sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Tämä ei ole minulle vain blogi - tämä on elämää

Kun aloitin bloggaamisen en osannut odottaa kuinka tärkeä harrastus tästä minulle tuleekaan. En käsittänyt sitä, kuinka monena iltana tulisin istumaan sohvalla ruokapumpun hyrrätessä vierelläni kirjoittamassa postauksia, lukemassa ihania blogeja lukulistaltani ja löytämässä uusia helmiä. En ymmärtänyt, että tulisin heräämään jonain yönä siihen, että saisin unissani inspiraation joka on pakko kirjata ylös heti. Niin monesti se on jäänyt tekemättä, mutta nyt perinteinen parivaljakko K&P - kynä ja paperia - odottavat yöpöydän laatikossa sulassa sovussa käsirasvan ja vadelman makuisen Glucoboosterin vieressä.


Kuitenkin blogiminä eroaa minusta jonkin verran, mikä ei varmasti tule kenellekään yllätyksenä. Blogi saattaa olla bloggajalle sellainen positiivinen paikka, johon kirjataan vain elämän iloiset ja onnelliset hetket tai sitten oikea pa*kaluukku johon sylkäistään kaikki ne päivät, kun suksi ei luista ja monotkin ovat hukassa - shit happens! Minulle tämä blogi on vähän molempia. 
Vaikka kirjoitankin avoimesti elämästäni sairauden runtelemassa kehossa ja siitä miten olen silti saanut elämän isoimman lahjan, perheeni, niin blogi täyttyy paljolti myös päivän onnistumisista - niistä täydellisen tuntuisista  askartelu- ja leivontahetkistä, joita rakastan, mutta joiden jälkeen voisin pyörtyä väsymyksestä ja nyin sohvalla A-murun katsellessa Palomies Samia kolmannen kerran peräkkäin. Sinä aikana joku muu siivoa sotkuni. 


Olen kuullut läheisiltäni, että kaunistelen blogissa tilaani ja vointiani, vaikka kirjoitan mielestäni välillä raadollisen rehellisesti sairaudestani - joskus ihan nolottaa! En kuitenkaan halua joka päivä kirjoittaa sairauden aiheuttamista ongelmista, koska ne eivät kirjoittamalla muutu miksikään. En halua kirjoittaa postausta siitä, kuinka kirjoitin postausta A-murun leikkikeittiön rakentamisesta niin kauan kunnes käteni turposivat ja muuttuivat sinipunaisiksi crps-oireyhtymän vuoksi - ihan vain rakkaudesta kirjoittamiseen, mutta hei se oli sen arvoista! En halua aina käydä läpi mielessäni ja teksteissäni uudestaan siitä, kuinka lääkärit eivät taaskaan ymmärtäneet harvinaista sairauttani ja miettiä montako kertaa olen jo aiheesta kirjoittanut. En halua blogista yhtään sairaampaa - se on jo yhtä sairas kuin minä olen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettenkö bloggaisi sairaudestani. Se on iso osa minua ja sitä kautta myös blogia - "rehellinen ja elämänmakuinen". 
Parasta tässä rehellisessä ja elämänmakuisessa bloggaamisessa ovat uudet blogiystävät, mutta myös kaikki ne kommentit ja sähköpostit, joiden kautta olen saanut kuulla blogista olleen jollekin apua ja hyötyä. Minut on löytänyt blogin kautta samaa sairautta sairastava ihminen tai raskautta suunnitteleva tuleva pyörisvanhempi. Olen siis auttanut ihmisiä ihan vahingossa vain harrastamalla tätä ihanaa ja rakasta blogiani! Minusta se on hämmentävää ja ihmeellistä! Blogin kautta olen saanut myös itse tukea, ymmärrystä ja kannustusta jatkaa samaan malliin valitsemallani tiellä täällä blogimaailmassa, josta olen kiitollinen.
 

Kun äiti kelaa on iso osa elämääni, josta nautin aivan yhtä paljon kuin oikeasta elämästäni. En esitä blogimaailmassa yhtään sen sairaampaa tai terveempää kuin olen, kuten en myöskään ruudun tällä puolella ala itkemään ensimmäisenä elämääni, kipujani ja sairauttani, kun kassajonossa kysytään mitä kuuluu. En halua olla vain sairas, haluan elää - ja minä elän! 

Tämä ei ole minulle vain blogi, vaikka aluksi luulin niin - tämä on elämää.


♥: Selina


Mitä bloginne merkitsevät teille?

31 kommenttia:

  1. Koskettava ja kaunis kirjoitus! <3 Osaat todella taitavasti kuvailla ja kirjoittaa tuntemuksiasi ja ajatuksiasi!

    VastaaPoista
  2. Ja tämä on juuri hyvä näin <3 Kiitos kun kirjoitat.

    VastaaPoista
  3. tosi hyvä postaus! mullekin blogi on tosi tärkee ja rakkain harrastus kuvaamisen jälkeen. tykkään kirjottaa itekin blogia elämänmakusesti ja kertoo myös epäonnistumisia ja mokia, mutta silti pääpaino on positiivisuuden puolella. ei siks että haluaisin mainostaa blogissani et elämä on nii ihanaa ja hymyilee aina, vaan siks että jos mulla on huono päivä ja ärsyttää, harvoin tekee mieli kirjottaa ees postauksia silloin. musta on ainaki ymmärrettävää et vaikka kuinka bloggaa, ei se tarkota sitä että ois tilivelvollinen kirjottaa julkiseen blogiin kaikki tunnetilat ja koko elämänsä. :) ja parasta täs hommas on kyllä toi että löytää uusia ystäviä, oon saanu kaks mun läheisintä ystävää blogien kautta ja sen lisäks vaikka kuinka monta muuta ihanaa ja hyvää kaveria :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura ja kiva kun joit oman blogikokemuksesi! ♥

      Poista
  4. Kauniisti kirjoitettu, sulla on sana hallussa :)

    Ja niinhän se on, että blogi on pintaraapaisu elämästä - tai siitä aihepiiristä, jota blogissa käsitellään. Kauhean moni bloggaaja kuulee kaunistelevansa asioita ja esittelevänsä blogissaan "kulissielämää" - mutta eihän se niin mene. Kaikki ei millään mahdu blogiin, ja sitä paitsi bloggaajalla itsellään on oikeus määritellä, mitä sinne blogiinsa kirjoittaa :)

    VastaaPoista
  5. MAHTAVIA kuvia! That's what I was talking about today!

    Ihana että bloggaaminen vei sut mennessään niin sanotusti. On niin kiva lukea teidän kuulumisia täältä aina sillon ku ei jaksa whatsappailla hehh :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti muru! ♥

      Hah, onneksi nähhään huomenna, nii ei tarvi whatsappailla tai stalkata blogia! ;) ♥

      Poista
  6. Hyvin kirjotettu!
    Mullekin blogi on kyllä semmonen henkireikä. Joskus joutuu miettimään mitä kirjottaa ja vähän kaunistelemaan. Vaikka aika suorasanaisesti puhunkin. En kuitenkaan kaikkee halua vuodattaa. Sulla on ihana blogi, jatka samaa rataa! <3

    VastaaPoista
  7. Kaunis postaus ajatuksistasi :) Tämä blogi on juuri näin hyvä! Sinulla on loistava ote kirjoittamiseen ja valoisa elämänasenteesi tulee hienosti esiin! Kiitos kun kirjoitat.

    VastaaPoista
  8. Kaunis postaus (: Blogista tulee kyllä enemmän kuin harrastus, mulle se on tapa rentoutua, toteuttaa itseään ja osa elämää :)

    VastaaPoista
  9. Kauniisti kirjoitettu, tykkään niin lukea tekstejäsi. :) Mullekin bloggaus on vähän sellainen elämäntapa, ei mene viikkoa ettenkö miettisi ja tekisi jotain sen eteen. Joskus harvoin saattaa olla päiviä, jolloin olen irtautunut blogista, mutta en ole varma onko sekään ajatustasolla asti, haha. Luin joskus vanhoja päiväkirjojani ja ne olivat aika pitkälti sellaisia paskasankoja. Oon tyytyväinen ettei blogi ole sellainen, enkä jaksaisi lukeakaan vastaavaa. Julkisuus tosin toimii aika hyvänä suodattajana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria, kiva kuulla! ♥ Tykkään myös sinun blogistasi!
      Minusta tuntuu, että oma blogini on välillä liian "sairas", mutta olen silti siitä melko ylpeä. Ainakin se on minun näköinen. :)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥