torstai 7. toukokuuta 2015

Riippuvainen, koukussa, kahlittu ja se on todistettu - jälleen

Minulla on luonnoksissa parikin postausta, jotka kaipaisivat vain pari viimeistä pisaraa tai yhden pienen ja kauniin kirsikan kakun päälle, mutta ajatukset pyörivät aivan jossain muualla. En pysty keskittymään kirjoittamiseen, vaan ajatukset pyörivät selvästi tulevassa ja se pelottaa minua. 
Kerroin tässä postauksessa olevani riippuvainen, koukussa ja kahlittu stimuun ja se tuli jälleen tällä viikolla todistettua. Juuri, kun olin postannut  maanantaina postauksen ajatuksistani tulevasta äitienpäivästä, jona aion olla onnellinen ja jonka vietän kotona mureni, koska sain samana iltapäivänä tiedon, että joudun leikkaukseen - taas.

Minulle laitettiin oikeastaan tasan vuosi sitten uudenlainen ladattava stimu helpottamaan hermokipujani. Laite on toiminut hyvin, mutta viimeaikoina olen joutunut lataamaan akkua tiuhemmin. Laite on myös pätkinyt ja olen joutunut nostamaan tehoja hurjiin lukemiin, että olen saanut siitä apua. Minulla on ollut pitkään laitteen kanssa sellainen tunne, että se ei toimi kunnolla, mutta kokeiden mukaan kaikki on ollut kunnossa, joten olen sitkitellyt ja ladannut akkua tiuhemmin, lähes päivittäin. Viime viikolla kuitenkin laite sammui aivan yllättäen. Vatsassani oleva akku oli loppunut, vaikka edellisestä tarkistuksesta latausta oli vielä puolet jäljellä ja akun olisi pitänyt kestää vielä sen reilun 12 tuntia helposti. Toisin kuitenkin kävi.
Ladattava akku kuulostaa lähes ikuiselta, mitä se voisikin olla, mutta stimun kohdalla akku saa loppua kokonaan kolme kertaa ennen kun laite lopettaa kokonaan toimintansa ja akku pitää vaihtaa uuteen leikkauksessa. Minun kohdallani kaksi kolmesta on käytetty. Kerran vielä, niin sali kutsuu.

Soitin heti maanantaina neurokirurgilleni ja hän oli konsultoinut toista kirurgia ja nyt minua odottaa nukkumatti, neurokirurgi ja pikku päikkärit, jonka aikana laitetaan stimu uuteen uskoon - taas. Olen niin pettynyt, koska tämän uuden ladattavan akkumallin piti pitää minut pois leikkaussalien vihreästä maailmasta ja lääketokkurasta useamman vuoden, ainakin neljä vuotta.
Leikkauksen ajankohtaa tai laajuutta en myöskään vielä tiedä ja sehän tässä stressaavinta onkin. En tiedä leikataanko minulta selkää, jossa elektrodit ovat, vai vaihdetaanko vain vatsassa oleva akku tai kenties molemmat, selkä ja vatsa. Kaikista näistä kolmesta vaihtoedoista puhuin neurokirurgini kanssa puhelimessa ja he vielä pohtivat mitä tehdään ja mikä olisi minulle parhain vahtoehto. Leikkaushan on aina riski ja näistä vaihtoehdoista tuleva leikkaus voi olla minulle toipumisen kannalta hyvin helppo tai vaikea. Helppo, jos vain akku vaihdetaan tai vaikeampi, jos selkä pitää avata.
Leikkaus pyritään kuitenkin tekemään neurokirurgini mukaan, missä muodossa liekin, kuukauden sisään, eli käsky Tampereelle voi tulla hyvinkin pian. Viimeksi siinä meni kolme leikkaussalipäivää, mutta tällä kertaa voi mennä kauemminkin. Toivon totisesti, että saisin pian puhelun jonohoitajalta leikkauksen laajuudesta ja ajankohdasta, että pääsisin tästä ahdistavasta epätietoisuudesta eroon! Välillä tulee sellainen olo, että ei, minuahan ei leikata ollenkaan.

Sitä sanotaan ettei huomisesta kannata murehtia, mutta joskus sanonnat eivät päde - eivät ainakaan minun kohdallani! Kyllä tästä vielä noustaan ja kun kyborgiminä on saatu taas säädettyä kuntoon ja olen entistä ehompi! Sitten voin taas nauttia elämästä yksi huoli vähempänä!

Nyt vain odotellaan ja katsotaan, mitä se huominen tuo tullessaan. Edesmennyt mummuni aina sanoi, että pitää vain luottaa ja minä luotan, että kaikki järjestyy, vaikka juuri nyt tuntuukin vaikealta.


♥: Selina

22 kommenttia:

  1. Luotetaan mummuusi, pitää vain luottaa! Epätietoisuus on kamalaa, toivottavasti saisit pian tietoa ja sitten aikanaan myös toimivamman laitteen. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen samaa mieltä ♥ t. Tätzky

      Poista
  2. Tsemppiä! Toivotaan, että odottelu päättyy pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ Kiitos! Helpotti jo kun sain kirjoitettua tämän ulos.

      Poista
  3. Voi! Minä myös luotan aina siihen, että kaikki järjestyy. Ja totisesti toivon, että sinulla leikkaus- ja muut kuviot järjestyvät - ja erityisesti, että pystyt viettämään äitienpäivän A-murun kanssa! Tsemppiä Selina!

    VastaaPoista
  4. Epätietoisuus ja odottaminen on inhottavaa! Toivottavasti saat mahdollisimman pian leikkausajan ja asian hieman pois mielestä! Ainakin sitten tiedät mitä tapahtuu ja milloin. Aika menee kuitenkin nopeasti. Lääkäreitten tehtävänä on pähkäillä mitä tekevät, että saat parhaan avun! Valoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Sehän tässä vaikeinta onkin. Leikkauksen odottaminen sinänsä olisi helpompaa jos tietäisi mitä ja miten paljon leikataan. Olo helpottui hieman kun sain kirjoitettua asiasta. Sitähän tämä blogi on , elämänmakuinen ja rehellinen. Joskus elämä maistuu kuitenkin pahalle, mutta siitäkin selvitään! Kiitos! ♥

      Poista
  5. Tsemppiä paljon! Pidän kovasti peukkuja täällä.

    VastaaPoista
  6. Voi hitsi :( Tsemppiä ja voimia, viisas mummu - luotetaan mieluummin siihen että kaikki järjestyy, kuin pelätään etukäteen pahinta :/<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Asioilla on tapana järjestyä. <3

      Poista
  7. Epätietoisuus todella on raastavaa.. Toivotatvasti pian saat vastauksia! Kauhiasti tsemppiä, olet kyllä ajatuksissa! <3

    VastaaPoista
  8. Jaaha tämä kone päätti julkaista keskeneräisen kommettini kirjoitusvirheineen.. toivottavasti* sait selvän! :)

    VastaaPoista
  9. Pia, poistin vahingossa kommenttisi tähän postaukseen liittyen. Kännykällä julkaisu ei aina onnistu, pahoittelen. <3

    Kiitos sinulle tsempeistä.

    VastaaPoista
  10. Ääh... todella kamalaa elää epätietoisuudessa!! Mutta suuresti tsemppiä sinne <3 ja erittäin mukavaa tulevaa äitienpäivää! <3

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥