maanantai 15. kesäkuuta 2015

Mutta entäs isi?

Olen monesti kirjoittanut blogissani kuinka A-muru ja minä kärsimme sairaudestani, mutta entä Isimies? Kuinka hän jaksaa tämän kaiken? Siitä olen kirjoittanut hyvin vähän tai en ollenkaan.
Mikä siinä on, että monesti puoliso jää kakkoseksi, kun perheeseen syntyy lapsi. Lapsen syntyessä äidin ja lapsen välille muodostuu symbioosi eivätkä isät mahdu yksinkertaisesti tissin ja vauvan väliin. Meidän perheen tapauksessa Isimies on kolmantena - A-muru, minä ja sairauteni kanssa ja sitten vasta Isimies. Onneksi sentään Minikoirat tietävät paikkansa jonon hännillä "kodin puolustajina", mutta silti tämä on ihan helkkarin väärin!

Sairaus hallitsee perhettämme luonnollisesti paljon, varsinkin silloin kun olen sairaalassa tai kuntoutuksessa. Muistan monesti loukkaantuneeni sairaalassa ollessani Isimiehelle, kun hän ei ole jaksanutkaan jutella, lohduttaa ja paapoa minua puhelimen välityksellä. Olen monesti sanonut epäreilusti, että hei mä olen täällä sairaalassa, ei mullakaan helppoa ole, vaikka hän hoitaa yhteistä lastamme kotona yksin, puhaltaa pipit, laittaa ruoat, siivoaa  ja käy töissä - ottaa kaiken vastuun. Toki pääsehän hän töihin "levähtämään" ja sillä välin A-muru on hyvässä hoidossa, mutta eihän se ikinä sitä vastuuta poista.
Tiedän, että moni nainen elää ympäri Suomea tätä elämää. Heillä ei ole ketään, joka voisi auttaa, tukea, käydä kaupassa tai puhaltaa lapsen pipiin, jos itse ei ehdi tai pysty. On pakko vain jaksaa, koska ei ole vaihtoehtoja. Etuna naisilla on kuitenkin munasarjat ja hormonituotanto. Se on luontainen ennalta määritelty ominaisuus meissä naisissa, joka auttaa repeämään miljoonaan paikkaan yhtä aikaa, hoitamaan ja hoivaamaan jälkikasvuaan - näin karusti yleistettynä. Miehillä tätä ominaisuutta ei taas ole luonnostaan, vaan pikku pojista lähtien traktorit ja romuralli ovat kiinnostaneet enemmän kuin jo nyt A-murulla vahvasti esiin tulleet nukke- ja kotileikit, jotka valmistavat häntä tähän kaikkeen - naiseuteen.

Isimies on mielettömän hyvä isä, mutta hän vaatii välillä itseltään isyydessä aivan liian  paljon. Hän on teoreettinen ihminen ja asioiden pitäisi sujua samalla kaavalla mielellään aina. Se ei vain sovi yhtälöön uhmatuhma taaperon ja kahden kurittoman Minikoiran kanssa - niin ja sairaan vaimon, joka viettää välillä sairaalassa enemmän aikaa kuin kotona. Koti on kuulemma sekaisin vaikka hän onkin sen juuri siivonnut, A-muru ei pidä hänen valmistamasta ruoasta, päikkärit ei maistu ja tadaa, soppa on valmis! Luulen, että Isimies potee minun poissa ollessani huonon vanhemman syndroomaa, mitä me naiset podemme varmasti viikoittain ollessamme lapsiemme kanssa kotona. Joskus on hyvä päivä ja joskus päivästä ei löydy mitään hyvää - kerroinko jollekin jotain uutta?


Siinä mielessä olen erittäin onnellisessa asemassa, että Isimies osaa aidosti hoitaa A-murua. Hän ei mene lukkoon vaikeissa tilanteissa ja osaa toimia rakastavana ja hömpöttävänä isänä, mutta myös pitää kuria. Kuntoutuksesta palatessani A-muru on edelleen päiväkuiva, syö, juo, leikkii ja nukkuu kuten ikäisensä - mitään pahaa ei siis tapahtunut, vaikka jumppasin päivät satojen kilometrien päässä kotoa ja töpöttelin illat huopahemmoja.

Olen kirjoittanut isistä ennenkin ja syyttänyt silloin yhteiskuntaa heidän paapomisesta, mutta hei, syy onkin osin meissä hormonihuuruisissa äideissä! Minusta isille pitäisi antaa enemmän mahdollisuuksia osallistua, mutta myös vapaus tehdä omia päätöksiä, eikä  kasvattaa lastaan pelkästään kotiäitinä työskentelevän vaimonsa periaatteiden mukaan. Silloin huonon vanhemmuuden syndrooma ei iskisi niin pahasti päälle kun äiti ei olekaan paikalla. Faktahan on kuitenkin se, etteivät työssäkäyvät miehet voi tietää, millaista on olla päivittäin kotona lapsen kanssa ja jatkuvasti huomioida, hoitaa, vahtia ja kasvattaa - niin ja siinä sivussa hoitaa kotia ja itseään. Miehen on helppo tulla työpäivän jälkeen siistiin kotiin, halata ties kuinka monta vaatekertaa päivän aikana  sotkenutta lasta puhtaissa vaatteissa ja astella suoraan ruokapöytään. Me kotiäidit luomme tämän illuusion ihan itse joten onko ihme että isät hämmentyvät kun saavatkin laivan ruorin kokonaan itselleen?


♥: Selina




Pysyykö ruori lastenne isien käsissä vai määräättekö te laivan kurssin?

18 kommenttia:

  1. Moi, saanko kysyä teidän käytännönjärjestelyistä, miten isä voi jäädä töistä kotiin jos yhtäkkiä sairastut ja onko hän vuosilomalla jos olet kuntoutuksessa vai..? Vai onko tyttö päiväkodissa ja isällä työvuorot sen mukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-murulle on järjestetty aina hoitaja ja isovanhemmat asuvat lähellä, joten Isimiehen ei tarvitse ottaa lomaa sairastuessani. Myös Avustaja on käytettävissä luonnollisesti hätätilanteissa. Nyt mieheni oli kesälomalla kuntoutuksen aikana. Yritänkin aina järjestää kuntoutuksen lomien ajaksi, jos se vain on mitenkään mahdollista. :)

      Poista
  2. Isimies kuulostaa kyllä nii ihanalta mieheltä :)) Toi on varmasti rankkaa, mutta myös sitä aitoa rakkautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isimies on! ♥
      Uskon, ettei aito rakkaus olisi aitoa, jos ei olisi välillä rankkaa. :)

      Poista
    2. Vaikka kuvia on sensuroitu, niin hän myös näyttää aika hyvännäköiseltä :P :P

      Poista
  3. Kyllä meillä isäkin taitaa ohjauksen, mikä on mun mielestä aivan loistavaa. On voitava olla varma siitä että asiat sujuu, vaikkei itse olisikaan paikalla varmistamassa sitä. Välillä on voitava myös hengähtää - muuten ajetaan karille.

    VastaaPoista
  4. Ihana,osaava isi teille siellä! ♡ :) ja totta tuo,että ainakin minä ohjaan meidän perheen arkea eteenpäin ja isimies ei välttämättä aina uskalla tehdä asioita omalla tavallaan. Joskus olen kannustanut,mutta sitten hän tekee kuulemma kuitenkin väärin. Liekö olisi aika lähtee hippulat vinkuen pihalle ja antaa ohjat kokonaan tuolle toiselle puoliskolle? Olisiko se kasvattavaa?:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttu tunne. Itse sorrun tähän myös, mutta yritän kovasti olla naputtamatta vieressä miten asiat kuuluisi MINUN mielestäni hoitaa. :) Luulen että tämäkin on se naisten juttu, ettei vaan osaa olla hiljaa. :D

      Poista
  5. Meillä minä olen se, joka pitää arkipäivisin pakkaa koossa. Hoidan lapset, teen ruuat, siivoan, puhallan pipit, pesen pyykit yms. Mieheni osaa kyllä myös tehdä kaikkia näitä, vieläpä suunnilleen samoin lopputuloksin kuin minä. Olen vain hurjan huono antamaan pakkaa toisen käsiin - kuvittelen turhaan, että minun tapani tehdä ja toimia on ainut ja oikea. Näinhän ei kuitenkaan ole! Tässä on MINULLA oppimisen paikka..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse teen aivan samoin! Saatan monesti salaa käydä pyyhkimässä keittiön tasot (pakkomielle minulle) uudelleen, koska näen MUKA rätin jälkiä ja murusia vaikka Isimies onkin tasot jo pyyhkinyt...

      Poista
  6. Meillä ruori on molempien käsissä. Oon aika ajoin reissun päällä ihan yksin (tai jollain porukalla) ja mies hoitaa tällöin kodin ja lapset (1 v. ja 4 v.). Tai mies on lasten kans jossain mummolassa keskenään. En soittele, et miten pärjäävät tai että laitoitko lapsille ulos riittävän paljon päälle :) En vaan ehkä oo niin kanaemo, että osaisin aikuisen ihmisen kykyjä epäillä tai lapsia "sääliä". Osaavat varmasti sanoa, jos on kylmä tai nälkä tai mikä vaan. Mies hoitaa lapset ja kodin samoilla rutiineilla kuin minäkin, joten myöskään lapset eivät hätkähdä tai mene jotenkin sekaisin, jos mä en ole maisemissa. Meillä myös mies pitää oman osansa vanhempainvapaista, käyttää lapsia yksin neuvolassa/lääkäreissä jne. eli koen kyllä, että tässä asiassa ollaan hyvin tasavertaisia.

    Kannustan siis kaikkia isejä ottamaan rohkeasti roolin aktiivisena vanhempana ja äitejä ehkä hölläämään vähän, jos tuntuu että ohjat on ihan liikaa omissa kätösissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kommentti aiheeseen! Hyvä kuullla, että teillä toteutuu tasa-arvo noin hienosti. Itse olen opetellut tuohon, mutta vielä on matkaa. :)

      Poista
  7. Oli kyllä liikuttava teksti, kirjoitit kauniisti miehestäsi :) Isimies kuulostaa ihan mahtavalta isältä ja puolisolta. Mulle oli alusta asti selvää että hoidetaan homma puoliksi, mikä on toiminu tosi hyvin :) Yritin heti olla kontrolloimatta ja joskus oon itekin soittanut Tommille että apua, mikä tässä tilanteessa nyt toimikaan. Tommi ei oleta että hoidan kotityöt päivällä, vaan pääasia on että keskityn Islaan ja lepäämiseen yöheräilyn jälkeen. Hoidetaan kotityöt sitten yhdessä iltaisin ja pystyn hyvillä mielin jättämään Islan Tommille jos menen jonnekin. Tommi oikeastaan tekee kaikkea mitä mäkin; syöttää, vaihtaa vaippoja, hoitaa ilta- ja aamutoimia, käyttää neuvolassa/lääkärissä/sukulaisilla/kaupungilla ilman mua, pukee ihan "oikeaoppisesti" (haha), osaa rauhoittaa jne. Ollaan siis ihan tasapuolisia, mikä on parasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti tasapuolinen perhearki toimii teillä! :)
      Isimies on ihana! ♥ ;)

      Poista
  8. Taitaa ehkä olla niin, että suurin osa isistä kyllä taitaa ne hommat, mutta se äiti vaan epäilee tai on eri mieltä :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥