maanantai 13. huhtikuuta 2015

Voihan ketunvintit!

Onko teillä joskus päiviä, kun mikään ei onnistu? Tuntuuko teistä silloin, että kaikki maailmankaikkeuden voimat ovat juuri sinä päivänä VAIN teitä vastaan?

Kaikki alkaa aamusta, kun kaadat paketillisen kauraryynejä ohi kulhon. Tämän jälkeen pieni jälkikasvusi haluaa lasin maitoa, joka on tietenkin loppu. Kauraryynejä siivotessasi talo täyttyy "Äiti anna maitoa!" -vaatimuksista ja voimistuvat voimistumistaan, kunnes kytket päässäsi Ei mitään hätää, hengitä ja laske kymmeneen -nauhan päälle ja tottelet mitä se sanoo. Sitten käännyt hymyilevänä, mutta sisimmässäsi edelleen nauhaa kuunnellen jälkikasvuasi kohden ja toteat maidon olevan loppu, tarjoat mehua, jota pikkuinen kullanmurusi saa vain spesiaalitapauksissa ja sekös onkin ilahduttava asia - jälkikasvusi mielestä. Mehu kuitenkin kaatuu yllättäen juuri vaihdetuille puhtaille vaatteille - ja tietenkin valkoisille. Kiität mielessäsi mummoa, joka on hikihatussa kerännyt ensin kovalla työllä viinimarjat vanhemmista puskista kuin sinä itse ja sitten keittänyt ja  pullottanut ihanan terveellisen höyrymehun - JUST FOR YOU, ja alat siivoamaan, mitä siivottavissa on. Imuroit rikkiksellä kauraryynit, pyyhit marjamehun lattialta ja laitat mehusta vaaleanpunaisiksi muuttuneet vaatteet likoon. Mitäs seuraavaksi? Ai niin jälkikasvu, joka on löytänyt jo seuraavan kohteen: koiranruokakupin!

Lounaaksi lämmität edellispäivän tähteitä - supermutsi. Katsot kelloa ja kiität Luojaa, että päiväuniaika on jo nurkan takana. Saatat lapsesi sänkyyn, annat hänelle pusun ja kerrot kuinka paljon häntä rakastat, mutta mielessäsi pyörii samalla, mihin jaksoon jäitkään kiinnostavassa ja koukuttavassa Elementary -sarjassa.
Kun pääset sänkyyn, nappaat iPadin syliisi ihan vain huomataksesi, että netti ei taaskaan toimi, kiva. Paiskaat padin takasin yöpöydälle ja nukahdat nopeasti. Herätessäsi jälkikasvun iloiseen huutoon, huomaat kuitenkin, että päiväunesi olivat sama kuin housuun kusisi - lämmittää aluksi, mutta pian tuleekin kylmä. 

Loppu päivä kuluu leikkien ja touhuillen. Jälkikasvu uhmailee ja lasket kymmeneen - ääneen tällä kertaa uhkaillessasi jälkikasvuasi harminpaikalla. Se toimii joka kerta. HAH! 
Illalla pihaleikeissä huomaat, että joku on jättänyt autosi puskuriin muiston, kauniin valkoisen mojovan naarmun. Mietit kuumeisesti missä olet ajanut ja milloin, mutta et löydä sopivaa hetkeä, joka selittäisi tapahtuneen. Ne parkkipaikat, hitto. 

Illalla katsot suloisesti nukkuvaa jälkikasvuasi ja hymyilet. Taas yksi tällainen päivä on ohi - maanantai.
Onneksi maanantai on vain kerran viikossa, mutta valitettavasti niitä on kuukaudessa aivan liikaa!

♥: Selina


Löytääkö maanantai teidätkin aina? Kivempaa maanantaita kaikille! ;)

6 kommenttia:

  1. Niin tuttua!! Tosin meillä muksut jo sen verran isoja että palvelevat itse itseään :)) Eikä enää tehoa edes miljoonaan laskeminen! Tosin en ole kokeillut mutta enivei... Muksaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
  2. Tiedän tunteen. Ja lopputulos on aina sama: Sama linja jatkuu koko päivän.

    VastaaPoista

Jokainen kommentti on minulle tärkeä, vaikka joskus vastaaminen voi kestää! Kiitos kommentistasi! ♥