tiistai 11. elokuuta 2015

"En syö, se on pahaa!"

Tämä lause kuuluu meillä nykyään lähes joka aterialla ja kovaa! Uhma, se istuu myös ruokapöydässämme taaperotuolissaan sylkemässä ruokaa, nakkelemassa sitä lattialle tai syöttämässä sitä salaa minikoira M:lle - Minikoira M:ää tämä palvelu ei taida tosin haitata.

Saako  ruoasta sanoa, että se on pahaa? Pitääkö kaikkea maistaa? Onko maisteluannokset so last season? Pitääkö lautanen syödä tyhjäksi ja joutuuko tinttailusta ruokapöydässä ilman ruokaa nukkumaan?

A-muru on nyt uhmailun aikana alkanut syömään todella huonosti. Välillä ihmettelen, että jaksaako tuo energiapakkaus todella koko päivän aamusta iltaan pelkän kaurapuuron voimalla, koska kaurapuuro on oikeastaan ainoa ruoka, mitä neiti syö mukisematta. Lounas, päivällinen ja välipala kuluvat ruoan närppimiseen, sillä sotkemiseen, taaperotuolista karkaamiseen ja lusikan välttelyyn. Tuntuu, että monesti pelkkä syömään-kutsun kajahdus saa A-murussa aikaan sen päätöksen, että pöydällä odottava ruoka on varmasti todella pahaa, eikä sitä kannata edes maistaa! Kuitenkin lopulta keskustelun ja joskus pienen väännön ja iPadilla lahjonnan jälkeen ruoka alkaakin maistumaan ja annoksesta menee ehkä puolet, muttei missään nimessä enempää.

Sanokaa pliis että tämä on ohimenevä vaihe tai muuten tuosta meidän neidistä kasvaa kitukasvuinen ja kiukkuinen aikuinen ties millaisilla puutostiloilla!

"EN SYÖ, SE ON PAHAA!!!!"
(Raejuustoa, perunamuusia ja possua.)

Yritän ruokauhmasta huolimatta kasvattaa A-murun siihen, ettei mistään ruoasta saisi koskaan sanoa, että se on pahaa. Ruoasta ei tarvitse aina tykätä ja sen voi kyllä sanoa ääneen, mutta pahaksi sitä ei saa sanoa. Eiväthän aikuisetkaan välitä kaikista ruoista. Meidän ruokapöydässä ruokaa pitää myös aina maistaa. Eihän lapsi voi tietää pitääkö hän ruoasta vai ei, jos ei maista sitä - maisteluannokset kunniaan! Kuitenkaan lautaselta ei tarvitse raapia lusikalla sitä viimeistä kastiketilkkaa minun vahtiessa vieressä, että lautanen tulee varmasti tyhjäksi, koska aikuiset annostelevat vielä A-murun ruoan. Meillä on kuitenkin sellainen sääntö, että puolet annoksesta pitää syödä. Kenellekään ei kuitenkaan liene yllätys, että joskus A-muru haukkuu minun 2½ tuntia hauduttaman lihapadan ensinäkemältä pahaksi, hän ei suostu maistamaankaan sitä eikä annoksesta mene sitä toivottua määrää muuta kuin Minikoira M:n kuolaa valuvaan kuonoon!

Vaikka tällä äidillä meinaa välillä usko loppua uhmakkaan, ruokaa sylkevän ja nakkelevan taaperon kanssa, niin tiedän, että vaikka uhmakas taapero onkin välillä suorastaan pöljä itkiessään räkäkupla nenässään yhden perunaviipaleen tähden, niin ei hän itseään nälkään tapa. Sen verran varmasti pahin uhma ja oma tahto ymmärtävät väistää kurnivat vatsan tieltä.



♥: Selina

 


Miten teillä syödään ja miten teidän perheissänne toimitaan ruokapöydässä uhmailevan taaperon kanssa?

40 kommenttia:

  1. Tosi hyvä postaus! Meillä taapero syö kiltisti kaikkea, mutta 6-vuotias isoveikka onkin sitten nirso. Ja monesti jo maistaminen on vaikeaa , vaikka hetken päästä toteaisi, että ruoka onkin hyvää. Kasviksista menee vain kurkku ja porkkana, vaikka lähes joka aterialla on salaattia tarjolla ja vaikka tiedän ettei hän syö lappaan sitä silti hänenkin lautaselle. Periaatteena meillä on, että kaikkea pitää maistaa , mutta ei pakoteta syömään. Välillä kyllä tuntuu, että saan pian harmaita hiuksia, kun pitää keksiä koko perheelle sopivia ruokia eikä aina viitsi tehdä niitä samoja. Tarhassa söi esikoinenkin kaikkea ja usein otti lisää, mutta luulen, että johtuu siitä, että siellä ruoka on vähemmän maustettua ja enemmän valmistuvan kaltaista :/ en tiä:/ mut pikku hiljaa yritän esikoisen totuttaa kaikkeen sillee et vaan yhden kaks kertaa pitää edes maistaa:) tsemppiä teille !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! :) Meillä onneksi kasvikset maistuvat satunnaisesti ja juurikin kurkku ja raaka porkkana. Paprikakin maistuu joskus. Ja juuri sama: kamalan väännön ja lahjonnan jälkeen ruoka todetaankin hyväksi ja sitä syödään mukisematta! :D Pyrin olemaan pakottamatta A-murua syömään, mutta rehellisesti sanottuna siihenkin olen sortunut muutaman kerran.

      Poista
  2. Meillä ruoka uppoaa yleensä vauhdilla silloin kuin aikuinen laittaa sen lusikkaan/ haarukkaan "jäähtymään" ja sanoo että sitä ei sitten missään nimessä saa syödä ;) Kikatellen syövät molemmat ja me aikuiset ollaan sitten ihmeissään, että mihin se ruoka katosi :D Käänteinen psykologia toimii siis täällä! Mutta pakko ei ole syödä lautasta tyhjäksi, jos huomataan ettei oikeasti maistu. Yleensä silloin isommalle sääntönä, että syö vielä kolme haarukallista kun on kolme vuotias. Täälläkin kaikkea maistetaan, mutta kaikesta ei tarvitse pitää vaan silloin voi todeta että tämä ei ole minun makuuni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teillä toimii käänteispsykologia - meillä senkin teho on heikennyt. :/ Mekin käytämme tuota ikää lusikoitavien annosten määrään. :)

      Poista
  3. Meidän syksyllä kahdeksan täyttävä juniorimme oli jossain vaiheessa huonompi syömään, mutta se oli ohimenevä vaihe. Meillä myös kaikkea maistellaan ja jokin tietty lusikka-/haarukkamäärä tai tietty osa ruoasta piti kuitenkin syödä. Nykyisin tuota ongelmaa ei ole. Tosin ei meidän aktiivisesti urheileva juniorimme syö kuin ehkä tuon ruokamäärän korkeintaan mitä teillä tuossa kuvassa lautasella näyttäisi olevan. Hyvin pärjää ja jaksaa kuitenkin. Kasviksia hän syö oikein hyvin, mutta esim. pizzat ja pihvit yms. eivät lukeudu hänen herkkuihinsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Roskaruoka onkin hyvä pitää poissa ruokavaliosta. Meillä on syöty roskaruokaa vain matkoilla, koska tienpäällä ei välttämättä ole mahdollisuutta keittää perunoita. :D Toisaalta Isimies sanoo, että kun on hänen kokkausvuoro, nakit ja ranskikset ovat maistuneet A-murulle...TOIVON että se oli vitsi! ;)
      Odotan tämän vaiheen loppumista innolla!

      Poista
  4. Meillä 1v10kk ja tässä viimeaikoina milloin mikäkin ruoka on alkanut olla "pahaa" - yleensä jopa ennenkuin sitä on maistettu. Ymmärrän siis hyvin. Tästä tuleekin vielä KIVAA :D Mulla nimittäin hermo kiristyy jotenkin tämän ruoka-aiheen ympärillä aina nopeammin kuin muualla. Jotenkin en mitenkään kestäisi sitä, että vaivalla tehtyä ruokaa ei edes maisteta. Tai sitten syljetään suusta takaisin lautaselle jne.

    No, VAIHEITA VAIHEITA ne kaikki vaan ;) Tsempit sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis hei mulla on aivan sama! Mä en tiedä äitiydessä ja lapsen kasvatuksessa mitään kiukuttavampaa kuin epäonnistuneet ruokahetket!

      Toivon tämän vaiheen menevän ohi ja pian! Ärsyttävää! :D

      Poista
  5. meillä on sama juttu. mikään muu ruoka ei kelpaa kuin spaghetti ja jauheliha. kaikkia muita ruokia katsotaan nenän vartta pitkin ja sanotaan ettei tykkää ja tönäistään lautanen pois..
    meillä on pakko maistaa kaikkea muttei pakoteta tietystikään syömään. saisi loppua jo tämä ruualla pelleily!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makaronin voimalla täälläkin kasvettaisiin - siis pelkän. Huoh!

      Poista
  6. Hei, eikä teillä ollut hetki sitten vielä 2 minikoiraa, vai muistanko ihan omiani? Ja onko multa vaan mennyt jotain ohi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi Miniä löytyy edelleen. :) Minikoira L on niin diiva, ettei hänen koiruutensa syö lattialle pudotettua ruokaa! :D

      Poista
  7. Ihan ensimmäiseksi jättäkää nuo turhat viihdykkeet eli tabletti ruokapöydästä pois :) Ruokapöydässä syödään, ei muuta. Meidän kuopus aikoinaan eli pari vuotta lähes tulkoon pelkällä kaurapuurolla, ja "tapaksilla". Eli aamulla ja illalla sai reilun satsin puuroa kera voin, ja muina aikoina pilkoin hänelle kaiken ruuan pikkupaloiksi joita hän sitten söi sormin. Lusikka oli kauhistus, ja yleensäkin kaikki mitä piti syödä lautaselta ja "pakolla". Lihaa. Sitä tyttö söi. Myöhemmin alkoi mennä pikkutomaatit ja peruna, hedelmät jne. Nykyään syö kaikkea hyvällä ruokahalulla, ja kasvoikin ihan normaali kokoiseksi.

    Eli menee varmasti tämäkin kausi ohi, ja nopeammin mitä vähemmän kiinnitätte asiaan huomiota. Mutta ihan ekaksi nuo viihdykkeet pois :) Ei pahalla, vaan 25 vuoden äitiyden kokemuksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän että padi on huono asia ruokapöydässä. Pääsimme siitä jo kerran eroon kokonaan, mutta sorruin heikolla hetkellä tarjoamaan sen A:lle takaisin. Enkä ottanut ollenkaan pahalla pahalla, asiallinen kritiikki on aina tervetullutta! :)

      Odotan innolla että tämä vaihe on ohi!

      Poista
  8. Niin tuttua. "En tykkää, ei ole nälkä, haluan spagettia" ja silti tykätään ja syödään. Argh. Nyt kesällä pojille tuli vielä joku ihme vauvavaihe ja kaikki ruoka piti syöttää niille kun ei muka itse osata syödä. Ja hermothan siinä menee, kun varsin hyvin osaisivat itsekin. Mutta nyt taas päikyn aloituksen jälkeen ei ole enää tarvinnut pahemmin taistella, iltapuuro tosin koetaan edelleen helpoimmaksi syöttää, eikä siinä vaiheessa iltaa enää jaksa tapella :D eli kliseisesti: se on vaan vaihe ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on samaa, eli A-muru haluaa syötettäväksi ja hän on jo kolme! Kaiken muun hän suostuu syömään itse, muttei puuroja - en käsitä!

      Poista
  9. Varsinkin kuumalla lapset syö huonosti, ainakin meillä. Sitten onhan noita anoreksia-ja vege-kausia molemmilla pojilla milloin mikään muu ei uppoa kuin peruna ja kurkku. Kyllä ne lapset syö kun nälkä on, relax ;)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, että lämpötila vaikuttaa. Ei minunkaan tehnyt helteellä mieli syödä. :) Kiitos sinulle kommentistasi! :) Repesin tuolle anoreksia- ja vegekausille! :D Huiput termit olet keksinyt. ;)

      Poista
  10. Meillä neidillä kohta 4v oli yksi vaihe sellainen, että aina kun pyydettiin syömään mentiin karkuun ja alettiin huutamaan. Pöytään asti kun sai niin yleensä ruoka maistui. Pienenä söi kaiken mitä tarjottiin, mutta nyt on selkeitä päiviä, että voi elää ihan pelkällä pyhällä hengellä ja toisina päivinä tankataan senkin edestä. Uskoisin, että teilläkin tuo vielä ajan kanssa helpottaa, tsemppiä vaan <3 ja vihanneksista menee parhaiten kurkku ja paprika,hedelmistä päärynä ja omena. Päiväkodissa kuulemma syödään oikeen reippaasti kaikki, myös se salaatti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! <3
      A-muru syö myös kurkkua ja porkkana on ehdoton suosikki! Hedelmistä omena uppoaa parhaiten. A-muru söi tänään lounaan hyvin Avustajan tullessa töihin ja välipalaksi maistui leipä - pieni ihme vai väliaikainen häiriö? ;)

      Poista
  11. Meillä Jiro ei vielä puhu, mutta tätä ruokauhmaa ''tää on pahaa'' tulee kyllä ihan sanattomasti. :D Kyllä pää kääntyy ja makaroneja lentää lattialle. Ei auta mikkään helikopterit tms. Isällään ja mummuilla syö, mutta mun kanssa kyllä uhmailee minkä ehtii. Paitsi puuron kanssa täällä myös! Puuro menee mukisematta illalla alas. ja jugurtti aamulla.

    Mä kans aina yritän että maistetaan ja siihen aijon opettaa sitten isompanakin, samaisesta syystä kuin sinulla tuossa lukee. :) Meilläkin joskus tukeudutaan tuohon Naperoon Netflixistä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, meillä A pyytää lennättämään lentokonetta suuta kohti, kuin vauvalle! :D No vaihe se tämäkin varmaan on! ;)

      Poista
  12. Mulla on 10- vuotias poika, joka on TOSI huono syömään. Ollut ihan koko ikänsä. Vauvana halusi vain rintamalta. Hirveää taistelua oli saada poika oppimaan syömään kiinteää ruokaa. Edelleen on rajoittunut ruokavalio. Makaroni, spagetti ja nuudelit on herkkua. Ne menee pelkiltään, ilman mitään lisäksi. Hedelmistä syö vain omenaa, marjoista ei mitään, vihanneksista kurkku ja raaka porkkana. Herkuista ja karkeista on ihan muutamia, jotka kelpaa. Kastikkeita ei voi sietää. Poika eläisi pelkillä karjalanpiirakoita, jos saisi itse päättää. No avustajani leipomia sämpylöitä sentään syö. Kouluruokailu on lähinnä näkkärin syönti. Olemme yrittäneet kaikkemme, mutta mikään ei tunnu auttavan.
    A- murulla on varmaankin vain taaperoille tyypillinen ohimenevä vaihe. Huoli pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon tähän itsekin ja pelkään samalla samanlaista ruokavaliota kuin pojallasi. Onko hän kovin pieni kun syö noin vähän? Kiitos kommentista! <3

      Poista
    2. Poika oli vauvana kokoajan neuvolan mielestä liian pieni. Niinpä juoksimme ekan vuoden kerran kuussa tutkimuksissa, mittauksissa ja punnituksissa. Poika oli kuitenkin kokoajan juuri ja juuri sen rajan yläpuolella, ettei mitään varsinaista "hoitoa" tehty. Saimme vain neuvontaa. Eli loppujenlopuksi täysin turhia käyntejä, jotka lopetettiin noin 1- vuotiaana. Nykyisin poika on ihan normimitoissa, toki laihanpuoleinen. Tänään söi lautasellisen kaurapuuroa koulustatultuaan, kun koulussa oli kuulemma pahaa keittoa.

      Poista
    3. :D Ihanaa! Mutta hei puuro on terveellistä kasvuainesta! ;)

      Poista
  13. Hyvä postaus. Meillä ei muistaakseni ole pahemmin pelleilty ruoan kanssa ja, jos sitä on näin vanhempana tapahtunut olen nostanut kylmästi pois pöydästä ja seuraavan kerran syöty, kun seuraava ruoka on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! <3 itsekin olen miettinyt tätä vaihtoehtoa ja joskus kokeillutkin, mutta se tuntui vaikealta. Olen kuitenki keittänyt illalla hieman enemmän puuroa, että nälkä ei yllätä yöllä jos neiti on syönyt vain ilmaa koko päivän.

      Poista
  14. Musta paras on ettei tee syömisestä mitään numeroa. Jonkun verran kokemusta asiasta työnpuolesta :D Lapset syö usein parhaiten kun laitat ruuat pöytään ja pyydät syömään. Vaikka vastaus olisi ei ja kestäisi ennenkuin syöminen alkaa, usein se jossain vaiheessa alkaa ja lautanen on tyhjä. Ja usein musta tuntuu et tuputtaminen vaan pahentaa. Tässä tämä ruoka, syö. Jos ei syö niin varmasti seuraava ateria jo maistuu tai sitä seuraava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tinka liini hyvästä vinkistä - kokeiluun! :) Mä olen ehdottomasti hermostunut ei vastauksen kuullessan ja hakenut neidin syömään. Kokeilen ehdottomasti antaa neidille enemmän aikaa. :)

      Poista
  15. Hyvä ohje mielestänikin on, että aikuinen päättää ruoan (toki voi lapsikin välillä vaikuttaa asiaan) ja lapsi määrän kuinka paljon syö, ja syömishetkistä mahdollisimman rentoja vailla paineita! :) kannattaa ehkä kokeilla myös voisiko auttaa, jos kiinnittäisi huomiota ruoan ulkonäköön. Ruoka-annos jolla on vaikkapa silmät, nenä ja suu innostaa lasta varmasti enemmän syömään verrattaen vaikka annoksiin, joissa kaikki on epämääräisenä mössönä! :) itselläni on 8kk ikäinen poika ja meillä oli jo hetki sitten kuukauden verran syöminen tosi vaikeaa välillä, joten ymmärrän kyllä turhautumisen.. Pitää vain yrittää aina ettei tuputa liikaa, jottei syömisestä tule "mörköä". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle kommentistasi ja kivoista vinkeista! Ruoka-annosten ulkonäköön voisi todellakin satsata enemmän! :)

      Poista
  16. Kiitos tästä postauksesta, lasten ruokailusta on aina tosi mielenkiintoista lukea! Kannattaa kokeilla tuota ruuan asettelemista esim kasvojen muotoon, minä kyllä kokeilen jos tulee vielä esikoisen kans ongelmia. :D Meillä on periaatteena, että aina pitää maistaa kaikkea, eikä ruokaa sanota pahaksi. Ruokapöydästä joutuu pois jos sotkee ruualla, tai käyttäytyy muuten huonosti pöydässä. Tsemppiä tuohon vaiheeseen!

    VastaaPoista
  17. Meillä kotona isä vetos joka kerta kuinka maailmassa on monta lasta jokka ei saa ruokaa ollenkaan ja jos se ei toiminu, sai lähtee nykimään ruokapöydästä. Ite kyllä aattelin käyttää tota samaa omille tenaville jos sellasia.tulevaisuudessa ilmaantuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin toimii oman lapsen kohdalla miten parhaaksi katsoo. :)

      Poista
  18. Minä oon veljen huonosti syövän tyttären saanut aina syömään laskemalla lusikallisia. Se toimii edelleenkin toisinaan, vaik tyyppi on jo yhdeksän. :D Tai no, se laskutapa silloin 2+ veenä oli jännittävä ja hauska, välillä laskettiin perheenjäseniä ja otettiin serkkujen lusikallisia, yllättävän hyvin uppos! :D nykyään se menee vaan niin, että syö vielä 10 haarukallista. Niitäkin haarukallisia pitää vähän valvoa, ettei oteta yhtä raejuuston palaa ja lasketa sitä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytössä ja toimii nyt paremmin! :) Voin vihdoin sanoa,e ttä ruoka on alkanut maistumaan! ;)

      Poista
  19. Mä olin myös jossainkohti lapsena todella nirso, mikään ei ollu syötäväksi kelpaavaa. Jossain vaiheessa äiti vaan kerran totesi, että ei kannatakkaan syödä, se on aikuisten ruokaa. Kyllä vaan tämän jälkeen upposi kaikenmaailman söpötökset, kun sai ihan aikuisten ruokia syödä :D En tosin tiedä kuinka toimiva tuo on, kuuluuko kategoriaan vaippamadot vai mitä, mutta mun kohdalla se toimi. On toki vieläkin tiettyjä ruokia joita en vieläkään siedä, vaikkei ehkä enää tämän ikäisenä aikuisena kannattaisi nirsoilla.

    Kaveri palkitsee omia lapsiaan hedelmäherkuilla (puolikas banaani, rusinoita, viinirypäleitä ym) / ksylitolipastillilla ruuan jälkeen, jos lapsi on saavuttanut ns. tavoitteen lautasen tyhjennyksessä. Kyllä aika kivasti uppoaa ruuat ja pysyy hampaatkin hyvänä :)

    Yhtenä vaihtoehtona voisi olla sellainen, josko lautasesta tekisi mielenkiintoisen näköisen? En tiedä onko sana 'bento' tuttu, mutta japanissa äidit väkertävät lapsille eväät eväsrasiaan, esim. riisin päälle vihanneksista askarrellun nallekarhun naaman, omenasta tehdyn siilin ym. Ehkä tuokin saattaisi toimia kun mikään ei tunnu maistuvan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle mahtavista ideoista! Tuo bento kuulosti varsinkin kokeilemisen arvoiselta vaikka A onkin alkanut nyt syömään paremmin! :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥