maanantai 3. elokuuta 2015

Toivepostaus: lapsuuteni toisena puolikkaana

Olen monesti miettinyt äitiäni, 26-vuotiasta naisen alkua, joka sai kuulla odottavansa yhden vauvan sijaan kaksosia - esikoisiaan. Mietin mitä hän on mahtanut ajatella silloin. Soittikohan hän paniikkipuhelun äidilleen vai oliko hän aivan paniikissa vaatimassa palautusoikeutta toisesta alkiosta? Olen varma, että kun äitimme kertoi odottavansa kaksosia, hän sai kuulla kaikki mahdolliset variaatiot ja fraasit tuplaonnesta ja tuplatyöstä ja tiedän myös sen, että se on ollut äitimme mielestä ärsyttävää. Isämme on sen sijaan varmasti heittänyt kavereidensa kanssa miehekkäästi yläfemmat hyvästä suorituksesta - kaksi yhden hinnalla!

Äitimme raskausaika ei ollut helppo eikä meidän syntymä ollut itsestäänselvyys, vaan äitimme vietti osan raskausajasta sairaalassa turvaamassa meidän kovasti maailmaan pyrkivien pikkuisten henkiä. Voin jotenkin kuvitella äitimme ison mahansa kanssa sairaalan sängyllä silittelemässä vatsaansa, hymyilemässä potkuillemme, jotka hän kuulemma osasi erotta toisistaan. Sitä en enää muista kummalle puolelle minä, Peetu, potkin, mutta senkin äitimme on minulle joskus kertonut. Voin myös kuvitella isämme juttelemassa äidillemme, silittämässä hänen vatsaansa ja valamassa häneen uskoa. Sellainen hän on - aina kannustamassa ja tukemassa vaikeissa paikoissa. Raskauden aikaisista vaikeuksista huolimatta synnyimme hieman ennen laskettua aikaa täysin terveinä ja hyvän kokoisina identtisinä kaksosina. Olimme jakaneet jo kohdussa sikiöpussin ja istukan, joten tulevaisuutemme oli sinetöity - tulisimme aina elämään lähellä toisiamme, vaikka välillämme olisikin tuhansia kilometrejä tai yksi pieni sairaus.

 Kaksi yksivuotiasta. Arvaatteko kumpi näistä taaperoiksi muuttuneista vauvoista olen?

Ensimmäinen muistikuvani kaksoissiskostani on se, kun leikimme leikkihuoneessamme. En tiedä minkä ikäisiä olimme, mutta asuimme vielä silloin vanhassa kodissamme. Siinä hän kuitenkin oli, vierelläni kuten kuului ja se oli pääasia. Muistan lapsuudestamme sen, kun kävelimme koulumatkat käsi kädessä, muistan kun hän kantoi reppuani ja muistan kun suutuin kun hän ei odottanut minua, halunnut kävellä kanssani. Kuljimme joka paikkaan aina yhdessä, meillä oli yhteiset kaverit, samanlaiset vaatteet, äänet ja näytimme vielä samalta. Kukaan ei oikein meinannut erottaa meitä, mutta meistä se oli vain hauskaa! En muista, että meillä olisi koskaan ollut lapsuudessa ongelmia tavaroiden jakamisessa. No okei kaikkea oli tuplana, mutta tiedättehän sen lapsuuden vaiheen, että vaikka äiti ostaisi lapsilleen täysin samanlaiset tikkarit, niin sen toinen on aina parempi - juuri se mitä sinä et saanut. Uskon, että tähän vaikutti suuresti se, että vanhempamme hoitivat asiat aina niin, että kumpikin sai juuri saman verran ja meidät on kaksosuudesta huolimatta kasvatettu yksilöinä.

Päiväkoti-ikäiset kaksoset. Kumpi olen? 
 






Kouluikäisinä luokkakuvissa. Tunnistatteko vieläkään?

Muistan vielä sen päivän, kun ekaluokka oli alkamassa ja äitimme kysyi meiltä haluammeko samalle vai eri luokalle. Pidimme kysymystä naurettavana - tietenkin halusimme samalle luokalle! Aloitimme ekaluokan kuten kuka tahansa tänä syksynä koulunsa aloittava, jännityksessä, mutta saimme tukea toinen toisistamme. Koulutien aloittamisen jälkeen huomasimme, että meissä alkoi olemaan enemmän eroja. Huomasimme, että kiinnostuimme eri asioista ja myös koulumenestyksemme oli eri tasoista - siskoni pärjäsi lukuaineissa ja minä oli luova taiteilijasielu, jolla kaatui aina eväsmehut reppuun sotkien kirjat punaisiksi, jolla oli kynät hukassa ja penaali rikki, ja jonka kaksoissisko pelasti kerta toisensa jälkeen. Vasta yläkoulussa aloimme hieman erkaantua toisistamme. Meillä alkoi olemaan omat kaveripiirit, eri harrastukset ja kiinnostuksen kohteet. Kuitenkin kotona kaikki pysyi samana. Riitelimme, rakastimme ja huolehdimme toisistamme.

Rippikuvamme, kumpi olen? Tämä on oikeesti jo helppo! 

Tapasin Isimiehen 14-vuotiaana ja koen, että hän oli ensimmäinen asia, joka oikeasti tuli meidän väliimme. Enää emme olleet vain me, vaan minä vietin osan yhteisestä vapaa-ajastamme Isimiehen kanssa. Se tuntui aluksi todella oudolta kun tavallaan piti yrittää olla kahdessa paikassa yhtä aikaa - silti sydän kaipasi aina toisaalle. Muistan kuinka suhteemme alkuaikoina pelleilimme Isimiehen kustannuksella, kun hän puhui tietämättään kaksoissiskoni kanssa puhelimessa ties kuinka kauan minun tirskuessa vieressä ja kirjoittamassa paperille mitä hänen  tulisi seuraavaksi sanoa. Vähitellen (Luojan kiitos!) Isimies kuitenkin oppi tunnistamaan äänemme, eikä mennyt enää lankaan, vaikka kuinka yritimme! ;) Hän ei kuitenkaan koskaan sekoittanut meitä kasvotusten.
Minun ja kaksoissiskoni välillä ollut näkymätön napanuora katkesi lopulta kokonaan, kun muutin Ouluun Isimiehen luokse. Koen, että silloin kaksoissiskoni saattoi jopa tuntea olonsa hylätyksi, mutta näin jälkikäteen uskon, että se teki meille vain hyvää. Välimatkamme on ollut näiden vuosien saatossa useita satoja kilometrejä ja olemme rahoittaneen maamme puhelinoperaattoreita varmasti tuhansilla euroilla, mutta silti mikään ei koskaan muutu - tulemme aina pitämään yhtä välimatkasta huolimatta.

Sairauteni vaikutti luonnollisesti suhteeseemme ja kaksoissiskoni kärsi sairastumisestani hurjasti. Kaksosuus on mystinen asia ja hän on kertonut jopa tunteneensa joskus osan kivuistani, mikä on minusta hirvittävää! En usko, että hän on vieläkään pystynyt käsittelemään sitä tuskaa, minkä hän on joutunut kokemaan, kun hän on nähnyt minut huutamassa kivusta, kuihtumassa, heikentymässä ja joutumassa pyörätuoliin. Jos sanotte, että minä olen vahva sairauteni vuoksi, niin voi kertoa että kaksoissiskoni on vähintään yhtä vahva! Hän on minun tukeni ja turvani, apuni ja toivoni. Voin soittaa hänelle, kun olen kipeä ja peloissani ja hän kuuntelee, tukee ja rakastaa minua vilpittömästi.


Me elokuussa 2015.

Nykyään olemme molemmat asettuneet aloillemme omissa perheissämme suhteellisen lähelle toisiamme. Olemme molemmat vaimoja ja vielä saman nimisille miehille, kuvitelkaa mikä hauska yhteensattuma! Kun pidin siskolleni ja hänen aviomiehelleen hääpuhetta, mainitsin luonnollisesti asiasta - olemmehan jakaneet aina kaiken, joten saman nimiset miehet kuuluivat luonnollisesti suunnitelmiimme. ;) 


Me olemme molemmat nyt myös äitejä. Siskollani on pieni poika ja toinen vauva tulossa ja minä saan olla äiti ihanalle A-murulle. Olemme myös toistemme esikoisten kummeja - tämä oli meidän sanaton sopimuksemme, jonka teimme lapsina. Ne päivät, kun sain kuvan positiivisesta raskaustestistä ja myöhemmin kuulla, että minusta on tulossa kummitäti pienelle pojalle kuuluvat elämäni onnellisimpiin päiviin. Rakas kummipoikamme on aivan kaksoissiskoni näköinen länkisäärineen päivineen - äidin poika! Kaksoissiskoni on myös upea, osallistuva ja rakastava kummitäti A-murulle.

Sairaudestani huolimatta en voisi nähdä  elämiämme parempana! Olemme molemmat kiitollisia ja onnellisia elämästä, rakkaudesta ja toisistamme - aina!





 

"...Sinä olet minun siskoni. 

En tahdo, että erkanemme koskaan. 

Tule mua vastaan..." ♥


 

♥: Selina



Ps. Olen kaikissa  lapsuus- ja nuoruuskuvissa oikealla puolella, paitsi rippikuvissa. ;)

53 kommenttia:

  1. Miten koskettava kirjoitus! <3 Täytyy sanoa, että kyyneleet virtasivat lukiessa. Olette aivan ihana parivaljakko! Laita joku kerta kysymyksiin oikeat vastaukset, kumpi on kumpi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mua hävettää, tuossahan vastaukset olikin :)

      Poista
    2. Hei älä suotta häpeile! Itse oli kirjoittanut alkuperäiseen postaukseen minun olevan kaikissa muissa kuvissa paitsi rippikuvassa vasemmalla eikä oikealla! :D Voisi luulla etten tunnista edes itseäni kuvista! ;)

      Poista
  2. Ihana postaus! :D Rippikuvista ja toisesta kuvasta tunnistin.. Ootte kyllä nykyäänkin tosi samannäköisiä! On varmasti ihanaa kun on niin läheinen sisko jakamassa asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ On se ihanaa kun tietää, että toinen on lähellä, vaikka ei fyysisesti olisikaan ihan lähellä. Ja et ole ensimmäinen joka sanoo meitä samannäköisiksi! ;) Siskolleni ollaan monesti tultu päivittelemään sitä, kuinka on hienoa, että hän on oppinut taas kävelemään! :D

      Poista
  3. Koskettava kirjoitus ♥ Mulla on sisko ja voin samaistua kirjoitukseen, joskin on varmasti aivan eri asia kun on vielä kaksoissisko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos! Sisko kuin sisko - aina yhtä tärkeä!

      Poista
  4. Todella ihana postaus! <3 Sisarussuhde on varmasti elämän merkittävämpiä suhteita, kun on aina se joku jolle voi puhua ja jakaa ilot sekä surut. :) Itseäni on aina harmittanut se, että olen ainut lapsi, mutta kyllä siinäkin on puolensa. Ps. Täytyy myöntää etten osannut erottaa teitä kuvista. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mira! ♥
      En usko, että olet ainoa...ja täytyy myöntää etten tiedä varmasti itsekään tuosta ekasta kuvasta kumpi olen! :D

      Poista
  5. Voi kuinka ihanasti kirjoitit. <3

    VastaaPoista
  6. Oi ihana ja mielenkiintoinen teksti :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästä kirjoituksesta! Terkuin 2-v. tuplapoikien onnekas äiti :)

    VastaaPoista
  8. Kiitos tästä!! Oli ainakin mun toive ja varmasti jonkun muunkin =))) ihana postaus ja jeeeee viikon blogina =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiva että tykkäsit! ♥ Perjantaina kuulin, että nyt olis mun vuki! :)

      Poista
  9. Ihana kirjoitus<3
    Minulla on kolme vuotiaat kaksoset, siksikin hyvin mielenkiintoista oli lukea tämä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos Miikku! Voi miten ihana kuulla että tykksit postauksesta! Onnea ja iloa ja tuplasti taaperoita!

      Poista
  10. Niin ihana kirjoitus!<3 ja en kyllä minäkää erottanu kumpi on kumpi..:D Näköjään edelleen ootte tosi samannäköisiä,kauniita!

    VastaaPoista
  11. Hieno kirjoitus ☺ Meillä on kohta 1,5v kaksostytöt, eivät ole identtiset ja sen kyllä huomaa, Ovat niin erilaisia, omia persooniaan ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Onnea kaksostytöistä! Kaksosarki on varmasti haastavaa, mutta antoisaa! iloa ja aurinkoa teidän perheelle!

      Poista
  12. Ihana kirjoitus! ♥ Itse olen aina, ihan pienestä asti, haaveillut että minulla olisi kaksoissisko. Ja itsellenikin toivoin kaksosia, mutta niitä ei tullut. Kaksosuus on kyllä iso rikkaus. Ja en kyllä erottanut kuvista kumpi on kumpi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! ♥ Kaksosuus on tosiaan rikkaus! Itse haaveilin lapsena isosiskosta, vaikka olihan minulla jo se - 30 minuuttia vanhempi kuin minä! ;)

      Poista
  13. Kiinnostava aihe, kun itsellekin osui kohdalle "tuplapotti", identtiset 3-vuotiaat löytyy täältä. Ihanasti kirjoitit suhteestanne. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että postaus oli mieleesi ja onnea tuplapotista! ♥

      Poista
  14. Olipa ihana teksti <3 olen uusi lukija, enkä edes tiennyt sinun olevan Kaksonen :) jään innolla odottamaan seuraavia tekstejä.

    VastaaPoista
  15. Ihana postaus!
    En kyllä tunnistanut kumpi on kumpi. Rippikuvasta oli jo aavistus ja se meni oikein. Olette kyllä saman näköisiä, kauniita naisia. :)

    VastaaPoista
  16. Voi että, aivan ihana kirjoitus! :)

    VastaaPoista
  17. Mä en tiennyt, että sulla on kaksoissisko :) Kauniita olette molemmat ja täytyy myöntää etten ihan kaikista kyllä tunnistaisi eroavaisuuksia valokuvien perusteella :)

    Meillä oli ala-asteella koulussa kaksostytöt. Ei identtiset, mutta jonkun vuoden niin samannäköiset että piti oppia joku tunnistussääntö :D Myöhemmin ovat kyllä muuttuneet eri näköisiksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! ♥
      Meillä oli myös sellaisia asioita, mistä meidät erotti. Toinen saattoi pitää hiuksia toisella tavalla kuin toinen, niin siitä meidät erotti parhaiten.:)

      Poista
  18. Te ootte kyllä todella saman näkösiä, oon tainnut sanoa sen aikasemminkin :) Nättejä kummatkin. Siskot on kyllä ihan parasta <3

    VastaaPoista
  19. olipa mielenkiintoista luettavaa!:) pakko kysyä että luitteko nuorena niitä Sweet valley high -kirjoja?:D niissä oli kans vaaleat identtiset kaksostytöt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäsit! :) Hah, ei tullut luettua kyseistä kirjasarjaa! :D Ihana sinä!

      Poista
  20. Moikka Selina! Olen vasta alkanut seuraamaan sun blogia ja lueskelen läpi tekstejäsi. Tätä lukiessa tuli kyyneleet silmiin, kirjoitit niin kauniisti :)
    -annina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annina! Minulta on mennyt kokonaan ohi tämä kommentti! Mukava kuulla että olet löytänyt blogini pariin - tervetuloa! <3
      Kiva kun tykkäsit postauksesta!

      Poista
  21. Jostain syystä tää postaus on mennyt multa ohi. Huomasin sen vasta tänään ja luin. Enkä kyllä minäkään erottanut sinua ja siskoasi toisistanne. Vasta pyörätuolikuvista tiesin, kumpi on kumpi. Tosi kauniisti kirjoitit jälleen. Nappasin keittiöpyyhkeen, johon kuvailen silmänurkkiani.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥