keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Minun päivä 2: Päivä kuntoutuksessa

Hei ja tervetuloa kuntoutukseen Maskun neurologiseen kuntoutuskeskukseen! Tässä teille pieni maistiainen laitoskuntoutuksen arjesta, elämästä ja rutiineista.

TIISTAI, 9.6.2015


Kello 07.00: "Huomenta kuntoutujat! Tänään on 9.6... " -kuulutus kajahtaa keskusradiosta ja toivottaa hyvää huomenta. Herään tuohon kuulutukseen joka aamu sydän kurkussa - siihen ei totu ikinä! Kuuluttajasta riippuen me kuntoutujat kuulemme paikallissään, joka ei ole ollut suotuisa, kellonajan ja vielä ketä saamme onnitella nimppareiden kunniaksi. Käänsin sykkeen tasaantumisen jälkeen kylkeä ja jatkoin torkkumista vielä hetken.

Kello 07.45-9.15: Heräsin herätyskellon soittoon ja katsoin päiväohjelmaa. Ensimmäisen ohjelman oli määrä alkaa kello 9.15, joten aloin aamutoimille vastentahtoisesti. Eilinen aamu oli jälleen sarjassamme, kun mikään ei kiinnosta! Laitoin laiskasti ruoan tippumaan, letkutin lääkkeet ja puin päälleni.


Päivän asu: Mekko: H&M / Leggarit: Vila
Ennen päiväohjelman alkua ehdin siistiä vielä kamalan sekasorron vallassa olleen yöpöytäni ja johan helpotti, kun sain pöydän kannen näkyviin. Jännä, että täällä nakkelen tavarat minne sattuu, mutta kotona tavaroilla pitää olla selkeä paikka ja järjestys! Ruokapumppu piippasi sopivasti ennen kun lähdin ensimmäiseen päiväohjelmaan ja niin päiväni kuntoutuksessa alkoi.

Sitten mennään! Päiväohjelma kulkee kätevästi pyöriksen istuintyynyn alla.
Kello: 9.15-10.00: Päivän ensimmäinen ohjelma, sairaanhoitajan ryhmä, joka käsitteli muistia. Teimme harjoituksia, joiden avulla oli tarkoitus oppia tekemään erilaisia muistisääntöjä.

Kello 10.15: Alkoi päivän toinen ryhmä, pienryhmä kongnitio, jossa käsittelimme fysioterapeutin ja psykologin (Joka on muuten sukua The Crash yhtyeen laulajalle!) rentoutuskeinoja. Puhuimme nukahtamisesta ja siihen liittyvistä rentoutuskeinoista ja siitä mitä elimistössä tapahtuu, kun keho rentoutuu. Lopuksi psykologi piti meille kivan rentoutusharjoituksen.

Kello 11.10-13.00: Kelasin huoneeseeni lepäämään. Minulla oli seuraavaan ohjelmaan sopivasti aikaa letkuttaa ruoka ja lueskella blogeja. Samalla luonnostelin tätä postausta. Minun olisi pitänyt hakea ruokasalista minulle suunniteltu lounas, eli joku kylmä rahka, vanukas tai jäätelö, mutta en millään jaksanut. Rentoutusharjoituksen rentoutunut olo taisi jäädä päälle, joten tyydyin ruokapumpun tarjoilemaan pussiruokaan.

Kello 13.15: Havahduin siihen surullisen tuttuun tunteeseen, että minun pitäisi olla jossain juuri nyt! Kun katsoin päiväohjelmaani, huomasin että olin jo vartin myöhässä fysioterapian seisomakippi -harjoituksesta, sinne siis ja vauhdilla! Kun pääsin Viherterapiatilaan, jossa seisomakippi sijaitsee, niin ei muuta kuin remmit kiinni ja seisomaan.


Seisomakipissä minulle on tarkoitus saada lantionhallinnan ja jalkojen asennon kannalta mahdollisimman luonnollinen seisoma-asento. Valitettavasti vartaloni ei kestä ilman virheasentoja ja dystonista vääntöä normaalia seisoma-asentoa, joten kipin avulla seisoma-asentoni saadaan tietyn kulman ja vartaloni reaktioiden kautta lähes normaaliksi - niin jos seisoisi vain 45 asteen kulmassa!
Jaksoin seisoa kipissä 25 minuuttia ja samalla jutustelin kolmen fysioterapeutin kanssa niitä näitä.

Kello 13.15-15.00: Kelasin jalat väsyneinä kippailusta huoneeseeni letkuttamaan etukäteen ruoan ja päivälääkkeet, koska seuraava ohjelma olisi juuri ruoka-aikaan. Samalla lepäsin, Spotify soitti minulle musiikkia (The Crash oli tietenkin soittolistalla mukana!) ja selailin blogeja.



Kello 15.00-16.00: Päivän viimeinen ohjelma oli voice massage -hieronta, joka oli IHANA! Voice massagea käytetään nielemis- ja puhevaikeuksiin ja se on rentouttava hierontatekniikka, jossa helpotetaan syystä tai toisesta nielemiseen ja puhumiseen käytettävien lihasten kiristystä. Ei ollut mikään yllätys, kun hieroja löysi minulta oikealta puolelta paljon kiristäviä lihasryhmiä, jotka luonnollisesti vaikeuttavat ennestään jo vaikeaa nielemistä.
Hieronta oli kevyttä ja äärimmäisen rentouttavaa, jossa minulla käytiin läpi ensin selkää ja hartioita sitten pallean seutua ja kylkiä. Myös rintakehä ja hartiat saivat osansa. Tämän jälkeen siirryttiin ongelma-alueelle eli kaulan ja purentalihasten alueelle. Myös suuta hierottiin kumihanskan avulla sisältä päin. Hieronnan jälkeen kaula tuntui rennommalta, eikä kipua äänihuulten alueella ollut enää niin paljon kuin ennen. Tosin, eihän minua edes kipu saa hiljaiseksi, joten illalla kivut palasivat kun rupattelin moottoriturpa käyden muiden kuntoutujien kanssa. Hieronnan jälkeinen rentous kaulan seudulle jäi kuitenkin vielä pitkäksi aikaa. Nielemiseen tämä yksi kerta ei vaikuttanut mitenkään, mutta kuka tietää millainen vaikutus voice massagella olisi nieluuni, jos saisin sitä useammin.

Kello 16.00-19.00:
Siirryin raukeana koomailemaan huoneeseeni. Olo oli todella rento ja levännyt ihanan hieronnan jälkeen. Lepäilin ja sain vihdoin valmiiksi kilometrin mittaiseksi pidentyneen postauksen ja julkaisin sen. Latasin uuden pussin ruokaa tippalaskuriin ja hain ruokasalista minulle tarkoitetun päivällisen. Tänään minua selvästi hemmoteltiin: Tarjolla oli jäätelöä ja juuri kun keittäjä oli tuomassa sitä minulle, hän kysyi haluaisinko kinuskikastiketta. Ai haluanko? ;) Nappasin ruokasalista vielä pienen annoksen maitokiisseliä mukaan maistelumielessä. Ruoka tippui, söin jäätelöni ja lueskelin blogeja niin kauan kunnes tippalaskuri ilmoitti ruoka-annoksen loppuneen. 


Kello 19.00-21.30: Päivän ensimmäinen mulla on tylsää -hetki. Päätin siis hurauttaa Maskun pitkiä käytäviä pitkin kädentaitotilaan tekemään jotain luovaa...huovuttamaan!

Maskun loputtoman pitkiltä tuntuvat käytävät.
Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa on panostettu mielestäni mukavasti vapaa-ajan ohjelmaan. Täällä on tarjolla kuntoutujille kädentaitotilan lisäksi erilaisia peli-iltoja, tuote-esittelyjä ja esiintyjiä. Eilen kuntoutujille tarjottiin uusia elämyksiä Circus Johku Companyn puolesta. Itse missasin koko shown ja voi että harmitti. Näytöksen sijaan kuuntelin muiden taputuksia ja piikitin villaa niin maan perusteellisesti kädentaitotilassa. ;)

Kädentaitotila.
Kädentaitotilassa on mahdollisuus kokeilla monenlaisia käsitöitä ja askarteluita aina tiffanytöistä savitöihin. Itse olen tällä jaksolla innostunut savitöistä ja neulahuovutuksesta. Kädentaitotilasta on tullut minulle yksi henkireikä erään ihanan kuntoutujan lisäksi (tiedän että luet tätä A ), joten koti-ikävä pysyy paremmin loitolla. Yhden huovutustyön olenkin saanut täysin valmiiksi nimittäin A-murulle huovutetun Urpo-kirahvin! A-muru ei tosin hyväksynyt kirahvin nimeä, mutta mielestäni se näyttää aivan Urpolta! Katsokaan nyt sitä! :D

"MOI, OLEN URPO!"
Eilen illalla työnalla oli pieni unipöllö kummipojallemme, joka valmistui A:n kanssa jutustellessa huomaamatta. Nuorimman kummilapsemme unipöllö valmistui jo pari päivää aikaisemmin ja toimi hyvänä mallina seuraavalle tulokkaalle.


Neulahuovutus on mukavaa puuhaa ja neulanpidikkeen avulla minäkin kykenen huovuttamaan melko vähällä vaivalla. Huovan piikittely on myös melko rentouttavaa, aivot narikkaan puuhaa, joten siinä piikin väistelyn lomassa saa hyvin nollattua rankankin päivän. Vielä olisi tarkoitus huovuttaa toiselle kummitytölle ja A-murulle omat pöllöt.

21.30-00.00: Kirjoittelin tätä postausta, muokkasin kuvia, letkutin iltalääkkeet ja annoin päivän viimeisen ruoka-annoksen tippua. Vieruskaverini oli jo syvässä ja rauhallisessa unessa ja minä tein pikaisesti iltatoimet ja aloin nukkumaan. Ennen nukkumaan menoa kuiskasin pimeyteen hyvät yöt A-murulle ja Isimiehelle, kuten joka ilta ja laskin, että vielä kolme yötä, että pääsen kotiin. Totesin myös itsekseni ennen nukahtamista, että enpä onnekseni tänäkään päivänä päässyt laitostumaan!

Eilen minulla oli harvinaisen vähän suunniteltua ohjelmaa, mutta ei se mitään tänään otetaankin sitten vahinko takaisin! Minulla on suunnitelmissa vielä erilaisia fysioterapioita, ryhmätapaamisia ja toimintaterapiaa. 

  ♥: Selina

 

Millaisia ajatuksia eilinen päiväni laitoskuntoutuksessa herätti teissä ja oletteko te koskaan olleet kuntoutuksessa?

34 kommenttia:

  1. Ihania huovutustöitä olet neulahuovuttanut. Montako kertaa olet pistänyt sormeesi? Minä laitostun aina Maskussa nopeasti, kiiitos herkullisen valmiin pöydän. Kun palaan kotiin, ihmettelen, kun ei olekaan runsas seisova pöytä valmiina, eikä kukaan tuo minulle annosta valmiiksi pöytään. Maanantaina olin oman neurologini vastaanotolla. Yritin saada häneltä suositusta Maskun. En saanut, kun just viime vuonna olin yhteensä kolme viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! En ole uskaltanut laskea verihukkaa saati tuhottujen neulojen määrää! ;)

      Onpas outoa, ettet saanut suositusta! Yritä ehdottomasti vielä toiselta lääkäriltä jos se on mahdollista! Minusta kuntoutusjakso olisi järkevää toteuttaa vuosittain.

      Poista
  2. urpo kirahvi!!!! Vähänkö makee =DDD Oot tosi taitava!
    Tää oli tosi kiva postaus ja kiitos näistä kuvista! Valottaa tosi paljon millasta mun "arki" joskus on.

    Puss <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Urpo on kyllä aika liikkis! ;) Kiitos muru ja puss takaisin! ♥

      Poista
    2. Mun arki? Ei perse tota mun peukaloo luurin näytöllä =DDD SUN arki voi olla

      -.-

      Poista
  3. Ihania nuo huovutustyöt!

    Kiinnostava postaus. Musta kuulostaa siltä että oot ollut hyvissä käsissä mutta että varmasti rankkaa olla erossa perheestään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii kiitos! :)

      Kiva kuulla että postaus oli mielenkiintoinen ja itsellänikin on se tunne, että olen hyvissä käsissä täällä. Kohta pääsen kotiin, niin ikäväkin on jo helpompaa. Luulen kyllä että perjantaipäivä matelee, kun tiedän että pääsen lauantaina kotiin.

      Poista
  4. Apua, noi huovutukset on NIIN hienot!! Ootpa ihan hullun taitava :) :) Sähän voisit alkaa tekemään noita myyntiin - mä ainakin tilaisin heti yhden Urpo-kirahvin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirita! :) En usko että minulla riittäisi kärsivällisyys enää toisen Urpon kanssa! :D sen verran tuli katkottua neuloja tämän herran kanssa! ;)

      Poista
  5. Oon ollu kuntoutuksessa, viimeksi joulukuussa 2009 kolmen viikon jakson. Sillon mulla ei ollu perhettä, mutta tylsää tuli kuitenkin. Varsinkin viikonloput oli pahoja, olin tosiaan koko jakson putkeen sielä. Paikka oli Kuopion Neuron. Nyt on laitoskuntoutukseen hakemus vetämässä, saas nähä kuin käy.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laitoskunntoutuksella on aina ne molemmat puolet. Pidän peukkuja positiivisen päätöksen puolesta!

      Poista
  6. Olipa kiva postaus ja tutun huoneen ovi. Mieluisin on kuitenkin rauhallinen 4-käytävän siipi. Nuo niiden ryhmät turhauttavat eli enemmän saisivat panostaa yksilöllisesti. Joutenolo ei saa aikaa kulumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vielä oikein ole varma tykkäänkö ryhmistä vai en. Katsotaan sitten toisella osuudella syksyllä. :)

      Poista
  7. Ihania huovutustöitä!!!
    Neulahuovutus on kyllä kivaa (paitsi kun onnistuu tökkäämään neulalla sormeensa). :D

    Olipas mielenkiintoista lukea kuntoutuksestasi. Kiva kuulla, että siellä on mielenkiintoisiakin juttuja. Onneksi pääset silti piakkoin jo kotiinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ninni! ♥ En uskalla edes laskea montako kertaa olen lävistäny ihon huvutustöitä tehdessäni! :D

      Kiva kuulla että tykkäsit! :) Ihanaa päästä kotiin, enää kaksi yötä!

      Poista
  8. Todella mielenkiintoinen postaus, miten päivät siellä sujuvat! Aivan upeita huovutustöitä. Tsemppiä viimesille päiville!

    VastaaPoista
  9. Mielenkiintoinen postaus :) Ihania nuo huovutustyöt, toi pöllö :D <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Pöllöt on huvittavia. Niitä onkin tullut piikiteltyä jo laumallinen! ;)

      Poista
  10. Luen, luen... <3 En vain voi olla Keijon... ei kun Urpon kohdalla miettimättä sitä erästä vaihetta :) Ihan söpö siitä tuli meidän mielikuvituksesta huolimatta.

    VastaaPoista
  11. Niin paljon jäänyt viikon aikana lukematta postauksia :( mutta ai että noita huovutustöitä! :) todella söpöjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää Liina, täällähän ne ovat odottamassa! ;) Itseänikin harmittaa kovasti jos tulee pidempi väli seuraamieni blogien lukemisessa. Onneksi postaukset odottavat lukijaansa. :) Kiitos! :)

      Poista
  12. Oon lukenut tän postauksen pariinkin otteseen ja herättää kyllä paljon ajatuksia <3
    Olet vaan niin WAU-nainen <3

    Ja ihania huovutustöitä tosiaan <3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiva kuulla Nadja! :) Kiitos! ♥

      Hih, huovutustyöt olivat kivoja, nyt vaan on olkapää ihan jumissa siitä töpöttelystä! :D

      Poista
  13. Tutulta tuntuu, olin viime syksyllä eka kertaa laitoskuntouksessa Apilassa. Odotin innokkaasti sen ja oli aivan upea ympäristö kaikkien ulkoilumahdollisuuksien ja uskomatoman kauniit maisemat, sää oli hieno silloin, joten oli vähän ikävä olla koko päivää sisällä. Luentoja ja terapiat ja ryhmät vaihtuivat tiheän tahtin. Alasjumppa oli omassa ohjelmassa joka päivää ja illalla kävin vielä vapaassa uunissa, kun meitä varten oli vesi lämmitetty yli 32C ja oli niin ihana polskutella lämpimässä. Mutta jo viidentenä päivänä kroppani alkoi kärsiä ylimääräisestä rasituksesta ja viime alasjumpassa vaivoin jaksoin nosta käsiä ja jalkoja, ohjattu salitreeni joka päivää myös rasitti, mukana oli kirja.jota ajattelin lukea kaikessa rauhassa, no, en avanut edes.Kokonaisuudessa oli hyvä kokemus, hieno henkilökunta ja ryhmäkaverit, sain paljon uutta tietoa ja vertaistukia, mutta aikataulu liian tiukka. Kaipasin vähän enemmän omaa aikaa levolle ja ajatukselle ja rauhalliselle ulkokävelylle.
    Tuo muistiharjoitus tuntuu kiinnostavan. Minkälainen kokemus siitä, Selina, on sinulla?
    Terveisin Ässä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ässä! :)

      Kiitos kun kerroit oman kuntoutuskokemuksesi. Myös Maskussa kuulin monen puhuvan liian tiukasta aikataulusta.
      Muistiharjoitus liittyi muistin jäsentelyyn, muistaakseni. :D Ei kai! Meillä oli pöydällä iso määrä erilaisia tavaroita, jotka meidän piti painaa mieleemme. Tavarat peitettiin ja sitten alkoi muistelu mitä pöydällä olikaan. Idea oli oppia jaottelemaan tavarat erilaisiin ryhmiin esim. mitä niistä itse käytää tai vaikka jaotella tavarat omiin ryhmiinsä. Pöydällä oli esimerkiksi kirjoitusvälineitä, muistilappuja ja penaali, joten itse ainakin jaottelin ne luomaani toimistoon. Tämä auttoi varsinkin toisessa tehtävässä jossa poistettiin yksi esine ja sitten piti miettiä mikä puuttuu. Tehtävä oli haastava, koska erilaisia esineitä oli valtavasti. Kiva tehtävä silti ja ryhmässä toimiminen oli iso plussa. :)

      Poista
    2. Ok, mielenkiintoista olisi kokeilla, oma, varsin lähimuisti viime aika on tosi huono, sanojakin unohdan kesken puhelun, kaukomuistista tulee välillä vaikka mitä jo analysoituja asioita, siis tämän osan muistista olen tyytyväinen ja vertailen sen tietokoneen kovaan levyyn :) . Riittää ihan hakusana ja tieto tulee automaattisesti ulos analysoituna 😊

      Poista
    3. Testi oli kyllä mielenkiintoinen. :) Toivon, että pääsen joskus kokeilemaan!

      Poista
  14. Todella avartava postaus. Olen itse sairaanhoitaja ja tämä kirjoituksesi toi taas lisää respectiä sairaanhoitajan silmiin. Samalla näin tämän kirjoituksen kahden erityislapsen äidin silmin. Paljon ajatuksia siis heräsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että herätti ajatuksia monelta kannalta. :)

      Poista
  15. Eksyin blogiisi... nauraen ja muistellen luin postaustasi :) nimim. itsekin noita Hyvää huomenta-kuulutuksia Maskussa huudelleeni aamu seiskalta Yövuoron päätteeksi :)

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥