keskiviikko 12. elokuuta 2015

Eräs taitolaji: riitely

Siitä se lähti, huono päivä meillä molemmilla. Koko päivä sisälsi mykkäkoulua, tiuskimista, mököttämistä ja muutaman sanan lauseita, joista puuttui kunnioitus, rakkaus ja välittäminen - tyhjiä lauseita. Sen päivän ilta päättyi siihen, että minä hermostuin, menin ulos rauhoittumaan ja jatkoin kypsästi mykkäkouluani A-murun leikkimökissä. Lopulta löysin itseni itkemästä tyhmyyttäni A-murun leikkimökin matolta. Olisiko kerrankin pitänyt antaa periksi?

Minä en osaa riidellä, en kerta kaikkiaan osaa! Olen ehkä maailman rasittavin riitelykumppani, kun en osaa pitää suutani kiinni enkä osaa antaa asian vain olla, vaikka se olisi varmasti helpompaa. Takerrun pikkuseikkoihin ja väännän niistä mitä ihmeellisempiä johtopäätöksiä - kuulostaako tutulta? Lopulta riidan jälkeen nämä johtopäätökset tuntuvat maailman lapsellisimmilta ja tunnen itseni entistäkin typerämmäksi. Isimies ei myöskään hallitse tätä elämän pakollista osa-aluetta sen paremmin kuin minä. Tämän täytyy olla kohtalon ivaa muuten hyvässä avioliitossamme! Täydennämme muuten kliseisesti toisiamme minun ollessa se spontaani rämäpää ja hänen teoreettinen ajattelija ja suunnittelija.

Riitelemme erittäin harvoin, mutta silloi riitamme ovat pirullista kettuilua, joka pitkittyy ja pitkittyy kunnes toinen ymmärtää lopettaa, antaa periksi. Meidän täytyisi oppia riitelemään avoimesti ja kunnolla, ei silleen rikotaan häälahja-astiasto ja väännetään pöytähopeat mutkalle-riitelyä, vaan keskustelemaan kiukusta huolimatta aikuismaisesti. Mutta kun kaksi jääräpäätä sanoi toisilleen tahdon, ei voi odottaa muuta!
Pitäisi ilmeisesti riidellä useammin, koska silloin säästyisi rumat sanat siihen kivuliaaseen varpaan murtumiseen tai auton hajoamiseen - niin ja ovien saranat! Sen minä sanon, että jos piilov*ttuilu on taitolaji, niin on muuten riitelykin! Onneksi riitelemme erittäin harvoin - se on aika perseestä!

Yhden asian me kumpikin kuitenkin osaamme erittäin hyvin: pyytää ja antaa anteeksi, ja se on paljon arvokkaampi taitolaji kuin riitely.




♥: Selina

 

Millaisista asioista teillä riidellään?

14 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus ja tästä välittyi erittäin hyvin kokemasi tunne! Ollaan vähän samaa kaliperia. Riidellään harvoin, todella harvoin, mut sit kun tulee sanaharkkaa, niin sit isketään vyön alle ja lujaa...Mut ihana, että saitte sovittua! Ja niinhän se on, ett joskus tarvitaan riitoja, ett voi ymmärtää toista paremmin ja huomata, kuinka rakas toinen oikeesti onkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna! <3 Onneksi me saadaan riidat aina sovittua ja on totta että riitoja tarvitaan parisuhteen tasapainon kannalta. :)

      Poista
  2. Me riidellään aika samanlailla, harvoin mutta silloin kaikki purkaantuu. Mennään henkilökohtasuuksiin ja voi sitä suoran kettuilun määrää...
    Me käytiin ennen lapsen syntymää ihan parisuhdeterapeutilla juttelemassa meidän riitelytyylistä, koska samanlainen meno ei voinu jatkua lapsen synnyttyä. Sieltä jäi käteen sellanen idea, että aina kun joku juttu ärsyttää, kirjoitetaan se ylös paperille, pistetään purkkiin ja käsitellään ne asiat yhdessä RAUHALLISESTI vielä saman päivän aikana, yleensä sillon kun lapsi menee nukkumaan.
    Välillä sitä alkaa vaan naurattamaan kuinka pienistä ja typeristä asioista sitä onkaan päivän mittaan hermostunut... :D Usein ne keskustelut onkin aika koomisia.

    Niina

    VastaaPoista
  3. Mykkäkoulu kuulostaa liiankin tutulta.. Hyvin pystyin samaistumaan tähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä maailma ärsyttävin riitelyn laji! :D

      Poista
  4. Mykkäkoulu on valitettavasti toinen nimeni. Aiemmin sitä tapahtui usein, nykyisin ei niinkään....onneksi. Meillä riidat syntyy usein, kun on väsynyt. Ajan myötä on onneksi myös oppinut, että turhat riidat eivät johda mihinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kaima! :D Totta, väsymys aiheuttaa pahimmat riidat.

      Poista
  5. Tää on niin tutulta kuullostavaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kaikki riitelee osittain samalla tavalla! :)

      Poista
  6. Tässä kun kohta ensimmäinen vauvavuosi on takana, niin silloin on mielestäni olleet pahimmat riidat ja pahimmissa riidoissa harrastan tätä mykkäkoulua, on sitten pikkuisen ärsyttävämpää. Nykyään pystytään riidoissa jo keskustelemaan mutta ennen en saanut vain sanaa suustani, tai jos sain niin tuli kaikista pahimmat loukkaus asiat. :S

    Riitely kyllä on ihan perseestä, suoraan sanottuna! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitely on kyllä ikävää, mutta toisasalta ilma puhdistuu ja on taas tilaa enemmän rakkaudelle. :)

      Poista
  7. voi vitsi, kun luin tekstiäsi, tuli ihan sellainen olo kun olisin itse kirjoittanut! Kuulostaa sen verran tutulta, että ihan naurattaa :D tuttu tilanne ja tunteet! Se on kyllä ihan tyhmää, tuo riitely, mutta minäkään en osaa pitää suutani kiinni silloin kun pitäisi :D ai että, toivottavasti joskus vielä opin :) Aivan ihana blogi!! <3 olet kaunis ihminen sisältä ja ulkoa

    http://www.lily.fi/blogit/naked-truth

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, etten ole yksin! ;)

      Kiitos samoin, jäin koukkuun blogiisi täysin. Pitää käydä pian taas koukuttumassa lisää! ;) Kiitos Ani kauniista sanoistasi! ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥