torstai 28. toukokuuta 2015

Raskausunia

Näin taas sen unen. Näin unta pienistä potkusta, hikasta ja kauniisti pyöristyneestä vatsasta.
Unessa silittelin vatsaani hellästi ja pieni ihme potkaisi kättäni vasten ihan kuin sanoakseen, että olen täällä, usko jo! Unessa oli kuitenkin läsnä huoli, huoli vauvasta ja hänen terveydestään. En ollut valmistautunut raskauteen ollenkaan, kuten A-murun aikana. Miten en voinut tietää olevani raskaana? Päällimmäisin ajatukseni unessa oli kuitenkin onni, jota jokainen pieni potku vain lisäsi ja samalla pieni kyynel vierähti poskelleni
....ja sitten herään.

Räpyttelen hetken silmiäni. Samainen kyynel vierähtää poskeani pitkin tyynyliinalle ja käteni on edelleen vatsani päällä, joka ei ole enää kauniin pyöreä, vaan tasainen ja tyhjä. Siirrän käteni pois vatsaltani ja käännän kylkeä samalla nähden kuvani makuuhuoneen peiliovesta. Se on palannut, kaipuu. 

 
Olen nähnyt leikkauksen jälkeen häiritsevän monta kertaa unta siitä, että olen raskaana. Unet tuntuvat todellisilta, aivan kuin eläisin siinä hetkessä ja kaikki olisi totta - minä olisin raskaana. Tiedättekö, kun joskus ihminen tietään nähdessään unta, että hän näkee unta? Minulle käy usein näin, mutta näiden raskausunien kanssa ei. Kaikki on liian todellista, jopa pelottavan todellista.

Haave Pikku kakkosesta on palannut, mutta ei niin vahvana ja hallitsevana kuin aiemmin, joka aiheutti minulle ahdistusta ja syyllisyyttä. Ymmärrän nyt, että minä tarvitsen vielä paljon aikaa ennen kun uusi raskaus olisi mahdollinen. Me tarvitsemme aikaa, emme ole vielä valmiita.

Talvella katkeroiduin kaikista vastoinkäymisistä niin pahasti, että hylkäsin koko raskaushaaveen ja luovutin. Rehellisesti sanottuna jopa päätin, ettei toista lasta tule enää ollenkaan, mutta nyt olen jälleen toiveikas - varovaisen toiveikas. Meille on sanottu, että kunhan vahvistun raskaus olisi lääketieteellisesti täysin mahdollinen ja uskonkin, että tähän uuteen toivoon vaikuttaa terveydentilani tasaantuminen. Uusi akku toimii hyvin, silmän dystonia on Botoxin ansiosta hallinnassa ja mikä parhainta, nielemisongelmat ovat hieman helpottaneet dopamiinilääkityksen aloituksen jälkeen ja painonlasku on pysähtynyt - olen jopa saanut pari kiloa lisää painoa. Minusta tuntuu, että raskaan viime kevään, kesän ja talven jälkeen elämä olisi antamassa meille jotain takaisin ja se on toivo.

Onnea ovat haaveet - pienet ja suuret sellaiset. Nyt onnea on ihana ja niin rakas A-muru, joka saa nauttia vielä pitkään elämästään ainoana lapsena ja voin kertoa, että hän nauttii ja imee jokaisen hellyyden osoituksen, pienen suukon ja halin itseensä ja kasvaa niiden voimalla - niin minäkin teen äitinä.

♥: Selina



Näettekö te usein unia haaveistanne, jotka odottavat toteutumistaan?

21 kommenttia:

  1. Voih! Tuon tunteen niin tiedän! Tuli ihan itku, kun luin tuota juttua. Muistan sen tunteen, kun kovasti toivoin pikku kakkosta ja sitä yritettiin. Sitten aloitettiin hoidot ja ei mitään. Vikaa ei löydy, eikä hoidot auta. Sitten alkaa minun terveys pettää. Heitin haaveet pikku kakkosesta romukoppaan, mutta silti se haave tuli uniin. Minun tarinalla on onnellinen loppu ja pikku kakkonen jumppaa tuossa vieressä kovasti. Toivon koko sydämestäni, että myös sinun tarinalle tulee onnellinen loppu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sua MäSäMutsi! ♥ Kiitos kun jaoit tarinasi. Onneksi haaveesi toteutui!
      Haaveeni toteutuu jos toteutuu. Kuten sanoin, nyt nautin A-murusta, olen onnellinen ja kiitollinen hänestä. ♥

      Poista
    2. Se on tärkeää, että pystyy tarvitttaessa muuttaa haavetta. Unelmia tai haaveita tulee ja menee. Toiset ovat suurempia ja toiset pienempiä. Tärkeintä on nimenomaan pystyä nauttimanaan elämästä tässä ja nyt! Elämä on parasta juuri tällä hetkellä :)

      Poista
  2. Täällä yksi samaisia unia näkevä. Haave on niin suuri että se tulee uniin. Ja ahdistaa. Unet ovat todellisia, niin todellisia että herääminen aiheuttaa aina pienen itkun.

    Itse haaveilen vielä ensimmäisestä lapsesta. En tiedä miltä potkut tai pyöristyvä vatsa tuntuvat. Ja todennäköisesti en lähitulevaisuudessakaan saa sitä tietää, sillä mahdolliselta tulevalta lapselta puuttuu isä. Ja se riipaisee syvältä.

    VastaaPoista
  3. Ihana postaus! Toivon koko sydämestäni, että tämä haaveunesi toteutuu.
    Minä näen monesti unta, että kävelen sujuvasti ja helposti. Usein jopa juoksen näissä unissa. Uni tuntuu todelliselta. Tuskin minä enää koskaan tulen juoksemaan, ellei lääketiede sitten keksi jotain mullistavaa minun elinaikanani.

    VastaaPoista
  4. Toivon todella, että unesi ja haaveesi käyvät toteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haaveet on tehty tavoiteltaviksi. Olen kuitenkin nyt hurjan onnellinen, meillä on jo pieni ihme! ♥

      Poista
  5. Voi että minä toivon teille haaveidenne toteutumista! <3

    VastaaPoista
  6. Toivon kovasti että haaveesi pikkukakkosesta toteutuu kun sille on aika.♥
    Mä olen nähnyt kauheesti vauvaunia aina silloin kun vauvankaipuu on ollut pahimmillaan ja olen myös tuntenut niitä potkuja ja herännyt siihen kun pidän kättä tyhjän vatsan päällä..se on aika kamalaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terhi ♥
      Se on kyllä aika kamalaa, mutta sitten kun näen A-murun hymyn huomaan kuinka valtavasti olen jo saanut. Onnea on pieni ihana tyttömme ja se riittää hyvin. ♥

      Poista
  7. Mä itsekkin haaveilen aina välillä lapsista. Kävin yks päivä kätilöopistolla ja sielä oli ihania pieniä vastasyntyneitä. Mutta toisaalta en silti halua lasta, vaikea sanoa.. :) Ehkä joskus ! Toivon, että saisitte joskus toisen lapsen, pikkusisaruksen A-murulle ! :)

    VastaaPoista
  8. Mulla ei vielä ole unissa, mutta tunnen nykyään tosi usein mukamas vauvan potkuja... tulee aina jotenkin tosi kummallinen olo, koska en vielä mielestäni ollut edes kunnolla alkanut haaveilla pikkusisaruksesta, mutta näemmä mun mieli ja kroppa tekee sen mun puolesta.

    Myös minä toivon koko sydämestäni, että toiveesi vielä täyttyy<3

    VastaaPoista
  9. Osaan niin samaistua sun tunteeseen, vaikka välillä tiedän unessa että se on vain unta niin välillä kaikki tuntuu niin todelliselta. Välillä ehkä jotenkin ihmeellisesti unessani päätän että en herää, en halua, mutta herään kuitenkin.. Toivo on yksi paras ja ehkä jopa vaikea asia elämässä, mutta niin kauan kuin sitä on, kaikki on mahdollista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mulla on sama juttu tuon heräämisen kesken unen kanssa!
      Niin totta tuo sinun viimeinen lause! Ihana Meri! ♥

      Poista
  10. <3 Muru!! <3 kakkonen tulee vielä sieltä, se meidän tuleva kummilapsi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä rakas! ♥ Jos tähän haaveeseen uskoo muutkin, niin se varmasti toteutuu varmemmin! ♥

      Poista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥