torstai 30. heinäkuuta 2015

Oletko sinä kiusaaja? Minä olin

Elokuu on pian täällä ja sen johdosta koulut alkavat pikkuhiljaa availemaan oviaan, opettajat puhaltelemaan pölyjä punakynistään ja oppilaat hankkimaan koulutarvikkeita tulevalle lukuvuodelle. Tämän vuoksi somessa on alkanut kiertämään koulukiusaamista vastaan olevia lausahduksia ja manifesteja, joita ihmiset jakavat sormet syyhyten tukkien Facebookin timelinet kaveripiirin nyökytellessä vieressä. T&J, Tykätty ja jaettu - olen tehnyt hyvän työn.


Vaikka kaikilla näillä tykätyillä ja jaetuilla kiertoviesteillä onkin hyvä tarkoitus ja asia on erittäin tärkeä, niin minun täytyy kysyä, että auttavatko nämä viestit oikeasti mitään? Kuka menee ottamaan vastaan ilkkumiset ja solvaamiset - Extreme Duudsonitko Facebookin kautta? Minusta tuntuu, että näitä viestejä jaetaan enimmäkseen oman sädekehän kiillottamista varten ja todellisuudessa kovinkaan moni ei puutu koulukiusaamiseen mitenkään. Se ei kuitenkaan riitä - tykkää, jaa ja toimi!

Kaikki ovat joskus syyllistyneet kiusaamiseen. Jos tässä vaiheessa nyrpistät nenääsi ja ajattelet, että enhän minä ikinä, niin mieti vielä hetki. Kiusaamista on, kun puhuu toisesta pahaa - oletko tehnyt sitä? Kiusaamista on jättää toinen huomioimatta - tuntuuko tutulta? Kiusaaminen on myös sitä ettei puutu kiusaamiseen, katsoo sormien läpi, kun toista nöyryytetään, sorretaan tai satutetaan. Oletko sinä kiusaaja? Minä olin. 


Toivon sydämestäni, kun koulut alkavat, että lapset ja nuoret saisivat opiskella - tehdä työtään - rauhassa. Toivon, että jokainen joka näkee kiusaamista puuttuisi kiusaamiseen välittömästi! Älkää sulkeko silmiänne ja odottako, että joku avaa ne. Silloin voi olla jo myöhäistä.

♥: Selina

 

Postauksen kuvat: Googlen ihmeellinen maailma.

16 kommenttia:

  1. Itse olen ollut kiusattu. Kiusaamista olen JOUTUNUT kestämään liian pitkään, 2. luokalta 9. luokan loppuun asti. Kotona ollaan opetettu siten, että: "Mitä sanot toisesta selän takana, sama täytyy pystyä sanomaan myös toiselle kasvotusten." tuo on ollut todella hyvä neuvo, eikä todellakaan tule puhuttua toisista pahaa. Asiasta saa sanoa ja olla eri mieltä, mutta ihmisten ei tarvitse riidellä silloinkaan! Nyt aikuisena ja lasten sekä nuorten parissa töitä tehdessä puutun aina kiusaamiseen hyvinkin "matalalla kynnyksellä". Myös itse kiusattuna kerroin aina opettajalle tai muulle aikuiselle, jos huomasin jotain toista kiusattavan (tämä olikin yksi syy siihen, miksi minua kiusattiin.) Suurin syy siihen miksi minua kiusattiin oli synnynnäinen sydänvika. Sydämentahdistin minulla on ollut 6-vuotiaasta asti, eli helmikuusta 1982. Omana kouluaikanani näiden laitteiden kehitys ei ollut läheskään siinä, mitä se on tänäpäivänä, joten sydämentahdistin aiheutti sen, etten pystynyt kaikkea tekemään, mitä ikätoverit. Esimerkiksi liikuntatunneilla oli terveydellisistä syistä johtuvia rajotuksia, samoin kovilla pakkasilla sain olla sisällä välitunnit (muilla piti olla välitunnit ulkona).

    Vastaus kysymykseesi, että olenko kiusaaja vastaan että en ole. Olen ollut kiusattu ja nyt vasta aikuisiällä olen päässyt asiasta "yli" ja ymmärtänyt, ettei vika ollut minussa vaan kiusaajissa!

    Hienoa, Selina, että virität keskustelua todella tärkeästä aiheesta! Olen samaa mieltä, että JOKAISEN, joka näkee toista kiusattavan, on puututtava siihen välittömästi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalia kokemuksia sinulla kiusaamisesta. :( Tuo ohje, minkä olet kotoa oppinut on erittäin hyvä. Itse olin kiusaaja, kun en noudattanut tuota ohjetta kouluiässä, vaan puhin selän takana. Vika on siis aina kiusaajassa.
      Minä olin kiltti tyttö ja kerroin opettajalle aina kaikki epäkohdat mitä näin. Sen vuoksi minäkin olen kokenut hyljeksimistä, porukasta jättämistä ja nälvimistä - olin kielikello ja open lellikki. Olen edelleen sellainen ihminen, eli puutun asiaan jos näen jotain epäkohtia. Kouluikäisenä kynnys oli toki kohdallani korkeampi kuin nyt.

      Kaikkea hyvää sinulle!

      Poista
  2. Mua katsottiin aina kieroon, kun menin väliin jos jotain kiusattiin tai syrjittiin. Yritin pienenä äidin opetuksesta leikkiä niiden yksinäisten kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä yksi open lellikki ja kielikello ilmoitautuu! Minusta on oikein mennä kiusaajan ja kiusatun väliin, mutta niin monesti siitä seuraa itselle pahaa.

      Poista
  3. lyhyt ja ytimekäs, mut hyvä postaus tärkeestä asiasta :) mua ärsyttää kun monesti tuntuu et jotkut kaverit on niin " kiusaaminen on väärin, kauheeta kun jotai kiusataan " asenteella ja sitten kun tulee vastaan erilainen ihminen, nauretaan ja pilkataan sitä seläntakana, musta se ei vaa oo oikein. oon yrittänyt olla sellane joka ois sellaisten kans ja juttelis niille ketä on yksin, vaikka se ei oo aina nii helppo huikata et tuu meiä kaa :)

    VastaaPoista
  4. lyhyt, hyvä ja ytimekäs teksti!!
    Mua ollaan kiusattu myös, seiskaluokan alussa olin ihan yksin, kun kaikki käänsi selän. Muuten vaan. En edes tiedä syytä. Se kumminki helpotti pikkuhiljaa onneksi. :) ja ite puhunut kakkaa ja toisinaan vieläkin, myönnän. Niinkun me kaikki. Vihaan lausetta "en puhu pahaa selän takana" koska se on ihan puppua jokaisen suusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen on niin syvältä! Ja tuo on niin totta, kaikki puhuu jossain vaiheessa pahaa toisesta.

      Poista
  5. Hieno aihe taas! Itse kiusattuna ja kiusaajana pyrin nyt aina puuttumaan kiusaamiseen kun sellaista näen. Joskus olen siitä saanut vanhempien huudot päälleni, kun olen puuttunut varhaisteinien välisiin kahnauksiin, mutta ei sen väliä - minulla on paksu nahka :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! :) Kiusaamiseen pitää puuttua aina! Hyvä kun teet niin vaikka saatki huutoja. <3

      Poista
  6. Olin myös se kiusattu. Tällä luonteella ja temperamentilla selvisin ehjin nahoin. Olin myös se, joka kantoi huolta kaikista koulun kiusatuista. Kerroin opettajille, missä mennään ja yritin saada syrjäänvetäytyvät mukaan. Usein miuta haukuttiinkin opettajien perseennuolijaksi. Melkein kunnia ;)

    Luokkakaveriani kiusattiin ihan koko peruskouluaika. Ei ole vieläkään selvinnyt siitä. Koko ihminen on hajalla, pelkää ja epäilee kaikkia, maailma on hänen silmissään pelottava/paha jne. En voi olla ajattelematta, millainen hän olisi nyt, ilman kiusaamista.

    Vähän erilainen kiusaamistarina... Meillä on naapurissa toinen vanhemmista rajan takaa. Heidän vanhimmalla ja nuorimmalla lapsella on reilu ikäero. Vanhin kävi nuorimman kimppuun. Meidän poika meni väliin. Tietysti. Kuka sai huudot? No, meidän muksu. Tuo vain toisteli, että pientä sattui ja... Rajan takaa tulleilla on tiukka sääntö: perheen sisäisiin asioihin ei puututa. Hel... miten olisin tämän etukäteen osannut omalle lapselleni opettaa? No, vuosien kuluessa asia on sovittu lasten (nyk. nuorten) kanssa, tietty. Tuo äiti ei vain voi sietää meidän hyvinkäyttäytyviä, kohteliaita muksuja silmissään, kun toinen niistä meni puuttumaan perheen sisäiseen asiaan. Kuka nyt kiusaa ja ketä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet A todella vahva ihminen! <3 Muakin sanottiin perseennuolijaksi! :D

      Kiusaaminen voi jättää pahimmassa tapauksessa noin pahat jäljet. Voima ystävällesi! <3

      Tosi epäreilu tilanne mitä poikasi kohtasi. :(

      Poista
  7. Tärkeästä aiheesta teet postauksen ! Monet ei aina joteki tajua, että se oma kullanmuru voi olla kotona kiltti ja muuta, mutta koulussa koulukiusaaja tai osa kiusaamista. Koulussa olisi niin tärkeää puuttua kaikkiin kiusaamistilanteisiin vakavasti ja pitää silmät auki! Mä itse olen ollut sekä kiusaaja että kiusattu. Onneksi se on osa menneisyyttä ja olen oppinut siitä sekä päässyt yli. Ja jos semmosta joskus tulee eteen, niin puutun ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina ja aivan totta mitä kirjoitit! Elämä opettaa. ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥