lauantai 27. kesäkuuta 2015

Se monesti kysytty: sairauteni syy

Sinä päivänä kun pitkän soutamisen ja huopaamisen jälkeen päätin julkistaa blogini oikeesti ja alkaa kirjoittamaan tätä "rehellistä ja elämänmakuista" blogia tein tiettyjä päätöksiä. Näissä päätöksissä on ollut erittäin helppoa pysyä, paitsi yhdessä: sairauteni syy. Minulta on kysytty täällä blogimaailmassa monesti sairauteni syytä ja olen joka kerta vastannut ympäripyöreästi, etten halua puhua asiasta, vaikka rehellisesti sanottuna en ole enää vähään aikaan tiennyt miksen - ei minulla ole mitään syytä salata saati hävetä sitä. Ymmärrän täysin lukijoiden kiinnostuksen asiaa kohtaan enkä koe, että minun on nyt pakko lukijoita varten kertoa koko totuus sairauteni takaa, vaan kerron sen koska olen valmis siihen.


Sairauteni syy ei ole minulle arvoitus eikä salaisuus, jota en voisi kertoa. Voin puhua siitä avoimesti ja olen hyväksynyt sen  syyn, miksi sairastuin. Sairauteni syy on siis täysin tiedossa, mistä, miten ja kenen aiheuttama se on. Niin, kenen... Ymmärrätte varmaan nyt, miksi koin asiasta kirjoittamisen vaikeaksi. Sairauteni syy on vakava hermovaurio, jonka kirurgi aiheutti minulle rutiinileikkauksen yhteydessä. Kirurgi, jonka nimen tiedän ja jonka ulkonäön muistan siinä ruman vihreässä kirurgin asussaan, kulkukortti (yrmeällä ilmeellä) valkotakin taskussa kiinni. Hän teki virheen suorittaessaan leikkausta ja tuhosi hermoja - hoitovirhe, sairauteni lopullinen syy. Kuitenkin lääkärit - myös minun kirurgini - ovat vain ihmisiä. Eivät he ketään tarkoituksella satuta, leikkaa väärin tai aiheuta lisää ongelmia. Vahinkoja sattuu ja minulle vain kävi näin. En kuitenkaan ole katkera, pahemminkin olisi voinut käydä.


Ja vastaus siihen kysymykseen, mikä minulle esitetään aina kun kerron, että olen sairastunut hoitovirheen vuoksi: Kyllä, olen saanut korvauksia potilasvahingosta, mutta ennemmin valitsisin terveyden ja työkyvyn kuin minimaalisen korvaussumman tililläni korvaamaan koko elämäni työkyvyttömyyttä, kipua ja liikuntavammaa.


Mutta miksi päätin kääntää kelkkani tämän asian suhteen ja juuri nyt? No ensinnäkin kliseisesti, olen nainen ja mielipiteeni asiaan kuin asiaan saattavat vaihtua kuukautiskierron ja täysikuun mukaan. Viimeinen naula tähän sairaaseen arkkuuni oli kuitenkin eräs anonyymin kommentti, jossa hän kirjoitti että haluaisi tietää sairauteni syyn, että ihmiset pystyisivät välttämään saman sairauden kohdallaan. Kukaan ei voi valita osuuko hoitovirhe kohdalle vai ei. Tätä ei olisi siis pystynyt välttämään mitenkään itse, ellei olisin tiennyt tulevaa jo valmiiksi - harmi että kristallipalloni jäi kotiin juuri tuona maanantaipäivänä jona minut leikattiin! Minulla meni leikkauksessa hermot, mutta hei se oli se sama paska maanantaipäivä myös kirurgille ja sille typerälle umpparille, joka hävisi silloin taistelun!

Nyt blogini on rehellinen myös sairauteni osalta - tervetuloa lukemaan rehellistä ja elämänmakuista blogiani!


♥: Selina


100 kommenttia:

  1. Huh huh :( Olet sinä aikamoinen pakkaus! Mistä ihmeestä ammennat kaiken positiivisuuden ja energisyyden. Nyt minä lopetan ihan kaiken marisemisen pienistä asioista.
    Olet mahtava, Selina <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vaikka hermot menikin! ;) Mulla on perhe ja hyvä olla, muuta ei tarvita! ♥

      Kiitos Pia! ♥

      Poista
  2. Tuhat sydäntä ♥ ♥ Mä ihailen sua! Toivon sulle vain kaikkea hyvää jatkossa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi kiitos! ♥ Toivon kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  3. Minusta sinä olet ihailtavan positiivinen sairaudestasi (ja ymmärtääkseni kovista kivuista) huolimatta!

    Aurinkoista kesää teidän koko perheelle!

    VastaaPoista
  4. Oot ihana!! Kiitos, et sain lukea tän ekana ♡♡ sulla on niin ihailtava elämänasenne, et sä jos joku oot vahva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sinä! ♥ Kiitos vain avusta ja tuesta muru!

      Poista
  5. On ihailtavaa, kuinka hienosti suhtaudut hoitovirheen tehneeseen ihmiseen. Kenenkään kohdalle tuollaista ei tietenkään toivoisi. On varmasti myös vienyt aikaa, että asian on saanut käsiteltyä mielessään. Hienoa, että uskaltauduit myös kertoa asian täällä. Olet rohkea ja täydellinen tuollaisena. Mukavaa sunnuntaita koko perheelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoistasi Jani! ♥
      Aikaa tähän pisteeseen pääsemiseen kului vuosia, mutta nyt olen päässyt asian yli myös täällä blogimaailmassa. On helpottunut olo.
      Ihanaa sunnuntaita myös sinulle!

      Poista
  6. Olet kyllä aika kova mimmi! (Ja äiti ja vaimo) :) Blogisi on yksi parhaita lukemiani, eikä minulla ole edes lasta (ainakaan vielä).

    VastaaPoista
  7. Ihailen sitä mitä muutkin: positiivisuutta ja mahtavaa asennetta! :-)

    VastaaPoista
  8. Sun elämänasentees on kyllä ihailtavaa. En tosin usko sen olleen helppo tie ja varmasti monet kyyneleet ja miksi -kysymykset ovat olleet osana sun elämää. Monen sairauden kanssa onneksi pystyy elämään. Voimia sulle!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tämänkin sairauden kanssa pystyy elämään. Kiitos Jenni! ♥

      Poista
  9. Tää teksti sai kyyneleet kohoamaan silmiini! ei pelkästään siksi, että olen surullinen puolestasi, kuinka huono säkä sinun kohdalle onkaan sattunut.. Vaan myös siksi, kuinka paljon vahvuutta ja positiivisuutta sinusta huokuu kaikesta tuosta huolimatta! Sinusta huokuva positiivisuus ja tietynlainen ikävien asioiden kääntäminen vahvuudeksi ja huumoriksi on ihailtavaa luettavaa! Olet ihan uskomaton tyyppi, Selina! <3

    VastaaPoista
  10. Voi Selina <3 mieletön pakkaus olet ! tuon asian kanssa eivarmasti ole helppoa elöä,koska vika ei ole sinun. Äh :( niin epäreilua, mutta onneksi olet positiivinen ja sä jaksat uskomattoman hienosti!

    VastaaPoista
  11. Hui! Tuntuu niin kamalalta ajatella, että hoitovirhe on syynä kaikkeen, loppuelämään. Tietysti niitä sattuu vaikka niitä ei kenellekään toivoisi, mutta ei se silti helpota. Luja nainen olet ja varmasti käynyt mielessä jos jonkinlaisia ajatuksia tästä! Sä olet vaan niin uskomattoman, ihailtavan, positiivinen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! ♥ Tämä kuulostaa karulta, mutta on pakko päästä eteen päin. En jaksaisi oikeasti siinä loputtomassa katkeruuden suossa.

      Poista
  12. <3 olet uskomaton nainen, ihailen sinnikkyyttäsi (kuten olen varmaan jo miljoona kertaa sanonutkin) ja ennen kaikkea arvostan asennettasi, ihmiset nykyään katkeroituu liian helposti asioihin, ihailen tuota ymmärrystäsi tapahtumaa kohtaan, sillä ihmisiä ne lääkäritkin ovat ja kuten sanoit, ei hänkään sinua tahalleen olisi halunnut loukata ja sairastuttaa. Olet upea ihminen <3

    VastaaPoista
  13. Mä olen sen suuremmin asiaa edes ajattelematta ollut jotenkin siinä uskossa että tilasi on synnynnäinen. Tämä postaus oli kyllä ihanan tunteikas ja rehellinen. Sun positiivinen elämänasenne on kyllä uskomattoman ihailtavaa! <3

    VastaaPoista
  14. Voi kun olisikin jokin kristallipallo, niin monet hoitovirheet pystyisi välttämään. :( On varmasti vienyt aikaa päästä tuon asian yli ja lääkärin kasvot tuskin unohtuvat koskaan.
    Olet kyllä vahva nainen ja asenteesi on todella ihailtava.♥

    VastaaPoista
  15. Aivan uskomattoman hienoa, että pystyt kirjoittamaan tällaisesta asiasta! <3 Moni olisi varmasti katkera tai jopa vihainen tapahtuneesta. Olet todella upea nainen ja asenteesi on ihailtava! Kiitos, että jaoit meidän lukijoiden kanssa tämän tekstin, itsekin olen monesti miettinyt sairautesi syytä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli helpottava postaus, vaikka pelkäsin että käy toisin. Julkaisun jälkeen nukuin yöni hyvin.

      Kiitos Mira! ♥

      Poista
  16. Olet kyllä uskomattoma vahva nainen! Ihailen elämänasennettasi. Moni olisi varmasti katkeroitunut tilanteessasi, sinä olet osannut jatkaa elämääsi hienosti eteenpäin vaikka helppoa se ei takuulla ole ollut. ♡

    VastaaPoista
  17. Sie olet niin rohkea nainen. ♡

    VastaaPoista
  18. Suurkiitos Selina tästä blogista ja siitä, että olet juuri sinä! Olet saanut kärsiä niin paljon ja kuitenkin jaksat antaa voimaa ja iloa muille jakamalla kokemuksiasi. Moni muu jäisi vastaavassa tilanteessa kierimään katkeroituneena itsesäälissä. Olet henkisesti suuri ihminen - ei ihme että selviydyt myös äitiydestä noin ihailtavasti. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Uraäiti, kun sait minut sanattomaksi tällä kommentilla. Kiitos. :') ♥

      Poista
  19. No huh! Kiitos kun jaoit :) vaikka en ole mitenkään ajatellut että blogisi olisi mitään pimittänyt ennenkään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Tämä on ollut yksi niistä asioista, joita olen pimittänyt. Vieläkin on A-murun nimi ja kasvot piilossa, mutta siitä kaapista ei kelata pois ;)

      Poista
  20. Rohkeaa kun kerroit syyn sairauteesi, se ei varmasti ollut helppoa. Se on jotenkin niin kamalaa, että miten oot toisen ihmisen varassa ja sitten se voikin pilata kaiken.. Mutta toisaalta voi miettiä miten monta ihmistä tuo kirurgi on voinut pelastaa ja tosiaan ettei käynyt paremmin :) Vaikka ihan kamalaahan toi oli.. Meet kuiteki aina eteenpäin ja jaksat vaan, se on hienoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämä postaus oli ensimmäinen tosi vaikea postaus, jota pyörittelin ja mietin pitkään. Oli helpottavaa saada se valmiiksi ja klikata julkaise -nappia. Tein tästä itselleni turhan ison mörön, mutta nyt se on poissa!

      Uskon, että kirurgini on pelastanut niin paljon, että yksi hoitovirhe ei pilannut hänen uraansa. Ennemmin ottaisin tämän sairauden kun menettäisin henkeni. Tämän kanssa pärjää, mutta kuolema on ikuista.

      Minulla on elämässäni niin paljon hyvää ja ihanaa, että en voisi olla katkera enää. Olen onnellinen! ♥

      Poista
  21. En kyllä löydä sanoja, vau, olet vahva ja upea nainen ! ♡

    VastaaPoista
  22. Pakko silti sanoa: Se kirottu kirurgi.

    !!!

    <33

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Älä heristä sitä nyrkkiä siellä! ;) Pian nähdään!!

      Poista
  23. Sinulla on uskomaton elämänasenne ja positiivisuus! Kiitos tästä aurinkoisesta blogista! Hyvää kesää ja ihania hetkiä perheesi kanssa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos peppilotta! Hyvää kesää myös sinulle!

      Poista
  24. Nyt menin ihan sanattomaksi. Yhdyn siis kaikkiin edellisiin kommentteihin. Hyvä, että olet saanut kuitenkin edes jonkun korvauksen, vaikkei mikään korvaus korvaakaan hoitivirheen seurauksia. Olen kuullut tarinoita, joissa korvausta ei ole myönnetty. En voi kuin ihailla suhtautumista kaikkeen sairauteesi liittyvään. Itse en samaan pysty. Kiitos!

    VastaaPoista
  25. Huh huh, jos mahdollista, arvostan sinua ja elämänasennettasi yhä vaan enemmän! Olet upea, rohkea nainen ja erinomainen esimerkki ihan jokaiselle!

    VastaaPoista
  26. Mä komppaan kaikkia edellä kommentoineita: oot ihan uskomaton pakkaus! Moni olisi varmasti jäänyt loppuelämäkseen katkeraksi sille lääkärille, epäilemättä olet kokenut kaikenlaisia ajatuksia joita ei voi ulkopuolinen kuvitellakaan.. Ihailen sun elämänasennetta, positiivisuutta ja kykyä hyväksyä tosiasiat ja kääntää se huumorin avulla voimaksi, minä ja moni muu saisi ottaa sinusta mallia! <3

    VastaaPoista
  27. Upeaa että oot näin avoin aiheesta, sun blogi tosiaan on aito ja elämänmakuinen! Ihailen hurjasti sun asennetta elämään ja tähän sairauteen, oot esikuva <3

    VastaaPoista
  28. Sä olet kyllä asennemimmi <3 Ei ole varmaan ollut helppoa hyväksyä, ja olla katkeroitumatta. Itse en voisi edes kuvitella miltä tuntuu jos jonkun toisen virheen takia joutuisin "kärsimään" (anteeksi todella huono sanavalinta!), mutta ihmisiähän ne lääkäritkin on.. Oot uskomaton miten jaksat olla noin positiivinen! Tosin sulla on aivan ihana tytär ja mies, ja elämä täynnä ihania ihmisiä, joten ihmekös tuo! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsiminen ei ole ollenkaan huono sanavalinta, koska sitä minäkin olen tehnyt aikanaan kun olin vielä kovin katkera tapahtuneesta. Onnistuin vain pääsemään irti siitä irti vähitellen. En kuitenkaan sano, etten olisi edes vähän katkera, koska veihän tapahtunut minulta terveyteni.

      Ihana olet! ♥

      Poista
  29. Ymmärrän täydellisesti elämääsi. Itselläni halvaantui kurkunpää leikkauksen yhteydessä neljä vuotta sitten. Koko elämä muuttui veitsellä leikaten; ammatti, harrastukset ja niiden mentyä sosiaalinen elämäkin väheni. Vaikka korvauksia saan minäkin, kuukausittain, valitsisin mielummin terveyden, enkä vähiten lasteni vuoksi. Nyt terveys heikkenee koko ajan, mutta yritän jaksaa olla urhea. Kiitos rohkeasta postauksesta, vaikka en itse kyllä ole asiasta juuri vaiennut. Mutta en koe myöskään olevani katkera. Elämässä tulee eteen kaikenlaista, minulle tuli tämä. Voimia meille molemmille ja iloa elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja lukea sinun hoitovirheestäsi, mutta vaikutat vahvalta naiselta! Sitä minäkin toivon, voimia Sinulle ja minulle! :) Ihanaa kesää!

      Poista
    2. Ihanaa kesää sinulle, miun lempparivuodenaika on syksy, silloin on vähemmän kipuja ja helpompi hengittää :)

      Poista
    3. Kiitos! Syksy tulee onneksi kesän jälkeen, niin sitten sinäkin pääset nauttimaan lempivuodenajastasi! ♥

      Poista
  30. Itku pääsi. Olet uskomattoman vahva ihminen! Ihailen niin kovasti ihmisiä jotka pystyvät suhtautumaan elämään positiivisesti vaikka tulisi mitä eteen. Olet ihana ♡

    VastaaPoista
  31. Tämä blogisi koskettaa minua erityisellä tavalla. Osaat kirjoittaa niin hersyvällä tavalla iloisista asioista mutta myös uskomatonta voimaa ja hyväksyntää osoittavalla tavalla kipeistä asioista. Joka päivä käyn täällä kurkkimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät blogistani ja käyt kurkkimassa uusia postauksia! Ihanaa kesää sinulle! :) ♥

      Poista
  32. Hei! En tiedä tuliko aikaisempi kommenttini perille mutta yritän uudestaan. Saattaisin olla juurikin se ihminen, ketä tarinasi voisi auttaa. Minulle tehtiin 1,5v sitten vatsan alueen leikkaus (myöhemmin useampi lisää), jonka jälkeen alkoi kipuhelvetti. Minua kiinnostaisi tietää lisää sairaudestasi, miten se ilmeni alussa ja miten nykyään, miten päädyitte diagnoosiin ym. Ota yhteyttä, jos koet, että voit auttaa minua. niina.bjorn@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Niina! Valitettavasti en ole saanut aiempaa kommenttiasi! Jos kommentoit Kaksplussan sivujen kautta, niin siinä on ollut jotain ongelmia.

      Olen pahoillani tapahtuneesta, kurjaa että joudut kärsimään! :( Laitan sinulle ehdottomasti sähköpostia!

      Poista
  33. Ihana Selina! <3 Oot kyllä niin upea ja elämänasenteesi on vaan todella ihailtava!! Huippua, että kirjoitat näin aitoa blogia! :)

    VastaaPoista
  34. Miljoona jo jätettyä kommenttia ei estä mua kommentoimasta; olet ihan huikea mimmi!! Ei voi kuin ihailla! Itseni mukaan lukien, sinusta voi moni ottaa mallia. Varmasti tietysti mielialat ja jaksaminen heittelee, mutta se, että jaksat kirjoittaa näin ja koko tämä blogi.. aivan vaan kerta kaikkiaan mahtavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä yhteen pieneen blogiin kommentteja mahtuu! ;) Ei vaan, kiitos kommentista, ihana olet!

      Poista
  35. En osaa tähän muuta sanoa, kuin että WAU, mikä nainen! Voit olla ylpeä itsestäsi, olet loistava roolimalli vielä monelle! <3

    VastaaPoista
  36. Olet huikea Selina <3
    Avauduit siitä mikä varmastikin suurimpaa osaa lukijoita kiinnostaa! Kamalaa silti että kaikki johtuu jonkun virheestä :(
    Kiitos sinulle että kirjoitat niin avoimesti kaikkea! Pus! <3

    VastaaPoista
  37. En ole utelias, mutta ilahduin tästä postauksesta. Olin salailun aikana kehittänyt mielikuvia, kuinka halusit suojrlla jotakuta läheisyä, jonka kanssa teininä telmiessä oli ehkä sattunut onnettomuus. Hirvrä virhe on tapahtunut, mutta ol reipas nainen!

    VastaaPoista
  38. Sulla on kyllä niin ihailtava asenne! <3

    VastaaPoista
  39. Miten dystonia voi alkaa hemrmovauriosta? T lääk.lis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dystonia voi johtua monesta syystä. Minulla laukaisijana toimi CRPS joka johtui myös samasta hermovauriosta. Sairastamani sairausmuoto on harvinainen, diagnosoituja on viimeisimmän tietoni mukaan (Harnes luento -12) kymmenkunta ja moni on vielä varmasti diagnosoimatta. Lääkärit eivät tunne sairautta, eivät edes neurologit. Eli dystonia ei varsinaisesti johdu hermovauriosta vaan on tullut sairastamani cerpin mukana. Lisää saa kysyä, jos on kysyttävää. Vastaan toki omien kokemuksieni ja sen mukaan mitä minulle on sairaudestani kerrottu. Juuri kuntoutuksessa Maskussa sain kuulla että heillä on todella harvoin dystonia-potilaita kuntoutettavana.

      Poista
  40. En ole koskaan miettinyt sairautesi syytä. Ennemminkin sitä, millaista elämä sairautesi kanssa on. Elämä on pienistä asioista ja sattumista kiinni, ja niillä voi olla peruuttamattomia seurauksia. Et ole kuitenkaan jäänyt jumiin saurastumisesi kanssa vaan olet jatkanut elämääsi eteen päin, vaikka se ei varmasti helppoa ole ollutkaan. Se kertoo paljon sinusta ja niistä voimavaroista joita sinulla on. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ♡.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥ Kaikkea hyvää myös sinulle!

      Poista
  41. Lueskelen tässä näitä postauksia jotka jäi välistä kun oltiin reissussa.

    Mutta mä en taaskaan tiedä, mitä tähän voisi sanoa. Mä luin tätä tippa linssissä... monestakin syystä. Vähäisin niistä ei suinkaan ole sun mahtava suhtautuminen ja asenne, olet kyllä aikamoinen voimapakkaus <3

    VastaaPoista
  42. Kävin lukemassa tämän postauksen yhtenä iltana, mutta en ehtinyt puhelimella kommentoimaan (ja jäin sanattomana miettimään...). Kesälomareissun vuoksi blogien lukeminen ja kommentointi jäänyt kokonaan. Halusin kuitenkin palata kommentoimaan, vaikka paljon ootkin saanut kommentteja. Tosi kurja juttu, että lääkärin leikkausvirheen vuoksi joudut kaikkea kärsimään! Oot niin sisukas ja valoisa ihminen, että varmastikaan kovin moni muu ei voisi yhtä hyvin selvitä kaikesta. Itselläni liikuntarajoite ollut syntymästä asti, mutta siltikin välillä mielessäni kapinoin, koska haluaisin elää "tavallista" elämää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun palasit! ♥

      En voi koskaan ymmärtää, miltä tuntuu olla koko elämänsä liikuntarajoitteinen, mutta voin yrittää ymmärtää. Se on varmasti todella rankkaa, mutta sinäkin vaikutat niin sisupussilta, että oksat pois! Voimia sinulle Anniina! ♥

      Poista
  43. Hei, olen jo tovin lukenut blogiasi. Sairastan itsekin kasvojen, nielun ja niskan dystoniaa. Sain sairauden kipulääkityksestä ja huonosti on ollut apua tai tietämystä saatavilla. Minulla on kaksi lasta ja sinnittelen työelämässä. Voimia sinulle ja kiitos avoimuudestasi❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiva kuulla että olet löytänyt blogini! Olenkin joskus kuullut vastaavista tapauksista, joissa dystonia on alkanut lääkereaktiosta. Toisaalta hyvä, että sairautesi syy-yhteys tiedetään, mutta toisaalta se ei taida kamalasti sinua lohduttaa. Dystoniahan voi alkaa myös tuntemattomasta syystä ja silloin lääkärit monesti alkavat kaivelemaan potilaan korvien väliä ja usuttavat hänet psykiatrin puheille. Kun mitään ei löydy niin sitten voidaan taas tutkia neurologialla. Tämä on todella harmillista ja juuri harvinaisen sairauden ongelma. Toivon että sinulla olisi hyvä lääkäri joka osaa ja ymmärtää sairauttasi. Jos haluat jutella, niin laita sähköpostia osoitteeseen kunaitikelaa@outlook.com. Jaan mielelläni enemmän kokemuksia kasvojen ja nielun alueen dystoniastani. Esim. botuliinihoito on tehonnut blefarospamiini (silmän alueen dystonia/luomikouristus) hyvin.

      Toivon sinullekin kaikkea hyvää ja voimia tämän ikävän sairauden kanssa. ❤

      Poista
  44. Arvostan niin paljon sinua, rehellisyyttäsi ja avoimuuttasi täällä blogissa! Olet joutunut kokemaan todella kovia ja nyt kun luin syyn sairaudellesi en voi kuin ihmetellä, tottahan se on että sellaisia "hoitovirheitä" sattuu mutta jotenkin se tuntuu vaan niin uskomattomalta. :/ Olet taistelija!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri! ♥
      Hoitovirheitä (pieniä ja suuria) sattuu varmasti varmasti päivittäin, mutta lääkärit vaikenevat ja potilaat syyttävät itseään tai miettivät voisiko oireet johtua jostain muusta. Itsekin syytin kipujani pitkään haavakivuiksi vaikka tiesin että ei haavakipu voi oikeasti jatkua yli kuukauden leikkauksesta. Hoitovirhe paljastui myöhemmin neurologin tutkimuksissa, jossa havaittiin oikean jalkani lämpö- ja kylmätunnon vioittuneen ja kärsin allodyniasta. Siltikään lääkärit eivät myöntäneet hoitovirhettä ennen kuin vaihdoin sairaalaa.

      Poista
  45. Mun on pakko kommentoida nyt - ihana, rohkea sinä <3
    Hoitovirhe on aina vakava asia ja niitä tapahtuu liikaa Suomessa joka vuosi. 700-1000kpl.
    Olen itse todistanut muutamaa töissäni, yhden niin vakavan että se sai miettimään jopa alanvaihtoa. Hoitovirheellä aiheutettu ihmisen vamma tai kuolema on jotain käsittämättömän kamalaa sivusta seurattavaa :(
    Näiden erheiden näkemine on saanut aikaan toki sen että itse on tarkempi, tarkistaa ja laskee sataan kertaam oikein lääkeannokset ja oikeat potilaat. Varsinkin kun kyseessä on lapset ja raskaanaolevat äidit - lopputulos virheellä on usein traaginen :'(

    Sinulla on ihana asenne Selina, yritän ottaa oppia siitä itsekin :)

    Terkuin Helena/ Äitilandia

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥