maanantai 22. kesäkuuta 2015

Pullantuoksuinen kalapuikkoäiti

Kuvittele päivä, jolloin mikään ei onnistu - vaikka tällainen tylsä maanantaipäivä. Saavut kotiin ja huomaat jo eteisessä ihanan tuoksun: Vastaleivottu pulla, voiko parempaa ollakaan? Kuvittele kuinka ihana ja huumaava pullan tuoksu leijailee sieraimisi ja vesi herahtaa kielellesi. Keittiöstä kuluu iloista hyräilyä ja astioiden kolahtelua. Pian Pullantuoksuinen äiti ilmestyy ripaus jauhoja kasvoillaan eteiseen toivottamaan sinut tervetulleiksi kotiin halauksen kanssa - hän tuoksuu kardemummalta.
Pullantuoksuisella äidillä on hiukset nutturalla ja kukallinen esiliina peittää siistit ja edelleen puhtaat vaatteet sen alla. Hän johdattaa sinut siivottuun keittiöön, jossa ne odottavat - tuoreet pullat kauniisti vadille aseteltuna kylmän maitolasin vieressä. Missään ei näy jälkeäkään siitä, että hän on juuri leiponut 5 pellillistä pullaa litran pullataikinasta. Nappaat vadilta isoimman ja kauneimman pullan. Siinä on sopivasti väriä, reilusti raesokeria ja välissä karamellisoitunutta voita, kanelia ja sokeria - se on täydellinen korvapuusti.


Niin no...eihän se näin mene -  ei ainakaan meillä!

Päätimme eilen leipoa A-murun kanssa iltapäivän sadekuurojen aiheuttaman hetkellisen tylsyyden vuoksi pullaa, korvapuusteja tarkalleen ottaen. En ensinnäkään osaa leipoa sitä ihan tavallista pyöreää pullaa, vaan niistä tulee aina niin kuivia ja kovia, että jäähtyessään niillä voisi tappaa - olen aika varma siitä! Korvapuustit ovat ainoa pullaksi kutsuttava pullalaji joka maistuu jopa hyvältä, mutta vain ja ainoastaan sen vuoksi, että levitän pullataikinalevylle runsaasti voita, kanelia ja sokeria!

Tällä kertaa päätin tehdä pullataikinan oikein superhuolellisesti. Etsin sen söpön mielikuvan pullantuoksuisesta äidistä esiliinassaan ja mittasin oikein tarkasti kaikki aineet ohjeen mukaan ja hei, mittasin jopa maidon lämpötilan - ei yhtään yli + 37 astetta, ettei hiiva mene pilalle. Näin minua ohjeisti Kotiruokaa -kirja. ;) Siinä vaiheessa Isimieskin nauroi minulle - keittiökemistille - kun mittasin lämpömittarilla maidon lämpötilaa katse tiukasti kiinni lämpömittarin digitaalinäytössä! Sekoitin + 37 asteiseen (tarkalleen) maitoon kuivahiivan, mausteet, jauhot ja lopuksi voin. Kananmunaa en käytä pullissa muuta kuin voiteluun. Alustin taikinan, vaivasin siihen sopivan sitkon ja voitin - taikinasta tuli täydellistä! Nostin taikinakulhon hellästi uuniin kohoamaan ja säädin uunin pienelle lämmölle nopeuttamaan kohoamista. Tämän niksin luin eräästä lehdestä ja päätin nyt kokeilla sitä. Hyräilin samalla Freemanin laulamaa Nauravaa Monnia, jota kuuntelimme autossa kotimatkalla mökiltä A-murun Ipanapa CD:ltä. Olin pullantuoksuinen äiti, JEE!

No The Best Of Pullataikina Ever kohosi ja erittäin hyvin, nimittäin siihen asti kunnes haistoin kirjaimellisesti palaneen käryn: taikina oli kohonnut hieman lämpimiin grillivastuksiin asti ja tarttunut kiinni! Kun sain kaiken taikinan kaavittua sormeni polttaen grillivastuksista pois, etsin sen siinä vaiheessa kadonneen, ehkä karanneen, pullantuoksuisen äidin takaisin mielikuviini ja huikkasin A-murulle, että nyt leivotaan!
Leivoimme kaksi pellillistä korvapuusteja ja A-muru taiteili omasta taikinan palasestaan Pikku Kummitus Lapasen, lempiohjelmansa hahmoja. Olin oikein kunnon pullantuoksuinen äiti ja taputin itseäni salaa olalle, kun taikina oli helposti leivottavaa ja keksin vielä napata rusinapaketin hyllyltä, että A-muru sai taiteilla Pikku Kummitus Lapasilleen silmät ja suut.

Ehkä maailman söpöimmät pullat, eikö?
Leipominen on aina mukavaa ja rentouttavaa puuhaa, mutta enää leipomisen jälkeiseen aikaan tämä pullantuoksuinen äiti-moodi ei riitäkään. Siinä vaiheessa hän on poissa, kuten se The Best Of  Pullataikina Ever kulhostaan, kesken loppunut raesokeri tai pöydän jalkaa pitkin valunut kananmuna!


Katselin hetken ympärilleni sotkuisessa pullantuoksuisessa keittiössä ja totesin, että tänään syömme päivälliseksi kalapuikkoja ja ranskiksia, leivoinhan juuri pullaa, ja samalla hän - se pullantuoksuinen äiti - palasi ja nyrpisti minulle nenäänsä halveksuvasti. Näytin hänelle hymyillen kauniita valmiita korvapuusteja ja uunissa rapeaksi paistuneita ranskiksia ja hän poistui lopullisesti päätään pudistellen, kun A-muru ja Isimies söivät tyytyväisenä einesroskaansa vielä jauhoisen keittiönpöydän äärellä leivontakulhojen ja kaulinten keskellä. Jälkiruoaksi meillä oli kuitenkin tuoretta pullaa ja kylmää mait....niin tässä vaiheessa huomasin että kaikki maito meni pullataikinaan! No aina ei voi onnistua - ei edes pullantuoksuinen kalapuikkoäiti!


Mietin, että riittäisiköhän sen pullantuoksun kotiin saamiseksi se, jos vain nakkaisi pötköllisen kardemummaa imurin pölypussiin ja imuroisi sitten koko talon?

Hello pullantuoksu, tervetuloa takaisin!


♥: Selina


Minkä tuoksuisia äitejä te olette? ;)

20 kommenttia:

  1. Olet kyllä ihana ja mahtava pullantuoksuinen kalapuikkoäiti! ;)
    Sait taas nauramaan! :D

    Suloisia pullia saitte aikaiseksi!

    Hetken luulin katselevani omia kuviani! Meillä näyttää meinaan hyvinkin paljon samalta kun ollaan leivottu. Lisäksi meiltä löytyy samanlainen pikku Myy jauhopurkki ja Sennillä on samanlainen muumitunika kuin A-murulla. :D

    Viimepäivien kokkailujen perusteella minä olen vaahtokarkintuoksuinen pekonipastaäiti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii, kiitos ihanin vaahtokarkintuoksuinen pekonipastaäiti! <3

      Poista
  2. Hei noi sun Kalapuikot Näyttää paljon herkullisimmilta kun mun :D :D

    VastaaPoista
  3. Aivan täydellisen näköisiä korvapuusteja! Eihän muusta niin väliä, kun tuollaisia pullia saa aikaiseksi.... Nyt tekee mieli pullaa... :)

    VastaaPoista
  4. Kotiruokaa- keittokirja on ihan paras. Meillä esikoinen on saanut sen lahjaksi kummitädiltään. Kun esikoispoikamme muutti omaan kotiinsa, yritin työntää kirjaa hänen muuttokuormaansa ja olen enemmän, kuin tyytyväinen, että hän jätti kirjan ainakin toistaiseksi lapsuudenkotiinsa. Kirjassa on mm. maailman paras mokkapalojen ohje.
    Minä en ole oikein minkään ruoan tuoksuinen äiti. Ruoanlaitto ja leipominen ei ole minun juttuni. Just viime viikolla avustajan leipoi lastemme kanssa korvapuusteja.

    VastaaPoista
  5. Meillä tykätään kans leipoa, mutta sen jälkeen keittiö on aina niun kaaos :D Likaisia astioita vyöryää, taikinaa valuu keittiön kaappeja pitkin ja vähintään yksi hajonnut kananmuna tahmaa pöytää. Mutta tärkeintä lie se yhdessä tekemisen stres... riemu ;) Pullantuoksuisia hetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinä on että leipomisen jälkeen käy aina niin? :D

      Poista
  6. Joskus sanoit, että tiedät vammasi syyn / mistä se sai alkunsa. Olisiko se ollut estettävissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa kyllä olisi ollut estettävissä. Olen pohtinut tätä sairausasiaa ja sen syyhyyn liittyviä kysymyksiä paljon ja joudun miettimään miten jatkossa vastaan näihin kysymyksiin. Olen tähän mennessä vain sanonut etten halua tuoda sairastumiseni syytä blogimaailmaan. Ymmärrän että aihe kiinnostaa. :)

      Poista
    2. Kiinnostaa toki, nuin rankkoja oireita ym että olisi ihana kuulla mistä sairaus johtuu, että muut voivat varoa samaa

      Poista
    3. Minun pitää miettiä tätä asiaa vielä. Sen haluan sanoa kuitenkin heti, ettei sairauttani voi mitenkään varoa, se tulee jos tulee.

      Poista
  7. Mä luin moneen kertaan otsikon ja mietin että onko mulla silmissä vikaa vai lukeeko siinä oikeesti kalapuikkoäiti! :D
    Hauska teksti! :) Mulla lopahtaa aina se innostus sen jälkeen kun oon leiponut enkä jaksa siivota sotkuja, sen takia leivonkin tosi harvoin :D

    Nyt maistuisi kyllä korvapuustit.. Ja ranskalaiset kalapuikkoineen.. Tai ihan mikä vaan.. Alkaa vähän tympiä tämä riisikakku-karjalanpiirakka ruokavalio :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luit oikein, olen kalapuikkoäiti! ;) Mutta onhan kalapuikot ihan hyviä :D Voisit ehkä ottaa ne ruokavalioosi mukaan! ;) ♥

      Poista
  8. Ihanan näköisiä korvapuusteja teitte ja niin söpöt nuo A-murun haamupullat!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Meri! ♥ A-murun pullat olivat kauniimpia! Tuo isompi Kummitus Lapanen meni lahjaksi Mummille. Mummi sai siitä tosin kuulemma vain pienen murusen, hih! :D

      Poista
  9. Loistopostaus - taas :) Mä tein pari viikkoa sitten ekaa kertaa elämässäni pullaa ja yllätyin, miten helppoa se oli. Sitten taas toisaalta, just syötettiin pojalle 10pv reissussa pelkkää purkkiruokaa ja tänään vielä kotona jatkui sama puolivalmis-linja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että tykkäsit! :) Joskus on hyvä mennä sieltä mistä aita on matalin! ;)

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥