keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Täällä ollaan, toipumassa!

Vähitellen alkaa elämä voittamaan ja sairaalassa olo tihkasemaan. Vielä minua ei kuitenkaan lasketa kotiin, mutta hei elossa ollaan ja toipuminen on alkanut.
Mutta voin kertoa että se tunne kun juuri saat annoksen kipulääkettä ja alkaa silleen sopivasti lämmittämään, ei ole hyvä hetki postausideoille. Kun heräät, niin ne on kaikki poissa, superia! ;)
Blogissa on kivasti tapahtunut viimepäivinä ja vastailen kommentteihin kun pääsen kotiin.


Nyt lepo jatkuu ja kohti huomista!


ps. Mainittakoon että ilmeisesti suurin blogini fani, isäni käski kirjoittaa tämän postauksen. :D

39 kommenttia:

  1. ihana kuulla että elossa olet ja vointi parempaan päin!! <3 jaksamisia <3

    VastaaPoista
  2. Ihana kuulla sinusta! :)
    Pikaista paranemista! ♡

    VastaaPoista
  3. Hienoa, että kaikki ok ja siellä toipuminen menossa!! Oikein hyvää toipumista! Täällä kyllä odotellaan, palaile vaan blogin pariin kun jaksat. Tärkeintä nyt toipuminen. Kovasti voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Toipuminen etenee. Tänään jaksoin avata koneen, mutta en muistanut salasanaa! :D Hiljaa hyvä tulee! ;)

      Poista
  4. Ihana kuulla sinusta! Toipumista ja iloista mieltä toivottaen <3

    VastaaPoista
  5. <3 Tsemppiä toipumiseen! Ihana isä sulla! :)

    VastaaPoista
  6. Paranemisia ja ihanaa kuulla että kaikki on mennyt hyvin! <3

    - Liina

    VastaaPoista
  7. Jee hyvä isä, yläfemma!:D Paljon jaksamisia ja toipumisia sinne!:)<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, isi aina sanoo minulle, kun olen huonossa kunnossa ja yrittää piristää minua, että anna yläfemma! :D ♥

      Kiitos! ♥

      Poista
  8. Ihana kuulla, että toivut. Mikä kätskibuffan jätski oli paras?

    VastaaPoista
  9. Mukava kuulla väliaikatietoja ja miten menee, hyvä sun isä siis kun käski :D Toivottavasti pääset pian kotiin<3 Oli muuten ihania äitienpäiväkortteja, ihan superliikkiksiä pupuja! :D

    VastaaPoista
  10. Se on hyvä kun suurin fani tietää, että muutkin täällä ruutujen takana jännää, että kuinka leikkaus sujui :)

    VastaaPoista
  11. Hei Selina,
    En voi mitään muuta sanoa kuin VAU. Sulla on ihan mahtava asenne elämään. Kalusin koko blogisi läpi ja sä todellakin loit muhun uskoa. Itselläni on tilanne päällä. Sairastan ja ei tiedetä mikä mulla on. Aiheutuuko lapsettomuutta tai jotain muuta ongelmaa. Öisin heräilen, itken ja pelkään yksikseni. Mutta sä... sä teit tähän muutoksen. Sä näytät, että sairauden kanssakin pärjää. Meille on suotu yksi rakas lapsi ja toivottavasti suodaan lisää. Kauan mietin, että vaikutat jotenkin tutulta kunnes tajusin, että hei mä oon nähnyt teidät silloin päivystyksessä. Sinä iltana kun ihmisiä kasautui odottamaan ja lääkärit olivat kiireisiä. Jo sielä ihailin sua kuinka taitavasti käsittelit lastasi ja hankit apua kipeälle naiselle, joka makasi penkillä. Sä oot aivan M A H T A V A ihminen. VAU!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sinulle kommentistasi! Maailma on pieni, koska muistan tämän tapahtuman, sehän oli ihan vasta ja nyt olet kommentoimassa blogiini. :)

      Voi kuulostaa todella kurjalta tuo sinun tilanteesi! Toivon sydämestäni, että syy sairauteesi löytyisi pian! Epätietoisuudessa eläminen on kamalaa! Iso voimahali sinulle! ♥

      Poista
  12. Toivon sinulle pikaista paranemista ja voimia! :)

    VastaaPoista
  13. Isät. ♡

    Kiva kuulla että olet lähtenyt toipumaan!

    VastaaPoista
  14. Moi Selina!
    Löysin blogisi eilen illalla ja tänään luin sen liki yhdeltä istumalta läpi. Noin kymmenen kertaa pyyhin kyyneliä silmistäni. Olen niin liikuttunut kaikesta mitä kirjoitat (johtuu osittain myös rv18+1 hormoneista ;) ). Ihailen suunnattomasti elämänasennettasi. Toivon sinulle ja ihanalle perheellesi kaikkea hyvää ja pikaista toipumista tästä viimeisimmästä leikkauksesta <3

    Pysyn mukana jatkossakin! Olet mielettömän taitava kirjoittamaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tykästyit blogiini! :) Toivon sinulle ihanaa raskausaikaa!

      Kiitos ja tervetuloa seuraamaan! ♥

      Poista
  15. Hei! Törmäsin blogiisi vasta noin viikko sitten ja haluaisin ehdottaa muutamaa postausta. Ensinnäkin olisi kiva tietää miten elämäsi jatkui sen jälkeen kun ysiluokalla sait diagnoosin, mitä oireita sinulla oli ja oliko niitä ollut kauan? Missä vaiheessa jouduit pyörätuoliin ja pystytkö ottamaan ollenkaan kävelyaskelia? Mistä jalkojen toimimattomuus johtuu ja toimivatko kätesi normaalisti? Jos olet jo kirjoittanut näistä niin laita linkkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Tästä tulee kilometrivastaus, koska en jaksa lähteä etsimään linkkejä aiempiin postauksiin, missä olen sairaudestani ja sen etenemisestä kirjoittanut, pahoittelen, toipilaana laiskottaa! ;) Toisaalta näin saatkin paremmin (ehkä) vastauksia kysymyksiisi. :)

      Sairastumisestani lopullisen diagnoosin saamiseen meni 3 vuotta johtuen harvinaisesta sairaudesta. Sairastumisen jälkeen kävin sairaalakoulua, mutta olin niin huonossa kunnossa, joten päädyimme perheeni kanssa siihen että suoritan ysin seuraavana vuonna, minkä teinkin. Ensimmäiset oireet olivat kamala kipu ja kävelyvakeudet. Toinen jalkani ei totellut kunnolla, vaan laahasi perässä. Kipu (hermovauriosta johtuva) oli kuitenkin pahin ja lamaavin oire. Käytin aluksi kyynärsauvoja, mutta jouduin muutamassa kuukaudessa pyörätuoliin. Sairauden alussa, eli ensimmäisinä vuosina pahimmat oireet olivat vain toisessa jalassa, mutta hieman alkavana kädessä. Kuntouduin käveleväksi hetkeksi aikaa. Käytin kuitenkin jalkatukia ja ortooseja ja joskus keppiä kävelyn apuna ja minulla oli kova hermokipulääkitys. Kun sairaus paheni, eli tuli ns pahenemisvaihe sairaus levisi vähitellen koko kroppaan myös käsiin, jotka on onneksi saatu kuntoutettua lähes normaaleiksi. Toisessa kädessä vielä on hienomotorisia rajoitteita, mutta kaikki karkeamotoriset liikkeet toimivat, pystyn esim. avaamaan oven avainta kääntämällä, mikä ei aiemmin onnistunut.
      Pystyn seisomaan, mutta en kävelemään. Seisoma-asentokin on erittäin epävakaa ja jalkani ovat virheasennossa, joten tätäkään ei suositella kaatumisriskin vuoksi. Kävelyaskelia en pysty ottamaan ainuttakaan. Jalkojen toimiattomuus johtuu ison hermovaurion aiheuttamasta CRPSII ja siihen liittyvästä dystoniasta, joka on aivoperäinen liikehäiriö. Niistä voi lukea CRPSII ja Dystonia välilehdeltä lisää.

      Poista
  16. Tulit juuri mieleeni, piti tulla heti katsomaan oletko päivittänyt vointiasi. Paljon tsemppiä sekä pikaista toipumista sinulle! <3

    VastaaPoista
  17. Hei, hyvä että olen kotona toipumassa. Sanelukone olis toisaalta hyvä, mutta...
    Itsekin paljon sairaaloissa olleena, tutulta tuntui tui leikkausen jälkeinen tilanteiden eteneminen.
    Tsemppiä! T lukija riihimäeltä

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥