maanantai 20. heinäkuuta 2015

Toivepostaus: Ratsastusterapia

En ole koskaan ollut mikään heppatyttö, minulle ei tullut Hevoshullua enkä vinkunut omaa hevosta -  en edes ponia! Olen kuitenkin aina pitänyt hevosista ja arvostanut niitä eläiminä, joita täytyy kunnioittaa, josta täytyy pitää huolta ja tiennyt, että se iso ja kaunis hevonen vihreällä laitumellaan voi olla jollekin äärimmäisen rakas ja tärkeä.

Muistan sen päivän, kun olin menossa ensimmäistä kertaa ratsastusterapiaan ja voi että minua jännitti! Ratsastusterapia oli minulle jotain aivan uutta ja ihmeellistä. Miten hevonen voisi auttaa minua?
Olin ratsastanut viimeksi lapsena, mutta vaikka pidikin hevosista rehellisesti sanottuna pelkäsin niitä hieman. Hevonen on kookas otus, jonka selässä en haluaisi olla silloin kun hevosenkenkä puristaa, paarma puree takamukseen ja häntäkin on solmussa! Huomasin kuitenkin hyvin pian, että hevonen aisti kunnioitukseni ja pelkoni, joka lopulta osoittautui täysin turhaksi. Nyt en enää malta odottaa koska pääsen seuraavan kerran ratsastamaan, juttelemaan fysioterapeutin kanssa ja tekemään erilaisia aktiivisia harjoituksia samalla saaden arvokasta passiivista liikettä keholleni. Ratsastusterapia on mahtavaa!

Hymyilyttää - joko mennään?

Aloitin ratsastusterapian jo Oulussa asuessani ja jatkan sitä nyt myös nykyisellä kotipaikkakunnallani. Yhteensä ratsastusterapiavuosia onkin kertynyt jo äkkiseltään laskettuna kuusi. Pidin raskausaikana välivuoden ratsastusterapiasta, mutta synnytyksen jälkeen halu hevosen selkään oli suuri - sinne oli päästävä takaisin!

Ratsastusterapia toteutetaan normaalin fysioterapian tavoin, mutta fysioterapian toteuttaa fysioterapeutin työväline eli hevonen, joka on koulutettu terapiahevoseksi. Tähän työhön ei sovi mikä tahansa hevonen, vaan hevosen pitää olla rauhallinen, tottelevainen eikä se saa säikähtää pienestä tai reagoida ratsastusterapiaan tulleen asiakkaan kehon liikkeisiin.

Miten ratsastusterapiani toteutetaan ja kuinka tällainen jalaton kaveri pääsee hevosen selkään? 
Ratsastusterapia alkaa turvatoimilla, eli puen kuvissa näkyvän punaisen vyön päälleni, joka auttaa esimerkiksi hevosen horjahtaessa fysioterapeuttia tukemaan istuma-asentoani tai estämään putoamisen. Myös kypärä kuuluu luonnollisesti ratsastusvarusteisiin. Ennen ratsastusterapian alkua tervehdin luonnollisesti myös hevosen - oman eläinterapeuttini.
Myös terapiahevonen on saanut ennen ratsastusterapian aloittamista omat varusteensa ratsastusterapian toteutukseen. Se on satuloitu ratsastusterapiaan tarkoitetulla satulalla, jossa on tukeva kahva ja pehmeä istuinosa. Satulassa ei ole lainkaan jalaksia vaan jalat roikkuvat vapaana hevosen vartaloon tukien. Lisäksi hevosella on suitset, josta taluttaja ohjaa hevosta terapian aikana ja fysioterapeutti kulkee koko ajan vierelläni vahtien asentoani, antaen ohjeita ja teettäen erilaisia kehoa aktivoivia harjoituksia.  

Terapiapaikassani on rakennettu korkea luiska jota pitkin kelaan korkealle tasanteelle, jonka ansiosta hevosen selkä tulee lähes istuinkorkeudelle. Hevosen selkään siirtyminen sujuu näiden vuosien jälkeen jo hyvin, mutta fysioterapeutti auttaa siirtymisissä. Siirtymisissä on apua myös siitä satulassa olevasta kahvasta, jonka avulla pystyn kiskaisemaan itseni hevosen selkään. Kahva edesauttaa myös ryhdikästä istumista.

A-muru menossa tervehtimään terapiahevosta luiskaa pitkin.
Ratsastusterapiaa voidaan toteuttaa terapiapaikassani maastossa, kentällä tai lämmitetyssä maneesissa. Näin kesällä ratsastan luonnollisesti ulkona ihanassa auringonpaisteessa ihaillen kauniita maisemia ja hevosia aitauksissaan.

Ratsastusterapia kentällä.




Näiden vuosien aikana minulla on ollut monta terapiahevosta ja ero eri hevosten välillä on todella suuri. Hevosen koko aiheuttaa merkittävimmän eron. Isoin muutos hevosten välillä on käynti, eli se kuinka hevonen tallustelee joko kentällä, maastossa tai maneesissa. Käynti vaikuttaa eniten hevosen kautta saamaani passiiviseen liikkeeseen, esimerkiksi selkääni ja raajoihini.

Ratsastusterapiassa minulle tärkeintä on hevosen askelluksen luoma passiivinen liike selälle ja lantiolle. Myös jalat saavat osansa passiivisesta liikkeestä heiluessaan vapaana myötäillen hevosen liikkeitä. Ratsastusterapia on tehnyt hyvää etenkin selälleni, joka rasittuu jatkuvasti dystonian aiheuttaman skolioosin, välilevynpullistuman ja jatkuvan pyöriksessä istumisen vuoksi. Passiivinen liike rentouttaa selän lihaksia ja tasaisen käynnin aiheuttama liike vaikuttaa koko kroppaan, aina hermotukseen asti. Vuosien ratsastusterapian jälkeen olen oppinut aistimaan hevosen lämpöä toisella puolella kehoani ja hieman jopa hevosen liikkeitäkin. Ratsastusterapia on myös rentouttavaa mielelle. Mikäpä sen parempaa kuin kanssakäyminen eläimen kanssa maneesissa tai luonnon keskellä - tai juoruaminen rennon fysioterapeutin ja taluttajan kanssa?

(Pahoittelen, ratsastustermistö ei todellakaan ole vahvinta alaani!)


♥: Selina


Onko lukijoissa hevosihmisiä?

11 kommenttia:

  1. Heppailu on kyllä parasta terapiaa, myös mielelle. <3 Itse olen onnellinen, että olen vihdoin löytänyt tallin joka ei ole ratsastuskoulu, vaan varatuilla tunneilla saa tehdä mitä tahansa heppapuuhaa, vaikka istua karsinan lattialla ja katsoa kun hevonen syö heinää jos siltä tuntuu. Teinivuosilta jäi julmasta tallityttöjen välisestä kilpailusta sen verran paha mieli, että pysyttelin pitkään pois talleilta. Nyt on paikka jossa kukaan ei hengitä niskaan ja naura että käyt vain kerran kuussa etkä osaa laittaa hevosta tekemään väistöjä. ;) Voi vaan jolkotella käyntiä metsässä ja nauttia tekemisestä.

    Ihanaa, että siekin saat nauttia tästä harrastuksesta täysillä, vaikka rajoitteita onkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heppailu on kyllä ihanaa ja rentouttavaa! Lapsena kokeilin itsekin"tallityttöilyä", mutta se ei ollut minun juttuni. Nautin eniten hevosen kanssa työskentelemisestä, muuta ei tarvita. :)

      Poista
  2. Vähänkö kiva, että oot päässyt kokeilemaan tuota ! :) Hevot on niin ihania. Mä oon käynyt ratsastusterapiassa kolme kertaa, ihan mahtavia kokemuksia.

    VastaaPoista
  3. Minua kiinnostaa tietää tarkemmin taustoja. Olen kuullut, että Kelan kanssa on aikamoinen vääntö, jotta saa ratsastusterapiaa. Kuinka usein saat ratsastusterapiaa? Maskussa sanottiin, että ratsastusterapiaa voi saada max. 3 vuotta kerrallaan. Sen jälkeen se loppuu ja tauon jälkeen voi hakea uudelleen. Minulle on Maskussa suositeltu ratsastusterapiaa. Kesäkuussa yritin saada omaa neurologiani suosittelemaan sitä minulle. Ei suostunut, kun se on kuulemma vain ylimääräistä hauskanpitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole kertaakaan aiempien maksusitomusten kanssa joutunut vääntämään. Olen kyllä kuullut että muilla on ollut ongelmia ja ratsastusterapiaa pidetään todellakin turhana huvitteluterapiana. Itse olen hyötynyt hurjasti ratsastusterapiasta, joten uskon sen vaikuttavan asiaan. Toivon että saisit ratsastuterapiaa myös! :) <3

      Poista
  4. Ihanaa että toteutit tän postauksen! :) Hevoset on kyllä hienoja eläimiä ja niistä on niin moneen. Ihan mahtavaa että liikuntarajoitteisillakin on mahdollisuus harrastaa hevosten parissa ja saada siitä apua. Hevosissa (ja eläimissä yleensäkin) on mun mielestä todellakin plussaa myös se, että ne ei samalla tavalla erottele ihmisiä toisistaan vamman, sairauden tms perusteella kun mitä ihmiset ite tekee. Niiden seurassa voi olla just sitä mitä on ilman tyhmiä kysymyksiä, huomautuksia ja ennakkoluuloja :D
    Tuli hyvä fiilis tästä postauksesta :) Ihanaa kesää teidän perheelle! -j

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! :) Puhut aivan asiaa eläinten suhtautumisesta ihmisiin. Eläimet ovat rikkaus. Ihanaa kesää myös sinulle! :)

      Poista
  5. Oo, ratsastaminen on niin siistiä. Oon joskus lapsena harrastanu ratsastusta, muistaakseni muutaman kerran käytiin "ratsastusterapiassakin", vaikka ei se kyllä ihan oikeeta terapiaa ollu, kunhan ratsastin maneesissa ympyrää ;) Harmi vaan kun täällä kaupungissa ratsastaminen on niin kallista, etten raaski enää lähteä ratsastamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ratsastusterapia voi olla vain ympyrän ratsastamista maneesissa tai kentällä, mutta itse nautin siitä hurjasti! Hevosen luoma passiivinen liike keholleni on rentouttavaa ja aktivoi parhaimmillaan hermotuksia joissain lihaksissa. Eniten kuitenkin nautin maastossa ratsastamisesta. Hevosen selästä on kiva katsella maailmaa! ;)

      Poista
  6. Itse hevosihmisenä tahdon sanoa että todellakin terapeuttista. Kaikin puolin. Iästä huolimatta. Itsekin olen tehnyt töitä joskus aikoinani mm.MS'keskuksessa aputyttönä terapia hevosen kanssa. :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥