sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

"Mitset tuve kotiin äiti?"

Tiedättekö mikä on oikeasti, siis aikuisten oikeesti, pahinta sairaudessani? Se on se tunne, joka kalvaa sisälläni satuttaen tasaisesti jokaista itkuherkkää kohtaani ja valuttaa poskiani pitkin lämpimiä ja kirveleviä kyyneleitä niin kauan kunnes en enää kykene itkemään. Se on  ikävä mitä koen, kun joudun olemaan erossa perheestäni - elämäni tärkeimmistä ihmisistä, A-murusta ja Isimiehestä.

Ikävä saa minut muistelemaan vielä hetki sitten täällä ollutta A-murua, joka lauloi tauotta Muumi-lauluja ja joka sanoi minulle, "atastan sinua äiti!", kun halasin ja suukotin häntä vielä kerran, ennen hänen ja Isimiehen lähtöä. Ikävä saa minut kaivamaan tietokoneen syövereistä kohta kuusi vuotta sitten otetut hääkuvat, A-murun vauvakuvat ja samalla kääntämään veistä haavassa - pahentamaan sitä. Ikävä saa minut muistelemaan sitä tunnetta, kun halaan Isimiestä, muistelemaan hänen tuoksuaan ja kättään rapsuttelemassa selkääni, kun hän työntää minua pyörätuolilla...

Ei, sairaudessani ei ole pahinta sen aiheuttama kipu, liikuntarajoitteet tai pelko sairauden etenemisestä vaan se, että se vie minut aivan liian kauas perheestäni.

Ihana askarteluhetki A-murun kanssa.
Tiedän, että ikävä helpottaa kuitenkin pian, aika tarkalleen kuuden päivän kuluttua kun pääsen kotiin, mutta tällä hetkellä se ei lohduta kamalasti. Sunnuntait ovat pahimpia päiviä kuntoutuksessa, kun mitään ei tapahdu. Koko kuntoutuslaitos on hiljainen, lepää ja odottaa huomista päivää, huomisia päiväohjelmia ja tapahtumia. Niin minäkin teen, koska tiedän että huomenna on uusi päivä ja ikävä alkaa helpottamaan. Silloin on enää viisi päivää jäljellä - viisi päivää siihen, että pääsen kotiin.


"Mitset tuve kotiin äiti?" , voi rakas A-muruni kunpa voisinkin tulla - nyt heti!


♥: Selina



30 kommenttia:

  1. Taas sait kyyneleet minunkin silmiini. Ihanaa, että sait olla viikonloppuna perheesi kanssa. Ihana askartelutuokio teillä oli Maskun kädentaitotilassa. Maskun kädentaitotila on minun henkireikäni siellä ollessani. Siellä saa illat ja viikonloput kulumaat mieluisan tekemisen parissa. Joko kirahvisi on valmis? Terkut vapaa- ajanohjaajille, Teijalle ja ? (nyt iski muistikatkos) naiselta, joka viimeksi yritti mm. tuunata sähkömopon istuinta Marimekon Unikko- vahakankaalla (istuin on vieläkin vaikeessa!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonloppu teki kyllä hyvää, harmi vain, että se kului niin nopeasti! Olen silti kiitollinen ajasta perheeni kanssa. ♥ Se antoi lisävoimia jaksaa kuntoutuksen loppuun asti. Tiukille otti eronhetki, mutta nyt jo on helpottanut ja odotan huomisen ohjelmaa. :)

      Teija on kesälomalla, mutta Kaija on viihdyttänyt meitä täällä! Kirahvi on valmis ja se varmaan vilahtaa jossain postauksessa myöhemmin! ;)

      Poista
  2. Voi itku :( Kyynel taas vierähti.... Mutta hei - huomenna enää viisi päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Niinpä! Täällä olo on jo helpottanut! Isimies ja A-muru pääsivät turvallisesti kotiin pitkän matkan ja nukkuvat varmasti rankkaa automatkaa pois parhaillaan. :) Enää viisi päivää.

      Poista
  3. Voih, kamalinta on olla erossa lapsesta ja miehestä, perheestä. Onneksi pääset pian kotiin, vaikka nämä sanat eivät taida nyt hirveesti helpottaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin! Isimies vielä menisi...vähän paremmin, mutta A-muru! Onneksi jakso on pian ohi ja olen saanut täältä paljon ideoita ja tietoa. Sitä mitä kaipasinkin. En ole tällä kuntoutusjaksolla vain iteni vuoksi vaan myös perheen. Tarvitsemme parhaan mahdollisen tiedon sairaudestani ja täällä se on.

      Meri, kyllä helpotti. ♥

      Poista
  4. Varmasti raastava ikävä sulla, tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Kuten ylhäällä kirjoitinkin, täällä Maskussaon paras tietotaito harvinaisista sairauksista, joten tämä on aivan hyvä paikka minulle. Toivoisin vain, että asuisimme lähempänä, niin ei tarvitsisi olla perheestä erossa. :/ Olen silti kiitollinen tänne pääsystä.

      Poista
  5. Voii ihana A-muru ! <3 Varmasti ihan kamalaa kun ei voi olla rakkaittensa kanssa, mutta onneksi oot kohta taas perheesi luona. Voimia hurjasti !:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. A-muru on kyllä ihana! Paitaan panettiin mikäpäs muukaan kuin Pikku Myy. ♥ Meidän Muumi-fani!
      Kiitos!♥

      Poista
  6. Voimia. Huh, en voi kuvitellakaan miten vaikeaa on olla erossa perheestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tinka liini! Perheestä erossa olo on kamalaa, mutta tässä tapauksessa pakollista. Onneksi meillä on vielä pitkä kesäloma aikaa touhuta yhdessä! ♥

      Poista
  7. Minä käyn Peurungassa kuntoutuksessa (harvakseltaan), ja sinne olen ottanut esikoisen aina mukaani. Nyt syksyllä otan molemmat pimut. Tietty se hotellihuone pariksi viikoksi maksaa pienen lomamatkan verran, mutta muutoin jäisi kuntoutusjsksot multa väliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä vaihtoehtoa olen miettinyt itsekin, mutta koimme Isimiehen kanssa parhaimmaksi ratkaisuksi, että hän jää A-murun kanssa kotiin, kun on kerta kesälomalla. Kuntoutus on ainakin minun kohdallani niin fyysisesti rankkaa, että en voisi ottaa A-murua tänne mukaan vaikka kuinkan haluaisin. Ikävä on kyllä kamala...
      Yksi syy siihen miksi käyn ennemmin fysioterapeutin luona enkä ota kotikäyntejä on se, etten halua että A-muru näkee kun minua kuntoutetaan, se kun aiheuttaa poikkeuksetta kouristuksia ja kramppeja. Toinen puoli asiassa on taas se, etten pysty keskittymään liikkeisiin ja harjoitteisiin saati rentoutuksiin, jos hän pyörisi lähistöllä.

      Miten esikoisesi suhtautui kuntoutusjaksoosi ja miten toteutit sen käytännössä? Otitko lapsesi mukaan kuntoutukseen vai jäikö hän hotellille päiväohjelmasi ajaksi?

      Poista
    2. Mulla on ollut luotto-mummo mukana, siis äitini! Asuimme kimpassa, joten nukutin/nukuin/heräsin esikoisen kanssa ja syötin/söime yhdessä kaikki ruuat. Tein suunnitelman oman ohjelmani mukaan milloin tyttö ulkoilee mummon kanssa, milloin mummo pääsee hemmotteluhoitoihin kylpylän puolelle ja milloin menemme kaikki uimaan (Peurungan uusi allaspuoli on ärsyttävän esteellinen pyörisäidille lapsen kanssa!). Maksoin mummon osan hotellista, joten se oli vähän win-win kaikille. Syksyllä tulossa nyt neljäs jakso, ja nyt kahden termiitin kanssa! :)

      Esikoinen tykkäs hirveesti olla siellä, on leikkihuonetta, kylpylä, huiput ulkoilumahikset, ja pitkiä käytäviä joissa seikkailla. Saatiin vielä käyttää vähän erikoisluvalla liikuntasaleja iltaisin, ja voit kuvitella mikä riemu syntyi kaikista palloista, peleistä ja trampoliineista. :)

      Poista
    3. Voi teillähän oli hyvät järjestelyt! Erityisjärjestelyt kuulostivat myös hyviltä ja voin uskoa että iso liikuntasali oli pop! :) A-muru tykkäsi myös hurjasti juoksennella täällä pitkillä käytävillä. Tsemppiä uudelle jaksolle!

      Poista
  8. Voin vain kuvitella miten raskasta tuon täytyy olla :,( Itse ikävöin myös herkästi, inhoan sitä tunnetta. Viikon päästä tuo kaikki on kuitenkin takana! Viisi päivää enää, voimia..<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut aina ikävöivä ihminen ja teen ikävästä OIKEASTI ongelman. Tämä on hieman helpottanut vuosien aikana, mutta vielä olisi paljon tekemistä. Muistan kun viime jaksolla ikävöin Minikoiria aivan kamalasti ja tietenkin Isimiestä.

      Totta, vielä viisi! ♥

      Poista
  9. Voih! Ikävä on varmasti ihan tajuttoman kova! Onneksi kohta pääset takasin kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä! Onneksi ei ole enää montaa päivää jäljellä ja aion ottaa näistä päivistä kaiken irti! :)

      Poista
  10. Voi, hurjasti tsemppiä sekä voimia tulevaan viikkoon! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! ♥ Kyllä näillä tsempeillä ja ihanan viikonlopun voimin jaksaa taas! :)

      Poista
  11. Perheestä erossa oleminen on kyllä ehkä maailman kurjin asia. Tsemppiä hirveesti,pian pääset halaamaan taas A-murua! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mutta ei tarvitse enää kauaa olla erossa! Yritän ikävästä huolimatta ottaa kaiken irti jaksosta. On etuoikeus saada tällaista hoitoa. :)

      Poista
  12. Tsemppiä kuntoutuksen loppu päiviin! Pian tapaat jälleen A-murun ja perheesi. Toivottavasti kuntoutus ollut antoisa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kuntoutusjakso on ollut tähän asti antoisa koti-ikävästä huolimatta. En malta odottaa A-murun ja Isimiehen tapaamista. Huomenna enää neljä yötä! <3

      Poista
  13. Nyt ei ole enään montaa hetkeä! <3 helppo täältä on huudella että kaikki palkitaan, ei se lohduta ikävää.
    Koita vielä jaksaa! :)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onneksi! :) Jaksan varmasti nämä kaksi yötä vielä, kun olen niin monta yötä jo jaksanut! ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥