! Näin minulla kävi Lindizin kanssa - hän iski 100-0! Olin vasta aloittanut bloggaamisen, kun tutustuin Tutipuu -blogia kirjoittavaan Lindiziin. En ole oikein varma mistä se lähti, meidän ystävyys siis. Olemme joskus yrittäneet selvittää asiaa selaamalla vanhoja viestejämme läpi, mutta niitä on niin valtavasti, että niistä saisi koottua varmasti kirjan jos toisenkin! Olemme keskustelleet suurimmaksi osaksi internetin tarjoamilla mahdollisuuksilla. Mese on hieno keksintö, mutta yksi juttu siinä on huono. Se tunne kun näppäilet viestiä näppäimistö sauhuten ja räjähdät nauramaan heti vastauksen saatuasi ei ole välttämättä lapsen uniaikaan paras mahdollinen yhdistelmä! Tiedättekö tunteen? Myös Isimies on useamman kerran ihmetellyt hekotteluani bloggausnurkassani, eli olohuoneen divaanilla, mutta hei minkäs teet, kun juttu luistaa ja saa nauraa itsensä kipeäksi vaikkei näkisikään toista - hieno keksintö! Hyvin nopeasti blogiystävyys muuttui aidoksi ystävyydeksi, kun keskustelumme syvenivät bloggaamisesta, vaihtelevasta kotiäitiarjesta ja miesten satunnaisesta haukkumisesta syvällisempiin asioihin. Siinä vaiheessa viestejä lähti liikkeelle yömyöhään asti ja välillä blogikin meinasi unohtua!

Lindiz on äärimmäisen mielenkiintoinen persoona! Hän on yhtä aikaa herkkä, mutta räväkkä. Suora, mutta ihan vähän ujo. Kärsivällinen, mutta silti malttamaton. Hän on upea äiti niin suloiselle Kikkaralle ja mahtava puoliso Soltulle. Niin ja äärimmäisen hyvä, tärkeä ja rakas ystävä minulle! Aito ystävyys oli yksi niistä asioista, mitä en olisi ikinä uskonut voivani saavuttaa blogini avulla. Elämä on yllätyksiä täynnä ja yksi niistä olet sinä Lindiz. Olen niin onnellinen ja kiitollinen, että olen löytänyt juuri sinut!


Tämä meidän tapaaminen oli suunnitelmissa pitkään. Meidän piti nähdä jo viime kuussa, mutta onnettomuuteni siirsi harmittavasti tapaamistamme useita viikkoja. Vihdoin viime lauantaina koitti se odotettu päivä, kun tapasimme, vaikka heidän Citikka, jonka Lindiz nimesi viestissään kauniisti paskaromuksi, meinasi pilata treffimme uhittelemalla jo perjantaina ja oli aiheuttaa samalla meidän talouteemme pienimuotoisen kriisin neljänkymmenen (!) valmiin lihapullan kanssa. Onneksi edes paskaromu ei päässyt enää väliimme ja he pääsivät laina-autolla matkaan ja treffit onnistuivat!  Kiitos auton lainaajan, me emme joudu nyt syömään lihapullia koko viikon!

Ennen tapaamistamme minua jännitti, mutta ihan vähän vain. Mietin miten lapset suhtautuvat toisiinsa, nolaanko itseni jo ulko-ovella upealla ja taidokkaalla rallienglannillani tai onnistunko polttamaan taas perunat pohjaan. Kuitenkin kun menin avaamaan ovea perheelle, jota en ollut ennen tavannut, minut valtasi heidät nähdessäni heti hyvä olo ja sitten alkoikin tapahtumaan: miehet lähtivät autokaupoille, lapset valtasivat leikkihuoneen ja meillä naisilla oli jo kovat keskustelut meneillään keittiössä - näinhän me suunnittelimmekin! Niin ja perunatkaan eivät palaneet pohjaan!

Päivä meni todella nopeasti kuunnellen lasten riemunkiljahduksia leikkien lomassa, herkutellen, juoruillen ja nauraen Soltulle ja Lindizille! He ovat aivan mahtava pariskunta, jolla on mahtava huumorintaju, sellaista pientä naljailua ja niin valtavasti rakkautta. Myös Soltulla ja Isimiehellä tuntui löytyvän muutakin puhuttavaa kuin testiajossa meidänkin pihalle eksyneen Opel Astran ominaisuuksista! Minä ja Lindiz puhuimme taas koko ajan kaikesta maan ja taivaan välillä - tiedättehän kaksi moottoriturpaa saman katon alla. ;) Voi että minä nautin! En edes muista milloin olisin nauranut niin paljon ja nähnyt A-murun niin innoissaan. Hän onkin tapaamisestamme asti puhunut Kikkarasta poikaystävänään, o'ou!


Pysyvätkö nämä ikiliikkujat ikinä paikoillaan?!

Lasten iloista leikkiä ja A-murun yritystä tapailla englantia Kikkaran hienosta esimerkistä olisi ollut ihana seurata pidempäänkin, mutta ilta kuitenkin saapui taas kerran kesken leikkien, eikä lapsia tietenkään olisi huvittanut lopettaa, kun iltavillikin oli ainakin meidän neidillä sopivasti kehittymässä. Kuitenkin lopulta pitkien hyvästien ja halauksien jälkeen hissittelin yläkertaan siansaksaa puhuvan tyttäreni kanssa, joka nukahti alta aikayksikön. Kikkaralle kävi samoin, kun uni nappasi hänet mukaansa jo auton startatessa, joten molempien lasten leikkivarastot oli ladattu äärimmilleen seuraavaan kertaan asti. Myös meidän perheen aikuisilla oli hyvä fiilis: mukava päivä ja naamat nauramisesta kipeänä!


Nyt meidän pitääkin alkaa suunnittelemaan uutta tapaamista kiireesti... 


...nimittäin Kikkara jätti tänne meille muutaman lelun joita hän saattaa kaivata! ;)


♥: Selina



Oletteko löytäneet ystäviä yllättävissä tilanteissa ja mitä ystävyys teille merkitsee?

30 kommenttia:

  1. Ihana kun pääsitte tapaamaan ihan kasvotusten. <3
    Mä olen yhden bloggaajan kanssa ystävystynyt ja ollaan käyty kahdesti ostoksilla ja syömässä. Muutaman tapasin lapsimessuilla ja oli tosi kiva nähdä ihan livenä. Heistä kaksi yllätti minut toden teolla ja lähettivät Hugolle pienen paketin kun tämä syntyi. <3 Täällä blogimaailmassa on kyllä ihania ihmisiä joista voi kyllä saada hyvinkin tosiystäviä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! :) ♥

      Mukava kuulla, että sinäkin olet löytänyt ystäviä blogimaailmasta!

      Poista
  2. Mä oon tutustunut kahteen mun tosi hyvään ystävään blogien kautta, toiseen reilu vuosi sitten ja toiseen alle puoli vuotta sitten. On hassua miten samanlaisia tyyppiä mitä ite oot, voi löytää netin kautta yhtäkkiä. Mäkin menin toiselle näistä kavereista jo pari viikkoa sen jälkeen viikonlopuksi kun oltiin alettu juttelemaan. :) sen lisäks oon tutustunut myös moneen muuhun bloggaajan ja meistä on tullu kavereita. Mulle ystävyys merkitsee luottamusta, avoimuutta ja sitä että se hyväksyy sut Sellasena mitä oot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävyyden määritelmä on minullekin juuri tuo. Mukava lukea että sinäkin olet löytänyt ystäviä netistä. Huomasimme Lindizinkin kanssa olevamme todella samanlasia monissa asioissa. :)

      Poista
  3. Mä olen tutustunut moniin ihanien naisiin nettimaailmassa. Neljän kanssa sähköpostitelen. Ketään en ole vielä päässyt livenä tapaamaan. Arvostan tosi paljon näitä ystävyyssuhteita. Harvemmin enää aikuisiällä saa uusia ystäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten kivalta kuulostaa! :) Toivottavasti pääsette tapaamaan vielä joskus!

      Poista
  4. Voi kuulostaa kivalta! :) mäkin oon blogin kautta tutustunut ihaniin naisiin ja yhden äidin kanssa yhteinen sävel löytyi niin hyvin, että nähdään melkein joka viikko. Ihan ku oltais aina tunnettu.. :) on tää ihmeellinen tää somen maailma!

    VastaaPoista
  5. Ihana oot ♡♡♡♡ voiiii nuoko kikkara unohti =D tais olla pienillä joku salaliittoteoria tässä jälleennäkemiseen =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♡♡♡♡

      Salaliittoteoria joka toimii, eikö? ;)

      Poista
  6. Ihana, että ootte löytänyt toisistanne hyvät ystävät ja treffaus onnistui! Autot kyllä osaa joskus niin vastustaa!

    VastaaPoista
  7. Ihana teksti :) Se on kyllä kiva kun blogin kautta löytää samanhenkisiä tuttuja, kavereita ja joskus jopa ystäviä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Itse yllätyin positiivisesti tästä!

      Poista
  8. Vähänkö ihana juttu! :) Lapsilla ainaki näytti olevan hauskaa yhdessä, sulosia <3 Ja mä oon löytänyt blogista yhden ihanan ystävän ja monta muuta ihanaa kaveria itelleni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! :) Voi heillä oli niin kivaa! ♡

      Kuulostaa ihanalta sinunkin blogimaailman kautta löytyneet ihmiset!

      Poista
  9. Upea juttu, että olette löytäneet toisenne! Tapaaminenkin onnistui hienosti. Näin aikuisiällä on mahtavaa löytää ihminen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Itselläni on ystäviä niin lukio, opiskeluajoilta, kuin aikuisiällä tulleita kavereita ja myös ystäviä. Yksi läheinen ystävä löytyi synnytysvalmennus ryhmästä aikoinaan. Ystävät on tosi tärkeitä. Onneksi tässä elämäntilanteessa, ei haittaa vaikka tulisi pidempi väli tapaamiseen..juttu jatkuu mihin viimeksi jäi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisiällä on tosiaan vaikeampi ystävystyä. Ole kyllä todella onnellinen Lindizistä!

      Poista
  10. Te vaikutatte molemmat tosi kivoilta tyypeiltä! Mahtavaa kun olette löytäneet toisenne. Kunpa itsekin löytäisi lisää ystäviä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih kiitti! :) Toivon, että löydät ystäviä ja paljon! ♡

      Poista
  11. Ihana postaus, tästä tuli hyvä mieli! Se onkin ihan mahtava juttu, että bloggaaminen ei ole vain yksinään höpimistä vaan sen lisäksi, että lukijat kommentoivat, on tätä kautta mahdollisuus saada elämään uusia tärkeitä ihmissuhteita <3

    VastaaPoista
  12. Ihana juttu! Itsekin löysin parhaan ystävän sattumalta eksyessämme samaan soluasuntoon vuokralle opiskeluaikoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja pahoittelen, että en ole vastannut kommenttiisi aiemmin!

      Mukava kuulla, että olet löytänyt ystävän sattumalta - parhaat ystävät tulevatkin yllätyksenä! <3

      Poista
  13. Loistavia tapahtumia sinun elämässäsi! Kivusta/tuskasta huolimatta.
    Kipusi kuvaaminen osui niin oikeaan kuin vain voi kuvata ja juuri nuo sairaala-/hoitajakäytännöt mitä olemme useasti joutuneet kohtaamaan. Psoni kohdalla jopa niin, ettei enää lupaa lähteä sairaalaan/lääkäriin. Nimenomaan tuon kohtelun vuoksi. Panadolia joo! Heh, opiaattien purkutyön psoni hoiti niin ettei sairaalaan tarvinnut lähteä, vaan loppumetreillä kuitenkin. No, sieltä kuitenkin selvittiin. Ihmekäytäntö siinäkin!! Lääkärit syyllistävät vaikka ensin itse määräävät ko. lääkkeitä. Vierestä seuranneena voin vaan todeta, että jossain kohtaa koko sairaalaorganisaatiossa on jotain hämärää. Tätä pidemmän aikaa seurattuamme ei löydy enää instanssia johon menisimme pson tuskan kanssa. JOS olisi lyödä pöytään pinkka seteleitä, niin johan heille tulisi kiire, näin uskon. Toki on yksi lääkäri, joka on auttanut monella lailla, kipuun erikoistunut kirurgi. Häneltä on saatu apuja, mutta hän on todennut ettei ole oikein enää keinoja. Siispä jatkamme kotona hänen tuskan ja kivun kanssa.
    Olet Selina selviytynyt loistavasti ja sinulla on Suomalaisen Naisen Sielukkuutta ja Sinnikkyyttä. Vaikeuksien kohdatessa, löytyy monista arkisista asioista pieniä elämää kannattavia kohtia, jotka vievät meitä eteen päin. Luja perustus elämässäsi on kauniisti kohdallaan, toivon Sinulle lämpimiä hetkiä perheesi kanssa! Läheisimmät ovat juuri niitä, jotka meitä kantavat myös eteen päin. Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämäni on muutakin kuin sairautta ja olen onnellinen että olen saanut siitä huolimatta näin paljon! <3 Ihana sinä! <3 Voimia sinulle ja puolisollesi!

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥